Lue keskustelun säännöt.
En tajua tätä: 65-vuotias äitini on sairastunut Alzheimerin tautiin!
19.11.2021 |
Sitä ei ole esiintynyt meillä tähän mennessä kummassakaan suvussa. Pahinta tässä on se, että äitini on aina pitänyt todella hyvää huolta itsestään: paljon liikuntaa, terveellinen ravinto, ei mitään päihteitä. Äitini oli terveydenhoitaja, joka jäi eläkkeelle tammikuussa täytettyään 65. Kohta hän on itse hoidettavana jossain laitoksessa. Nyt en pysty keskittymään yhtään mihinkään, kun huoli on niin kova leskiäidistäni. Miksi elämän pitää olla näin epäreilua???
Kommentit (115)
Järkyttävää on myös se ettei itse saa päättää omasta eutanasiasta. Hoitotahtoon että nirri pois kun ei enää tunnista ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alzheimer on yksi näistä sairauksista, jotka ovat yleistyneet vahvasti viime vuosikymmeninä, ja joita esiintyy yhä nuoremmilla. Se on myös todella paljon yleisempi Suomessa kuin Venäjällä. Geeneillä on osuutensa, mutta sairauden yleistyminen ja sen alkaminen yhä nuoremmilla johtuu todennäköisesti joistain sinä aikana ilmaantuneista tai yleistyneistä ympäristötekijöistä.
Tällä hetkellä parasta hoitoa on ennaltaehkäisy. https://www.discovermagazine.com/health/a-new-treatment-for-alzheimers-…
Kaikki sairaudet ovat mielen tuotteita. Stressi, masennus, suru, viha. Näissä kun vellot tarpeeksi kauan, se tulee näkyviin jonain sairautena. Ei auta vaikka olisit kuinka kiltti, urheilullinen, hoikka, söisit terveellisesti. Liian kiltit ovat toisten ihmisten miellyttäjiä, jotka nääntyvät hyvyyteensä. He eivät huolehdi omasta mielenterveydestään, vaan ovat toisten ihmisten ovimattona. Tällaiset ihanat kiltit ihmiset lähtevät sen vuoksi aiemmin kuin kusipäät.
Vierailija kirjoitti:
[ OIe yhteydessä omassa kunnassasi vammaispalveluihin tai muuhun toimijaan joka vastaa palvelutarpeiden kartoittamisesta ja pyydä sieltä apua, jos et ole näin jo tehnytkin.
Tarkoitit varmaan senioripalveluihin. Alzheimeria sairastava ei ole vammainen.
Muistiliiton mukaan Alzheimerin tauti ei ole normaali ikääntymiseen kuuluva ilmiö, vaan vammauttava neurologinen sairaus, jonka perusteella pitää saada vammaispalvelulain mukaiset maksuttomat palvelut, esim. taksikuljetukset tai jopa henkilökohtainen avustaja. Jotkut ovat saaneetkin, kun omaiset ovat jaksaneet vaatia ja tehdä valituksia, mutta kovan työn takana se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä lääketieteellinen julkaisu alumiinin ja Alzheimerin taudin yhteydestä
https://www.hippocraticpost.com/mental-health/strong-evidence-linking-a…
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa nyt jo miettiä kuitenkin raha-asioita, miten hän pärjää taloudellisesti jos joutuu hoitokotiin, miten hoito maksetaan. Testamentti, hoitotahto ja edunvalvontavaltuutus pitäisi tehdä nyt heti. Valitettavasti pitäisi myös kysyä toiveita esim. hautajaisten suhteen. Mielestäni näitä voisi ihan viranomaiset muistutella yli 60-vuotiaille Kelassa ja lääkärillä, ettei se jäisi omaisten kontolle, kun omaisille se on vaikeampaa.
On kyllä rikollista, että Suomessa ei saa eutanasiaa, vaikka haluaisi. Tämän sairauden kohdalla jokainen sen ottaisi, jos tietäisi mihin sairaus johtaa.
Kunnallisessa tehostetussa palveluasumisessa maksupuoli järjestyy yleensä. Hoito- ja palvelumaksu menee bruttotulojen mukaan, ateriamaksu on varmaan kaikille sama, siitä käytetystä huoneesta tehdään yleensä vuokrasopimus ja siihen voi saada asumistukea, lisäksi kelalta saa eläkeläisen vammaistukea (jos tehostettua tarvitsee, niin silloin täyttyy ne kriteeritkin tukeen, sitäkin on monta eri astetta) ja sen lisäksi tuloista pitää jäädä tietty summa itselle käytettäväksi, joka sitten uppoaakin lääkkeisiin, jalkahoitoihin yms. Hyvätuloisten maksut voivat olla järkyttävän suuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iso halaus.
Oman isäni ensimmäinen parkinsonlääkäri oli ironisesti melkeinpä samaan aikaan eläkkeellejäämis-kakkukahvien kanssa.
Todella epäreilua on ja kadehdin jopa hieman niitä joiden vanhemmat porskuttavat vielä 80-vuotiaina täysissä järjissään ja voimissaan. Tarvisin niin kovasti isääni vielä vaikka välimme eivät koskaan ole kovin lämpimät olleet. Nyt isä on hoitokodissa, 66-vuotias.
Toisaalta olen miettinyt, että jokaisen elämä on epäreilua jos asiaa alkaa niin ajattelemaan ja olen koittanut asennoitua niin, että isäkin sai elää kuitenkin kuusikymppiseksi asti terveenä ja ilman suurempia huolia. Elämä pitää elää silloin kun terveyttä on, ei odotella eläkepäiviä. Jokaisella tulee jokin sairaus tai isompi kriisi ennemmin tai myöhemmin, eli kenenkään elämä ei ole "reilua" loppusissaan.
Itse toivon että kuolen ennen kumppaniani, pahempi tuska olisi joutua luopumaan rakkaasta. En tiedä haluanko edes lapsia kun heillä ei luultavasti tulisi olemaan kuin yksi elossa oleva isovanhempi :(
Sama tarina minulla. Äiti sairastui 65v vain vuoden oltuaan eläkkeellä. En vieläkään ymmärrä enkä hyväksy tätä vaikka diagnoosista jo muutama vuosi.
Onhan se surullista, kun joidenkin vanhemmat sairastuvat Alzheimeriin yli 80-vuotiaina, mutta sorry, en jaksa kovin empaattinen olla heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottiko rokotteen? Lue prioneista. Rokotuksien on todistettu aiheuttavan Creutzfeldt–Jakobin tautia eli aivot muuttuu sienimäiseksi.
Kyseinen tauti saattaa edetä nopeasti, ihan viikoissa tai kuukausissa. Oireet ovat hyvin dementian kaltaisia.
CJD ei todellakaan tule rokotuksista ja sen puhkeamiseen menee vuosia, jopa vuosikymmeniä. Nyt jotakin rajaa valehtelulle, rokotteiden vastustajat!!
Tämä!
Fact check: COVID-19 vaccine not associated with neurodegenerative disease
https://eu.usatoday.com/story/news/factcheck/2021/03/31/fact-check-covi…
Vierailija kirjoitti:
MITÄ???
Minun kommenttini poistettiin??
Kommentti jossa totesin näin: Elämä on epäreilua, se on tullut minulle selväksi jo vuosia sitten, kun äitini sairastui ja kuoli 47v iässä.
Moden mielestä ei tuon ikäisenä ole sallittua kuolla muistisairauteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen seurannut läheltä muutamaa Alzheimeriin sairastunutta. Ovat läheisiä sukulaisia ja yksi on oma äitini.
Se on niin kamala tauti, että jos itse tuon diagnoosin joku päivä saan, otan hengen pois itseltäni. Se on varma.
Sairaudet ovat julmia. Sisareni sairastui harhaluuloisuushäiriöön n. 50 vuotiaana ja nyt on psykoosissa pari kertaa vuodessa. Siihen joutuessaa pelkää vainoajia, joita ei siis tietenkään ole olemassa. Huolensa ja pelkonsa ovat silti aitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
49 jatkaa vielä;
äskeinen sepustus oli lähinnä sekavaa tajunnanvirtaa, mutta kerron vielä omaa kokemusta asian hyväksymisestä, jospa voisin tarjota edes pientä vertaistukea.
Pysäyttävää oli kun olimme äitini kanssa matkoilla ja isä soitti sekavan puhelun kotoa. Tähän asti diagnoosista huolimatta eli siis täysin normaalisti, ainoa ero oli että söi jo lääkkeitä ja kädet vapisivat välillä mutta järki pelasi kuin ennenkin. Puhelun aikana houraili mm. istuvansa kahvilla kymmeniä vuosia sitten kuolleen äitinsä kanssa. Tuo puhelu säikäytti todella kun oma, täysin normaali isä, yhtäkkiä houri kuin psykoosissa oleva ihminen. Asian oli jotenkin kaunistellut itselleen ja kieltänyt sairautta edes olevan.
Tuon jälkeen minulle iski muutaman kk masennusjakso, itketti ja elämä tuntui loppuvan tähän. Aivan kauheaa oli kohdata tuo asia. Mutta uskon, että mitä pikemmin tämä pysäytys tuli, niin sen parempi. Vielä vaikeampaa olisi kituuttaa pitkään kieltäen asiaa itseltä. Pala palalta asian kanssa oppi elämään ja sen hyväksymään, että tämä nyt on näin ja koitetaan vain huolehtia että iskällä olisi hyvät oltavat.
Nyt muutamia vuosia diagnoosista, voisin sanoa hyväksyneeni asian. Enää sen ajattelu ei herätä isoja tunteita. Pyrin nyt vain omalta osaltani tekemään isän elämästä mahd.mukavaa ja viettämään aikaa vielä kun voidaan. Mitään toiveita tilan parantumisesta en elättele, se on itsensä kiusaamista.
Toivon, että äiti jatkaa elämäänsä ja saa elää pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa nyt jo miettiä kuitenkin raha-asioita, miten hän pärjää taloudellisesti jos joutuu hoitokotiin, miten hoito maksetaan. Testamentti, hoitotahto ja edunvalvontavaltuutus pitäisi tehdä nyt heti. Valitettavasti pitäisi myös kysyä toiveita esim. hautajaisten suhteen. Mielestäni näitä voisi ihan viranomaiset muistutella yli 60-vuotiaille Kelassa ja lääkärillä, ettei se jäisi omaisten kontolle, kun omaisille se on vaikeampaa.
On kyllä rikollista, että Suomessa ei saa eutanasiaa, vaikka haluaisi. Tämän sairauden kohdalla jokainen sen ottaisi, jos tietäisi mihin sairaus johtaa.
Kunnallisessa tehostetussa palveluasumisessa maksupuoli järjestyy yleensä. Hoito- ja palvelumaksu menee bruttotulojen mukaan, ateriamaksu on varmaan kaikille sama, siitä käytetystä huoneesta tehdään yleensä vuokrasopimus ja siihen voi saada asumistukea, lisäksi kelalta saa eläkeläisen vammaistukea (jos tehostettua tarvitsee, niin silloin täyttyy ne kriteeritkin tukeen, sitäkin on monta eri astetta) ja sen lisäksi tuloista pitää jäädä tietty summa itselle käytettäväksi, joka sitten uppoaakin lääkkeisiin, jalkahoitoihin yms. Hyvätuloisten maksut voivat olla järkyttävän suuria.
Näin on myös yksityisellä, jos asiakas on kunnan taholta todettu hoidon tarpeeseen.
Samat maksuhommat siis.
Vierailija kirjoitti:
Tässä lääketieteellinen julkaisu alumiinin ja Alzheimerin taudin yhteydestä
https://www.hippocraticpost.com/mental-health/strong-evidence-linking-a…
Miettikääpä, että ravintoloiden keittoastiat ovat lähes kaikki alumiinia.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kyllä niin pelkuri että jos mä saisin muistisairausdiagnoosin niin vetäisin kaikki pillerit mitä löytyy ja nukkuisin ikiuneen. En kestä ajatusta jossain hoitokodissa toisten armoilla 24/7. Ja näillä hoitajamitoituksilla!
Elämänhalu voi yllättää. Aina odottaa jotain seuraavaa asiaa, minkä vielä haluaa nähdä, oli se sitten tuleva kesä, joulu, lapsen juhlapäivä, lastenlasten synttärit tms. Ja lopulta aikaa on mennyt niin kauan, että sairauteen on jo jossain määrin tottunut ja pian oma toimintakyky on niin heikentynyt, ettei lopullinen ratkaisu edes onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kyllä niin pelkuri että jos mä saisin muistisairausdiagnoosin niin vetäisin kaikki pillerit mitä löytyy ja nukkuisin ikiuneen. En kestä ajatusta jossain hoitokodissa toisten armoilla 24/7. Ja näillä hoitajamitoituksilla!
Näin. Jos olet hyvä lapsi, kysyt äidiltäsi tarvitseeko hän tähän apua.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kyllä niin pelkuri että jos mä saisin muistisairausdiagnoosin niin vetäisin kaikki pillerit mitä löytyy ja nukkuisin ikiuneen. En kestä ajatusta jossain hoitokodissa toisten armoilla 24/7. Ja näillä hoitajamitoituksilla!
Sama. Mun suvussa on kummallakin puolella muistisairautta. Minä oon jo päättänyt, että lähden oman käden kautta, jos moinen diagnoosi tulee. Nyt on mummo dementoitumassa kovaa kyytiä ja siis helvettiä aivan kaikille osapuolille. En omia lapsia ja lapsenlapsia alista tälle mitä me nyt joudutaan tekemään (esim. puhelut aamuyöllä, kun ei muista missä on eikä tiedä paljonko kello on ja missä sen lapset on jne. ja hypätään yhden muorin pillin mukaan koko suku ja saadaan palkaksi huutoa) enkä toisaalta itse halua olla siinä tilassa.
Tuo alumiini on hyvä pointti. Viimeaikoina vähemmän keskusteltu - jonain vuonna oli esillä julkisuudessa.
Nykyäänhän käytetään pinnoitettuja alumiiniastioita, joista pinnoite vähitellen enemmän tai vähemmän murenee