Haluan pois tästä maailmasta.

Nyt kyllä täytyy ihmetellä mikä sana on väärin kun komentti ei mene läpi, on minulta pahempaakin tekstiä päässyt läpi ja tässä ei ole mitään sellaista lähellekkään. Taitaa taas olla palstalla jokin rikki kun ei hyväksy komenttiani. ap

Vähän parempi olo kun ei kiire mihinkään ja saa nukkua tosin heräsin samaan aikaan kun työpäivänä vaikka herätys asetettu myöhemmäksi mutta kropalla kestää pari kolme päivää ennenkuin se siirtyy työrytmistä vapaarytmiin eli minulla pitäisi olla tyyliin 4 päivän viikonloppu jotta saa nukkua kunnolla. Tosin sitten takaisin töihin kestää sen saman verran eli joo, on vähän on-off tilassa tämä kroppa eli työpäivinä pitäisi mennä täysillä kokoajan mutta ei jaksa kun ei ole virtaa enää ja kroppa menee vikasietotilaan töiden jälkeen ja viikonloppuna ei sitten jaksa mitään eli ollan off-tilassa. Parasta olisi jos voisi tehdä täysin sen verran mitä jaksaa ja minä päivinä eli tyyliin pari tuntia tuona päivänä, seuraava vapaa ja sitten ehkä muutama tunti tuolloin jne. mutta valitettavasti työelämä ei taivu siihen vaan pitäisi antaa aina se 150% itsestään joka päivä töissä ja sitten omiin juttuihin ei jää enää energiaa ollenkaan.

Tosin itse kun on todella vajaakuntoinen eli varmaan 1/5 työkyvystä jäljellä ja töissä sitten kropasta revin sen 200% irti ja illalla ihan rikki ja tekisi mieli vain haihtua pois. Ja työeläkelaitos on sitä mieltä olen työkykyinen, on sielläkin "asiantuntijoita" töissä. Kelassa sentään eivät yhtä sekavia ole.

Mielelläni lepäilisin kuin olisin töissä mutta rahaa pakko saada niin joo.

Sitten myöskin kun tilasta ei kukaan muu paitsi terveydenhoito tiedä niin kaikki olettaa ilmeisesti että olen normaalikuntoinen tosin pakko myös esittää sitä kun tuntuu että jos kertoisi tilanteestaan niin vastaanotto ei olisi positiivinen eli jos haluaa jotenkin ihmisten juttelevan minulle jne. niin pakko esittää normaalia. ap

No nyt meni läpi, joku bitti vinossa niin ei toiminut ekalla kerralla. ap

Kyllä sitten sai 1,5 tunnissa mielialan sekamelskaksi. Olotila on yhtäaikaa vihaa, katkeruutta, ahdistusta, surua, yksinäisyyttä jne. Elämä menee ohi, mitään ei mielekästä ei saa enää kokea ja tyyliin odottaa vain milloin se kuolema tulee ja pahin mahdollinen tilanne on se että se tulee vasta kymmenien vuosien päästä koska elämäni ei tästä tule paranemaan. Lottovoitto auttaisi jotain, ei se tietysti kaikkea korjaa mutta ainakaan ei tarvitsisi käydä väkisin töissä saadakseen rahaa ja voisi oikeasti ehkä saada terveyden parempaan kuntoon, väkisin ei terveenä töissäkäyminen on sairasta mutta tarvitsee rahaa että stressi laskisi edes 0,1 prosenttia.

En nyt sano mistä nyt tämä taas alkoi mutta jos näkee iloisia ihmisiä joilla on hauskaa jne. niin kyllähän siinä katkeroituu ja tulee vihaiseksi. En tiedä näkyykö se minun olemuksessani että minulla on paska olo mutta melko varmasti näkyy vaikka kuinka yrittäisi esittää normaalia.

Pariskuntien näkeminenkin ärsyttää, itsellä ei edes ole mitään mahdollisuutta tällaiseen kun kyky jutella naisille, siis omaa ikäluokkaa oleville ja nuoremmille tai vähän vanhemmille olematon. Sitten kun ei käy baareissa kun ei kiinnosta tai kun enhän minä edes juo alkoholia kun ei siihen viitsi rahaa tuhlata ja tärkeimpänä lääkitys estää. Yksin ravintolassa käyminen on kyllä noloa ja joskus kun kävi tuntui että en kuulu tänne. Sitten kun ei ole kaveri tai tuttavapiiriä joista löytyisi mistä monet ilmeisesti löytää kuten tuossa yhdessä ketjussa asiasta mainittu eli siitäkään ei apua. Nettiä kokeiltu mutta ei pitkään aikaan kun eihän minulla edes ole varaa lähteä ajelemaan jonnekin tyyliin 100km päähän tapaamaan, no ehkä kerran mutta jos siitä syntyisi suhde se kaatuisi siihen kun ei olisi rahaa käydä tapaamassa enää. Eikä noista nettipalveluista oikein tiedä, tinderiä ei ole kun kännykkä pitäisi uusia että toimisi ja siinä KUVALLA on iso merkitys ja minä en osaa ottaa itsestäni edustavaa kuvaa, peilistä kun katsoo näyttää normaalilta mutta kameran kuvassa näyttää siltä kuin naama olisi turvonnut 10 kiloa ja vanhentunut 20 vuotta. Facebookin kuvakin on aivan järkyttävä, pitäisi vaihtaa se mutta ei ole saannut aikaiseksi, se kuva on aivan järkyttävä.

Tähän joku tietysti sanoisi hommaa kavereita, ööh tuota täälläkin on ollut monta ketjua siitä kuinka aikuiselle kaverin/kaveriporukan löytäminen on vaikeaa tai mahdotonta. Ne kaveriporukat muodostuu yleensä nuorena siellä koulussa/ammattikouluissa/yliopistoissa tai hyvällä tuurilla harrastuksissa ja ne lukittuu yleensä siihen tiettyyn porukkaan johon ei enää juurikaan oteta ulkopuolisia mukaan enää. Eikä tällaista autistista, masentunutta jne. varsinkaan oteta mihinkään. Ja tärkeimpänä ei minulla olisi varaakaan olla missään kaveriporukassa kun jos ne olisi menossa johonkin itse olisin "joo jätän väliin ei ole varaa", ei sellaista kauaa katsella.

Täällä sitä vaan juttelen itsekseni tai seinille kun ei ole kissaakaan enää jolle jutella. Ei tässä elämässä ole iloa jäljellä, nekin mistä jotain iloa saannut joskus tuntuvat enää ainoastaan pitävän nenän pinnan yläpuolella, jos niitä ei olisi pinnan alle painuttaisiin mutta kauanko nekään enää auttaa, jos ne lähtee alta niin sitten täällä kyllä ei ole minulle enää mitään. En minä tähän maailmaan jää elämään jos siinä ei ole minulle enää mitään sisältöä, sisällötön elämä on täysin turha.

Varmaan 1-2 ihmistä ainoastaan näitä lukee mitä tänne kirjoitan. ap

Kyllä minä ainakin luen, koska toivon kaikkea hyvää sinulle ja elämääsi.

Paniikki ja ahdistuskohtaus aiemmin tässä illalla, meni itkuiseksi olo ja halusi vain kuolla. Lopputuloksena alkoi kroppaa särkeä joka puolelta, käsi jumissa vaaka-asennossa, polvea särkee, ilmeisesti jotain hermokipuja tai en minä tiedä. Käsi jumissa siksi koska kaaduin 4 vuotta sitten vasemmalle olkapäälle ja se aluksi jäi jumiin niin ettei sitä voinnut nostaa vaakatasoa korkeammalle. Fysiolla sen sai toimimaan mutta jokin vaurio sinne jäi vaikkeivat ultrassa mitään nähneet, varmasti siellä jotain oli rikki mutta eivät vaan osanneet katsoa. No käsi toimii 99 prosentin tasolla mutta ilmeisesti stressi tai muu laittaa sen välillä jumiin kuten nyt. Lisäksi kun se menee jumiin kipua säteilee alaselkään ja rintakehään asti.

Polvessa on kysta, no se vaivasi kevättalvella eli töissä ei ole vaivannut mutta löin sen polven auton oveen perjantaina ja sekin alkoi vähän ilmoitella.

Minä en jaksa, oikeasti toivon että kuolisin pois niin loppuisi tämä paska.

Luulin tänään että kissa avasi ovea kun se ilmeisesti ilmavirrasta jotenkin liikkui kun narisi. Joo voisiko minulle antaa jonkun lopetuspiikin kiitos? ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin luen, koska toivon kaikkea hyvää sinulle ja elämääsi.

No kiitos mutta minulla ei toivoa ole juuri mitään enää jäljellä mitä ylemmästä kommentistani voi päätellä. ap

Tänäänkin moni pitää hauskaa ties missä mökillä tai kotona tai ravintoloissa tai ties missä kavereiden, puolisoiden jne. kanssa. Minä taas istun telkun/koneen edessä ja kuuntelen nyt esim 80-luvun animemusiikkia, säälittävää. Tosin tämä musiikki on triljoonia kertoja parempaa kuin suurin osa nykymusiikista jota en voi sietää. Tänäänkin kuulin jonkun biisin joka ilmeisesti joku spotifyn tai mikälie kuunelluimpia biisejä ja kun kuulin sen oksensin sisäisesti. No makuasioita mutta siinä biisissä ei ollut mitään kuuntelemisen arvoista, en tiedä mikä oli nimi ja parempi niin, pitäydyn omissa musiikeissa. ap

Ei hlvetti minä olen sekaisin, voisi varmaan soittaa 112 pyytää hakemaan ruumiini pois mätänemästä. Katotaan vastaanko vielä huomenna tähän. ap

Minäkin luen tätä ketjua. Voin myös samaistua moniin asioihin. On ollut kiva lukea kuinka kirjoitat kissastasi ja sen tavoista. En ollut koskaan tiennyt, että kissa tykkää käydä saunassa. Surullista tosin, että sen elämä nyt päättyi. Itsekin olen koirani kuoleman jälkeen miettinyt kissan ottoa. Minulla oli lapsena kissa. Tosin en taida uskaltaa ottaa kissaa, kun ne ovat pitkäikäisiä ja vaativat kuitenkin hyvän asuinpaikan. Nyt asun todella syrjässä niin täällä voisi kissa ulkoillakin. Sitten jos joudun muuttamaan niin ulkoilu olisi vaikeaa järjestää. Itse kuulun siihen ryhmään etten voisi sulkea kissaa sisälle vaan pitäisi olla mahdollisuus sen ulkoelämään myös. Minusta kissan pitää päästä ulkoilemaan kunnolla. Tietysti moni on tästäkin eri mieltä. Itse en vaan vuosi ottaa kerrostaloon kissaa. Näen itse niin vähän lemmikkejä nyt. Joskus sentään saa silittää erään vanhan tututtuni kissoja. Muuten se ei silti korvaa omaa.

Kirjoitit hyvin myös yksinäisyydestä. Itselle myös hyvin tuttua olla ilman ystäviä. Aikuisena on vaikeaa enää sellaisia saada. Ainakin jos on sellainen ujo ja muuten sosiaalisissa tilanteissa lukkoon menevä kuin itsekin olen. Olen samaa mieltä, että kyllä joskus amiksessa tai lukiossa voi olla viimeinen hyvä tilaisuus saada ystäviä. Itse tosin olin kiusattu vielä lukiossakin. Osin sen vuoksi, että samaa porukkaa kuin aiemmassa koulussa. Näin niistäkään vuosista ei oikein jäänyt mitään hyviä muistoja. Sen jälkeen on ollut vaikeaa enää tutustua muihin ja luottaa.

Et ole myöskään ainoa joka "jäätyy", kun pitäisi jutella vastakkaiselle sukupuolelle. Itsekään en todellakaan osaa puhua mitään ja nolostun helposti. Tosin en oikein osaa enää puhua kenellekään. Ei tarvi arvata, että jäi lukion tanssit yms väliin. Olen tosin ollut jo niin kauan yksin etten osaa enää normaalisti tutustua. Tosin itse olen nainen ja joku ajattelee tietysti, että saan helposti seuraa. Ei se aina mene niin ja toisaalta en kaipaa enää kenenkään ikäviä sanoja itsestäni. Tosin syytä itsessäkin on silti ja mietin monesti kuka nyt minuun tahtoisi tutustua. Tuli vielä mieleen se, kun haluat asua maaseudulla omassa talossa. Itsekin ajattelen usein niin ja kerrostalo elämä ei innosta minua. Pelkään silti, että joskus minun on pakko muuttaa täältä missä asun pois koska ei tämä ole omani. Sitten jos pitäisi jättää rauhallinen asuinpaikka taakseen niin en tiedä miten kestäisin. Olin kaupungissa käymässä vähän aikaa sitten. Oikein hotellissa piti pari yötä olla. No sitten kävi niin etten nukkunut siellä kuin pari tuntia koska oli niin meluisaa ja sitten pääsykokeeseen. Tein sen parin tunnin unilla. Piti olla vielä toinen yö, mutta olin niin väsynyt etten jaksanut enää jäädä sinne niin lähdin yötä aiemmin takaisin. Kun sieltä takaisin selvisin niin mietin vaan, että jos pääsen opiskelemaan niin en voi muuttaa sinne kaupunkiin todellakaan. En kestäisi sitä. Tämä on yksi syy miksi olen täällä edelleen. Joku ei ehkä tajua sitä, mutta itselle pienetkin asiat vaikuttavat. Olisipa mahdollista opiskella enemmän etänä vielä. Nyt esim yliopisto vaatii liikaa muuttamaan kaupunkiin. En tosin tiedä pärjäisikö opiskeluissa muutenkaan. On vaan pieni kiinnostus ollut niihin. No, tässä nyt omia ajatuksiani ja luen siis ketjua.

Kurja kuulla ap että olet edelleen tosi allapäin. Ja nuo kivut varmasti rassaa. Onko sinulla edes mitään kipulääkettä? Tosin en kehoita jatkuvaan kipulääkkeitten käyttöön, mutta jopa itse jouduin nöyrtymään ja syömään lääkkeitä hillittömään pääkipuun, jonka sain erään tutkimuksen jälkiseurauksena.

Mieleeni tuli voisitko saada sisältöä elämään, jos alkaisit opiskella vierasta kieltä? Onko paikkakunnallasi kesäkursseja tai kansalaisopiston kursseja? Siellä ainakin näkisi muita ihmisiä.

Mistä kielestä voisit kiinnostua? Ajattele jos osaisit japania tai italiaa. Voisit löytää samanhenkisiä ihmisiä ja olisi jotakin, mistä jutella.

Jaa vielä ollaan ihme hengissä mutta joka ilta seuraava päivä ahdistaa järkyttävästi varsinkin jos silloin on jotain mitä pitäisi tehdä tai johonkin mennä, sitten kun on vaikka sinne töihin päässyt paikalle olo parempi mutta ilta ja aamu kiireineen ja herääminiseen on karmeaa. Työkyky on kyllä selkeästi alentunut ja reilusti mutta työeläkelaitoshan sitä ei usko. No ne saa haistaa sitä ja tätä, onneksi kela sentään ymmärtää että työkyky olematon. Joutuu sitä kyllä pakolla käymään edes vähän töissä ja sitähän saa tehdä mutta silti siitä menee pääkoppa ristiriitaan kun jos työkyvyttömyyseläkkeellä mutta käy töissä jne. Tai en minä tiedä minä vaan en ymmärrä mistään mitään, aivot muussia ja sisältö hajonnut.

Vielä on ilmeisesti muutama työpäivä jäljellä ja vaikka se myös huojentaa "jee saa nukkua" samalla tulee myös paniikki että rahantulo loppuu tai lisärahan eläkkeen päälle. En tosin mihinkään töihin ole hakemassa kun ei minulla ole kuntoa, psyykkistä ainakaan, en minä jaksa ja pysty lähtemään joka aamu tiettyyn kellon aikaan johonkin työhön ja olemaan siellä tiettyä aikaa ja vielä yrittää osata jotain. Pää on niin rikki että yksinkertaiset asiat ovat minulle vaikeita ja kun suurin osa nykytöistä tai kaikki oikeastaan vaatii psyykkisesti todella paljon niin minulla ei ole mitään asiaan töihin jossa vähänkään joutuu käyttämään päätään tai työskentelemään yksin, nyt missä olen töissä niin siinä ei tarvitse paljoa ajatella niin se nyt jotenkin sujuu mutta sekin käy voimille kuten monesti sanonut niin ei tämä minun tilanne hyvältä näytä. Sitten vielä kun jos haluaa toipua niin stressi pitäisi saada pois ja nyt kun kaikki kallistunut niin ei tule onnistumaan kun stressaa joka päivä rahasta et en minä enää tule koskaan millään tavalla. ap

Vierailija kirjoitti:

Kurja kuulla ap että olet edelleen tosi allapäin. Ja nuo kivut varmasti rassaa. Onko sinulla edes mitään kipulääkettä? Tosin en kehoita jatkuvaan kipulääkkeitten käyttöön, mutta jopa itse jouduin nöyrtymään ja syömään lääkkeitä hillittömään pääkipuun, jonka sain erään tutkimuksen jälkiseurauksena.

Mieleeni tuli voisitko saada sisältöä elämään, jos alkaisit opiskella vierasta kieltä? Onko paikkakunnallasi kesäkursseja tai kansalaisopiston kursseja? Siellä ainakin näkisi muita ihmisiä.

Mistä kielestä voisit kiinnostua? Ajattele jos osaisit japania tai italiaa. Voisit löytää samanhenkisiä ihmisiä ja olisi jotakin, mistä jutella.

On minulla jotain lääkkeitä, nuo kivutkin tulee ja menee, stressi ja ahdistuskin luo kaikkea mahdollista kipua ja tuo käsi joka jumiin vaakatasoon joskus niin ahdistuskin saa sen jumiin ja kipuilemaan.

Ei ole mitään kursseja ja kulkeminen hankalaa kauemmas ja kallista niin pitäisi itseopiskella ja siihen ei nyt riitä energiaa.

Kielistä en tiedä, japani nyt ehkä jossain määrin kiinnostaa kun jonkin verran katsoo animea niin ehkä mutta sitä tekstiä tai mikä se kirjoitus oli nimeltään en nyt muista niin siitä ota Erkkikään selvää. Jotkin muinaiset kielet kuten latina tai muinainen egypti niin jossain määrin kiehtoo mutta vaatisi niin paljon aivotyötä näitä oppia ja aivot on siinä kunnossa ettei toivoakaan. ap

Voisi ajatella näin, että olet jossain määrin erityisherkkä. Aiheesta on ollut juttua netissä. Jotain testejä löytyy myös, joista voi itse arvioida, onko mahdollisesti itse tämän tyyppinen persoona. Ihminen kuormittuu moninkertaisesti kaikista siirtymistä, velvollisuuksista ja muutoksista.

Ei-erityisherkkä toimii, suorittaa, herää pirteänä kuin porkkana kun taas vastakkaisen peroonan omaava ylikuormittuu jo kartoittaessaan kaiken, mikä voi mennä päivän mittaan pieleen.

Lapsuudenkokemukset mielestäni vaikuttavat, syntyy flashbackkejä. Elimistössä ja hermoissa jatkuva kriisitilanne päällä.

Ei mitenkään edistä työelämässä jaksamista.

Hauskoja nuo kielet, joista mainitsit. Taidat olla vanha sielu.

Latinasta kiinnostunut ei ole mikään tylsä tyyppi!

Heitäpä seuraavalla kerralla jossakin juttelutilanteessa jokin fraasi, niin kyllä jotakin jutun tynkää syntyy.

Jatkat juttua kertomalla mitä fraasi tarkoittaa.

Lycka till!

Paljon lokkeja kävelee tuossa pihalla nurmikolla etsimässä syötävää, eivät ole muutamaan vuoteen näin tehneet, ilmeisesti kosteutta sen verran että matoja löytyy. Joskus kauan aikaa sitten kissat nukku rapulla ja lokit tuli syömään nurmikolla niin kissat alkoi tuijottaa silmät pyöreinä mitä täällä tapahtuu. ap

Jos riistät hengen itseltäsi, niin sinulla on tasan kaksi vaihtoehtoa: joko Raamattu ei ole totta ja tuskasi päättyy tai Raamattu on totta ja joudut kadotukseen, jolloin nykyisiä tuskiasi ei voi edes verrata siihen, mikä sinua odottaa. Jos Raamattu on totta, niin tällöin ei tosiaankaan kannata päättää päiviään, vaan muuttaa elämänsä suuntaa, jotta voi sitten joskus kuolla voittajana turvallisin mielin. Kannattaa myös huomata, että se, onko Raamattu totta vai ei, ei ole mitenkään vallassasi. Vaikka päättäisit olla uskomatta siihen, niin se voi olla totta siitä huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Jos riistät hengen itseltäsi, niin sinulla on tasan kaksi vaihtoehtoa: joko Raamattu ei ole totta ja tuskasi päättyy tai Raamattu on totta ja joudut kadotukseen, jolloin nykyisiä tuskiasi ei voi edes verrata siihen, mikä sinua odottaa. Jos Raamattu on totta, niin tällöin ei tosiaankaan kannata päättää päiviään, vaan muuttaa elämänsä suuntaa, jotta voi sitten joskus kuolla voittajana turvallisin mielin. Kannattaa myös huomata, että se, onko Raamattu totta vai ei, ei ole mitenkään vallassasi. Vaikka päättäisit olla uskomatta siihen, niin se voi olla totta siitä huolimatta.

Jaa että joudun kidutettavaksi toiseen maailmaan kun poistun itse täältä kun täällä elämä on kidutusta, mahtavaa logiikkaa ja oikeudenmukaisuutta. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos riistät hengen itseltäsi, niin sinulla on tasan kaksi vaihtoehtoa: joko Raamattu ei ole totta ja tuskasi päättyy tai Raamattu on totta ja joudut kadotukseen, jolloin nykyisiä tuskiasi ei voi edes verrata siihen, mikä sinua odottaa. Jos Raamattu on totta, niin tällöin ei tosiaankaan kannata päättää päiviään, vaan muuttaa elämänsä suuntaa, jotta voi sitten joskus kuolla voittajana turvallisin mielin. Kannattaa myös huomata, että se, onko Raamattu totta vai ei, ei ole mitenkään vallassasi. Vaikka päättäisit olla uskomatta siihen, niin se voi olla totta siitä huolimatta.

Jaa että joudun kidutettavaksi toiseen maailmaan kun poistun itse täältä kun täällä elämä on kidutusta, mahtavaa logiikkaa ja oikeudenmukaisuutta. ap

Liittyisikö tuo Raamatun tulkinta siihen, että joissakin teosofisissa kirjoissa viitataan siihen, että päivänsä päättävä ihminen on emotionaalisesti kuohuksissaan, minkä vuoksi irtautuminen maan piiristä ei onnistu. Ihminen jää toistamaan tekoaan vuosiksi tekopaikalle energeettisessä muodossaan.

Minä olen ihan hermoraunio tällä hetkellä, pienikin asia ja hermot menee ja isompi asia niin tekee mieli jo tehdä lopetus itselle kun ei vaan kestä enää.

Tuossa joku puhui erityisherkkyydestä joo minulla on sitäkin, yksikin asia mikä tässä kesällä on edessä niin se ajatuksena saa ihan romahduksen partaalle, minulla ei ole minkäänlaista stressinsietokykyä olemassa enää vaan kaikki stressaa kokoajan ja kroppa on jatkuvassa hälytystilassa, välillä ahdistaa niin että tuntuu että olisiko sydäri tulossa ja sitten on pettynyt kun ei tullut, mieluiten sitä kaatuisi naamalleen tuohon maahan kun elää tässä ahdistavassa maailmassa joka on tehty normaaleille ja terveille ihmisille joilla on kyky selviytyä, uusiutua ja oppia uutta jne.

Välillä tässä tulee kommenttia että kannattaisi muuttaa vaikka kerrostaloon niin ei olisi isoja laskuja ja lainoja jne. mutta ei se auta mihinkään stressiin ollenkaan, stressi vaan muuttaa muotoaan. Silloin alkaa stressi siitä kun pitää jatkuvasti elää jossain Borgien kollektiivissa (Star Trek mutta tajuaakohan kukaan mitä ajan takaa) ja mennä kaikenlaisten sääntöjen mukaan et ei melua tai muuta tähän aikaan ja saunavuorokin jos sellainen on niin on tyyliin tiistaina kello 4, ei vaan minä menen saunaan keskiviikkoisin ja lauantaisin tai pelkästään lauantaisin klo 19.30 eikä siitä neuvotella! Joku sukulaisen luona käyminen ja siellä saunominen eri aikaan ei haittaa kun se tapahtuu kerran pari vuodessa. Ja sitten kun ei ole edes luonto lähellä vaan pelkkää betonia, tässä kävelee ulos ja on luonto heti siinä, metsät pellot järvet jne.

Mieluummin koen rahakuoleman eli poistun kun rahat loppuu kuin eläisin häkkikanalassa. Nekin kielletään mutta ihmiset pitäisi edelleen sulloa häkkeihin (kerros tai mikä tahansa pieni tila) Ihmetyttää myös kun eläimet pitää lopettaa heti kun kärsii mutta ihmisiä ei saa jostain syystä vaan niitä pitää kiduttaa vuoteessa vaikka lopun ikäänsä vihanneksena, eihän siinä ole mitään järkeä.

No minä olen vammainen ja minun ajatusmaailma on vammainen ja en ole tärkeä millään tavalla vaan pelkkä haitta tälle kollektiiville joka pyrkii maksimaaliseen täydellisyyteen ja tehokkuuteen. Epätäydelliset ja tehottomat yksilöt kuten minä erotetaan kollektiivista ja luultavasti olisi jo poistettu jos olisi sallittua.

Ihan sama olen väsynyt eikä tämä väsymys tule loppumaan enää koskaan paitsi silloin kun keho lopettaa toiminnan, silloin saa levätä eikä väsytä enää. ap