Lue keskustelun säännöt.
"Erityisherkkyys" - Taas yksi HUUHAA diagnoosi neuroottiselle ja lellitylle...
08.02.2015 |
Hohhoijjaa... kaikkea sitä kuulee. Erityisherkkä my ass. Nämä "erityisherkiksi" itseään diagnosoivat henkilöt eivät ole mitään muuta kuin neuroottisia kermaperseitä, todennäköisesti lapsena piloille hemmoteltuja ihmisiä, jotka eivät ole saaneet riittävästi kosketusta todelliseen maailmaan. On eletty pumpulissa äidin ja isän suojissa liian pitkään ja sitten kun pitäisi aloittaa oma elämä ja sopeutua siihen, ettei maailma pyöri oman navan ympärillä ja että töitäkin pitäisi tehdä ja joitain asioita vain sietää, niin sitten keksitään tämä tämmöinen "erityisherkkyys"... Sama juttu adhd:n kanssa, varmaan joillain on se oikeasti, mutta nykyään on yleisdiagnoosi huonosti käyttäytyville ja kasvatusta vaille jääneille ihmisille.
LTO ja kolmen lapsen äiti
Kommentit (114)
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 19:03"]
:-D Itse olen elänyt vaikean lapsuuden en lellitty ainakaan. Olen herkkä, mutta koska työskentelen ihmisten kanssa siitä on hyötyä. Lapsellinen ajatus, että kaikkien pitäisi olla samanlaisia. Onneksi lapset ovat jo isoja niin ei tarvitse pelätä tuollaista hoitajaa. Itse olen halunnut tarjota omilleni erilaisen lapsuuden. Käyn terapiassa.
[/quote]hei!
auttaako terapia sinua? itse olen herkkä äiti, ja olen nyt ensi viikolla aloittamassa kognitiivistä terapiaa! onko kumpikaan lapsistasi herkkä? mukavaa sunnuntai-illan jatkoa! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän monet äidit selittää lapsensa kurittomuutta add:na, aspergerina tai adhd:na. Ihan ovat itse diagnoosin tehneet. Samaten selitetään näitä diagnisoimattomia herkkyyksiä sillä, että lapsi on pumpulissa kasvatettu eikä kestä sitä ettei koko maailma pyöri oman mielen mukaan
Enkä dissaa oikean diagnoosin saaneita, pidetään heidät erossa luulotaudista
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 19:38"]Eräässä työpaikassa oli tälläinen "erityisherkkä "nainen. Hän itkeä pillitti pienimmästäkin asiasta ja juoksi esimiehelle itkemään kiusaamisesta. Joka asiassa sai olla varuillaan, ettei kyseinen pillittäjä ottanut hernettä nenään. Onneksi tajusin lähteä pois mokomaa itkupilliä ja teeskentelijää kärsimästä.
[/quote]
Mulla on ollut työkaverina ihminen, joka avokonttorissa ollessaan käy jatkuvasti huutamassa muille ihmisille, että he häiritsevät häntä. Yleensä hän istuu
paikallaan sormet työnnettyinä korviinsa.
Moni on ehdottanut, että hän käyttäisi itse esimerkiksi korvatulppia tai siirtyisi työskentelemään hiljaiseen tilaan. Jostain syystä nämä eivät hänelle sovi. Avokonttorityöskentely ei ole kenellekään erityinen nautinto ja kyseisessä avokonttorissa puhuminen liittyy kyllä työasioihin ja palaverit pidetään neukkareissa.
Mitenköhän tämä tilanne pitäisi ratkaista?
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 20:04"]
Tottakai on porukkaa, jotka luulee kärsivänsä kaikesta mahdollisesta, mukaanlukien tästä erityisherkkyydestä. Väitän silti, että näitä erityisherkkiä on ihan oikeasti olemassa.
Ensimmäisen kerran kun aiheesta luin, tulin siltä istumalta vakuuttuneeksi, että äitini on tällainen. Neljästä kriteeristä kolme sopii häneen kovin hyvin: kuormittumisalttius, vahva eläytymiskyky ja tarkka havainnointikyky. Hän kuormittuu oikeasti todella paljon enemmän asioista, kuin ihmiset yleensä. Tällaisia ovat esimerkiksi melu, kiire, ruuhkaisuus ja kaikenlainen hässäkkä. Hän ei sulje maailmaa itsensä ulkopuolelle yhtä hyvin kuin muut, vaan tavallaan imee kaiken rasittavan itseensä. Lopputuloksena voi olla väsymys, pahoinvointi, migreeni tai joku muu vastaava stressioire. Hän ei kuitenkaan ole paniikkihäiriöinen tms.
Vahva eläytymiskyky näkyy mm. siinä, että hän liikuttuu hyvin helposti ja toisaalta iloitsee asioista ylitsepursuavasti. On ihan jokapäiväistä, että hän innostuu oikeen voimakkaasti ja selittäessään jotain hauskaa juttua hihkuu lapsenomaisesti, elehtii paljon ja jopa hyppelee. Toisaalta hän liikuttuu pienistä asioista monta kertaa päivässä. Hän voi pahoin jos joku muu voi pahoin, ja eläytyy asioihin kovasti. Tarkka havainnointikyky näkyy muun muassa niin, että hän kiinnittää huomiota eri asioihin kuin ihmiset yleensä ja huomaa yksityiskohtia erityisen hyvin.
Ennen kuin kuulin erityisherkkyydestä mietin usein, että äidissä on jotain erilaista kuin muissa ihmisissä. Leikilläni sanoin usein miehelleni, että äidillä on hoitamaton adhd. Nykyään olen varma, että kyse on nimenomaan erityisherkkyydestä.
[/quote]
Äitisi on kuin minä. Mulla esim. hyvä musiikki saa hyppelemään ja innostuminen, mutta adhd ei sovi, kun pystyn keskittymään loistavasti. Asperger taas ei sovi, sillä osaan tulkita ilmeitä ja äänensävyjä todella hyvin. Mm. ymmärrän helposti, että ärsytän jotain ihmistä ja tällaisen seuraa välttelen, koska en halua kenellekään mitään pahaa. Mut sai itkemään mm. opettajatuttuni (yläaste) aivan ihana oppilailta saama lahja, jota esitteli ja tämä tuttu vaivautui asiasta. Itkin siitä ajatuksesta, että yläasteikäiset voivat olla niin ihania. Hautajaiset ovat mulle aivan kamala paikka tai joku kaunis esitys. Mutta ikäviä asioita on taas vaikea käsitellä ottamatta itseensä, vaan vatvon niitä päiväkausia, vaikka toinen asianosainen varmaankin unohtaa hetkessä.
Erityisherkkyydestä tulee rasittavaa siinä vaiheessa, kun siitä aletaan toitottaa ympäriinsä, että "minä en oikein, kun olen sellainen erityisherkkä". Ihan jännähän se on tiedostaa, että onkin ehkä jotenkin "erityisen herkkä" ja siksi kärsii tietyistä asioista enemmän kuin toiset ja siitä voi ottaa vinkkejä omaan elämäänsä. Toisaalta nuo netin "oletko" -listat ovat sellaisia, joista luultavasti joka toinen saa tuloksen "olet erityisherkkä".
Eli tosiaan, jos asiasta tehdään numero ja sen varjolla (vieläpä olettamalla, että muut eivät ole yhtä herkkiä) mm. väistetään velvollisuuksista tai ikävistä asioista niin rasittavaksi käy. Siis muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain aikoinaan testistä täydet pisteet, enkä usko että testi erehtyi siinä olenko erityisherkkä vai en. Luin Elaine Aronin kirjan ja vahvistuin entisestään siitä, että olen erityisherkkä. Liityin myös Suomen Erityisherkät yhdistykseen ja yhdistyksen erityisherkille organisoimaan Facebook-ryhmään ja voin sanoa, että yksi ahdistavimpia ryhmiä, jossa olen koskaan ollut ja lopulta erosin sieltä, koska en ollut muiden mielestä uskottava erityisherkkä. Suurin osa oli naisellisia naisia, joihin en itse lukeudu. Yritimme myös tuttavani kanssa vetää paikallista ryhmää erityisherkille, mutta sekin kariutui, koska emme kumpikaan jaksaneet kuunnella muiden ryhmäläisten itsesäälissä rypemistä. Kaverini on kirjoittanut kirjan erityisherkkyydestä ja oli jo kirjan julkaisuhetkellä täysin kypsä ajattelemaan koko aihetta, mutta on ilmeisesti menestyksen myötä jäänyt aiheensa vangiksi.
Itse en enää halua ajatella koko erityisherkkyyttä. Opin siitä sen mitä minun tarvitsee siitä tietää ja se riitti minulle. Monet mielestäni käyttävät sitä verukkeena oikeuttaa omaa kyvyttömyyttään tai heikkouttaan. Myös tekemäni testi taitaa olla vähän epäonnistunut, koska niin monet saavat siitä riittävät pisteet ollakseen erityisherkkiä. Koko käsite on siis tavallaan kokenut minun mielessäni inflaation, enkä enää halua olla tekemisissä koko asian kanssa. Se saa minut vain ahdistumaan ja alan kuvitella itselleni kaikenlaisia psyykkisiä estoja tms. paskaa.
Oma lukunsa ovat tietysti ne joilla on esimerkiksi haju-, asuste-, tai valoyliherkkyyttä. Silloin erityisherkkyys on todellinen ongelma, kun esimerkiksi joudut koko vuoden käyttämään aurinkolaseja. Tämän kaltaista erityisherkkyyttä ei saa vähätellä, mutta turhaan sentimentaalisuuteen suhtautuisin epäillen.
Itsellä oli väkivaltainen, raju ja traumaattinen lapsuus ja nuoruus, töitäkin tein jo 13-vuotiaasta koulun ohella. Ei puhettakaan lellimisestä. Silti olen erityisherkkä.
Et sinä voi tietää, miten toinen ihminen tuntee, etkä voi sanoa miten toisen tulisi tuntea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 18:46"]
On kyllä vähän trendidiagnoosi ja huomionhakuista toimintaa koska harvemmin tästä "ongelmasta" kärsitään kaikessa hiljaisuudessa.
[/quote]
Mistä tiedät? :) Saattaahan tästä kärsiä tosi moni sellainen(kin) joka ei asiasta huutele. Veikkaan että varsinkaan miehet eivät mielellään julkisesti kerro olevansa eritysiherkkiä.
Kertokaahan kuinka pitäisi suhtautua ihmisiin, jotka tuntuvat häiriintyvän normaaleista tilanteista? Voidaanko esimerkiksi äänistä häiriintyvää kehottaa suojaamaan kuuloaan tai tekevään vaikka etätöitä, mikäli avokonttorin äänet häiritsevät? Vai pitääkö noin neljänkymmenen muun ihmisen alkaa varomaan tämän ihmisen häiritsemistä? -45-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 20:40"]
Sain aikoinaan testistä täydet pisteet, enkä usko että testi erehtyi siinä olenko erityisherkkä vai en. Luin Elaine Aronin kirjan ja vahvistuin entisestään siitä, että olen erityisherkkä. Liityin myös Suomen Erityisherkät yhdistykseen ja yhdistyksen erityisherkille organisoimaan Facebook-ryhmään ja voin sanoa, että yksi ahdistavimpia ryhmiä, jossa olen koskaan ollut ja lopulta erosin sieltä, koska en ollut muiden mielestä uskottava erityisherkkä. Suurin osa oli naisellisia naisia, joihin en itse lukeudu. Yritimme myös tuttavani kanssa vetää paikallista ryhmää erityisherkille, mutta sekin kariutui, koska emme kumpikaan jaksaneet kuunnella muiden ryhmäläisten itsesäälissä rypemistä. Kaverini on kirjoittanut kirjan erityisherkkyydestä ja oli jo kirjan julkaisuhetkellä täysin kypsä ajattelemaan koko aihetta, mutta on ilmeisesti menestyksen myötä jäänyt aiheensa vangiksi.
Itse en enää halua ajatella koko erityisherkkyyttä. Opin siitä sen mitä minun tarvitsee siitä tietää ja se riitti minulle. Monet mielestäni käyttävät sitä verukkeena oikeuttaa omaa kyvyttömyyttään tai heikkouttaan. Myös tekemäni testi taitaa olla vähän epäonnistunut, koska niin monet saavat siitä riittävät pisteet ollakseen erityisherkkiä. Koko käsite on siis tavallaan kokenut minun mielessäni inflaation, enkä enää halua olla tekemisissä koko asian kanssa. Se saa minut vain ahdistumaan ja alan kuvitella itselleni kaikenlaisia psyykkisiä estoja tms. paskaa.
Oma lukunsa ovat tietysti ne joilla on esimerkiksi haju-, asuste-, tai valoyliherkkyyttä. Silloin erityisherkkyys on todellinen ongelma, kun esimerkiksi joudut koko vuoden käyttämään aurinkolaseja. Tämän kaltaista erityisherkkyyttä ei saa vähätellä, mutta turhaan sentimentaalisuuteen suhtautuisin epäillen.
[/quote]
Sä vaan olet nii herkkä ettet jaksa vatvoa aihetta yhtään enempää. ;)
Minun Fb-kavereistani kaksi on julistautunut uuden määritelmän mukaisesti erityisherkiksi. Toinen on ikänsä ollut "ylitulkitsija", miettii aina että "miksi sekin sanoi niin ja niin" ja uskoo että kaikki häneen päin vilkaisseet miehet ovat ihastuneita häneen. Toinen taas hölöttää estoitta kaikki asiansa ja sosiaalinen pelisilmä on aika heikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 21:01"]
Kertokaahan kuinka pitäisi suhtautua ihmisiin, jotka tuntuvat häiriintyvän normaaleista tilanteista? Voidaanko esimerkiksi äänistä häiriintyvää kehottaa suojaamaan kuuloaan tai tekevään vaikka etätöitä, mikäli avokonttorin äänet häiritsevät? Vai pitääkö noin neljänkymmenen muun ihmisen alkaa varomaan tämän ihmisen häiritsemistä? -45-
[/quote]
Kaverini on it-alalla oleva introvertti, joka häiriintyi avokonttorissa niin että sai luvalla oman huoneen, jossa tehdä muutaman tunnin ajan päivästä töitä. Itse en pystynyt toimittajana työskentelemään avokonttorissa, vaan menin mikroluokkaan tai kotiin kirjoittamaan.
Eli kyllä on ihan todellinen ongelma. Olemme myös erityisherkkiä. Kuulotulpat eivät riitä.
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 19:10"]Mä olen erityisherkkä, mutta en kyllä sitä kellekkään huutele tai luista asioista siihen vedoten. Se on kuitenkin sellainen "ominaisuus", että sitä pystyy kontrolloimaan tietyllä tavalla. Esim. omalla kohdalla suuret ihmismassat ja kovat äänet ahdistavat, mutta oon ajan kanssa oppinut siedättämään itseäni näihin tilanteisiin.
Puhuin erään lääkärin kanssa tästä erityisherkkyydestä ja hän sanoi, että on inhottavaa kun tänä päivänä kaikelle pitää olla diagnoosi ja tämä on varsinkin neuvoloissa hirveä trendi. Kautta aikojen on ollut ihmisiä, jotka ovat olleet jollain tavalla herkempiä kuin toiset.
[/quote]
Niinpä. Miksi pitää saada joku diagnoosi, eikä voin vain olla herkkä luonteeltaan ja sillä siisti. Mitä epänormaalia siinä muka on. Pitäisikö puheliaisuudellekin saada joku sairausnimike, kun osa ihmisistä on hiljaisia? Tai toisinpäin? Pitkäksi (yli 190cm) kasvavia pitäisi sanoa erikoispitkiksi kasvaneiksi ja heidät pitäisi vapauttaa tavaroiden poimimisesta, koska se on heille tosi rankkaa. Samoin lyhyiksi (alle 170cm) jääviä pitäisi kutsua poikkeuslyhyiksi ja heidät pitäisi vapauttaa kattolamppujen vaihtamisesta tai hattuhyllyn käyttämisestä. Hohhoijaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 21:04"]
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 20:40"]
Sain aikoinaan testistä täydet pisteet, enkä usko että testi erehtyi siinä olenko erityisherkkä vai en. Luin Elaine Aronin kirjan ja vahvistuin entisestään siitä, että olen erityisherkkä. Liityin myös Suomen Erityisherkät yhdistykseen ja yhdistyksen erityisherkille organisoimaan Facebook-ryhmään ja voin sanoa, että yksi ahdistavimpia ryhmiä, jossa olen koskaan ollut ja lopulta erosin sieltä, koska en ollut muiden mielestä uskottava erityisherkkä. Suurin osa oli naisellisia naisia, joihin en itse lukeudu. Yritimme myös tuttavani kanssa vetää paikallista ryhmää erityisherkille, mutta sekin kariutui, koska emme kumpikaan jaksaneet kuunnella muiden ryhmäläisten itsesäälissä rypemistä. Kaverini on kirjoittanut kirjan erityisherkkyydestä ja oli jo kirjan julkaisuhetkellä täysin kypsä ajattelemaan koko aihetta, mutta on ilmeisesti menestyksen myötä jäänyt aiheensa vangiksi.
Itse en enää halua ajatella koko erityisherkkyyttä. Opin siitä sen mitä minun tarvitsee siitä tietää ja se riitti minulle. Monet mielestäni käyttävät sitä verukkeena oikeuttaa omaa kyvyttömyyttään tai heikkouttaan. Myös tekemäni testi taitaa olla vähän epäonnistunut, koska niin monet saavat siitä riittävät pisteet ollakseen erityisherkkiä. Koko käsite on siis tavallaan kokenut minun mielessäni inflaation, enkä enää halua olla tekemisissä koko asian kanssa. Se saa minut vain ahdistumaan ja alan kuvitella itselleni kaikenlaisia psyykkisiä estoja tms. paskaa.
Oma lukunsa ovat tietysti ne joilla on esimerkiksi haju-, asuste-, tai valoyliherkkyyttä. Silloin erityisherkkyys on todellinen ongelma, kun esimerkiksi joudut koko vuoden käyttämään aurinkolaseja. Tämän kaltaista erityisherkkyyttä ei saa vähätellä, mutta turhaan sentimentaalisuuteen suhtautuisin epäillen.
[/quote]
Sä vaan olet nii herkkä ettet jaksa vatvoa aihetta yhtään enempää. ;)
[/quote]
Jaksan kyllä filosofina vatvoa asioita, mutta en jaksa järjetöntä sentimentaalisuutta.
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 21:07"]Minun Fb-kavereistani kaksi on julistautunut uuden määritelmän mukaisesti erityisherkiksi. Toinen on ikänsä ollut "ylitulkitsija", miettii aina että "miksi sekin sanoi niin ja niin" ja uskoo että kaikki häneen päin vilkaisseet miehet ovat ihastuneita häneen. Toinen taas hölöttää estoitta kaikki asiansa ja sosiaalinen pelisilmä on aika heikko.
[/quote]
Haluavat huomiota.
Kuule erityisherkkyys pn vakava psyykkinen sairaus ja ihan todellinen!
Mä luulen, että tästä tulee yhtä suosittu dgn kuin narsistista jota heitellään esim.riitaisissa avioeroissa äärettömän herkästi toisille. Todennäköisesti samat henkilöt päätyvät tekemään myös erityisherkän diagnoosin itselleen. Tottakai on niitä, joiden kohdalla jompikumpi diagnoosi on täyttä totta mutta takuuvarmasti näitä nyt putkahtelee esiin "kuin sieniä sateella".
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 21:19"]
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 20:43"]
Itsellä oli väkivaltainen, raju ja traumaattinen lapsuus ja nuoruus, töitäkin tein jo 13-vuotiaasta koulun ohella. Ei puhettakaan lellimisestä. Silti olen erityisherkkä.
[/quote]
Ehkä juuri siksi.
[/quote]
Nimenomaan. Ehkä juuri siksi. Herkkyys on suuri lahja, ja vaikka se tuokin omat rasitteensa, se rikastuttaa elämääni suurenmoisesti ja olen siitä lahjasta kiitollinen.
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 21:07"]Minun Fb-kavereistani kaksi on julistautunut uuden määritelmän mukaisesti erityisherkiksi. Toinen on ikänsä ollut "ylitulkitsija", miettii aina että "miksi sekin sanoi niin ja niin" ja uskoo että kaikki häneen päin vilkaisseet miehet ovat ihastuneita häneen. Toinen taas hölöttää estoitta kaikki asiansa ja sosiaalinen pelisilmä on aika heikko.
[/quote] apua, minun fb-kavereissa on kaksi juuri samanlaista itselleen diagnoosin tehnyttä...
Joitakin herkkyyksiä on oikeasti olemassa, esim sensorisen integraation häiriö aiheuttaa niitä.
mutta jos herkkyyksiin kuuluu esim sähköyliherkkyys, tietää heti, että nyt liikutaan mielenterveysongelmien eikä todellisten herkkyyksien alueella. Se kun on tieteellisesti todettu olemattomaksi ongelmaksi, kukaan sähköyliherkkä ei ole koskaan reagoinut sokkokokeessa sähkölle.