Lue keskustelun säännöt.
En tajua tätä: 65-vuotias äitini on sairastunut Alzheimerin tautiin!
19.11.2021 |
Sitä ei ole esiintynyt meillä tähän mennessä kummassakaan suvussa. Pahinta tässä on se, että äitini on aina pitänyt todella hyvää huolta itsestään: paljon liikuntaa, terveellinen ravinto, ei mitään päihteitä. Äitini oli terveydenhoitaja, joka jäi eläkkeelle tammikuussa täytettyään 65. Kohta hän on itse hoidettavana jossain laitoksessa. Nyt en pysty keskittymään yhtään mihinkään, kun huoli on niin kova leskiäidistäni. Miksi elämän pitää olla näin epäreilua???
Kommentit (115)
Kyllä kai jopa nuorempikin voi sairastua kyseiseen sairauteen joskin se on harvinaisempaa. Elämä ei toisiaan tunnu reilulta, mutta ei sille kyllä paljonkaan voi elämän on seksitauti joka vie hautaan. No tuskin se ainakaan korona-rokotteesta johtuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani. Alzheimer on julma sairaus.
Meidänkin kerrostalossa yksi naapuri käveli parvekkeemme ohi viime kesänä ja kuulin kun sanoi äidilleni että hänellä on diagnosoitu Alzheimer. On sillä vähän enemmän ikää kuin 65 mutta ei välttämättä kovin paljon. Oli yläasteella oma englannin opettajani.
Oma 80-vuotias äitini on samanlainen. Entisenä liikunnanopettajana jumppaa muistamattomana jopa tuntikausia päivässä. Hän on nyt hoitokodissa. Käyn katsomassa äitiäni kerran viikossa. Useammin en pysty, koska sieluun sattuu niin, kun hän ei enää aina tunnista minua. Kerrankin hän alkoi huutaa minulle, kuka sinä olet, mene pois! Odotan tänne veljeäni. (Enoni on jo kuollut.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alzheimer etenee ihmisillä eri vauhtia. Ei sitä yleensä yhdessä vuodessa olla hoitolaitoksessa vaan voi mennä kymmeniä vuosia ennenkuin ei tiedä maailmasta mitään.
Mä olen kyllä niin pelkuri että jos mä saisin muistisairausdiagnoosin niin vetäisin kaikki pillerit mitä löytyy ja nukkuisin ikiuneen. En kestä ajatusta jossain hoitokodissa toisten armoilla 24/7. Ja näillä hoitajamitoituksilla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei näille muistisairauksien puhkeamisille valitettavasti aina löydy mitään yksiselitteistä syytä kuten ei muillekaan vakaville sairauksille. Läheiseni sairastui pari vuotta sitten Levyn kappale nimiseen muistisairauteen juuri eläkeiän kynnyksellä ja se vei hänet hyvin nopeasti huonoon kuntoon, tuo on yksi aggressiivisimmista muistisairauksista.
Voimia ja yritä päästää irti ajatuksesta miksi, siihen et saa ikinä vastausta ja tarvitset kaikki voimasi muuhun sillä elämä muistisairaan läheisenä on raskasta. OIe yhteydessä omassa kunnassasi vammaispalveluihin tai muuhun toimijaan joka vastaa palvelutarpeiden kartoittamisesta ja pyydä sieltä apua, jos et ole näin jo tehnytkin.
Onhan teillä paperiasiat kunnossa? Esim. edunvalvontavaltuutus jne. Kannattaa hoitaa ne ajoissa kuntoon ennekuin äitisi on kykenemätön itse hoitamaan asioitaan. Esim. asunnon tai muun omaisuuden myyminen voi olla hyvin pitkä prosessi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo kieltämättä mitä hyötyä on syödä kolestrolilääkettä, jos seuraus on, että viruu vuosikausia demetiakodissa. Kyllä saappaat jalassa pumpun pettäessä kuolema on paljon armollisempi.
Vierailija kirjoitti:
Onhan teillä paperiasiat kunnossa? Esim. edunvalvontavaltuutus jne. Kannattaa hoitaa ne ajoissa kuntoon ennekuin äitisi on kykenemätön itse hoitamaan asioitaan. Esim. asunnon tai muun omaisuuden myyminen voi olla hyvin pitkä prosessi.
Nyt taitaa olla jo myöhäistä, kun diagnoosikin jo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti se on yleensä niin, että mitä nuorempana sairastuu muistisairauteen, sitä aggressiivisemmin se etenee ja käytöshäiriöt saattavat olla pahojakin. Nuorimmat Alzheimeriin sairastuneet mitä olem tavannut, ovat olleet hieman yli 50-vuotiaita töissä käyviä ihmisiä. Todella surullinen tauti sekä ihmiselle itselleen, mutta myös omaisille.
Nuoremmatkin ovat sairastuneet alzhaimerin tautiin jopa 50v, mutta tauti etenee rajummin, jos nuorenpana sairastuu.
Hoitajana olen nähnyt, miten julma tuo tauti on ja muuttaa ihmisen persoonallisuutta. Voi kunpa tuohon keksittäisiin lääkitys, että tauti saataisiin pysähdettyä. Onhan niitä muistilääkkeitä ym mutta ei ne kaikille auta/tehoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma vanhempanikin sairastui , taidot hiipui ja käytös muuttui , kauhulla odottelin huomista ja tulevaa . Sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta syöpä vei muutamassa viikossa . Ei onneksi muistin kanssa ehditty pahimpiin vaiheisiin vaikka ei itse enää osannut huolehtia itsestään . Sai olla kotona loppuun asti . Elämä on rankkaa ja raadollista .
[ OIe yhteydessä omassa kunnassasi vammaispalveluihin tai muuhun toimijaan joka vastaa palvelutarpeiden kartoittamisesta ja pyydä sieltä apua, jos et ole näin jo tehnytkin.[/quote]
Tarkoitit varmaan senioripalveluihin. Alzheimeria sairastava ei ole vammainen.
Olen pahoillani teidän puolesta :( Parasta yrittää hyväksyä tilanne ja tehdä jäljellä oleva yhteinen aika niin hyväksi, kuin mahdollista on. Elämä ei ole reilua tai epäreilua.
Odottamaton vakava sairaus on kova shokki on se sitten itsellä tai läheisellä. Oma äitini oli myös hoikka, terve ja urheilullinen. Hän oli lempeä ja kiltti. Syöpä vei kuitenkin nuorena. Isäni on kaikin puolin toista maata. Hän on kuin rantapallon nielaissut, tupakoi, juopottelee, kukkuu yömyöhään, eikä liiku kuin parkkipaikan mitan. Kännipäissään niin idiootti, että olen kieltänyt soittamista silloin kun juo. Silti hän vaan ottaa ilon irti kaikesta ja mennä porskuttaa elämässä eteenpäin. Kaikenlaisia ajatuksia on ollut itselläni juuri tuon reiluuden kanssa. En kehtaa edes kertoa. Mutta niin se vain on, ettei millekään ei ole mitään ylhäältä annettuja takuita, eikä elämä meidän mielipiteitä kuuntele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan teillä paperiasiat kunnossa? Esim. edunvalvontavaltuutus jne. Kannattaa hoitaa ne ajoissa kuntoon ennekuin äitisi on kykenemätön itse hoitamaan asioitaan. Esim. asunnon tai muun omaisuuden myyminen voi olla hyvin pitkä prosessi.
Nyt taitaa olla jo myöhäistä, kun diagnoosikin jo on.
Ei välttämättä...
https://www.muistiliitto.fi/fi/etuudet-ja-oikeudet/edunvalvontavaltuutus
Jossain dokkarissa oli, että sairaus on puhjennut jo 20-30v ennen diagnoosia eli jossain 30-50 ikävuoden paikkeilla.
Vierailija kirjoitti:
Joo kieltämättä mitä hyötyä on syödä kolestrolilääkettä, jos seuraus on, että viruu vuosikausia demetiakodissa. Kyllä saappaat jalassa pumpun pettäessä kuolema on paljon armollisempi.
Tuo oli taas semmoista höpöhöpö mutu-"tietoa" joka ei pidä paikkaansa.
Olen syönyt vuosikausia kolesterolilääkkeitä ja aina asia joka on muuttunut,on se,että kolesteroliarvoni ovat erityisen hyvät.
Muistissani ei ole mitään vikaa!
Kieltämättä hirveää päästä eläkkeelle ja sairaus vie periaatteessa takaisin työpaikallesi lopuksi elämääsi.