Lue keskustelun säännöt.
KÄTILÖT: rehellisesti, vaikuttaako synnyttäjän pärstä+käytös kohteluunne?
09.02.2015 |
Ts. saako mukava ja sympaattinen synnyttäjä parempaa kohtelua teiltä, kuin hankala ja ärsyttävä? Vastatkaa ihan rehellisesti, täällä sen voi tehdä anonyymisti. :)
Olen itse saanut aina hyvää kohtelua joka ikiseltä kätilöltä johon olen synnytyksissäni törmännyt, myös kiireisellä Kätilöopistolla. Monilla tuttavilla taas on negatiivisempia kokemuksia, joskus olen miettiny vaikuttaako synnyttäjän oma käytös/habitus siihen, millaista kohtelua saa?
Kommentit (77)
Tietysti vaikuttaa, kun on lääkäriomainen, palvelu on hyvää, aina sairaaloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy kyllä myöntää että joskus uuden synnyttäjän tullessa meille saatan pään sisällä ihailla "Vautsi, mikä ruumiinrakenne, tostahan me saadaan vauva helpolla ulos" mutta eipä se minun käytökseen synnytyksen aikana millään tapaa vaikuta :D
No millainen kroppa aiheuttaa tällaisen reaktion? :D
Pitkähkö nainen, leveät lanteet, tietyn mallinen maha.
Hah, perjantaina lääkärillä käydessäni lääkäri just kerto kuinka se ulkomuoto ei vaikuta niihin lantion yms sisämittoihin mitenkään, juuri tuollaisen näköinen minkä kuvailit, saattaakin olla todella pieni sisämitoiltaan, kun taas joku pienenpieni tosi siro nainen saattaa olla sisämitoilta oikea jättiläinen :D
sori nyt täytyy hieman mennä av:n klassikkoaiheeseen eli pillun tiukkuuteen, mutta onko lantion sisämitat = pillun tiukkuus?
t.lapseton idootti
Olen sitä mieltä, että tylyt kätilöt ovat tylyjä kaikille. Ainakin oman paikkakunnan gallupin mukaan näin olisi. Kaikilla suunnilleen samat ikävät kokemukset tietyistä tyypeistä, ja toiset saavat kehuja. Tärkeintä on, että äitiä kohdellaan ihmisenä. En ymmärrä, miten vielä 2000-luvulla on vanhakantaisia kätilöitä, joiden mielestä nuoria naisia saa tylyttää. Komennellaan ja käskytetään. Se on niin surullista. Tämä ihan oikeasti kovasti kehutulla vauvamyönteisellä synnytysosastolla.
Mä olen synnyttänyt 4 lasta, olen lääkäri, olin gynen jaksolla viikon 24/7 synnärillä kun siihen maailman aikaan oli pakko ja olen ollut myös töissä synnärillä lääkärinä. Ja vaikka kuinka karuna te tätä totuutta nyt pidätte, niin äärimmäisen harvoin "fiksut", koulutetut ja sivistyneet ihmiset siellä hulluna huutaa tai ainakaan kiroilee. Pääsääntöisesti ne pahiten huutavat ovat melko nuoria synnyttäjiä ja ne keneltä lentää saatanat, perkeleet, vitut ja sun muut ovat sitten siitä joilla on se klassinen AV-kananpersetukka, pari tatuointia, esikoisen nimi on esim. Jade ja ne saatanat ja perkeleet kuuluu muutenkin siihen sanavarastoon.
ihan faktaa.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 14:51"][quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 14:23"][quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 14:07"]Täytyy kyllä myöntää että joskus uuden synnyttäjän tullessa meille saatan pään sisällä ihailla "Vautsi, mikä ruumiinrakenne, tostahan me saadaan vauva helpolla ulos" mutta eipä se minun käytökseen synnytyksen aikana millään tapaa vaikuta :D
[/quote]
No millainen kroppa aiheuttaa tällaisen reaktion? :D
[/quote]
Luonnolisesti katson lantio-vyötärö aluetta ensin! Sitten mahan asento kertoo paljon. Myös synnyttäjän koko.
[/quote]
Millainen sen mahan asento pitää olla? Mulle lääkäri sanoi tänään, että hyvä lantio, hyvin se vauva tulee tästä ulos. Laskettuun aikaan vähän yli viikko aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sattui synnytykseen vähän vanhempi kätilö. Huomasin että hän suhtautui alkuun vähän nuivasti meihin (oltiin reilu parikymppisiä miehen kanssa kun esikoinen syntyi). Tuntui etten ollut ollenkaan samalla aaltopituudella tämän naisen kanssa ja mietinkin että mitähään siitä koko synnyttämisestä tulee.. No siitä sitten kuitenkin edettiin ponnistusvaiheeseen ja ähkin ja puhkin puoli tuntia kunnes vauva syntyi. Loppujen lopuksi kätilö sanoi että synnytys olis kaunis, koska pysyin suht rauhallisena enkä alkanut elämöimään. Kätilöllä oli siis ennakkoajatuksia meitä kohtaan (ajatteli varmaan että tulen synnyttämään kiroilun ja huudon säestämänä). Loppujen lopuksi kaikki meni siis hyvin ja hyvät muistot jäi!
No ei sille huutamiselle välttämättä voi mitään! ! Tokasa synnytyksessä en ehtinyt saada mitään kivunlievitystä ja lopussa kyllä huusin. Yritin olla hiljaa mutta olin niin kipeä että olin tajunnan rajamailla. Synnytys kesti neljä tuntia ja ei ole kuin kaksi hämärää muistikuvaa. Ponnistuksessa en voinut enää huutaa koska jouduin keskittymään siihen ettei taju lähde. Ei
Koskaan se kätilö mun synnytykseen enää tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pärstä vaikuttaa käytökseen niin sitten on kyllä väärällä alalla, hoitohenkilökuntana ainaa pitää yrittää olla ystävällinen. Ja varsinkin synnyttävien naisten tapauksissa; kuka synnyttävä on kovin mukavalla ja vastaanottavalla tuulella...
Fiksu synnyttäjä ei ainakaan raivopäänä kiroile. Tätä mieltä olen. Kiroilevasta synnyttäjästä jää mielikuva, että noinkohan tuo haluaa edes lapsen, ja kiroileeko sitten tiukan paikan tullen lapsellekin? Ihminen kykenee itsehillintään, jos niin tahtoo, ja suurimmissakin kivuissa voi olla kiroilematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 13:10"][quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 13:00"]
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 12:54"][quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 12:20"] Toki onhan sitä kiljuvaa ja kiroilevaa mammaa kohtaa vaikeampi osoittaa ystävällisyyttä - mutta se johtuu yleensä ihan siitä etteivät kyseisti käyttäytyvät henkilöt ole kovin vastaanottavaisella tuulella. AINA olen mahdollisimman ystävällinen ja empaattinen ja tietyissä tapauksissa myös tiukka. Omaa ääntäänkin joutuu välillä korottamaan (ihan jo siksi että saa sen äänensä kuuluviin kiljunnan ylitte) Joidenkin synnyttäjien kanssa pystyy viljelemään kovastikin huumoria - nämä ovat minun "lempi"synnyttäjiä. [/quote] Mietin vaan, että se kiljuminen ja kiroileminen usein tapahtunee siinä vaiheessa kun sattuu jo todella paljon. Että onko siinä tilanteessa sitten kovin fiksua olla tyly? En ole koskaan synnyttänyt, mutta voisin kuvitella itsekin kovassa tuskassa vain huutavani kurkku suorana ja toivovani, että taju menisi (pohjaten nyt muutaman kerran kokemaan todella kamalaan menkkakipuun, jolloin taju lopulta sitten lähtikin). En sitten tiedä miten asennoituisin, jos tämän johdosta saisin tylyä käytöstä osakseni. Onko siis synnytettävä hiirenhiljaa, että saa hyvää kohtelua? [/quote] Huutaminen ei kyllä auta tilanteessa yhtään. Ohis
[/quote]
No itse asiassa kivusta huutaminen kyllä auttaa, ainakin joidenkin tutkimusten mukaan.
Ja vaikkei auttaisi, niin sinäkö päätät kua saa huutaa ja kuka ei? Jos sinua lyödään halolla takaraivoon, niin oletko ääneti? Et päästä pihaustkaan kivusta?
[/quote]
En sanonut ettei saa huutaa :D minun puolesta mammat saa huutaa itsensä niin loppuun kun haluaa. Mutta synnytys etenee paremmin kun keskittyy siihen synnytykseen eikä pelkkään kätilön ja miehen haukkumiseen ja niille huutamiseen.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 13:21"]
Fiksu synnyttäjä ei ainakaan raivopäänä kiroile. Tätä mieltä olen. Kiroilevasta synnyttäjästä jää mielikuva, että noinkohan tuo haluaa edes lapsen, ja kiroileeko sitten tiukan paikan tullen lapsellekin? Ihminen kykenee itsehillintään, jos niin tahtoo, ja suurimmissakin kivuissa voi olla kiroilematta.
[/quote]
Siis mitä ihmettä nyt edes tarkoitat?
Tarkoitatko tilannetta, jossa nainen ponnistaessaan vetää kunnon vittuperkelesaatana ai vittu jumalauta!!! - huudot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 13:23"]
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 13:10"][quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 13:00"] [quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 12:54"][quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 12:20"] Toki onhan sitä kiljuvaa ja kiroilevaa mammaa kohtaa vaikeampi osoittaa ystävällisyyttä - mutta se johtuu yleensä ihan siitä etteivät kyseisti käyttäytyvät henkilöt ole kovin vastaanottavaisella tuulella. AINA olen mahdollisimman ystävällinen ja empaattinen ja tietyissä tapauksissa myös tiukka. Omaa ääntäänkin joutuu välillä korottamaan (ihan jo siksi että saa sen äänensä kuuluviin kiljunnan ylitte) Joidenkin synnyttäjien kanssa pystyy viljelemään kovastikin huumoria - nämä ovat minun "lempi"synnyttäjiä. [/quote] Mietin vaan, että se kiljuminen ja kiroileminen usein tapahtunee siinä vaiheessa kun sattuu jo todella paljon. Että onko siinä tilanteessa sitten kovin fiksua olla tyly? En ole koskaan synnyttänyt, mutta voisin kuvitella itsekin kovassa tuskassa vain huutavani kurkku suorana ja toivovani, että taju menisi (pohjaten nyt muutaman kerran kokemaan todella kamalaan menkkakipuun, jolloin taju lopulta sitten lähtikin). En sitten tiedä miten asennoituisin, jos tämän johdosta saisin tylyä käytöstä osakseni. Onko siis synnytettävä hiirenhiljaa, että saa hyvää kohtelua? [/quote] Huutaminen ei kyllä auta tilanteessa yhtään. Ohis [/quote] No itse asiassa kivusta huutaminen kyllä auttaa, ainakin joidenkin tutkimusten mukaan. Ja vaikkei auttaisi, niin sinäkö päätät kua saa huutaa ja kuka ei? Jos sinua lyödään halolla takaraivoon, niin oletko ääneti? Et päästä pihaustkaan kivusta? [/quote] En sanonut ettei saa huutaa :D minun puolesta mammat saa huutaa itsensä niin loppuun kun haluaa. Mutta synnytys etenee paremmin kun keskittyy siihen synnytykseen eikä pelkkään kätilön ja miehen haukkumiseen ja niille huutamiseen.
[/quote]
Ja itseolet varmaan hirvittävän mukava kivuissa ja kävelet vaikka vauva haarojenvälistä roikkuen hakemaan kanttiinista teetä miehellesi, joka joutuu siinä istumaan ja tylsistymään?
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 12:54"][quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 12:20"]
Toki onhan sitä kiljuvaa ja kiroilevaa mammaa kohtaa vaikeampi osoittaa ystävällisyyttä - mutta se johtuu yleensä ihan siitä etteivät kyseisti käyttäytyvät henkilöt ole kovin vastaanottavaisella tuulella. AINA olen mahdollisimman ystävällinen ja empaattinen ja tietyissä tapauksissa myös tiukka. Omaa ääntäänkin joutuu välillä korottamaan (ihan jo siksi että saa sen äänensä kuuluviin kiljunnan ylitte) Joidenkin synnyttäjien kanssa pystyy viljelemään kovastikin huumoria - nämä ovat minun "lempi"synnyttäjiä.
[/quote]
Mietin vaan, että se kiljuminen ja kiroileminen usein tapahtunee siinä vaiheessa kun sattuu jo todella paljon. Että onko siinä tilanteessa sitten kovin fiksua olla tyly?
En ole koskaan synnyttänyt, mutta voisin kuvitella itsekin kovassa tuskassa vain huutavani kurkku suorana ja toivovani, että taju menisi (pohjaten nyt muutaman kerran kokemaan todella kamalaan menkkakipuun, jolloin taju lopulta sitten lähtikin). En sitten tiedä miten asennoituisin, jos tämän johdosta saisin tylyä käytöstä osakseni. Onko siis synnytettävä hiirenhiljaa, että saa hyvää kohtelua?
[/quote]
En ole siinä tilanteessa tyly - sanoinko muka niin? Tarkoitin että siinä kohtaa kun synnyttäjä vaan huutaa ja itkee niin ei enää ystävällisyydet aina auta, silloin pitää olla tiukka. Ihan jo äidin ja vauvan turvallisuuden puolesta. Tiukka ja tyly ovat kokonaan eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 13:26"]
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 13:15"]Ja tämänhän takia sitä parempaa kohtelua on turha jatkossakaan odotella, kun jopa muut naiset kokevat huonona sen jos huutaa synnyttäessä. Siis ihan oikeasti: Sinusta tulee ulos iso pötkylä, joka mahdollisesti aiheuttaa isoja repeämiä matkallaan ulos. Olet mahdollisesti joutunut puskemaan sitä ja kestämään kipuja jo kymmeniä tunteja, mutta ET SAA HUUTAA KIVUSTA? Miettikääs nyt vähän uusiksi. [/quote] Toistan vielä.en ole kieltänyt ketään huutamasta. Ne voimat nyt vaan voi käyttää johonkin muuhunkin kun siihen pää punaisena rääkymiseen. Ja kyllä, olen synnyttänyt kaksi 4500g lasta panadolin ja ilokaasun voimalla, en huutanut. Ehkäpä siinä osasyy miksi en myöskään saanut yhtään repeämää, keskityin siihen synnytykseen ja ponnistuksiin enkä karjunut taukoamatta miehelle ja kätilölle.
[/quote]
Niin, SINÄ olet voinut synnyttää panadolin voimalla.
Mutta oletkos koskaan sattunut kuulemaan sellaista, että kivunsietokyky on hyvin ihmisestä riippuvaa? Kiputilakin voi olla ihan erilainen eri ihmisillä, jollakin on menkkakivut todella pahat ja jollakin ei niitä ole ollenkaan. Joku voi synnyttää ääneti ilman kivunlievitystä, koska ne kivut eivät ole hänellä pahoja. Joku toinen taas ei voi synnyttää ilman kivunlievitystä, koska synnytyksestä aiheutuva massiivinen kipu aiheuttaisi tajunnanmenetyksen.
Itse huusin synnytyksessä, kätilö kielsi sen vedoten, että synnytykseen tulee liikaa voimaa ja tulee helpommin repeämiä?
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 13:29"][quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 13:26"]
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 13:15"]Ja tämänhän takia sitä parempaa kohtelua on turha jatkossakaan odotella, kun jopa muut naiset kokevat huonona sen jos huutaa synnyttäessä. Siis ihan oikeasti: Sinusta tulee ulos iso pötkylä, joka mahdollisesti aiheuttaa isoja repeämiä matkallaan ulos. Olet mahdollisesti joutunut puskemaan sitä ja kestämään kipuja jo kymmeniä tunteja, mutta ET SAA HUUTAA KIVUSTA? Miettikääs nyt vähän uusiksi. [/quote] Toistan vielä.en ole kieltänyt ketään huutamasta. Ne voimat nyt vaan voi käyttää johonkin muuhunkin kun siihen pää punaisena rääkymiseen. Ja kyllä, olen synnyttänyt kaksi 4500g lasta panadolin ja ilokaasun voimalla, en huutanut. Ehkäpä siinä osasyy miksi en myöskään saanut yhtään repeämää, keskityin siihen synnytykseen ja ponnistuksiin enkä karjunut taukoamatta miehelle ja kätilölle.
[/quote]
Niin, SINÄ olet voinut synnyttää panadolin voimalla.
Mutta oletkos koskaan sattunut kuulemaan sellaista, että kivunsietokyky on hyvin ihmisestä riippuvaa? Kiputilakin voi olla ihan erilainen eri ihmisillä, jollakin on menkkakivut todella pahat ja jollakin ei niitä ole ollenkaan. Joku voi synnyttää ääneti ilman kivunlievitystä, koska ne kivut eivät ole hänellä pahoja. Joku toinen taas ei voi synnyttää ilman kivunlievitystä, koska synnytyksestä aiheutuva massiivinen kipu aiheuttaisi tajunnanmenetyksen.
[/quote]
Kyllä olen. Ja sanoinko että synnytykseni oli täysin kivuton? En. Kyse olikin siitä, että en puuduttanut itseäni täysin tunnottomaksi enkä siitä huolimatta huutanut ja haukkunut kätilöä ja miestä. Edelleen keskityin siihen synnyttämiseen, en siihen karjumiseen. Ja edelleen, en ole kieltänyt ketään huutamasta.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 13:26"][quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 13:23"]
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 13:10"][quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 13:00"] [quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 12:54"][quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 12:20"] Toki onhan sitä kiljuvaa ja kiroilevaa mammaa kohtaa vaikeampi osoittaa ystävällisyyttä - mutta se johtuu yleensä ihan siitä etteivät kyseisti käyttäytyvät henkilöt ole kovin vastaanottavaisella tuulella. AINA olen mahdollisimman ystävällinen ja empaattinen ja tietyissä tapauksissa myös tiukka. Omaa ääntäänkin joutuu välillä korottamaan (ihan jo siksi että saa sen äänensä kuuluviin kiljunnan ylitte) Joidenkin synnyttäjien kanssa pystyy viljelemään kovastikin huumoria - nämä ovat minun "lempi"synnyttäjiä. [/quote] Mietin vaan, että se kiljuminen ja kiroileminen usein tapahtunee siinä vaiheessa kun sattuu jo todella paljon. Että onko siinä tilanteessa sitten kovin fiksua olla tyly? En ole koskaan synnyttänyt, mutta voisin kuvitella itsekin kovassa tuskassa vain huutavani kurkku suorana ja toivovani, että taju menisi (pohjaten nyt muutaman kerran kokemaan todella kamalaan menkkakipuun, jolloin taju lopulta sitten lähtikin). En sitten tiedä miten asennoituisin, jos tämän johdosta saisin tylyä käytöstä osakseni. Onko siis synnytettävä hiirenhiljaa, että saa hyvää kohtelua? [/quote] Huutaminen ei kyllä auta tilanteessa yhtään. Ohis [/quote] No itse asiassa kivusta huutaminen kyllä auttaa, ainakin joidenkin tutkimusten mukaan. Ja vaikkei auttaisi, niin sinäkö päätät kua saa huutaa ja kuka ei? Jos sinua lyödään halolla takaraivoon, niin oletko ääneti? Et päästä pihaustkaan kivusta? [/quote] En sanonut ettei saa huutaa :D minun puolesta mammat saa huutaa itsensä niin loppuun kun haluaa. Mutta synnytys etenee paremmin kun keskittyy siihen synnytykseen eikä pelkkään kätilön ja miehen haukkumiseen ja niille huutamiseen.
[/quote]
Ja itseolet varmaan hirvittävän mukava kivuissa ja kävelet vaikka vauva haarojenvälistä roikkuen hakemaan kanttiinista teetä miehellesi, joka joutuu siinä istumaan ja tylsistymään?
[/quote]
No itseasiassa olen kyllä molempien synnytysten ajan ollut ihan hyväntuulinen, mukavia kokemuksia. Sattuihan se toki mutta ei minulla ollut silti tarvetta tuntitolkulla huutaa ja haukkua.
Täytyy kyllä myöntää että joskus uuden synnyttäjän tullessa meille saatan pään sisällä ihailla "Vautsi, mikä ruumiinrakenne, tostahan me saadaan vauva helpolla ulos" mutta eipä se minun käytökseen synnytyksen aikana millään tapaa vaikuta :D
No niin, kätilöltäkysymisketju muuttui sitten kiistelyksi siitä, saako synnytyksessä huutaa vai ei. Ohis.
Juu vaikuttaa. Mun kummitäti oli gynenä osastolla ja tuli katsomaan mua ja vauvaa seuraavana aamuna. Kätilöitä sen jälkeen ravasi jopa kysymässä ilman kellonsoittoa onko kaikki ok (sektio, en päässyt liikkeelle heti).