Lue keskustelun säännöt.
"Erityisherkkyys" - Taas yksi HUUHAA diagnoosi neuroottiselle ja lellitylle...
08.02.2015 |
Hohhoijjaa... kaikkea sitä kuulee. Erityisherkkä my ass. Nämä "erityisherkiksi" itseään diagnosoivat henkilöt eivät ole mitään muuta kuin neuroottisia kermaperseitä, todennäköisesti lapsena piloille hemmoteltuja ihmisiä, jotka eivät ole saaneet riittävästi kosketusta todelliseen maailmaan. On eletty pumpulissa äidin ja isän suojissa liian pitkään ja sitten kun pitäisi aloittaa oma elämä ja sopeutua siihen, ettei maailma pyöri oman navan ympärillä ja että töitäkin pitäisi tehdä ja joitain asioita vain sietää, niin sitten keksitään tämä tämmöinen "erityisherkkyys"... Sama juttu adhd:n kanssa, varmaan joillain on se oikeasti, mutta nykyään on yleisdiagnoosi huonosti käyttäytyville ja kasvatusta vaille jääneille ihmisille.
LTO ja kolmen lapsen äiti
Kommentit (114)
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 21:07"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 21:01"]
Kertokaahan kuinka pitäisi suhtautua ihmisiin, jotka tuntuvat häiriintyvän normaaleista tilanteista? Voidaanko esimerkiksi äänistä häiriintyvää kehottaa suojaamaan kuuloaan tai tekevään vaikka etätöitä, mikäli avokonttorin äänet häiritsevät? Vai pitääkö noin neljänkymmenen muun ihmisen alkaa varomaan tämän ihmisen häiritsemistä? -45-
[/quote]
Kaverini on it-alalla oleva introvertti, joka häiriintyi avokonttorissa niin että sai luvalla oman huoneen, jossa tehdä muutaman tunnin ajan päivästä töitä. Itse en pystynyt toimittajana työskentelemään avokonttorissa, vaan menin mikroluokkaan tai kotiin kirjoittamaan.
Eli kyllä on ihan todellinen ongelma. Olemme myös erityisherkkiä. Kuulotulpat eivät riitä.
[/quote]
Hyvä kommentti. Vähän vastaavia tapoja on tälle henkilölle ehdotettu (esim. etätyö). Valitettavasti se ei hänelle ole sopinut. Itsekään en avokonttorissa viihdy, mutta nyt viihtyvyyttä heikentää vielä se, että nyt muut jo alkavat häiriintyä tämän ääniherkän ihmisen kommenteista.
Toisaalta hän itse saattaa puhua vieruskaverilleen kauankin eli sinänsä hän ei ilmeisimmin itse huomaa tekevänsä samaa, mistä muille huomauttelee.
Ainakin itse alan olla aika väsynyt tilanteeseen. Ehkäpä sitten itse olen erityisherkkä ääniherkille ihmisille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen erityisherkkä, mutta en pidä sitä sairautena vaan ominaisuutena, jolla on sekä haittansa että myös vahvat hyötynsä. Jos voisi jollain lääkkeellä päästä eroon ominaisuudesta, en haluaisi, sillä koen että elämäni, jossa koen hyvin vahvasti kaiken mahdollisen, on juuri tällaisenaan hyvää, vaikka sitten liikaa ärsykkeitä sisältäviä tilanteita onkin pakko vältellä. Olen valinnut ammattinikin niin, että saan rauhassa näpertää koneella eikä tarvitse esim. kohdata ihmisiä, mikä usein kuormittaa minua valtavasti yliherkän empaattisuuteni kautta - vaistoan jatkuvasti toisen tunteet kuin ne olisivat omiani, joten esim. asiakaspalvelutyö jossa monet asiakkaista tulevat tyytymättöminä valittamaan, imisi minut ihan kuiviin.
Laiskuuden kanssa en ymmärrä mitä tekemistä tällä asialla olisi. Itse en ainakaan koskaan ole ollut laiska enkä käyttänyt erityisherkkyyttäni perusteena jättää hoitamatta asioita jotka pitää hoitaa. En myöskään ääneen valita herkkyydestäni kellekään, valitsenpa vain kaikessa hiljaisuudessa välttää liikaa minulle stressiä aiheuttavia tilanteita. Se on tosiaan kuten joku aiemmin tässä ketjussa sanoi, että minun stressitasoni on varsin korkea jo neutraalissa tilanteessa, ja sellaisessa joka jollekin toiselle on vain vähän kuormittava, minulla se voi pompata lukemiin joissa kädet tärisee, en pysty keskittymään, ahdistaa.
Ap todistaa väkevästi!
Hissuttelu pois ja rankametsään sanon minä! Vieraantuneet omasta kehostaan ja tosielämästä ja ylitulkitsevat kaikkea.
Kun on asiat liian hyvin, pitää keksimällä keksiä jotain paapomisen aiheita.
Mulla on suvussa ollut erityisherkkyyttä jo vuosikymmeniä sitten ja sama piirre periytyi itselleni. En kuitenkaan mainosta sitä millään tavalla, enn yritä kerjätä sääliä sen perusteella tai vältellä tekemästä esim. hankalia tehtäviä tai muuta vain sanomalla olevani erityisherkkä. Mä en millään tavalla tuo sitä esille eikä monikaan lähipiiristäni tiedä siitä mitään.
Mua ärsyttää se, että siitä on nyt tullut oikea trendi, mistä puhutaan kaikkialla ja joka toinen on vähintään erityisherkkä. Mun mielestä se ei ole asia, joka tarvitsisi diagnoosin vaan riittää, että itse tiedostaa asian. Se ei ole sairaus, joka edellyttäisi saamaan erilaisia vapauksia ja helpotuksia. On vain osattava kuunnella itseään ja tiedostettava omat rajansa entistä tarkemmin.
Ei mulla muuta. Halusin vain tulla sanomaan, ettei kyseessä ole pelkkää "HUUHAATA" vaan asia on ollut tietoisuudessa jo kauan, mutta vasta nyt noussut suurempaan tietoisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 20:43"]
Itsellä oli väkivaltainen, raju ja traumaattinen lapsuus ja nuoruus, töitäkin tein jo 13-vuotiaasta koulun ohella. Ei puhettakaan lellimisestä. Silti olen erityisherkkä.
[/quote]
Ehkä juuri siksi.
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 20:04"]
Tottakai on porukkaa, jotka luulee kärsivänsä kaikesta mahdollisesta, mukaanlukien tästä erityisherkkyydestä. Väitän silti, että näitä erityisherkkiä on ihan oikeasti olemassa.
Ensimmäisen kerran kun aiheesta luin, tulin siltä istumalta vakuuttuneeksi, että äitini on tällainen. Neljästä kriteeristä kolme sopii häneen kovin hyvin: kuormittumisalttius, vahva eläytymiskyky ja tarkka havainnointikyky. Hän kuormittuu oikeasti todella paljon enemmän asioista, kuin ihmiset yleensä. Tällaisia ovat esimerkiksi melu, kiire, ruuhkaisuus ja kaikenlainen hässäkkä. Hän ei sulje maailmaa itsensä ulkopuolelle yhtä hyvin kuin muut, vaan tavallaan imee kaiken rasittavan itseensä. Lopputuloksena voi olla väsymys, pahoinvointi, migreeni tai joku muu vastaava stressioire. Hän ei kuitenkaan ole paniikkihäiriöinen tms.
Vahva eläytymiskyky näkyy mm. siinä, että hän liikuttuu hyvin helposti ja toisaalta iloitsee asioista ylitsepursuavasti. On ihan jokapäiväistä, että hän innostuu oikeen voimakkaasti ja selittäessään jotain hauskaa juttua hihkuu lapsenomaisesti, elehtii paljon ja jopa hyppelee. Toisaalta hän liikuttuu pienistä asioista monta kertaa päivässä. Hän voi pahoin jos joku muu voi pahoin, ja eläytyy asioihin kovasti. Tarkka havainnointikyky näkyy muun muassa niin, että hän kiinnittää huomiota eri asioihin kuin ihmiset yleensä ja huomaa yksityiskohtia erityisen hyvin.
Ennen kuin kuulin erityisherkkyydestä mietin usein, että äidissä on jotain erilaista kuin muissa ihmisissä. Leikilläni sanoin usein miehelleni, että äidillä on hoitamaton adhd. Nykyään olen varma, että kyse on nimenomaan erityisherkkyydestä.
[/quote]
Olen juuri tuollainen, ja minulla on myös adhd-diagnoosi. Ihan mielelläni luopuisin molemmista ominaisuuksista, jos saisin valita tilalle tasaisen normaaliuden tai vaikka jopa epäempaattisen puusilmäisyyden. Sellaisena olisi varmaan ihan mukavakin porskutella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 21:15"]
Mikä on tämä diagnoosi ja minkälainen lääkäri sen antaa?? En voi sanoa perehtyneeni asiaan, mutta vähän silmäiltyäni minulle tuli tunne, että homeopaatti on antanut ympäripyöreän diagnoosin, jonka sisälle mahtuu autistit, adhd:t, aistiyliherkät, bipoläärit, masentuneet jne. jne.
[/quote]
Erityisherkkyys ei ole diagnoosi, vaan ominaisuus. Samalla lailla kuin intro-/ekstroverttius, silmien ja hiusten väri yms. Sairaudet, kuten ADHD, Asperger, bipolaaritauti ym. ovat asia erikseen, vaikka toki oman erityisherkkyytensä "kieltäminen" voi varmaan mielenterveysongelmia aiheuttaakin.
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 21:41"]
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 21:33"]
Voi kunpa joku voisi taikoa tämän herkkyyden pois minusta! Inhoan herkkyyttäni sillä se on tehnyt elämästäni aikalailla helvettiä. Monesti mietin, miksei minusta tullut pahaa, eli normaalia ihmistä, pärjäisin tässä maailmassa paremmin. Mutta en kykene muuttumaan pahaksi, tai siis normaaliksi.
[/quote]
Normaali = Paha?
Ohhoh, siinäpä hän on todella asettanut itsensä jalustalle kaikkien meidän muiden yläpuolelle.
Tätä juuri tarkoitin... Itsekeskeinen minäminäminä- persoona. Ja sitten itketään, kun me muut (normaalit eli pahat) emme nosta häntä hänen tarpeineen jalustalle.
Voi jeesus.
[/quote]
Mikä pakottava tarve sinulla on todistaa että jotain omaan elämääsi liittymätöntä ei myöskään ole olemassa? Vaikka minullakin on ollut omat ehdottomat näkemykset valloillaan nuorempana, niin en minä siltikään toitotellut niitä ympäriinsä. Erityisherkät ihmiset imaisevat muun muassa ympäristön asenteen itseensä, koska monille on tärkeää miellyttää(alitajuntaisesti) muita, ja siksi sinunlaisen voi herkästi kokea pahaksi koska väheksyt, ja ehkä tärkeimpänä, ymmärrät heidät väärin. Tottahan toki sinäkin tuntisit olosi tukalaksi, jos jalkasi olisi luonnostaan vääntynyt ja silti sinua hoputettaisiin juoksemaan samaan tahtiin muiden kanssa, vaikka vaivasi on siinä kaikkien silmien edessä. Erityisherkkyys tosin on ominaisuus, mutta siitä voi tulla "vaiva" väärässä seurassa ja tilanteessa. Ja tällä minä tarkoitin että se minkä sinä koet jalustalle nostoksi, onkin vain jonkin poikkeavuuden tiedostaminen, jotta normaali elämä voisi aidosti sujua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan uteliaisuudesta - saiko ap:n Lto-pätevyytensä jollain kirjekurssilla? Kannattaisi vain hakeutua vaikka postin palvelukseen tai aloille, joissa ei tarvitse työskennellä elävien ihmisten parissa. Sinulle sopii kuollut materiaali - et saa vahinkoja aikaiseksi siellä... ;-D
No onhan se selvä, että sellainen "prinsessa ja herne"- syndrooma ärsyttää muita. Kun mikään ei kelpaa eikä mikään ole riittävän hyvin (vaikka muille on). Meille muille tulee tunne sellaisesta marttyyrista "minäminäminä"- persoonasta, joka hakee (ja on tottunut saamaan) muilta huomiota vikisemällä omista heikkouksistaan.
Aiemmin evoluutio olisi korjannut vikisijät pois. Nykyään elämä on liian helppoa, kun on varaa valittaa siitä, miltä ympäröivä maailma näyttää tai haisee tai kuulostaa. First world problem ja ääretön huomion hakeminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kunpa joku voisi taikoa tämän herkkyyden pois minusta! Inhoan herkkyyttäni sillä se on tehnyt elämästäni aikalailla helvettiä. Monesti mietin, miksei minusta tullut pahaa, eli normaalia ihmistä, pärjäisin tässä maailmassa paremmin. Mutta en kykene muuttumaan pahaksi, tai siis normaaliksi.
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 21:33"]
Voi kunpa joku voisi taikoa tämän herkkyyden pois minusta! Inhoan herkkyyttäni sillä se on tehnyt elämästäni aikalailla helvettiä. Monesti mietin, miksei minusta tullut pahaa, eli normaalia ihmistä, pärjäisin tässä maailmassa paremmin. Mutta en kykene muuttumaan pahaksi, tai siis normaaliksi.
[/quote]
Normaali = Paha?
Ohhoh, siinäpä hän on todella asettanut itsensä jalustalle kaikkien meidän muiden yläpuolelle.
Tätä juuri tarkoitin... Itsekeskeinen minäminäminä- persoona. Ja sitten itketään, kun me muut (normaalit eli pahat) emme nosta häntä hänen tarpeineen jalustalle.
Voi jeesus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 21:41"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 21:33"]
Voi kunpa joku voisi taikoa tämän herkkyyden pois minusta! Inhoan herkkyyttäni sillä se on tehnyt elämästäni aikalailla helvettiä. Monesti mietin, miksei minusta tullut pahaa, eli normaalia ihmistä, pärjäisin tässä maailmassa paremmin. Mutta en kykene muuttumaan pahaksi, tai siis normaaliksi.
[/quote]
Normaali = Paha?
Ohhoh, siinäpä hän on todella asettanut itsensä jalustalle kaikkien meidän muiden yläpuolelle.
Tätä juuri tarkoitin... Itsekeskeinen minäminäminä- persoona. Ja sitten itketään, kun me muut (normaalit eli pahat) emme nosta häntä hänen tarpeineen jalustalle.
Voi jeesus.
[/quote]
Ihminenhän on pahin otus maapallolla.
Kyllä Ap:n kaltainen on se narsistinen itsekäs ihmistyyppi. Erityisherkät paremminkin ovat empaattisia, hyväntahtoisia ja muistakin kuin itsestään välittäviä! :D
Ja btw: oikeasti hyvä LTO ei ole noin vihainen, kyyninen ja lapsellinen kuin Ap.
Olen ääniyliherkkä. Erityisesti ahdistun musiikista ja ihmisten äänistä, sekä hyvin matalista ja kovista äänistä. Opiskeluaika opiskelijatalossa oli aivan kärsimystä. Sen loputtuakaan en lopulta pystynyt nukkumaan kerrostalossa kuin päivisin, jolloin yläkerran asukkaat olivat poissa. Avioero meinasi tulla kun puoliso halusi katsoa tv:tä kun nukuin ja aina heräsin sen ääniin vaikka se olisi kuinka hiljaisella, koska musiikki ja ihmisten äänet. Asia ratkesi kun koira söi tv:stä johdot poikki ja mies siirtyi netti-tv:seen. Viimeksi kun olin sairaalassa vain yhden yön yli kestävässä operaatiossa, oli hilkulla etten heittänyt sitä huoneessa olevaa mölytoosaa ikkunasta ulos. Mielestäni televisio sairaalassa on kidutusta, jos on niin hyvässä kunnossa että jaksaa katsoa, voi mennä kotiinsa.
En todellakaan ole valinnut tätä, että saatan ahdistua väkivaltafantasioihin asti, koska ihmisten puhe ja musiikki vaikuttavat mielialoihini niin voimakkaasti. Jos olette miettineet mistä erakot tulevat, niin itse olen nykyisin lähes sellainen ja jos en olisi kroonisesti sairas ja tarvitsisi hyviä terveyspalveluita, olisin jo muuttanut johon Pohjois-Karjalan korpeen.
Onko kermaperse sellainen ihminen, joka on elättänyt itysensä 12 vuotiaasta ja hoitanut samalla kaikki vanhempiensa asiat ja aikuisena lisäksi oman perheensä. Itse olen tiennyt olevani erityisherkkä ennenkuin av oli syntynyt, mutta ei se mistään kermasta perseessä johdu,
t.mummeli yli 60 v
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 21:20"]
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 20:04"]
[/quote]
Olen juuri tuollainen, ja minulla on myös adhd-diagnoosi. Ihan mielelläni luopuisin molemmista ominaisuuksista, jos saisin valita tilalle tasaisen normaaliuden tai vaikka jopa epäempaattisen puusilmäisyyden. Sellaisena olisi varmaan ihan mukavakin porskutella.
[/quote]
Minkä takia tätä kommenttia on alapeukutettu?
Minuakin naurattaa nämä itse itsensä diagnosoineet.
Yksikin nainen jakaa joka päivä facebookissa kaikenmaailman "kukaan ei ymmärrä erityisherkkyyttä"- artikkeleja. Muutenkin hyvin huomionhakuinen. Kerran hän sai bonuksen töissään, ja kertoi sen muka salaisuutena kaikille,"älä vaan kerro kenellekään, tiedäthän millaisia toimiston tytöt ovat, en halua ylimääräistä huomiota"
Hauskaa tässä on se että vaikka naureskelenkin näille eh- tyypeille, olen itsekin miettinyt mikä minua vaivaa kun en kestä kovia ääniä (suorastaan raivostun välillä esim kovasta musiikista tai kuorsauksesta), en pidä kosketuksista (kutittaa tai tuntuu muuten ärsyttävältä), pahat hajut ahdistavat ja ahdistun myös helposti jos joku asia on jäänyt hoitamatta ynnä muuta.. En kuitenkaan ole mitenkään perfektionistinen tms. Ehkä olen autisti.
Mikä on tämä diagnoosi ja minkälainen lääkäri sen antaa?? En voi sanoa perehtyneeni asiaan, mutta vähän silmäiltyäni minulle tuli tunne, että homeopaatti on antanut ympäripyöreän diagnoosin, jonka sisälle mahtuu autistit, adhd:t, aistiyliherkät, bipoläärit, masentuneet jne. jne.