Lue keskustelun säännöt.
Joudun valitsemaan suhteen ja opiskelun välillä
09.02.2015 |
Tilanne on siis tämä: Minä opiskelen nyt 3,5ttä vuotta lukiossa (aloitin tammikuussa) ja haluaisin hakea lukemaan energiatekniikkaa Helsinkiin (tai, no Espooseen). Pääsisin hyvin todennäköisesti sisään, sillä olen kirjoittanut hyviä arvosanoja matemaattisista aineista (LEC) ja aion valmistautua pääsykokeeseen hyvin.
Poikaystäväni kuitenkaan ei halua eikä voisikaan muuttaa Helsinkiin, sillä hänellä on vielä opinnot kesken ja hänellä on jo oman alansa työpaikka luvassa tällä paikkakunnalla sukulaisensa yrityksessä.
Kun ollaan asiasta aiemmin puhuttu on ollut puhe (olen puhunut tästä jo vuosi sitten) että etäsuhde muutaman vuoden ja sitten poikaystävällänikin olisi riittävästi rahaa muuttaa, mutta nyt hän kertoi ettei halua niin pitkää etäsuhdetta ja haluaakin erota. Sanoi kuitenkin rakastavansa mua, niin uskon että jos minä pysyisin täällä meidän ei tarvitsisi erota.
Ajatus siitä että yhtäkkiä olisinkin ihan yksin on vain kestämätön. Olen jotenkin tottunut ajatukseen että mulla on joku joka aina kuuntelee ja rakastaa minua, ja en tiedä miten selviäisin uudessa kaupungissa ilman kenenkään tukea. Välini vanhempiini ovat huonot, joten en voi pyytää heidänkään apuaan ja minulla ei ole sukulaisia pääkaupunkiseudulla. Rakastan poikaystävääni enkä halua luopua hänestä :( ollaan oltu yhdessä reilu 2 vuotta :(
Kommentit (65)
Mulla on mennyt monta vuotta hukkaan ääliön takia. Jos sulla on mies joka tukee sua, niin tukee myös sun pärjäämistäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se OIKEESTI haluaisi olla loppu elämänsä sun kanssa niin olisi valmis jonkunlaiseen kompromissiin ja olisi onnellinen, että opiskelet. Oma mieheni muutti vuokseni Hollannista tänne kylmyyden ihmemaahan, vaikka suunnitelmissa oli Espanjaan muuttaa kulttuurin ja lämmön perässä.
Olitte siis DI ja amis? Okei, onnea suhteelle.
AP usko meitä kokeneempia! Älä missään nimessä uhraa omaa tulevaisuuttasi miehen takia! Menet opiskelemaan tietenkin, älä edes mieti muuta!
Mun ex maksoi jopa valmennuskurssin yliopistoon ja pääsin sisään. Olin sen verran kus.pää ja kaunis että jätin sen. Olinpas tyhmä ja nuori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa kysyä itseltään, kumpi tekee onnelliseksi : joku rankka opiskelu joka ei välttämättä johda mihinkään vai yhteinen elämä rakastamasi miehen kanssa? Jos ero tuntuu pahalta niin kannattaa lykätä opiskelemaan lähtöä. Teillä on mahdollisuus onneen juuri nyt miehesi paikkakunnalla, ei se yliopisto espoosta mihinkään häviä vaikka vähän odottelisi :)
Opiskelu, opiskelu, opiskelu! Oikeasti, älä edes harkitse toista vaihtoehtoa. Itse olin saman ongelman äärellä viisi vuotta sitten. Valitsin opiskelun ja elämä on yhtä juhlaa. Miehiä tulee ja menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin nuoren kannattaa ilman muuta hoitaa opiskelut ensin kuntoon. Moni opiskelee tai on töissä toisella paikkakunnalla, jotkut jopa tänä päivänä toisessa maassa. Etäisyys ei ole esteenä jos parisuhde on kunnossa.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 20:25"]
Olisiko siedettävällä etäisyydellä AMKta jossa voisi lukea energiatekniikkaa? (Oletan että muut yliopistot ovat yhtä lailla liian kaukana sulle)
[/quote]
AMK löytyy tosta noin sadan kilometrin päästä mutta energiatekniikkaa ei siellä opeteta, ja olis se välimatka silti minulle todella kuormittava vaikka jotenkuten pystyisinkin asiani ehkä järjestämään.
Silti energiatekniikka on se mitä mä haluaisin opiskella, ja mä tein älyttömästi töitä etenkin ton fysiikan E:n eteen. Matikka mulla meni paremmin ja sainkin ton L:n siitä, mutta fysiikka on ollut vaikeaa ja toi E oli tosi kovan lukemisen takana. Jotenkin tuntuis että työ menis hukkaan jos en nyt kuitenkaan menis yliopistoon. Vaikka ei se toki koskaan hukkaan mene ja olisin varmasti ihan hyvä AMK-insinööri myös, silti haluan juuri tuolle alalle ja juuri yliopistoon.
Kyllä mä toki ymmärrän että suhde vaatii kompromisseja, ja munkin pitäisi olla niihin valmis, mutta jotenkin kun aiemmin olin uskonut että kaikki on hyvin ja mä voisin mennä yliopistoon ja tehtäis niinkun oltiin suunniteltu enkä osannut yhtään aavistaa että nyt vois käydä näin.. :(
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai valitset opiskelun.Itsekin olen di,ja kyllä kannatti.Ei kuulosta kovin siltä että poikaystäväsi ajattelee sinun parastasi.Kadut varmasti jos et mene opiskelmaan,etenkin jos olet asian eteen paljon töitä tehnyt:( Opiskelijaelämässä saa paljon uusia kavereita,joilta saa tukea ja yhdessä voi viettää aikaa joten älä sitä murehdi.Nyt rohkeasti vain,tsemitän sua!!Tein itsekin aikoinaan ison työn lukiossa ja heittämällä yliopistoon.Omaa parastaan pitää aina ajatella eikä kenenkään antaa jarruttaa!
Ehdottomasti valitset opiskelun! Satsaa tulevaisuuteesi, sitoutua ehdit myöhemminkin. Sä tuut katumaan jos et saa kokea omillaan asumista ja opiskelijaelämää. Etkä sä yksin ole! Saat paljon uusia opiskelukavereita, joiden kanssa viettää aikaa ja jotka elää samanlaista elämäntilannetta opiskeluineen ja opiskelustresseineen kuin sinä. Ja tärkein seikka on se, että oikeesti tulet tekemään töitä tulevaisuutesi eteen, kun opiskelet. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 20:36"]Mun ex maksoi jopa valmennuskurssin yliopistoon ja pääsin sisään. Olin sen verran kus.pää ja kaunis että jätin sen. Olinpas tyhmä ja nuori.
[/quote] Arvostan eksääni ja lapseni isää aina. Olimme vain liian nuorina.
Tää ei varmaan lohduta sua vähääkään mutta Helsingin opiskelijat on ihan mahtavaa porukkaa miltei joka alalla ja et varmasti olisi kauaa kavereitta. Kaikki tuntemani teekkarit ovat välillä mahtava henkilö - ihan jees. Yhtäkään totaalista idioottia en ole tavannut vielä (vaikka toki niitäkin varmaan joukossa on, mun otanta rajoittuu sellaiseen 7 henkilöön mitä olen tavannut bileissä (ja sittemmin ystävystynyt syvällisemmin))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 20:41"]
Kannattaa kysyä itseltään, kumpi tekee onnelliseksi : joku rankka opiskelu joka ei välttämättä johda mihinkään vai yhteinen elämä rakastamasi miehen kanssa? Jos ero tuntuu pahalta niin kannattaa lykätä opiskelemaan lähtöä. Teillä on mahdollisuus onneen juuri nyt miehesi paikkakunnalla, ei se yliopisto espoosta mihinkään häviä vaikka vähän odottelisi :)
[/quote]
Komppaan tätä, ihmettelen miten moni täällä ehdottele että AP tuosta vain lentäisi Espooseen ja jättäisi miehensä.
Onko uraputki oikesti rakkaita ihmisiä tärkeämpi? Kysy tuo itseltäsi, AP ja päätä sitten.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 21:05"]
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 20:41"]
Kannattaa kysyä itseltään, kumpi tekee onnelliseksi : joku rankka opiskelu joka ei välttämättä johda mihinkään vai yhteinen elämä rakastamasi miehen kanssa? Jos ero tuntuu pahalta niin kannattaa lykätä opiskelemaan lähtöä. Teillä on mahdollisuus onneen juuri nyt miehesi paikkakunnalla, ei se yliopisto espoosta mihinkään häviä vaikka vähän odottelisi :)
[/quote]
Komppaan tätä, ihmettelen miten moni täällä ehdottele että AP tuosta vain lentäisi Espooseen ja jättäisi miehensä.
Onko uraputki oikesti rakkaita ihmisiä tärkeämpi? Kysy tuo itseltäsi, AP ja päätä sitten.
[/quote]
Se mies taisi jo jättää AP:n...
No jos se ei suostu Helsinkiin muuttamaan, niin muuttakaa sitten Espooseen kun siellä se yliopistokin on.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 21:05"]
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 20:41"]
Kannattaa kysyä itseltään, kumpi tekee onnelliseksi : joku rankka opiskelu joka ei välttämättä johda mihinkään vai yhteinen elämä rakastamasi miehen kanssa? Jos ero tuntuu pahalta niin kannattaa lykätä opiskelemaan lähtöä. Teillä on mahdollisuus onneen juuri nyt miehesi paikkakunnalla, ei se yliopisto espoosta mihinkään häviä vaikka vähän odottelisi :)
[/quote]
Komppaan tätä, ihmettelen miten moni täällä ehdottele että AP tuosta vain lentäisi Espooseen ja jättäisi miehensä.
Onko uraputki oikesti rakkaita ihmisiä tärkeämpi? Kysy tuo itseltäsi, AP ja päätä sitten.
[/quote]
Mutta onko sekään sitten hyvä, että tyytyy opiskelualaan joka ei tunnu niin omalta siksi että jää suhteeseen, jossa mies ei ole valmis edes joustamaan? Töitä tehdään useita vuosikymmeniä, monta tuntia päivässä. On aika olennaista tehdä sitä työtä mistä nauttii, varsinkin kun ap:lla on noin vahvana jo selvillä mitä haluaa opiskella.
Voi kuule siihen tottuu. 5 vuotta seurusteltu, 2 vuotta poikaystävän kanssa eri paikkakunnilla oltu opiskelemassa. Alku oli vaikeaa tottakai. Jos suhde kariutuisi etäisyyden takia, se kariutuisi muutenkin. Älä siis sitä pelkää.
Mitä sä ap tekisit siellä kotipaikkakunnalla? Kävisit lukion loppuun ja mitä sitten? Kaupan kassalle? Siivoojaksi? Ja mistä poikaystäväsi määrää seuraavaksi?
Ehdottomasti lähde opiskelemaan. Jos suhde ei etäilyä kestä niin antaa mennä.
Älä jää miehen takia. Valitse opiskelu.