"Erityisherkkyys" - Taas yksi HUUHAA diagnoosi neuroottiselle ja lellitylle...

On kyllä vähän trendidiagnoosi ja huomionhakuista toimintaa koska harvemmin tästä "ongelmasta" kärsitään kaikessa hiljaisuudessa.

Älä kehtaa, se on ikävä tunne, kun voimalinjan läheisyydessä meinaa oksentaa ja silmissä sumenee.

Keksimällä keksitty tekosyy, jonka varjolla naiset velttoilevat ja yrittävät myöntää itselleen vapautusta ikävistä (koti)velvollisuuksista. Muka "tarvitsen niin paljon omaa aikaa ja hiljaisuutta". Vätyksiä ja marttyyreitä.

Tulkinta tuokin. Mulla on itkuherkkyys, jota koetan pidätellä niin, etten lähde tunteita herättäviin tilaisuuksiin ollenkaan. Silmät ja nenä vuotaa myös herkästi ulkona. Sitä ei voi teeskennellä ainakaan. Eikä mun iho todellakaan kestä keinokuituja tai metalleja/koruja ei siihen tartte kuin hetken kosketus, niin iho on punaisena. En tajua, miten sitäkään voi teeskennellä. Mielestäni tässä ei ole kyse allergiasta, vaan yliherkkyydestä. Erityisherkkyys on vaan uusi nimitys yliherkkyydelle. Ei sen olemassaoloa ennenkään kielletty. 

Olen ollut erityisherkkä jo lapsena joskus 80-luvun vaihteessa, jolloin näitä käsitteitä ei ollut olemassakaan, joten kyllä osa meistä on ihan oikeasti erilaisia. Joo ja en todellakaan mainosta herkkyyksiäni, koska osassa ihmisistä se tuntuu herättävän pakottavan tarpeen testata minua tai tehdä kiusaa.

:-D Itse olen elänyt vaikean lapsuuden en lellitty ainakaan. Olen herkkä, mutta koska työskentelen ihmisten kanssa siitä on hyötyä. Lapsellinen ajatus, että kaikkien pitäisi olla samanlaisia. Onneksi lapset ovat jo isoja niin ei tarvitse pelätä tuollaista hoitajaa.

Itse olen halunnut tarjota omilleni erilaisen lapsuuden. Käyn terapiassa.

Jaa, minun erityisherkkyydestäni ei varsinaisesti tiedä kukaan muu kuin kumppanini, sillä niin "hyvin" olen oppinut itseni ympärille muuria pystyttämään ollessani tekemisissä kovien ja jopa ilkeiden ihmisten kanssa, mistä onkin sitten seurannut omanlaisiaan ongelmia, mm. kahden fyysisen, stressin laukaiseman, sairauden puhkeaminen tässä ajan saatossa. Minä olen ollut tällainen herkkä henkilö jo vauvasta lähtien kuulopuheiden mukaan, ja kaikki tämä todellakin on syvällä neurologisessa järjestelmässäni, minussa. Ei se pilkkaamisen paikka ole. En minäkään ota asiakseni pilkata toisenlaisia, kuin mitä itse olen. Eipä sillä, että kaikenlaisista ihmisistä pitäisin, niin en tosiaankaan tee, sillä on tullut kohdattua muutamia niin pahoja, ettei voisi uskoakaan ennen kuin omalle kohdalle osuu.

Minun mielestä ap ja muut kaltaisensa ovat niin asiattomia ja haitallisia ihmisiä, etten asiaa todetessani tuollaisten ihmisten seurassa vietä minuuttiakaan, jos ei ole ehdotonta pakkoa.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 18:50"]Keksimällä keksitty tekosyy, jonka varjolla naiset velttoilevat ja yrittävät myöntää itselleen vapautusta ikävistä (koti)velvollisuuksista. Muka "tarvitsen niin paljon omaa aikaa ja hiljaisuutta". Vätyksiä ja marttyyreitä.
[/quote]

Ööö? Mitä tekemistä velttoilun kanssa. .?
Riippuu aina näkökulmasta. Totaali- yh:n silmissä sinäkin voit olla veltto.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 18:44"]Hohhoijjaa... kaikkea sitä kuulee. Erityisherkkä my ass. Nämä "erityisherkiksi" itseään diagnosoivat henkilöt eivät ole mitään muuta kuin neuroottisia kermaperseitä, todennäköisesti lapsena piloille hemmoteltuja ihmisiä, jotka eivät ole saaneet riittävästi kosketusta todelliseen maailmaan. On eletty pumpulissa äidin ja isän suojissa liian pitkään ja sitten kun pitäisi aloittaa oma elämä ja sopeutua siihen, ettei maailma pyöri oman navan ympärillä ja että töitäkin pitäisi tehdä ja joitain asioita vain sietää, niin sitten keksitään tämä tämmöinen "erityisherkkyys"... Sama juttu adhd:n kanssa, varmaan joillain on se oikeasti, mutta nykyään on yleisdiagnoosi huonosti käyttäytyville ja kasvatusta vaille jääneille ihmisille.

LTO ja kolmen lapsen äiti
[/quote]

Kuulostat pelottavalta ennakkoluulojesi kanssa. Oletko ihan oikealla alalla?

Mjaa. Aistiyliherkkyys on kyllä täysin todellinen lääketieteellinen seikka ollut jo pitkään. Esim. itselläni on autistinen lapsi, jonka tuntoaisti on ylivirittynyt, ei kestä esim. vaatteiden saumoja, vaan alusvaatteet pitää pukea nurinpäin, jotta niiden saumat eivät hierrä. On muuten ollut tuollainen jo ihan vauvasta lähtien, itkuisuus väheni kuin taika-iskusta, kun hokasin vähentää saumojen ja pesulappujen määrää/kontaktia iholle.

Mutta sähän tänkin tietty tiedät paremmin, arvon "LTO". Tosin en usko hetkeäkään, että noin typerä ihminen olisi lastentarhanopettaja, he ovat kokemukseni mukaan ihan järkevää porukkaa.

Se, ettet sinä usko jonkin sairauden olemassaoloon, ei tarkoita, etteikö sairautta olisi olemassa. Se, miten sinä koet maailman, ei ole takuu sille, että joku muu kokee maailman samalla tavalla. Se, että sinä olen lastentarhanopettaja ja kolmen lapsen äiti, ei tarkoita, että olisit jotenkin validi arvioimaan sairauksien olemassaoloja.
Itselläni ei ole yliherkkyyttä, mutta lapsellani on aistiyliherkkyys. Ja sinustako hän on pilalle lellitty? Täytyypä kertoa puheterapeutille, psykologialle, toimintaterapeutille ja neurologiseen yksikköön, että virhediagnoosin ovat tehneet. Eräs tarhantädinplanttu on nimittäin paljastanut, ettei semmoista ole olemassakaan.
t. Sosiaalityöntekijä ja kahden lapsen äiti

Katsoin facessa yksi päivä, kun useampi jakoi tämän artikkelin arvatenkin siksi, että kokevat olevansa erityisherkkiä. Kaikkia yhdisti kykenemättömyys opiskeluun, mielenkiinnon puute työntekoon, päihdeongelmat ja suoraan sanottuna saamattomuus ja laiskuus.

Olen ap:hen verrattuna tehnyt kyllä täysin päinvastaisia huomioita sen suhteen, keitä nämä erityisherkät ovat.

Piti googlettaa ja taidan olla erityisherkkä, mutta ainahan nuo "diagnoosit" ovat vain tuollaisia konstruktioita. Minua on myös epäilty aspergeriksi.

Mä olen erityisherkkä, mutta en kyllä sitä kellekkään huutele tai luista asioista siihen vedoten. Se on kuitenkin sellainen "ominaisuus", että sitä pystyy kontrolloimaan tietyllä tavalla. Esim. omalla kohdalla suuret ihmismassat ja kovat äänet ahdistavat, mutta oon ajan kanssa oppinut siedättämään itseäni näihin tilanteisiin. 

Puhuin erään lääkärin kanssa tästä erityisherkkyydestä ja hän sanoi, että on inhottavaa kun tänä päivänä kaikelle pitää olla diagnoosi ja tämä on varsinkin neuvoloissa hirveä trendi. Kautta aikojen on ollut ihmisiä, jotka ovat olleet jollain tavalla herkempiä kuin toiset. 

Ja nyt en väheksy ihan oikeasti erityisherkkiä vaan tarkoitan niitä, jotka ovat itse itselleen tehneet tämän diagnoosin.
#13

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 18:46"]

On kyllä vähän trendidiagnoosi ja huomionhakuista toimintaa koska harvemmin tästä "ongelmasta" kärsitään kaikessa hiljaisuudessa.

[/quote]Hahaa, jos ihminen on herkkä, hänellä päinvastoin ei yleensä ole taipumusta siitä huudella. Erityisherkkyys jos mikä on asia, josta yleensä 'kärsitään' hiljaisuudessa.

Aistiyliherkkyys ei olekaan sama asia kuin nykypäivän 'erityisherkkyys'. Kaikkien on oltava varpaillaan ja tuntosarvet pystyssä, sekä tarjoamassa heti apua milloin tämä mimosa sattuu tarvitsemaan omaa aikaa jotta ei vaan ylirasittuisi. Voi kuulostaa ikävältä, mutta sellaista se on sivustakatsojan näkökulmasta.

Ihmeellistä että tuollainen k***pää kuin sinä saa tehdä työtä lto:na. Ne kurssikirjat varmaan jätit lukematta missä puhuttiin esim ADHD:sta. Ihmiset ovat erilaisia, mutta sinä olet ehta typerys. Varmaan ruma ja läski ja katkerakin kaiken lisäksi.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 19:08"]

Katsoin facessa yksi päivä, kun useampi jakoi tämän artikkelin arvatenkin siksi, että kokevat olevansa erityisherkkiä. Kaikkia yhdisti kykenemättömyys opiskeluun, mielenkiinnon puute työntekoon, päihdeongelmat ja suoraan sanottuna saamattomuus ja laiskuus. Olen ap:hen verrattuna tehnyt kyllä täysin päinvastaisia huomioita sen suhteen, keitä nämä erityisherkät ovat.

[/quote]

Riippuu mistä roikkuu. Erityisherkkyyteni takia minulle ei ole opetettu itselleni sopivia metodeja käsitellä stressiä, joten siksi saatan vaikuttaa laiskalta, koska yritän samaan aikaan tasapainoitella tavallisen elämän ja aivojeni kanssa. Eli vaikka seisoisin paikallani, niin olen yhtä stressaantunut kuin sinä burn outin partaalla. On myös sen takia hankala motivoitua työteosta jos paikallaan oleminenkin on raskasta. Minulla tosin on plussana ptsd, joten olen aika rajoillani.

Ne oikeasti herkät ihmiset harvoin nostavat itsensä jalustalle. Minuakin oikeasti hävettää se, että olen niin herkkä. Herkkyys on rasite ihmiselle.