Lue keskustelun säännöt.
En tajua tätä: 65-vuotias äitini on sairastunut Alzheimerin tautiin!
19.11.2021 |
Sitä ei ole esiintynyt meillä tähän mennessä kummassakaan suvussa. Pahinta tässä on se, että äitini on aina pitänyt todella hyvää huolta itsestään: paljon liikuntaa, terveellinen ravinto, ei mitään päihteitä. Äitini oli terveydenhoitaja, joka jäi eläkkeelle tammikuussa täytettyään 65. Kohta hän on itse hoidettavana jossain laitoksessa. Nyt en pysty keskittymään yhtään mihinkään, kun huoli on niin kova leskiäidistäni. Miksi elämän pitää olla näin epäreilua???
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Tuossa vastapäisessä talossa asui nainen, jolla todettiin Alzheimer 67-vuotiaana. Muutaman vuoden hän kitkutteli yksin kotona, mutta sitten lapset toimittivat äitinsä hoitokotiin, kun hän alkoi tulla sisälle toisten koteihin ja sanomaan, että mitä te teette täällä minun kodissani, teidän pitää heti lähteä pois. Kännykkä oli jatkuvasti kateissa, meiltäkin hän tuli sitä etsimään. Koiran ulkoilutus ja ruokinta unohtui. Ruokaa hän teki useita kertoja päivässä. Vähän ennen hoitokotiin joutumista nainen kävi meillä itkemässä, miksi tytär ei enää tuo lapsiaan hänelle hoitoon. No, siksi hän ei tuonut, koska nainen oli noin vuotta aiemmin kauppareissulla menettänyt totaallisesti suuntavaistonsa: hän ei löytänyt enää kotiin, vaan lähti huristelemaan monen kymmenen kilometrin päähän naapurikaupunkiin alle kouluikäiset lapsenlapset takapenkillä.
Anteeksi ei saisi nauraa, mutta onhan nämä surkuhupaisia nämä tempaukset :/. Itsekin alzheimerinntaudin diagnoosin saaneen omainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen miettinyt paljon sitä, että ihmiset ajattelevat, että eläkkeellä minä sitten matkistan ja säästän rahaa sinne. Tosiasia on, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampi on lähteä vaikka matkalle yks kaks.
Ei oikeasti uskalleta enää liikkua, kun ei osata toimia lentokentillä, pelätään erilaisia maksuja- . Ihmisille tulee yllätyksenä että kun eläkeikä lähestyy, elinaika voi olla jo mennyt.
Jotenkin on surkeaa, miksi niin moni toppaa kaiken kivan tai erikoisen, silloin kun vielä jaksaa tai voi vain että eläkkeellä sitten.
Jos elämäntapa ei ole tehdä nyt niin et kyllä tee sitä eläkkeelläkään.
Tämä! Ja vaikka olisi terve ei ole samassa iskussa enää. Siinä meni koko elämä töissä ja sitten kuollaan jo kohta pois kun eläkkeelle on jäänyt :(.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Serkkuni sai Alzheimer-diagnoosin vain 38-vuotiaana, tosin sitä tiedettiin odottaa, koska hänen oma isänsä oli kuollut samaan tautiin vain 43-vuotiaana. Sama kävi kaikille hänen sedilleen, joista kukaan ei elänyt edes 50-vuotiaaksi. Kyse on sukurasitteesta, joka periytyy vain miespuolisille sukulaisille, sen verran on asiaa tutkittu. Hän on nyt hoivakodissa, ikää on vasta 44. Aluksi kävin siellä tapaamassa serkkuani, mutta sitten, kun hän alkoi pyyhkiä ulosteella seinää, niin se oli minulle niin kova järkytys, että en pystynyt enää menemään sinne, vaikka hän ajoittain tunnistikin minut.
Aika koomillista. Huutonaurua!
Salliiko hoitolaitoksen johto tuollaista tapahtuvan?
Vai vielä huutonaurua! Sinulla ei ilmeisesti ole kokemusta siitä, miten hirveästä sairaudesta on kysymys.
En tajua miten kukaan voi nauraa näille tempauksille! Luinpa joskus kommentin jossa suku viihdytti jouluna(!!) itseään kysymällä täysin pihalla olevalta mummolta kaikenlaista ja sitten naurettiin kun mummo ei osannut vastata.
Miettikää omalle kohdalle. Eksytte yhtäkkiä tutussa ympäristössä, ette tiedä yhtään missä olette. Tai yhtäkkiä tajuatte, että olette paitsi kakkinut housuun, niin myös maalanneet sillä paskalla olohuoneen seinät uuteen uskoon.
Hihhihhhiii on niin hilpeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan teillä paperiasiat kunnossa? Esim. edunvalvontavaltuutus jne. Kannattaa hoitaa ne ajoissa kuntoon ennekuin äitisi on kykenemätön itse hoitamaan asioitaan. Esim. asunnon tai muun omaisuuden myyminen voi olla hyvin pitkä prosessi.
Nyt taitaa olla jo myöhäistä, kun diagnoosikin jo on.
Nyt tuli niin outo kommentti tuossa, että pakko puuttua.
Alzheimer-diagnoosi voidaan saada hyvinkin varhaisessa vaiheessa ja lääkitys voi purra hyvin. Esimerkiksi oma äitini sai diagnoosin viisi vuotta ennen kuin oli siinä kondiksessa, että tarvitsi paikan hoitolaitoksessa. Ja diagnoosin saatuaan hän oli siis useamman vuoden ihan hyvässä kondiksessa, mitä nyt jutteli samoja asioita usein ja unohteli hiljattain tapahtuneita asioita.
Edunvalvonnan saa nopeasti, jos henkilö itse siihen suostuu. Silloin kyse on edunvaltontavaltuutuksesta, joka pitää vain (lääkärintodistuksen kera) vahvistaa Digi- ja väestötietovirastossa.
https://www.muistiliitto.fi/fi/etuudet-ja-oikeudet/edunvalvontavaltuutus
Mutkikkaammaksi asia käy, jos henkikö pitää hakea tuomioistuimelta edunvalvonnan piiriin omaisen itsensä ollessa haluton tai kyvytön siihen suostumaan. Eli tuo sinun kritisoimasi suositus oli oikein hyvä.
Ap:lle semmoinen juttu, että ikävä kyllä varhaisessa iässä tuleva alzheimer saattaa olla perinnöllinen. Vanhusten alzheimer sen sijaan harvemmin on. En sano tätä veetuillakseni tai aiheuttaakseni sinulle unettomia öitä sen lisäksi että olet äidistäsi huolissasi. Mutta tämä ehkä auttaa sinua ymmärtämään, miksi äitisi terveistä elämäntavoista huolimatta sairastui. Kannattaa sinun pitää omista elintavoistasi myös huolta ja sitten aikanaan mennä herkästi muistitestiin - alzheimerlääkitys puree sitä paremmin, mitä varhaisemmassa vaiheessa tauti todetaan.
https://www.muistiliitto.fi/fi/muistisairaudet/muistihairiot-ja-sairaud…
"Puhtaasti perinnölliset muistisairaudet ovat hyvin harvinaisia. Ne alkavat kaikki nuorella iällä. Näitä sairauksia ei ole syytä pelätä, vaikka suvussa olisi useitakin muistisairautta sairastavia henkilöitä, jos heidän oireensa ovat alkaneet yli 65-vuotiaana."
https://www.muistiliitto.fi/fi/muistisairaudet/muistihairiot-ja-sairaud…
"Kaikista näistä geenivirheistä seuraa se, että niiden kantaja sairastuu jossain ikävaiheessaan Alzheimerin tautiin. Sairastuminen tapahtuu yleensä hyvin nuorella iällä, jopa alle 50-v, ja joka tapauksessa alle 65-vuotiaana."
En sitten tiedä, onko 65-vuotias äitisi tällainen tapaus, hän on siinä rajalla. Riippuu vähän siitäkin, kuinka pitkään hän tosiasiallisesti on sairastanut.
Sitten toinen virheellinen tieto ketjusta...
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00699
Kuten tuossa huomautetaan, korkea kolesteroli lisää alzheimerin riskiä, ei suinkaan sen alentaminen lääkkeillä:
"Uusimmat tutkimustulokset yhdistävät myös sydän- ja verisuonitaudit ja elämäntavat lisääntyneeseen Alzheimerin taudin riskiin. Keski-iän kohonnut verenpaine, diabetes ja korkea kolesteroli lisäävät myös Alzheimerin taudin todennäköisyyttä, samoin ylipaino ja liikunnan puute."
Edunvalvontavaltuutus kannattaa tehdä aina hyvissä ajoin. Minulla on jostain mielikuva, että muistisairaalla sen pitäisi olla kolme vuotta aikaisemmin tehty kuin mitä se haetaan käyttöön.
Ei siinä ole mitään ikärajaa, mutta sen aktivointi edellyttää lääkärintodistuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Serkkuni sai Alzheimer-diagnoosin vain 38-vuotiaana, tosin sitä tiedettiin odottaa, koska hänen oma isänsä oli kuollut samaan tautiin vain 43-vuotiaana. Sama kävi kaikille hänen sedilleen, joista kukaan ei elänyt edes 50-vuotiaaksi. Kyse on sukurasitteesta, joka periytyy vain miespuolisille sukulaisille, sen verran on asiaa tutkittu. Hän on nyt hoivakodissa, ikää on vasta 44. Aluksi kävin siellä tapaamassa serkkuani, mutta sitten, kun hän alkoi pyyhkiä ulosteella seinää, niin se oli minulle niin kova järkytys, että en pystynyt enää menemään sinne, vaikka hän ajoittain tunnistikin minut.
Aika koomillista. Huutonaurua!
Salliiko hoitolaitoksen johto tuollaista tapahtuvan?
Vai vielä huutonaurua! Sinulla ei ilmeisesti ole kokemusta siitä, miten hirveästä sairaudesta on kysymys.
En tajua miten kukaan voi nauraa näille tempauksille! Luinpa joskus kommentin jossa suku viihdytti jouluna(!!) itseään kysymällä täysin pihalla olevalta mummolta kaikenlaista ja sitten naurettiin kun mummo ei osannut vastata.
Miettikää omalle kohdalle. Eksytte yhtäkkiä tutussa ympäristössä, ette tiedä yhtään missä olette. Tai yhtäkkiä tajuatte, että olette paitsi kakkinut housuun, niin myös maalanneet sillä paskalla olohuoneen seinät uuteen uskoon.
Hihhihhhiii on niin hilpeää.
Anteeksi, olen varmaan päästäni vialla, kun en osaa nauraa tuollaisille jutuille. Kun sain tietää, että oma äitini oli sairastunut tuohon hirvittävään sairauteen, itkin viikkotolkulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu mies.Keskivaikea Alzheimer.Sairaus alkoi noin 58 vuotiaana.Mies kuoli 65 vuotiaana.
Lääkäri kertoi että sairaus on harvinainen alle 65 vuotiailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen miettinyt paljon sitä, että ihmiset ajattelevat, että eläkkeellä minä sitten matkistan ja säästän rahaa sinne. Tosiasia on, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampi on lähteä vaikka matkalle yks kaks.
Ei oikeasti uskalleta enää liikkua, kun ei osata toimia lentokentillä, pelätään erilaisia maksuja- . Ihmisille tulee yllätyksenä että kun eläkeikä lähestyy, elinaika voi olla jo mennyt.
Jotenkin on surkeaa, miksi niin moni toppaa kaiken kivan tai erikoisen, silloin kun vielä jaksaa tai voi vain että eläkkeellä sitten.
Jos elämäntapa ei ole tehdä nyt niin et kyllä tee sitä eläkkeelläkään.
Tämä! Ja vaikka olisi terve ei ole samassa iskussa enää. Siinä meni koko elämä töissä ja sitten kuollaan jo kohta pois kun eläkkeelle on jäänyt :(.
No koskaan ei kannata lykätä liikaa asioita, kuka vaan voi kuolla tai sairastua.
Ja eläkkeellä matala tulotaso estää monia asioita, keskivertoeläke on vaan reilut 1,5 tonnia ja kun täyttää 70 vuotta, matkan vakuuttaminen käy kalliiksi.
Mutta sanoisin, että tuo tekemisen ja matkustamisen rohkeus on hyvin yksilöllistä. Moni ei uskalla parikymppisenäkään.
Nykyään me eläkeikää lähestyvät olemme paljon kielitaitoisempia kuin vanhemmat sukupolvet, jokainen osaa ainakin englantia. Moni on akateeminen ja matkustellut ikänsä. Esimerkiksi minä puhun viittä vierasta kieltä ja olen työskennellyt 30 vuotta ulkomaantoimittajana ja reissannut valtavasti eri puolilla maailmaa, ei se taito eläkkeelle jäädessä mihinkään katoa.
Eri asia toki, jos sairastuu Alzheimeriin tai jonkin muuhun vakavaan sairauteen. Mutta ikä itsessään ei tee kenestäkään kotonaviihtyvää vihannesta. Ja kannattaa muistaa, että esimerkiksi 65-vuotiaalla on nykyään odotettavissa parikymmentä vuotta elinaikaa, keskimäärin.
Joten tehkää ihmeessä suunnitelmia eläkkeellä olon ajaksi. Kunhan muistatte elää myös sitä ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alzheimer ei ole dementiasairauksista alkuunkaan huonoimmasta päästä. Päinvastoin. Lääkityksellä äitisi sairaus voi edetä hyvinkin hitaasti. Appiukkoni diagnosoitiin 15v sitten ja vasta nyt sairaus on alkanut edetä. Ikää hänellä on 93 vuotta.
Kaikille ei lääkitys tehoa samalla tavalla ja sairauden kulku on yksilöllistä. Lääkitys pitäisi aloittaa heti pikimmiten, kun muistisairaus havaittu, ei siitä muuten ole vastetta.
T. Hoitaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan teillä paperiasiat kunnossa? Esim. edunvalvontavaltuutus jne. Kannattaa hoitaa ne ajoissa kuntoon ennekuin äitisi on kykenemätön itse hoitamaan asioitaan. Esim. asunnon tai muun omaisuuden myyminen voi olla hyvin pitkä prosessi.
Ei kai hoitokodissa olevan asuntoa kannata myydä. Eikö kaikki irtonainen varallisuus imuroida kuukausittaisiin hoitomaksuihin?
Ei todellakaan imuroida. Hoitomaksu määräytyy eläkkeen perusteella, talletuksia tms. ei siinä oteta lainkaan huomioon. Eläkkeestä pitää jäädä pieni siivu kuluihin, kuten lääkkeisiin.
Ja sanon tämän kahden vastikään hoitokodissa kuolleen lapsena, molemmilla oli yhteensä melkein 300 tonnia rahaa pankissa, eikä niitä vuosien mittaan minnekään "imuroitu".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan teillä paperiasiat kunnossa? Esim. edunvalvontavaltuutus jne. Kannattaa hoitaa ne ajoissa kuntoon ennekuin äitisi on kykenemätön itse hoitamaan asioitaan. Esim. asunnon tai muun omaisuuden myyminen voi olla hyvin pitkä prosessi.
Ei kai hoitokodissa olevan asuntoa kannata myydä. Eikö kaikki irtonainen varallisuus imuroida kuukausittaisiin hoitomaksuihin?
Ainakin jos on omakotitalo, niin ei välttämättä saa asumistukea. Vaikka talo olisi pieni, vanha ja huonossa kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon todella pahoillani :(
Ei ne sairaudet katso aina elintapoja. Sairastuuhan pienet lapsetkin vakavasti.
Äitini 60v ollut 24/7 kännissä viimeiset 30v. Omin silmin nähnyt labratulokset ja maksa-arvot vain hieman koholla, luulis maksan olevan jo vaihtokunnossa.Elämä on epäreilua.
Sorry, mutta maksaentsyymiarvot (nämä ASAT ja ALAT ym ) laskevat myös loppuvaiheen kirroosissa pikkuhiljaa sen takia että maksa sidekudostuu ja vain pieni osa sitä toimii. Pienempi ehjä maksa => pienemmät maksaentsyymit. Maksabiopsialla pystyy saamaan varmuuden siitä, onko tällaista sidekudostumistsa eli kirroosia ja kuinka pitkällä se on.
Jos äitisi raitistuisi, hän voisi päästä siirtolistalle. Maksansiirron voi tehdä vielä kuuskymppiselle jos alkoholi on tosiaan taaksejäänyttä elämää ja verikokein varmistetaan että pisaraakaan ei ole nautittu. Toki runsas alkoholinkäyttö voi aiheuttaa muunkinlaista vauriota.
Eli jos vaikka vuoden päästä äitini maksa-arvot olisivat kohentuneet vielä paremmaksi niin suurella todennäköisyydellä on pitkälle edennyt kirroosi? Aivot on kyllä jotenki tuhoutununeet, käyttäytyy välillä ihan kuin muistisairas vaikkei mitään siihen viittaavaa diagnoosia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräs hyvä ystänäni ampui itsensä saatuaan muistisairausdiagnoosin. 72-vuotias mies. (Hän harrasti metsästystä.) Kyllä eutanasialle! Noista taudeista ei parannuta! En ihmettele yhtään hänen ratkaisuaan. Rauha ystäväni sielulle! Tuskat ovat poissa. Ei se ollut enää ihmisen arvoista elämää, vielä vähemmän se olisi ollut sitä tulevaisuudessa.
Omaisille jäi muisto vielä terveestä ihmisestä , muistisairaus muuttaa ihmisen . Tämä sairaus on hirveä potilaalle ja läheisille , ihminen muuttuu toiseksi .
Muistisairaus on jopa enemmän läheisten sairaus kuin sairastuneen. Pitkälle edennyttä muistisairautta sairastava ihminen ei välttämättä "kärsi" lainkaan.
Toki osa on ahdistuneita, mutta käytösoireisiinkin auttaisi oikeanlainen kiireetön hoiva, ennen kuin on edes tarvetta tukeutua lääkehoitoon.
Muistisairailta jää monesti oikeanlainen hoito saamatta, koska kaikissa oireissa vedotaan vaan alentuneeseen kognitioon. Yksistään jo kipu tai vatsan toimimattomuus saa muistioireisen käyttäytymään ei-toivotusti, mutta tätä ei useinkaan ymmärretä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkimusten mukaan korianteri auttaa parantamaan muistia. Jos mahdollista, kokeile antaa ruoan kanssa.
Werrilo kirjoitti:
Tutkimusten mukaan korianteri auttaa parantamaan muistia. Jos mahdollista, kokeile antaa ruoan kanssa.
Tämä oli päivän paras neuvo 🤣🤣🤣🤣🤣
Ei alzheimer välttämättä etene todella nopeasti. Isoisälläni todettiin alzheimer 75-vuotiaana. 85-vuotiaana alkoi muisti reistailemaan selkeästi enemmän. 87-vuotiaana kävi 2x viikossa "päivähoidossa", 88-vuotiaana muutti isoäidin kanssa palvelutaloon ja 90-vuotiaana kuoli. Vikat 2 vuotta olivat sellaisia, että ei enää tunnistanut lapsiaan, mutta isoäidin tunnisti. Viimeinen kuukausi elämästä oli sellaista, että ukko oli ihan pihalla. Leppoisa ja rauhallinen oli loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Ei näille muistisairauksien puhkeamisille valitettavasti aina löydy mitään yksiselitteistä syytä kuten ei muillekaan vakaville sairauksille. Läheiseni sairastui pari vuotta sitten Levyn kappale nimiseen muistisairauteen juuri eläkeiän kynnyksellä ja se vei hänet hyvin nopeasti huonoon kuntoon, tuo on yksi aggressiivisimmista muistisairauksista.
Voimia ja yritä päästää irti ajatuksesta miksi, siihen et saa ikinä vastausta ja tarvitset kaikki voimasi muuhun sillä elämä muistisairaan läheisenä on raskasta. OIe yhteydessä omassa kunnassasi vammaispalveluihin tai muuhun toimijaan joka vastaa palvelutarpeiden kartoittamisesta ja pyydä sieltä apua, jos et ole näin jo tehnytkin.
Neurologian uraauurtavin tutkimus puoltaa hypoteesia, että altzheimer olisi tyypin 3 diabetes. Siis eräs energia-aineenvaihdunnallinen degeneratiivinen sairaus. MCI eli lievä kognitiivinen heikentyminen on oireyhtymä, joka on yleistymässä vauhdilla yhdessä insuliiniresistenssin ja siten metabolisen oireyhrymän kanssa. Seurauksena yhä nuoremmat menettävät kognitionsa terävyyden ja elävät aivosumussa, alentuneella keskittymiskyvyllä sekä eriasteisten työ- ja säilömuistiongelmien kanssa.
Jos sinulla on biokemian tai lääketieteen tutkinto, suosittelen Benjamin Bikmanin tutkimusta aiheesta. Hän on maailman johtava bioenergetiikan (biokemian tutkimushaara, joka tutkii solun aineenvaihduntaa) tohtori ja eminentti endokrinologian tutkija sekä kansainvälinen luennoitsija. Esim. Youtube-haastattelu "How insulin resistance destroys your brain & causes alzheimer's / dementia | Ben Bikerman" valaisee yleistajuisesti, mistä asiassa on perustasolla kyse.
Vierailija kirjoitti:
Oma 80-vuotias äitini on samanlainen. Entisenä liikunnanopettajana jumppaa muistamattomana jopa tuntikausia päivässä. Hän on nyt hoitokodissa. Käyn katsomassa äitiäni kerran viikossa. Useammin en pysty, koska sieluun sattuu niin, kun hän ei enää aina tunnista minua. Kerrankin hän alkoi huutaa minulle, kuka sinä olet, mene pois! Odotan tänne veljeäni. (Enoni on jo kuollut.)
Kasva aikuiseksi ja kohoa noiden mielensä pahoittaja ajatusten yläpuolelle. Äitisi on sairas mutta sinä terve, joten koita ymmärtää häntä.
Just saying kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma 80-vuotias äitini on samanlainen. Entisenä liikunnanopettajana jumppaa muistamattomana jopa tuntikausia päivässä. Hän on nyt hoitokodissa. Käyn katsomassa äitiäni kerran viikossa. Useammin en pysty, koska sieluun sattuu niin, kun hän ei enää aina tunnista minua. Kerrankin hän alkoi huutaa minulle, kuka sinä olet, mene pois! Odotan tänne veljeäni. (Enoni on jo kuollut.)
Kasva aikuiseksi ja kohoa noiden mielensä pahoittaja ajatusten yläpuolelle. Äitisi on sairas mutta sinä terve, joten koita ymmärtää häntä.
Mitäs siitä jos päässä vippaa. Pääasia on että fysiikka pelaa. Pystyisi varmaan vielä toimimaan liikkaopen sijaisenakin kun voimistelu sujuu vieläkin. Voi olla vahva pumppu. Saattaa elää ysivitoseksi.
Vai vielä huutonaurua! Sinulla ei ilmeisesti ole kokemusta siitä, miten hirveästä sairaudesta on kysymys.