Lue keskustelun säännöt.
KÄTILÖT: rehellisesti, vaikuttaako synnyttäjän pärstä+käytös kohteluunne?
09.02.2015 |
Ts. saako mukava ja sympaattinen synnyttäjä parempaa kohtelua teiltä, kuin hankala ja ärsyttävä? Vastatkaa ihan rehellisesti, täällä sen voi tehdä anonyymisti. :)
Olen itse saanut aina hyvää kohtelua joka ikiseltä kätilöltä johon olen synnytyksissäni törmännyt, myös kiireisellä Kätilöopistolla. Monilla tuttavilla taas on negatiivisempia kokemuksia, joskus olen miettiny vaikuttaako synnyttäjän oma käytös/habitus siihen, millaista kohtelua saa?
Kommentit (77)
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 13:51"]
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 13:29"][quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 13:26"] [quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 13:15"]Ja tämänhän takia sitä parempaa kohtelua on turha jatkossakaan odotella, kun jopa muut naiset kokevat huonona sen jos huutaa synnyttäessä. Siis ihan oikeasti: Sinusta tulee ulos iso pötkylä, joka mahdollisesti aiheuttaa isoja repeämiä matkallaan ulos. Olet mahdollisesti joutunut puskemaan sitä ja kestämään kipuja jo kymmeniä tunteja, mutta ET SAA HUUTAA KIVUSTA? Miettikääs nyt vähän uusiksi. [/quote] Toistan vielä.en ole kieltänyt ketään huutamasta. Ne voimat nyt vaan voi käyttää johonkin muuhunkin kun siihen pää punaisena rääkymiseen. Ja kyllä, olen synnyttänyt kaksi 4500g lasta panadolin ja ilokaasun voimalla, en huutanut. Ehkäpä siinä osasyy miksi en myöskään saanut yhtään repeämää, keskityin siihen synnytykseen ja ponnistuksiin enkä karjunut taukoamatta miehelle ja kätilölle. [/quote] Niin, SINÄ olet voinut synnyttää panadolin voimalla. Mutta oletkos koskaan sattunut kuulemaan sellaista, että kivunsietokyky on hyvin ihmisestä riippuvaa? Kiputilakin voi olla ihan erilainen eri ihmisillä, jollakin on menkkakivut todella pahat ja jollakin ei niitä ole ollenkaan. Joku voi synnyttää ääneti ilman kivunlievitystä, koska ne kivut eivät ole hänellä pahoja. Joku toinen taas ei voi synnyttää ilman kivunlievitystä, koska synnytyksestä aiheutuva massiivinen kipu aiheuttaisi tajunnanmenetyksen. [/quote] Kyllä olen. Ja sanoinko että synnytykseni oli täysin kivuton? En. Kyse olikin siitä, että en puuduttanut itseäni täysin tunnottomaksi enkä siitä huolimatta huutanut ja haukkunut kätilöä ja miestä. Edelleen keskityin siihen synnyttämiseen, en siihen karjumiseen. Ja edelleen, en ole kieltänyt ketään huutamasta.
[/quote]
Ok. Haluatko nyt pokaalin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt menee mammoilla puurot ja vellit sekaisin. Kätilö ei koe asiakasta hankalaksi, jos tämä huutaa ponnistusvaiheessa! Haastavat asiakkaat ovat haastavia ihan jo tullessaan tai synnytyksen jälkeen, heitäkin täytyy kohdella asiallisesti, mutta ihan mitä vaan ei siedä kätilökään (ihminen). Ponnistusvaiheessa kätilön on oltava napakka (ei tyly!), se on vastuussa kahdesta hengestä siinä kohtaa. Jos äiti huutaa kovasti, menee ponnistamisesta voimat hukkaan. Kokeilkaapa puhaltaa oikein kovaa ulos ja vaikka ponnistaa kakkaa - ei onnistu yhtäaikaa! Siinä kohtaa kätilön on pakko ohjeistaa olla huutamatta ja auttaa äitiä löytämään potkua ponnistuksiin. Joskus lapsi tulee niin nätisti, vaikka äiti huutaisikin - silloin kätilö ei välitä huudosta.
Mitä se kenellekään kuuluu miten joku synnyttää?
Pääasia että vauva tulee ulos tavalla tai toisella!
Itse 3 lasta synnyttäneenä tiedän kuinka kamalaa se on ja varsinkin keskimmäisen synnytys mentiin ilman kipulääkettä ja voin sanoa että kyllä huusin ja pyörryinkin kivusta!!
Antaa naisten synnyttää joko huutaen tai hipihiljaa, mitä se keneltäkään on pois?
Kipuja on tietysti turha vertailla keskenään, että millainen kipu kenetkin pistää huutamaan. Mulla jäi vauva päästään kiinni ja se kipu oli sellaista, etten luullut olevan olemassakaan. En olisi pystynyt huutamaan vaikka olisin halunnutkin. Ihan näin omakohtaisella kokemuksella sanoisin, että jos pystyy huutamaan, niin ei vielä satu tarpeeksi... Ponnistaessa ennen tuota vauvan jumiutumista kyllä ähkin ja kätilöt minusta kannustavasti sanoivat, että kohdista kaikki voima *tänne* (painoivat oikeaa kohtaa), älä turhaan tuhlaa voimiasi ääneen.
Kun tarvittiin viimeinen ponnistus, yhdessä epparin ja imukupin kanssa, että saatiin vauva ulos, niin siinä lääkäri huusi minunkin puolestani ja se kyllä auttoi. :)
Mutta siis kaiken kaikkiaan tunsin saavani erittäin asiallista kohtelua synnytyssalissa.
Minä en haukkunut synnytyksessä yhtään ketään, mutta huusin täysillä. En muista käskikö ketään olla hiljaa, en muista tarkasti mitään muutakaan, oli niin pää sekaisin kivusta. Ei se huutaminen kipua pois vienyt, mutta auttoi kestämään sitä. En pystynyt kivun kourissa kontrolloimaan itseäni laisinkaan. Se kipu oli kyllä aivan jotain mieletöntä, vaikka varmaan kaikki mahdolliset puudutteet oli käytössä. Mulla on olematon kipukynnys ja osasinkin odottaa synnytyksen olevan kidutusta. Mutta ihan asiallisesti kätilöt mua kohtelivat, ainakin suurimmaksi osaksi. Muistan yhden jämptin kätilön, joka tomerasti sanoi että nyt kuules tehdään näin ja näin. Siitä tuli hyvä olo, että jollain on homma hallussa ja tietää miten saadaan lapsi turvallisesti ulos. Lääkärikin oli ystävällinen. Pari muuta kätilöä taas taisivat luulla, että tahallani hankaloitan asioita vaikka tein parhaani minkä tilanteessa pystyin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 14:07"]Täytyy kyllä myöntää että joskus uuden synnyttäjän tullessa meille saatan pään sisällä ihailla "Vautsi, mikä ruumiinrakenne, tostahan me saadaan vauva helpolla ulos" mutta eipä se minun käytökseen synnytyksen aikana millään tapaa vaikuta :D
[/quote]
No millainen kroppa aiheuttaa tällaisen reaktion? :D
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 14:23"][quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 14:07"]Täytyy kyllä myöntää että joskus uuden synnyttäjän tullessa meille saatan pään sisällä ihailla "Vautsi, mikä ruumiinrakenne, tostahan me saadaan vauva helpolla ulos" mutta eipä se minun käytökseen synnytyksen aikana millään tapaa vaikuta :D
[/quote]
No millainen kroppa aiheuttaa tällaisen reaktion? :D
[/quote] Ihana! Voin vaan kuvitella miten kätilö katsoo silleen "Niceee" synnärille tulijaa ja hymyilee myhäilevästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 14:23"][quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 14:07"]Täytyy kyllä myöntää että joskus uuden synnyttäjän tullessa meille saatan pään sisällä ihailla "Vautsi, mikä ruumiinrakenne, tostahan me saadaan vauva helpolla ulos" mutta eipä se minun käytökseen synnytyksen aikana millään tapaa vaikuta :D
[/quote]
No millainen kroppa aiheuttaa tällaisen reaktion? :D
[/quote]
Pitkähkö nainen, leveät lanteet, tietyn mallinen maha.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 14:30"][quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 14:23"][quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 14:07"]Täytyy kyllä myöntää että joskus uuden synnyttäjän tullessa meille saatan pään sisällä ihailla "Vautsi, mikä ruumiinrakenne, tostahan me saadaan vauva helpolla ulos" mutta eipä se minun käytökseen synnytyksen aikana millään tapaa vaikuta :D
[/quote]
No millainen kroppa aiheuttaa tällaisen reaktion? :D
[/quote]
Pitkähkö nainen, leveät lanteet, tietyn mallinen maha.
[/quote]
En siis ollu alkuperäsen viestin laittaja, kerroin vaan oman mielipiteen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 14:07"]Täytyy kyllä myöntää että joskus uuden synnyttäjän tullessa meille saatan pään sisällä ihailla "Vautsi, mikä ruumiinrakenne, tostahan me saadaan vauva helpolla ulos" mutta eipä se minun käytökseen synnytyksen aikana millään tapaa vaikuta :D
[/quote]
"Uuu mama, mikä lantio!"
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 14:23"][quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 14:07"]Täytyy kyllä myöntää että joskus uuden synnyttäjän tullessa meille saatan pään sisällä ihailla "Vautsi, mikä ruumiinrakenne, tostahan me saadaan vauva helpolla ulos" mutta eipä se minun käytökseen synnytyksen aikana millään tapaa vaikuta :D
[/quote]
No millainen kroppa aiheuttaa tällaisen reaktion? :D
[/quote]
Luonnolisesti katson lantio-vyötärö aluetta ensin! Sitten mahan asento kertoo paljon. Myös synnyttäjän koko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 13:21"]Fiksu synnyttäjä ei ainakaan raivopäänä kiroile. Tätä mieltä olen. Kiroilevasta synnyttäjästä jää mielikuva, että noinkohan tuo haluaa edes lapsen, ja kiroileeko sitten tiukan paikan tullen lapsellekin? Ihminen kykenee itsehillintään, jos niin tahtoo, ja suurimmissakin kivuissa voi olla kiroilematta.
[/quote]
Heh, olen mielestäni fiksu ja tiedän olevani monen muunkin mielestä. Enkä kiroile.
Synnyttäessä huusin kyllä perrrrkeleee!!!??? Ponnistaessani täysin luomusynnytyksessä. Tuntui kun olisi koripalloa puskenut pihalle kun paikat repesi. Luomu siksi kun mitään ei ehditty antaa. Ei yhtään mitään. Siinä tilanteessa en kyllä ajatellut yhtään mitä muut ajattelee.
Toisessa synnytyksessä kätilöt päivitteli viereisen huoneen kirkuvaa naista. Ihan kypsinä olivat.
Minä luulin (oikeasti!) huutaneeni kuin hullu synnytyksessä, mutta kätilön ja miehen mukaan en ollut juuri äännellyt. En käsitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki onhan sitä kiljuvaa ja kiroilevaa mammaa kohtaa vaikeampi osoittaa ystävällisyyttä - mutta se johtuu yleensä ihan siitä etteivät kyseisti käyttäytyvät henkilöt ole kovin vastaanottavaisella tuulella. AINA olen mahdollisimman ystävällinen ja empaattinen ja tietyissä tapauksissa myös tiukka. Omaa ääntäänkin joutuu välillä korottamaan (ihan jo siksi että saa sen äänensä kuuluviin kiljunnan ylitte) Joidenkin synnyttäjien kanssa pystyy viljelemään kovastikin huumoria - nämä ovat minun "lempi"synnyttäjiä. [/quote]
Mietin vaan, että se kiljuminen ja kiroileminen usein tapahtunee siinä vaiheessa kun sattuu jo todella paljon. Että onko siinä tilanteessa sitten kovin fiksua olla tyly? En ole koskaan synnyttänyt, mutta voisin kuvitella itsekin kovassa tuskassa vain huutavani kurkku suorana ja toivovani, että taju menisi (pohjaten nyt muutaman kerran kokemaan todella kamalaan menkkakipuun, jolloin taju lopulta sitten lähtikin). En sitten tiedä miten asennoituisin, jos tämän johdosta saisin tylyä käytöstä osakseni. Onko siis synnytettävä hiirenhiljaa, että saa hyvää kohtelua? [/quote]
Huutaminen ei kyllä auta tilanteessa yhtään. Ohis"
Huutaminen ja kiroileminen on yksi tapa kestää kipua. Siitä on jopa tutkittua tietoa. Oli kysymys synnytyksestä, onnettomuudessa tai sodasta.
On se myönnettävä, että jos potilas on fiksu, koulutettu ja ylempään sosioekonomiseen luokkaan kuuluva, niin jotenkin hänen kanssaan yleensä kemiat kohtaa paremmin ja kokee puhuvansa ns. samaa kieltä. Tällaisille potilaille ei tarvitse vääntää rautalangasta asioita, eivätkä ole yhtä usein itse aiheuttaneet omia ongelmiaan, kuten monet alempaan sosiaaliluokkaan kuuluvat, joista monilla on ylipainoa, alkoholiongelmia ja lääkkeiden väärinkäytöstä johtuvia ongelmia, eikä myöskään todellista halua ottaa itseä niskasta kiinni ja muuttaa elintapojaan. Kauhea sanoa näin, mutta kyllä se potilaan "pärstä" jossain määrin siis vaikuttaa omaan suhtautumiseen.
Ja olen siis "vain" lääkäri, en kätilö.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 13:00"][quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 12:54"][quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 12:20"]
Toki onhan sitä kiljuvaa ja kiroilevaa mammaa kohtaa vaikeampi osoittaa ystävällisyyttä - mutta se johtuu yleensä ihan siitä etteivät kyseisti käyttäytyvät henkilöt ole kovin vastaanottavaisella tuulella. AINA olen mahdollisimman ystävällinen ja empaattinen ja tietyissä tapauksissa myös tiukka. Omaa ääntäänkin joutuu välillä korottamaan (ihan jo siksi että saa sen äänensä kuuluviin kiljunnan ylitte) Joidenkin synnyttäjien kanssa pystyy viljelemään kovastikin huumoria - nämä ovat minun "lempi"synnyttäjiä.
[/quote]
Mietin vaan, että se kiljuminen ja kiroileminen usein tapahtunee siinä vaiheessa kun sattuu jo todella paljon. Että onko siinä tilanteessa sitten kovin fiksua olla tyly?
En ole koskaan synnyttänyt, mutta voisin kuvitella itsekin kovassa tuskassa vain huutavani kurkku suorana ja toivovani, että taju menisi (pohjaten nyt muutaman kerran kokemaan todella kamalaan menkkakipuun, jolloin taju lopulta sitten lähtikin). En sitten tiedä miten asennoituisin, jos tämän johdosta saisin tylyä käytöstä osakseni. Onko siis synnytettävä hiirenhiljaa, että saa hyvää kohtelua?
[/quote]
Huutaminen ei kyllä auta tilanteessa yhtään.
Ohis
[/quote]
Kyllä muuten auttaa! Mä sain karjumisesta voimaa ponnistukseen.
"Fiksu synnyttäjä ei ainakaan raivopäänä kiroile. Tätä mieltä olen. Kiroilevasta synnyttäjästä jää mielikuva, että noinkohan tuo haluaa edes lapsen, ja kiroileeko sitten tiukan paikan tullen lapsellekin? Ihminen kykenee itsehillintään, jos niin tahtoo, ja suurimmissakin kivuissa voi olla kiroilematta."
Tästä on ihan tutkittua tietoa. Kiroileminen ja huutaminen on jopa suotavaa, sillä sen avulla ihminen kestää kipua. Vai miten kuvittelet, entis aikojen äitien selvinneen, alkeellisissa olosuhteissa, ilman kivunlievitystä ja ainoa tukihenkilö oli naapurin emäntä. Tai miehet eturintamalla sodassa. Huutamisen, kiroilun lisäksi on voi joillakin olla apua rukoilusta. Kukin tavallaan. Jos tuskat ovat kovat, esim. synnytksessä tai onnettomuudessa, itsehillintä katoaa.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 15:09"]
On se myönnettävä, että jos potilas on fiksu, koulutettu ja ylempään sosioekonomiseen luokkaan kuuluva, niin jotenkin hänen kanssaan yleensä kemiat kohtaa paremmin ja kokee puhuvansa ns. samaa kieltä. Tällaisille potilaille ei tarvitse vääntää rautalangasta asioita, eivätkä ole yhtä usein itse aiheuttaneet omia ongelmiaan, kuten monet alempaan sosiaaliluokkaan kuuluvat, joista monilla on ylipainoa, alkoholiongelmia ja lääkkeiden väärinkäytöstä johtuvia ongelmia, eikä myöskään todellista halua ottaa itseä niskasta kiinni ja muuttaa elintapojaan. Kauhea sanoa näin, mutta kyllä se potilaan "pärstä" jossain määrin siis vaikuttaa omaan suhtautumiseen.
Ja olen siis "vain" lääkäri, en kätilö.
[/quote]
Vähän nyt huono vertaus tähän.
Ainakin toivon, ettei synnytyksissä kauhean usein tule vastaan alkoholiongelmaista lääkkeiden väärinkäyttäjää.
"Ja tämänhän takia sitä parempaa kohtelua on turha jatkossakaan odotella, kun jopa muut naiset kokevat huonona sen jos huutaa synnyttäessä. Siis ihan oikeasti: Sinusta tulee ulos iso pötkylä, joka mahdollisesti aiheuttaa isoja repeämiä matkallaan ulos. Olet mahdollisesti joutunut puskemaan sitä ja kestämään kipuja jo kymmeniä tunteja, mutta ET SAA HUUTAA KIVUSTA? Miettikääs nyt vähän uusiksi. [/quote]
Toistan vielä.en ole kieltänyt ketään huutamasta. Ne voimat nyt vaan voi käyttää johonkin muuhunkin kun siihen pää punaisena rääkymiseen. Ja kyllä, olen synnyttänyt kaksi 4500g lasta panadolin ja ilokaasun voimalla, en huutanut. Ehkäpä siinä osasyy miksi en myöskään saanut yhtään repeämää, keskityin siihen synnytykseen ja ponnistuksiin enkä karjunut taukoamatta miehelle ja kätilölle."
Jokainen äiti ja synnytys on kuitenkin erilainen. Joillekin synnytyskivut voi olla esim. asteikolla 1-5 kuin 1. olisi kovan kakan ulostamista kun asteikko 5:lla oli kuin henki ja taju läksisi ja se on sitä ihan todellisuutta.
Ja jokainen kokee kivun eri tavalla ja siksi syyllistäminen ja vähättely on turhaa, jos itsellä ei ole ollut koskaan vaikeuksia kivun kanssa tai sen hallinnassa ja siksi synnytyksien vertaaminen keskenään on turhaa.
Kätilöt näkevät esim. raskausajan tupakoinnin, tehdyt abortit jne. Kyllähän se vaikuttaa, vaikkei tietenkään saisi. Vaikeaa kohdella itsekästä vauvanmyrkyttäjää silkkihansikkain.