Meidän suvun elämä on kuin kirjasta! Pitäisikö kirjoittaa kirja?
Ja en tarkoita onnellisesta kirjasta välttämättä. On erilaisia perhetaustoja, suhteita. Suvun pään kuolema, perintöjä, testamenttiriitoja, syntymää ja kuolemaa. Sairastumisia, urakiitoja ja taustalla menneisyyttä ja tarinoita. Historiallisia henkilöitä, kappale kauneinta Suomea, kansainvälisiä vivahteita.
Tämä on jo kolmas kerta, kun herään siihen että mietin, pitäisikö tästä kirjoittaa kirja? Yritänkö, vai annanko olla? Kuka olisi kertojana?
Kommentit (47)
Kertoja voi muuttua tai voi olla kaikentietävä, eli ei kukaa tietty
Sinä olet kertoja, koska et (ilmeisesti) ole kokenut kirjoittaja. Helpompaa ikään kuin omasta näkökulmasta.
T. Kaikkitietävä
Ehdottomasti, jos haluat katkoa välit sukuusi.
Kiitos vastauksista! Juuri näin mietin kuin tekin
- Minun olisi helppo olla kertoja
- Luvassa paljastuksia, twists and turns and ups and downs, todella jännittävää menoa ihmisen elämässä, mutta miten kirjoittaa niin että itse ja suku paljastu? En tietenkään halua kaunokirjallisella romaanilla pahaa mieltä kenellekään, korkeintaan kokemuksen kirjan kirjoittamisesta ja lisätienistejä... Tämä on suurin murhe. Sen tiedän, että tarina on hyvä ja sen että osaan kirjoittaa :D
- Suvun tarina on niin ihmeellinen ja etenee aikajärjestyksessä, joten ei kai sitä tarvisi erikseen punoa tarinaksi?
Ap kiittää
Suvussa historiallisia henkilöitä? Olet varmaan Nykäsen kolmannen ex-vaimon nykyisen miehen serkku.
Sun suku tunnistaa ja se riittää monelle.
No siis sehän paljastuu aivan varmasti, keistä on kyse. Että mieti nyt sit vielä siltä kannalta.
Niin tai voithan sä sen kirjoittaa vaikka omaksi iloksi? Ja miettiä vasta sitten, voiko/kannattaako etsiä julkaisijaa.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 17:47"]
Kiitos vastauksista! Juuri näin mietin kuin tekin
- Minun olisi helppo olla kertoja
- Luvassa paljastuksia, twists and turns and ups and downs, todella jännittävää menoa ihmisen elämässä, mutta miten kirjoittaa niin että itse ja suku paljastu? En tietenkään halua kaunokirjallisella romaanilla pahaa mieltä kenellekään, korkeintaan kokemuksen kirjan kirjoittamisesta ja lisätienistejä... Tämä on suurin murhe. Sen tiedän, että tarina on hyvä ja sen että osaan kirjoittaa :D
- Suvun tarina on niin ihmeellinen ja etenee aikajärjestyksessä, joten ei kai sitä tarvisi erikseen punoa tarinaksi?
Ap kiittää
[/quote]
Ainakaan tuo tänne kirjoittamasi teksti ei lupaa mitään kovin kummoista lukuelämystä.
Eli miten olet päätynyt uskottelemaan itsellesi, että osaisit kirjoittaa??
No kerro ees vähän mitä kaikkee paljastuksia ja tarinoita sieltä tulisi? ;)
Loistava idea 10! 11, no olipas tökerö kommentti sinulta. Yritit varmaan olla hauska, huonolla menestyksellä :D Ei mun tarvi uskotella mitään. Kunhan mietin että loistava stoori olisi tässä... ;)
12 ei niinkään mitään paljastuksia. Sukuhaaroja, jotka toimivat mielenkiintoisissa ympäristöissä yhteiskunnassa, maalla, kaupungissa, ulkomailla. Yllättäviä tapahtumia elämässä, ehkä paremminkin kuin mitään Nykäs-paljastuksia. Yrittämistä, työntekoa, omistamista, perinteitä, elämän lakeja, kohtaloa, sattumaa... Surua menestyksen taustalla. Toisaalta. Tätähän se on meillä kaikilla. Kaikilla. Eli onkos tästä stooriksi. Ap
Listaa ylös kaikki henkilöt, luo niille uudet nimet ja ulkonäöt, muuttele vähän ammatteja jos mahdollista. Ala jo heti vaan kirjottaa, meneehän siinä varmaan vuosikausia että sen valmiiksi saa :)
Jotta se kirja menestyy, niin asiat on kuvattava totuudenmukaisesti. Yksi on ns. huono perhe, tuhlaa rahat, tekee kavalia vääryyksiä jne. Myös toisten menestys on tunnistettavaa, ja todellista. Miten pystyn peittämään nämä muuttelemalla vähän nimiä ja ammatteja, ettei kukaan loukkaannu? Mä tiedän, että musta olisi kirjoittajaksi. Ap epävarmana
Eikö täällä palstaile kirjailijoita? Neuvokaa ap:ta
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 17:58"]
12 ei niinkään mitään paljastuksia. Sukuhaaroja, jotka toimivat mielenkiintoisissa ympäristöissä yhteiskunnassa, maalla, kaupungissa, ulkomailla. Yllättäviä tapahtumia elämässä, ehkä paremminkin kuin mitään Nykäs-paljastuksia. Yrittämistä, työntekoa, omistamista, perinteitä, elämän lakeja, kohtaloa, sattumaa... Surua menestyksen taustalla. Toisaalta. Tätähän se on meillä kaikilla. Kaikilla. Eli onkos tästä stooriksi. Ap
[/quote]
Sinulla on pikkuruinen ongelma: tuo voi olla kenen tahansa suku: suurimmassa osassa sukuja on yrittämistä,työntekoa, petinteitä, omistamista, kohtaloita, suruja, iloja, toisia naisia ja kolmansia miehiä, abortteja ja adoptioita, perintöriitoja ja veljesvihaa testamenteista puhumattakaan.
Mikä saa sinut uskomaan, että sukusi on jotenkin erityinen? Tuo kertomasi on keskivertosuvusta, sellaisesta tusinasuvusta, jossa ei ole tapahtunut oikeasti mitään järisyttävää. Kavalat vääryydet - hohhoo.
Löytyykö suvustasi:
- juopporenttu pultsari, joka oikesti on sikarikas, mutta kukaan ei sitä tiedä
- Brasiliaan muuttanut täti, jonka lapsi ilmestyy yllättäen Suomeen
- kaksi kivitalokorttelia Helsingissä omistanut isoisä/-eno/-setä
- majataloa Lontoossa pitävä täti, jolla on puolisona puolalainen nainen
- miniä, joka aikanaan seilasi rahtilaivalla pitkin maailmaa ihan vain seikkaillakseen
- tytär, joka opiskeli Australiassa, mutta muuttaa nyt pankkiiriksi Shanghaihin työttömän aatelisen laiskuripoikaystävänsä kanssa
- sydänleikkauksia tekevä veli, joka pelkää, että hänellä on AIDS (vaikka ei ole mitään syytä pelkoon)
- isoisä, joka rakentaa jo 14. taloaan - myyntiin. Ja tällä vaimo, joka ei jaksaisi aina 2 vuoden välein muuttaa
- sisko, joka on niin mustasukkainen miehestään, että ei tuo tätä koskaan sukujuhliin
Jos mitään tuollaista ei löydy, niin sukusi ei ole ihmeitä saanut aikaan
19, luetunymmärtäminen vielä hakusessa. Ei meillä ole mitään noista asioita, joita sinä ohessa listailit. Ei toisia naisia, kolmansia miehiä tai abortteja tai veljesvihaa. Aivan erityyppisiä asioita. Kylläkin rakkaustarinoita, vihaa, testamentteja, yhteiskunnallisia tapahtumia, vakavia sairastumisia. Mutta ei mitään WT-osastoa... ei pikkiriikkistäkään. Vaan yhteiskunnallisesti mielenkiintoisia ja historiallisia asioita. Ap
Jos osaat kirjoittaa. Ensin kirjaat stoorit ylös ja sit ala miettiä, että osaatko punoa ne yhteen romaaniksi.