KÄTILÖT: rehellisesti, vaikuttaako synnyttäjän pärstä+käytös kohteluunne?

Toki onhan sitä kiljuvaa ja kiroilevaa mammaa kohtaa vaikeampi osoittaa ystävällisyyttä - mutta se johtuu yleensä ihan siitä etteivät kyseisti käyttäytyvät henkilöt ole kovin vastaanottavaisella tuulella.

AINA olen mahdollisimman ystävällinen ja empaattinen ja tietyissä tapauksissa myös tiukka. Omaa ääntäänkin joutuu välillä korottamaan (ihan jo siksi että saa sen äänensä kuuluviin kiljunnan ylitte)

Joidenkin synnyttäjien kanssa pystyy viljelemään kovastikin huumoria - nämä ovat minun "lempi"synnyttäjiä.

WT muijat kiroilee ja haukkuu äijänsä, kun synnyttävät.

Esikoisen synnytys oli kauhea kokemus kätilön takia. Olin nuori ja koitin ottaa rennosti ja kuunnella kätilön neuvoja. Hän ei antanut mitään kivunlievityksiä (tai kutsunut lääkäriä antamaan, miten vaan) vaan tiuski ettei satu tarpeeksi, niin ei voi antaa. Muuten vaan supistuksia tuli alle minuutin välein, enkä kyennyt edes kääntymään kyljeltä toiselle. Kätilö sitten pakotti minut kävelemään ympäri salia, tiuski kun itkin etten oikeasti pysty. Häipyi salista ja palasi puolen tunnin päästä. Häntä ei kiinnostanut, että olin lyhistynyt kivusta lattialle, kun en päässyt kivulta kipuamaan takaisin sänkyyn. Hän tiuski, vittuili ja aukoi päätään. Koko synnytyksen ajan. En saanut missään vaiheessa kivunlievityksiä, papereohin oli kirjannut, etten huolinut lääkityksiä ja halusin muka synnyttää luomuna. Kättärillä viime keväänä tapahtunut tämä, kätilö oli sellainen lyhyen ja tumman tukan omaava ämmä. Jos joskus synnytän vielä ja päädyn kättärille, potkin ton ämmän helvettiin jos koittaa mun synnytykseen sekaantua.

Ohis - eivät kaikki huuda kivusta, en ainakaan minä, ei ole tarvetta. Vaikeroin kyllä mutta huutaminen olisi vain vienyt loputkin voimat. /Kaksi synnytystä takana

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 15:50"]Eikös synnytyksessä nimenomaan auta säännöllinen hengitysrytmi ja rentoutuminen? Vaikea kuvitella, että kiroilemalla ja huutamalla onnistuisi kumpikaan. Itse ainakin keskityin ihan täysillä hengittämiseen aina supistuksen ajan. Vaikea kuvitella, että siinä ois edes huutaminen tullut mieleen.
[/quote]

Ponnistusvaiheessa eri meno.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 14:12"]Kätilöt näkevät esim. raskausajan tupakoinnin, tehdyt abortit jne. Kyllähän se vaikuttaa, vaikkei tietenkään saisi. Vaikeaa kohdella itsekästä vauvanmyrkyttäjää silkkihansikkain.
[/quote]

Ja mitenköhän tehty abortti tulee vaikuttamaan siihen, millaista kohtelua saan synnytyssalissa? Kiva kuulla tällaistakin, pelkään synnytystä jo muutenkin.

Sain lapset kesken opiskeluja omassa opetussairaalaassani. Hävettää ja paljon, käyttäydyin kun hullu v****pää, yli neliökiloinen esikoinen, yli kaksitoista syvää tikkiä ja episomian lisäksi repesin toisestakin kohtaa ja puudutusta ei keritty antamaan. Kyllä hävettää vieläkin, mutta jopa harmittaa se, miten ääri-mukavasti muo kohdeltiin niiden henkilöiden toimesta, jotka on opetustilaisuudessa olleet nuivia ihan kivoja asiakkaita kohtaan. Eli minä sain kätilöiltä ja muulta henkilökunnalta hyvää kohtelua vain asemani vuoksi.

Mulla oli piiiitkä synnytys, vm. 28 h ja ite synnytys lopulta kun alkoi 10,5 h. Ponnistusvaiheessa meinasin huudahtaa, mutta vanhempi erittäin kokenut kätilö käski heti "nyt elä huuda, että jaksat". Se oli hyvä neuvo. Ainoastaan lopussa huusin ai saatana sattuu niin kamalasti ja tuolloin syntyi pää ja kipu loppui kuin seinään. Muuten koko ponnistuksen 0,5 h olin vain puhissut ja puhkunut enkä kiljunut ollenkaan. Itse sain superhyvää kohtelua ja kätilöt oli kärsivällisiä, vaikka tein tyttöä kolmatta päivää. Mutta päätin olla asiallinen synnyttäjä siksi, koska tulen itsekin menemään harkkaan kyseiselle osastolle. Mutta kaiken kaikkiaan oli ilo synnyttää! :)

Juuri näin kirjoittaja nro 3. Asema vaikuttaa, että saa asiallisen kohtelun. 

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 19:39"][quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 14:12"]Kätilöt näkevät esim. raskausajan tupakoinnin, tehdyt abortit jne. Kyllähän se vaikuttaa, vaikkei tietenkään saisi. Vaikeaa kohdella itsekästä vauvanmyrkyttäjää silkkihansikkain.
[/quote]

Ja mitenköhän tehty abortti tulee vaikuttamaan siihen, millaista kohtelua saan synnytyssalissa? Kiva kuulla tällaistakin, pelkään synnytystä jo muutenkin.
[/quote]

Tuskin yksi abortti paljon aiemmin mitään miksikään muuttaa. Mutta jos niitä abortteja on monta tiheällä aikavälillä niin kyllä siinä vähän mietityttää että miksiköhän tämän vauvan sitten annetaan syntyä.

En ole kätilö mutta hoitoalalla. Väittäisin että myös kätilöt ovat ihmisiä ja pinna saattaa jossain vaiheessa kiristyä haistatteluun, turhaan huutoon ja draamailuun.
Luulisin että myös kemiläinen kohtaaminen vaikuttaa jonkun verran, ei kuitenkaan oikeuta olemaan epäasiallinen jos ei jonkun pärstä miellytä. Synnyttäneenä siis koen että synnytykseni oli huomattavasti mukavampi, kun minua hoiti juuri se kyseinen kätilö, eikä se avustamaan tullut jonka kanssa tunnuin olevan täysin eri planeetalta.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 12:48"]En ole kätilö mutta hoitoalalla. Väittäisin että myös kätilöt ovat ihmisiä ja pinna saattaa jossain vaiheessa kiristyä haistatteluun, turhaan huutoon ja draamailuun.
Luulisin että myös kemiläinen kohtaaminen vaikuttaa jonkun verran, ei kuitenkaan oikeuta olemaan epäasiallinen jos ei jonkun pärstä miellytä. Synnyttäneenä siis koen että synnytykseni oli huomattavasti mukavampi, kun minua hoiti juuri se kyseinen kätilö, eikä se avustamaan tullut jonka kanssa tunnuin olevan täysin eri planeetalta.
[/quote]
Kemiläinen = kemioiden

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 19:56"]

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 19:39"][quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 14:12"]Kätilöt näkevät esim. raskausajan tupakoinnin, tehdyt abortit jne. Kyllähän se vaikuttaa, vaikkei tietenkään saisi. Vaikeaa kohdella itsekästä vauvanmyrkyttäjää silkkihansikkain. [/quote] Ja mitenköhän tehty abortti tulee vaikuttamaan siihen, millaista kohtelua saan synnytyssalissa? Kiva kuulla tällaistakin, pelkään synnytystä jo muutenkin. [/quote] Tuskin yksi abortti paljon aiemmin mitään miksikään muuttaa. Mutta jos niitä abortteja on monta tiheällä aikavälillä niin kyllä siinä vähän mietityttää että miksiköhän tämän vauvan sitten annetaan syntyä.

[/quote]

Ei varmaankaan kuulu sinulle, etkä voi antaa tuollaisten asioiden vaikuttaa työhösi. Kyseessä voi olla vaikka pahoin vammaisia lapsia jotka eivät olisi selvinneet.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 12:20"]

Toki onhan sitä kiljuvaa ja kiroilevaa mammaa kohtaa vaikeampi osoittaa ystävällisyyttä - mutta se johtuu yleensä ihan siitä etteivät kyseisti käyttäytyvät henkilöt ole kovin vastaanottavaisella tuulella. AINA olen mahdollisimman ystävällinen ja empaattinen ja tietyissä tapauksissa myös tiukka. Omaa ääntäänkin joutuu välillä korottamaan (ihan jo siksi että saa sen äänensä kuuluviin kiljunnan ylitte) Joidenkin synnyttäjien kanssa pystyy viljelemään kovastikin huumoria - nämä ovat minun "lempi"synnyttäjiä.

[/quote]

Mietin vaan, että se kiljuminen ja kiroileminen usein tapahtunee siinä vaiheessa kun sattuu jo todella paljon. Että onko siinä tilanteessa sitten kovin fiksua olla tyly?

En ole koskaan synnyttänyt, mutta voisin kuvitella itsekin kovassa tuskassa vain huutavani kurkku suorana ja toivovani, että taju menisi (pohjaten nyt muutaman kerran kokemaan todella kamalaan menkkakipuun, jolloin taju lopulta sitten lähtikin). En sitten tiedä miten asennoituisin, jos tämän johdosta saisin tylyä käytöstä osakseni. Onko siis synnytettävä hiirenhiljaa, että saa hyvää kohtelua?

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 12:54"][quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 12:20"]

Toki onhan sitä kiljuvaa ja kiroilevaa mammaa kohtaa vaikeampi osoittaa ystävällisyyttä - mutta se johtuu yleensä ihan siitä etteivät kyseisti käyttäytyvät henkilöt ole kovin vastaanottavaisella tuulella. AINA olen mahdollisimman ystävällinen ja empaattinen ja tietyissä tapauksissa myös tiukka. Omaa ääntäänkin joutuu välillä korottamaan (ihan jo siksi että saa sen äänensä kuuluviin kiljunnan ylitte) Joidenkin synnyttäjien kanssa pystyy viljelemään kovastikin huumoria - nämä ovat minun "lempi"synnyttäjiä.

[/quote]

Mietin vaan, että se kiljuminen ja kiroileminen usein tapahtunee siinä vaiheessa kun sattuu jo todella paljon. Että onko siinä tilanteessa sitten kovin fiksua olla tyly?

En ole koskaan synnyttänyt, mutta voisin kuvitella itsekin kovassa tuskassa vain huutavani kurkku suorana ja toivovani, että taju menisi (pohjaten nyt muutaman kerran kokemaan todella kamalaan menkkakipuun, jolloin taju lopulta sitten lähtikin). En sitten tiedä miten asennoituisin, jos tämän johdosta saisin tylyä käytöstä osakseni. Onko siis synnytettävä hiirenhiljaa, että saa hyvää kohtelua?
[/quote]
Huutaminen ei kyllä auta tilanteessa yhtään.
Ohis

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 13:00"]

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 12:54"][quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 12:20"] Toki onhan sitä kiljuvaa ja kiroilevaa mammaa kohtaa vaikeampi osoittaa ystävällisyyttä - mutta se johtuu yleensä ihan siitä etteivät kyseisti käyttäytyvät henkilöt ole kovin vastaanottavaisella tuulella. AINA olen mahdollisimman ystävällinen ja empaattinen ja tietyissä tapauksissa myös tiukka. Omaa ääntäänkin joutuu välillä korottamaan (ihan jo siksi että saa sen äänensä kuuluviin kiljunnan ylitte) Joidenkin synnyttäjien kanssa pystyy viljelemään kovastikin huumoria - nämä ovat minun "lempi"synnyttäjiä. [/quote] Mietin vaan, että se kiljuminen ja kiroileminen usein tapahtunee siinä vaiheessa kun sattuu jo todella paljon. Että onko siinä tilanteessa sitten kovin fiksua olla tyly? En ole koskaan synnyttänyt, mutta voisin kuvitella itsekin kovassa tuskassa vain huutavani kurkku suorana ja toivovani, että taju menisi (pohjaten nyt muutaman kerran kokemaan todella kamalaan menkkakipuun, jolloin taju lopulta sitten lähtikin). En sitten tiedä miten asennoituisin, jos tämän johdosta saisin tylyä käytöstä osakseni. Onko siis synnytettävä hiirenhiljaa, että saa hyvää kohtelua? [/quote] Huutaminen ei kyllä auta tilanteessa yhtään. Ohis

[/quote]

No itse asiassa kivusta huutaminen kyllä auttaa, ainakin joidenkin tutkimusten mukaan.

Ja vaikkei auttaisi, niin sinäkö päätät kua saa huutaa ja kuka ei? Jos sinua lyödään halolla takaraivoon, niin oletko ääneti? Et päästä pihaustkaan kivusta?

On se kumma jos ei saa huutaa vaikka perse olisi repeämässä!

Ja tämänhän takia sitä parempaa kohtelua on turha jatkossakaan odotella, kun jopa muut naiset kokevat huonona sen jos huutaa synnyttäessä.

Siis ihan oikeasti: Sinusta tulee ulos iso pötkylä, joka mahdollisesti aiheuttaa isoja repeämiä matkallaan ulos. Olet mahdollisesti joutunut puskemaan sitä ja kestämään kipuja jo kymmeniä tunteja, mutta ET SAA HUUTAA KIVUSTA? Miettikääs nyt vähän uusiksi.

Minä olen saanut aina todella ystävällistä ja mukavaa kohtelua kätilöiltä. Kätilöt on ihania!

Voi jehna... mulla oli kaksi pitkää synnytystä ja ainoa ero oli siinä että tokassa synnytyksessä kun kävi sama kun ekassa ja vauva ei meinannut syntyä, unohdin turhat av mamma neuvot ja sadattelin kirosanoja menemään niin että sainkin ponnistettua pään ulos. Ekassa olin sievästi hiljaa ja vauva vedettiin imukupilla ulos. Tokassa synnytyksessä elin kaiken uudestaan ja tilanne oli täysin sama ja piti kipua vastaan ponnistaa ilman mitään hyötyä supistuksista ja se kiroilu autto, siitä sain voimaa sietää kipua ja voimaa ponnistaa sano kaikentietävä av raati mitä tahansa. Jokainen ihminen on yksilö ja jokaisella ihmisellä on omanlaisensa synnytys ja sille ei voi panadolilla ja buranalla synnyttävät täydelliset neitsyt mariat sanoa muuta kuin omakohtaisia kokemuksia