Haluan pois tästä maailmasta.

Mitä järkeä elämässä tai olemassaolossa täällä enää on jos joka asia joka asia mistä pidät tai haluaisit tehdä et enää voi tai kaikki muuttuu sellaiseksi josta et pidä? "Pitää sopeutua jne" plaa plaa plaa. Sopeutukaa keskenänne, minä poistun kun tilanne käy sellaiseksi ettei elämässä ole enää mitään järkeä kun elämä hiljalleen vaihtuu pakolla muiden toimesta sellaiseksi mistä et pidä etkä enää tunnista sitä elämäksi. Kutsukaa vaan rajoittuneeksi tai sopeutumiskyvyttömäksi, vtut evoluutiolle ja yhteiskunnan vaatimuksille jne.

Aivan sama, toivottavasti jään puun alle tai jotain jolla nopea lähtö. ap

Nyt alkoi tulla viisasta tietoa sulta.

Muutama sivu sanoit että tiedät olevasi fiksu!

Tulevat vuodet karsivat kyllä jengiä reilusti ja se on eliitin tarkoituskin. Itse en tule elämään vuotta 2030 kauemmin se on Max

https:/ /token              tube .net/v/149     4710388/              Kirahvi-variantti

En tiedä, jotenkin on sellaisessa tilassa ettei mikään tahdo tuntua miltään tai vaikutus on todella laimea tai ainut tunne on valtava ahdistus, jännitys, paniikki ym sekalaiset oireet jotka ovat fyysisiäkin. Moneen vuoteen ei ole pystynyt normaalisti nukkumaan jos on käynnyt vaikka sukuloimassa niin unesta ei tahdo tulla mitään, tulee kaikenlaisia oireita jotka helpottaa vasta kun pääsee kotia ja menevät ohi, nukkuminenkin kotona sujuu paljon paremmin vaikka siinäkin on ongelmia kuin muualla.

No on kotonakin omat stressit jne. esim jos menee kävelylle niin hetkeksi voi niistä päästä eroon mutta kun astuu pihaan niin ne alkaa uudestaan mutta samalla kun käy muualla niin siellä on taas uudet eri stressin aiheet jne.

En tiedä minulla ei taida olla enää yhtään stressinsietokykyä jäljellä kun pienestäkin asiasta saa kaikenlaisia psyykkisiä ja fyysisiä oireita.

Tietysti yksi iso stressin aiheuttaja on raha (kenellä nyt ei olisi) mutta sille asialle en voi tehdä mitään kun työkyky on mitä on eli hyvä jos tuohon yhteen palkkatyöhön 1-2 kertaa vuodessa pystyn mutta muuten en kun pitäisi noudattaa kaikkia kellonaikoja ym normaalia mitä töissä nyt vaaditaan, siihen en enää pysty. Minulla oli jo vuosiakausia sitten niin stressaantunut olo töissä että jos siinä olisi pomo tullut huutamaan päin näköä kun en saannut oikein mitään aikaan niin kävi monesti mielessä tujauttaa tätä naamaan "ole hiljaa!" tyyliin et minulla on vuosiakausia ollut työssä jaksaminen rajoittimella ja ylikin mutta pakosti puskenut eteenpäin ja lopulta mennyt sitten fyysinen ja psyykkinen kunto lähes kokonaan viemäristä alas. Se mitä on jäljellä on vain varjo entisestä, en minä tästä enää koskaan palaudu "normaaliksi" mitä se nyt onkaan minun kohdallani ikinä ollutkaan.

No ei minulla kyllä ole aikomustakaan luopua mistään mitä vielä on vaikkei niihin olisikaan kohta enää varaa, mieluummin kuolen. Minulle elossa oleminen ei ole ollenkaan tärkeätä jos siinä ei ole ollenkaan sellaista mieluista sisältöä josta itse pidän eikä vaan muut määrää mitä minulla saa olla ja ei.

Kyllä tämä on minulla lopun alkua ollut jo pitkään ja vaan ootellaan koska se lopullinen loppu tulee. ap

Onko sulla vanhempia elossa? Minkälaiset välit teillä on?

Minä en jaksa, en jaksa! Heti kun tulee ongelma niin stressitaso nousee yli ja tekisi mieli tyyliin vetää kädet auki. Ei minulla ole ei siis ole minkäänlaista paineen tai stressin tai mikälie sietokykyä ollenkaan enää. Voisi oikeasti tehdä näyttävän lähdön vaikka eduskuntatalon portailla niin huomaisikohan sitten arvon "kansanedustajat" vai "hyvävelikerhon edustajat" että tämä maa oikeasti on täynnä pahoinvointia ja loppuunpalaneita ihmisiä jotka haluaa kuolla pois. Aivan sama ei niitä kiinnosta, ei ketään kiinnosta, saisi tulla 100km asteroidi ja pyyhkiä kaiken täältä pois.

Ei tätä jaksa, olisipa käsipumpum jolla laittaa metallin pala päähän. ap

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla vanhempia elossa? Minkälaiset välit teillä on?

Isä elossa, äiti ei. Minkälaiset välit isään on, jonkinlaiset, en minä tiedä miten määritellä kun en minä ymmärrä ihmissuhteista yhtään mitään. ap

Kun aina tulee ongelmia, joka päivä jotain ja eilenkin mikä ei liity minuun mutta vaikuttaa minuun et ei hyvää päivää kun aina jotain.

Kesäkin kohta ohi kun kohta on jo heinäkuun loppu ja sitten elokuu ja se loppuu alkaa lämmitys ja stanan sähkölaskut alkaa taas isontua. Nytkin pitäisi mennä tekemään omia hommia mutta ei meinaa päästää liikkeelle ja kaikki maksaa stanaa jne. Nurmikonkin leikkaaminen maksaa miljoonia ja käytän tuota ilmaisua siksi koska euro minulle vastaa jotain miljoonaa ja tuhat euroa on miljardi jne.

Olen hullu, sairas mielipuolinen sekopää. ap

Minusta alkaa vaikuttaa siltä että loppu on lähellä, on vaan sellainen olo. Tännekkään saa enää oikein mitään järkevää kirjoitettua ja, en tiedä, toivottavasti jos ja kun kuolee jos on pelkkää tyhjää et ei mitään tai on joku tuonpuoleinen tai vastaava niin saahan siellä sitten sen mieleisen todellisuuden missä elää universumin loppuun asti tai jotain eikä mitään että joutuu johonkin ikuisuuden kestävään taivaalliseen kuoroon, varmaan vetäisin harpulla kädet auki jos sellaiseen joutuisi, se olisi hlvetti minulle tosin en kuulu kirkkoon niin eipä varmaan vaaraa siitä. Jos on joku tämän nykymaailman jälkeinen maailma niin haluan että siellä voi tehdä sen oman mieleisen maailman missä on niitä asioita mistä tykkää ja saa tehdä mitä haluaa jne. mitä tässä maailmassa ei ole saannut. Vai onko se kaikki sittenkin tässä, kiitti vaan kun toiset saa enemmän kuin suurin osa yhteensä jne. Reilu maailma ja meininki. Tällaista ajatusta tänään. ap

Minulla ei vaan enää aivot jotenkin toimi kun tuossa aiemmin kävin illalla ulkona niin pää ei pysty käsittelemään niitä maisemia ja nytkin äsken ulkona kävin, nätti tyyni keli ja näkee vielä vaikka aurinko laskenut niin mieli vaan ei pysty käsittelemään tuota näkyä ja ym. vaan se ahdistuu. Todella kivaa kun mistään pysty juurikaan nauttimaan jne vaan kaikki ahdistaa, miksei suoraan vaan menisi pää edellä vanhaan kaivoon niin loppuisi tämä, Stanan paska pää plus muun maailman sekoilu pilaa tämän elämän hlvetti!!

Eihän tässä ole mitään järkeä kun jos elämä ja elossa oleminen tuottaa ahdistusta joka hlvetin päivä.

Tuossa katselin yhtä autokerhon mainosta minkä jäsen joskus ollut kun oli vielä rahaa ja auto mutta vuosiin en ole ollut ja autoakaan ei niin ei tapahtumiin ole päässyt niin sekin hauskuus jäännyt. Mitä hlvetin järkeä elämässä on jos ei niistä asioista mistä tykkää pääse nauttimaan tai tekemään vaan pitäisi hlvetti muka tyytyä siihen mihin on varaa, vttu mitä paskaa. Toivottavasti maastopalot polttaa koko planeetan niin lähtee tämä paska ihmisrotu hlvettiin täältä! ap

Tämäkin päivä taas joo sitä ja tätä ja nyt tässä illalla alkoi päänsärky et hyvin mennyt päivä iltaa kohti. En ole päässyt kävelemään kun aina jotain muuta tekemistä esim nurmikkoa leikannut ja sitä tehnyt iltapäivästä iltaan jolloin kävisin kävelemässä kun keskipäivällä en halua kävellä kun liikaa paistaa aurinko.

Mielessä ollut enemmän ja vähemmän se mielessä että kesä on oikeastaan jo ohi vaikka joo joo ei ole mutta se vaan minun mielestä on. Osin tulee siitä kun vielä 20 vuoden jälkeen kun peruskoulu päättyi et kesäloma päättyy pian ja koulu alkaa eli kesä loppumassa jne. vaikka tuosta on noin kauan silti osin sama ajatus päällä vieläkin. En tiedä voisin lahjoittaa aivot tieteelle et katsokaa onko tämä millainen sekasotku vaikka sisältöä ei voikaan enää katsoa tai voihan siellä sisällä olla ties mitä muuta paskaa mikä selittää kaiken.

Tuossakin ulkona käveli äsken niin hieno keli mutta tuli vaan itku siitä näkymästä jne. jossain kaukaa kuului moottorivene jne. Enää ei linnutkaan laula enää, pientä ääntä pitävät siellä täällä joskus mutta muuten ihan hiljaista.

Tänäänkin tuli sellainen lyhyt ahdistus/itkukohtaus eli tulee jotain mieleen mistä seuraa heti todella hämmentynyt ja sekava olo ja tulee itkuinen olo, kestää noin minuutin tai jotain kun muistaa jotain mutta siis en saa kiinni mistä oli kyse eli muisti jotain mutta se kesti sekunnin eikä sitä muista mutta siitä seuraa ahdistunut ja itkuinen olo. Olen minä hyvin traumatisoitunut siitä ja tästä et mitä lie.

Olispa jo kuollut kun ei parempaankaan suuntaan asiat ole menossa. ap

Ja tänään sitten ollut vatsa kipeä ja soittanut 112 ja muuten kysynyt onko vakavaa jne tosin ei haittaa vaikka kuolis yöllä pois, mieluiten niin kuin vaikka jossain sairaalassa. Ensiapuun en mene kun siellä joutuu odottamaan 5 tuntia ennenkuin joku ottaa vastaan ja sekin on joku elämäänsä ja työhönsä kyllästynyt lääkäri tai hoitaja. Kerran joutunut siellä oleen yötä ja toista kertaa en aio olla, mielyiten kuolen kuin yötä samassa huoneessa täynnä muita sairaita ei kiitos, voisi kokeilla sähköä saisiko sillä hyvän lähdön täältä pois. ap

Ja sitten jos on mahavaivoja pitäisi vaihtaa ruokavaliota, MIHIN??!! Jos pitäisi jättää maitotuotteet, viljat jne pois niin mitä stanata sitä sitten syö? Pitäisi siirtyä johonkin erikoisruokavalioon eikä hlvetti minulla sellaiseen ole varaa syödä ja elämä kaventuu olemattomiin. Lisäksi minä haluan syödä esim aamulla puuroa jne EIKÄ MITÄÄN SAIRAUS TAI MUU PASKA SITÄ ESTÄ!! Universumi kuuntele, haista sinä pitkä paska ja tukehdu omaan laajenemiseesi!! SINÄ ET MINUN ELÄMÄSTÄNI MÄÄRÄÄ!! ap

Oletko töissä? Onko ketään läheistä? Onko diagnoosia? Milloin elämä alkoi tuntua ps*lta? Onko terapiaa? Lääkitystä?

Kerro

Vierailija kirjoitti:

Oletko töissä? Onko ketään läheistä? Onko diagnoosia? Milloin elämä alkoi tuntua ps*lta? Onko terapiaa? Lääkitystä?

Kerro

Onhan nuo tullut kerrottua mutta yritän lyhyesti ne tähän laittaa. En ole töissä tai joskus olen jos on sopivaa työtä, olen kuntoutus/työkyvyttömyyseläkkeellä. Eipä juuri tai jos on ei ne tajua tai tiedä minun tilastani mitään ja jos selittää ei kukaan ymmärrä. Masennusta, ahdistuneisuutta, autismi jne. Elämä ollut pitkään paskaa, yli 15 vuotta mutta viimeiset 6 vuotta pelkkää alamäkeä ja siitä joku 3-4 täyttä pudotusta. Ei terapiaa vaan pelkkää hoitajalle juttelua ollut viimeiset 17 vuotta. Ahdistukseen ja nukahtamiseen lääkitys, sitä ja tätä erilaista lääkitystä kokeiltu mutta tulee niin paljon pahoja sivuoireita että vain näillä nykyisillä mennään.

Äsken söin aamupalaa ja sekin meni siinä että ahdistuneena mietin "voiko tätä syödä, onko vatsa jo pilalla" jne ja sitten alkoi taas paniikin seurauksena kaikenlaiset oireet esim käsi on taas jumissa ettei nouse ylös kun on paniikki. Kaaduin 4 vuotta sitten olkapäälle ja käsi ei noussut vaakatasoa ylemmäs, kuntoutuksella tuli "kuntoon" mutta paniikki saa ilmeisesti sen samanlaiseen jumi ja kiputilaan kuin olisin ollut just kaatunut eli siellä varmaan jotain hermoratoja tai muuta paskana. Sitten särkee kaikkialle muualle kroppaan ja niistä ei tiedä onko ne oikeita kipuja vai jotain mielen aiheuttamaa en minä tiedä mutta koska näitä ei pysty kuin rahalla selvittämään kun terveyskeskuslääkäreitä ei niin kiinnosta niin joopa joo kun laitetaan mielen piikkiin ja ei mt-vaivaista työtöntä eläkeläistä viitisitä laittaa kalliisiin tutkimuksiin julkisella rahalla. Yksityiset kyllä varmaan tutkisi jos lyö rahaa pöytään niin saa vaikka mitä mutta eihän minulla sellaiseen varaa ole. Voihan minulla olla ties mitä vakavaa sairausta mutta eihän ne näillä pilipali tutkimuksilla selviä.

Kielenkäyttö on nyt mitä on pahoittelut siitä mutta olen väsynyt tähän elämään ja sen mahdottomuuteen niin ei jaksa välittää onko kohtelias vai ei et meinaa oikeasti kyllä pinna mennä kohta kun soittaa vaikka lääkärin ajanvaraukseen tai kysyy neuvoja ja ne vaan kysyy niin nopeasti tai puhuu nopeasti ja olettaa että ymmärrän sekunnisssa mitä kysyvät eivätkä odota yhtään aivan sama pitäkööt tunkkinsa.

Joo ei minusta ole enää mihinkään. ap

Oma elämä tuli mielekkääksi, kun sain uskovan työkaverin. Asiat synkkasi. Menin uteliaisuuttani hengelliseen kokoukseen. Toisella käynnillä pyysin rukousta puolestani. Itkin ja muistin. Olin Pyhän edessä syntisenä. Sain syntini anteeksi. Paljon muutakin hyvää elämääni on tullut.

Käy etsimään ja voit löytää ilon elämääsi. Oma seurakuntani on kirkon piirissä. Kristilliset on oikea osoite. Muitakin on, jotka johtavat harhaan. Raamatussa on totuus. Lue ja ihmettele💕

Niistin nenääni

Vierailija kirjoitti:

Oma elämä tuli mielekkääksi, kun sain uskovan työkaverin. Asiat synkkasi. Menin uteliaisuuttani hengelliseen kokoukseen. Toisella käynnillä pyysin rukousta puolestani. Itkin ja muistin. Olin Pyhän edessä syntisenä. Sain syntini anteeksi. Paljon muutakin hyvää elämääni on tullut.

Käy etsimään ja voit löytää ilon elämääsi. Oma seurakuntani on kirkon piirissä. Kristilliset on oikea osoite. Muitakin on, jotka johtavat harhaan. Raamatussa on totuus. Lue ja ihmettele💕

En kuulu kirkkoon enkä tulisi juttuun uskovaisten kanssa kun lopulta se uskonto nousisi esiin keskusteluissa ja minulla ihan eri ajatukset. Muutamaan kertaan eräskin työnantaja yritti tuputtaa "hienostuneesti" yhtäkin uskonsuuntaa minulle, koin sen ahdistavaksi. ap

On tää elämä aika persuuksista! Mä haluaisin kävellä, päästä ulos tästä pirun huoneesta, sängystä. Mutta ei, niin ei tapahdu kun sairaus vienyt voimat ja lihakset. Mulla on niin kova halu tehdä vielä kaikkea elämässäni mutta kun ei voi niin ei voi. Sulla toimii ap ilmeisesti jalat? Ja et ole saanut mitään fyysistä vakavaa sairautta riesaksesi? Sulla on ongelmat omassa päässäsi, se ei pelitä niin kuin pitäisi? En väheksy mielenterveyteen liittyviä sairauksia. Mietin vain että elämä on pirun epäreilua sairaille ihmisille. Terveenä ei voi uskoakaan missä helvetissä toiset joutuvat elämään vuodesta toiseen.