Paljastin treffiseuralle, että hänen isänsä ei ole hänen isänsä
Järjettömän kuuloinen otsikko, anteeksi siitä :)
Mutta niin. Tutustuin netissä kivaan jätkään, joka asui tuohon aikaan vielä kotonansa. Hänellä oli ihan tavallinen perhe: isä, äiti ja muutama sisarus. Juteltiin sitten perheistämme, ja kysyin missä hänen biologinen isänsä on koska sisaruksilla oli eri sukunimet. Hänen kasvonsa oikein valahtivat ja ihmetteli, mitä tarkoitan. Kerroin, ettei samojen vanhempien sisaruksilla voi tietääkseni olla eri sukunimiä..
Hän oli ottanut asian puheeksi kotonaan, ja vanhemmat olivat myöntäneet tavanneensa kun äiti oli jo raskaana. Valhetta on pidetty yllä melkein parikymmentä vuotta. Miten jollakin ihmisellä voi mennä ohi tällainen sukunimisääntö? Eikö tää käydä läpi viimeistään yläasteella? Mun kommentti oli ihan tahaton ja olin vain kiinnostunut hänen perhesuhteistaan.. Tuli jotenkin paha mieli, että minä, satunnainen treffiseura, menen paljastamaan tällaisen asian. Jätkä kyllä kiitti minua jälkeenpäin, että sai selityksen monelle häntä vaivanneelle asialle (ilmeisesti "isän" käyttäytyminen ja sisarusten eriarvoisuus).
Eipä tullut uusia treffejä tuon jälkeen :D
Kommentit (25)
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 15:23"]
13: En tiennytkään, että jokainen menee naimisiin ja saa lapsia jossain vaiheessa elämäänsä.
ohis
[/quote]
Hehee, sinäpäs huumori-ihminen olet :) Huomasin itsekin, että kun tilalle olisi kannattanut laittaa jos, mutta täällä ei noita viestejä pääse muokkaamaan. Olemme varmaankin samoilla linjoilla siitä, että hyvin suuri osa ihmisistä menee naimisiin jossakin vaiheessa elämäänsä tai saa lapsia.
Perunkirjoituksissa nää paljastuu vimeistään tai kun muuten tarvii virkatodistusta.lapsi ei perikään ketään. Oon kuullu karmeita juttuja kun selviää 50 vuotiana et ei sul ookkaa isää.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 15:01"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 14:47"]
Vääntäkää mulle tyhmälle rautalangasta. Isoveljelläni on sukunimenä äitimme tyttönimi, minulla on isämme sukunimi. Minulle tämä on selitetty sillä, että veljeni on syntynyt ennen kuin vanhempamme menivät naimisiin, siksi meillä on eri sukunimet. Onko tämä mahdollista vai eikö meillä olekaan sama isä? Onko meille valehdeltu koko ikämme?
[/quote]
Minkä ikäisiä olette? Oliko nykyinen sukunimilaki voimassa, kun synnyitte?
[/quote]
Nykylaki siis tuli voimaan 1.1.1986. Jos olette syntyneet sitä ennen, teillä voi olla eri sukunimet vaikka molemmat vanhemmat olisivat samat.
[/quote]
Silti tuntuisi oudolta, että tämä 1991 syntynyt olisi joutunut ottamaan sukunimekseen äitinsä tyttönimen eikä äitinsä ja isänsä yhteistä sukunimeä. Minuakin kiinnostaa tämän kaltainen tilanne, jossa vanhemmat ovat avioituneey ja ottaneet yhteisen uuden sukunimen vasta ekan lapsen synnyttyä. Miten mahtaa olla, onko laissa porsaanreikä tässä kohtaa?
Jos vanhemmat avioituvat, ja lapsella on äidin tyttönimi, voi lapsen sukunimen vaihtaa samaksi kuin muillakin. Mutta jos nimeä ei ole vaihdettu, täytyy seuraaville lapsille antaa sama sukunimi kuin ensimmäisellä eli äidin tyttönimi. Tuntuu kieltämättä erikoiselta, mutta aika yksiselitteisesti se laissa lukee?
No huh. Olipa jamppa kahvilla.. Ja koko perhe jos ei oo puheeks tullut..
AP, joo myönnän että olishan siinä voinut olla leppoisampiakin aiheita juteltavana. Toisaalta oltiin molemmat juuri täysi-ikäistytty ja asuttiin kotona, joten perheet tuossa vaiheessa on luonnollisestikin vähän suuremmassa osassa elämää ja keskustelua.
No enpä muista peruskoulussa käydyn läpi sukunimisääntöjä. Liekö kovin monelle selviä nuo, mutta toki mielenkiintoista on jollei koskaan ole kysynyt, jos elää muka ydinperheessä ja eri sukunimi kuin muilla?
Miksei se "isä" oo vaikkapa adoptoinut tätä omaksi lapsekseen ja olisivat nimen vaihtaneet niin juttu ei olis varmaan ikinä paljastunut. Tosin jos sisarukset on ollu eriarvoisia niin ei varmaan oo ollu vaihtoehto. Kai ne omat lapset oli sitten vaan rakkaampia. Sinänsä surullista.
Perheissä on erilaisia piilotettuja luurankoja.
Mulle kävi niin, että serkkuni paljasti tässä taannoin, että isoveljeni ei olekaan täysveljeni... Äitini oli ollut raskaana, kun hän oli avioitunut isämme kanssa. Ilmeisesti koko suku oli tietoinen tästä, vain meille lapsille ei ollut kerrottu.
Olemme jo nelikymppisiä ja vanhemmat ja isovanhemmat ovat kuolleet, ettei heiltäkään voi kysellä. Olemme veljeni kanssa melko hämmentyneitä!
Aika tarkkaan olette kyllä jutelleet, jos sukunimetkin on käyty läpi. Minä en ole koskaan kuullut kenenkään juttelevan sisaruksistaan koko nimellä. Ihan outoa olisi, jos joku sanoisi "sisareni Liisa Lahti on opettaja ja veljeni Lassi Jokinen on talokauppias".
AP, pojalla oli äitinsä sukunimi ainoana perheessä. Olivat selittäneet aikaisemmin eri sukunimen sillä, että olivat halunneet antaa edes yhdelle sisarukselle äidin sukunimen.. Totuus piti myöntää kun poika etsi netistä lain, jonka mukaan näin ei voi asia olla.
Ja tällaisia juttuja on varmasti enemmänkin. Harmi myös tämä 6 tilanne. Varsinkin kun asiaa ei voi selvittää enää kenenkään kanssa.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 14:00"]
Aika tarkkaan olette kyllä jutelleet, jos sukunimetkin on käyty läpi. Minä en ole koskaan kuullut kenenkään juttelevan sisaruksistaan koko nimellä. Ihan outoa olisi, jos joku sanoisi "sisareni Liisa Lahti on opettaja ja veljeni Lassi Jokinen on talokauppias".
[/quote]
AP, tutustuimme netissä ja olimme facebook-kavereita. Muut sisarukset olivat myös facebookissa ja näin sukulaisuussuhteet ja sukunimet sieltä. En ihan niin kamala deitti ole, että kyselisin sukunimistä lähtien kaikki :D
Minä olin pienen vauvan yksinhuoltaja ,kun tapasin nyk mieheni ja saimme 2 yhteistä lasta lisää. Kun lapset olivat pieniä, puhuimme monesti siitä,kuinka isi tapasi meidät ja alkoi myös isosiskolle isäksi. (biologinen isä kuollut). Asia tuli sillointällöin puheeksi lasten kasvaessa.Silti nyt aikuiset lapsemme ihmettelevät miksi asiasta ei puhuttu enempää. Kysyinkin lapsiltani olisiko minun pitänyt kerran vuoteen pitää perhepalaveri, jossa olisin muistuttanut, että;"Muistattehan että isosiskolla on eri biologinen isä?" No, paskasti ilmeisesti hoidin tämänkin homman....
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 14:14"]
Minä olin pienen vauvan yksinhuoltaja ,kun tapasin nyk mieheni ja saimme 2 yhteistä lasta lisää. Kun lapset olivat pieniä, puhuimme monesti siitä,kuinka isi tapasi meidät ja alkoi myös isosiskolle isäksi. (biologinen isä kuollut). Asia tuli sillointällöin puheeksi lasten kasvaessa.Silti nyt aikuiset lapsemme ihmettelevät miksi asiasta ei puhuttu enempää. Kysyinkin lapsiltani olisiko minun pitänyt kerran vuoteen pitää perhepalaveri, jossa olisin muistuttanut, että;"Muistattehan että isosiskolla on eri biologinen isä?" No, paskasti ilmeisesti hoidin tämänkin homman....
[/quote]
Hei, et ole minusta tehnyt mitään väärää. Ja sitä paitsi enitenhän sillä on väliä, kuka on lapselle läsnä, välittää ja rakastaa.
Ei ainakaan mun aikana 90-luvun alussa käsitelty koulussa sukunimiasioita, minkä aineen opetukseen tuo edes kuuluisi? Eikä mun pojallekaan ole 2009-2012 (yläaste) välillä opetettu sukunimistä mitään. En tiedä onko koulukohtaista, mutta itse en ole törmännyt tähän.
Meillä sukunimiä käsiteltiin yläasteella yhteiskuntaopissa. Piti kokeessa eritellä, mitä sukunimiä oli pariskunnalla ja heidän lapsillaan vaihtoehtoina :D Koulukohtaisia eroja varmasti, mutta kai näihin jossakin vaiheessa jokainen törmää. Viimeistään kun menee naimisiin ja/tai saa lapsia.
No, tunnen perheen, jossa esikoisella on äidin sukunimi, pienillä sisaruksilla isän sukunimi, kaikilla on samat vanhemmat...
Lapsen sukunimi
2 §.
Lapsen sukunimen määräytyminen syntymän perusteella
Lapsi saa syntyessään sen sukunimen, joka vanhemmilla on lapsen syntymän hetkellä, jos vanhemmilla on yhteinen sukunimi.
Jos vanhemmilla ei ole yhteistä sukunimeä, lapsi saa sen sukunimen, jonka vanhemmat ilmoittavat lapsen sukunimeksi ja joka jommallakummalla vanhemmalla on ilmoitusta tehtäessä. Jos vanhemmilla on yhteisessä huollossa yhteinen alaikäinen lapsi, lapsi saa kuitenkin syntyessään sen sukunimen, joka hänen sisaruksellaan on.
Lapsen sukunimeä koskeva ilmoitus on tehtävä väestörekisterin pitäjälle silloin, kun lapsi ilmoitetaan väestörekisteriin. Jos vanhemmat eivät ole yhdessä lapsen huoltajia, on lapsen huoltajilla tai huoltajalla oikeus päättää kumman vanhemman nimen lapsi saa.
Kun lapsi ilmoitetaan väestörekisteriin, väestörekisterin pitäjän on tiedusteltava, kumman vanhemman sukunimen lapsi saa.
Jos lapsen sukunimeä ei ole ilmoitettu väestörekisteriin niin kuin 2 ja 3 momentissa on säädetty, lapsi saa sen sukunimen, joka äidillä on silloin kun lapsi ilmoitetaan väestörekisteriin.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 14:33"]
No, tunnen perheen, jossa esikoisella on äidin sukunimi, pienillä sisaruksilla isän sukunimi, kaikilla on samat vanhemmat...
[/quote]
Oliko esikoinen täysi-ikäinen silloin kun pienemmät syntyivät? Tai sitten on ollut joku yksinhuoltajuus-kuvio ensimmäisen kohdalla? Koska jos esikoinen on yhteinen lapsi, niin seuraaville on annettava sama sukunimi kuin ensimmäiselle.
13: En tiennytkään, että jokainen menee naimisiin ja saa lapsia jossain vaiheessa elämäänsä.
ohis