Haluan pois tästä maailmasta.

Että minä sitten olen turhin paska päällä maan. Kaikki muut tällä planeetalla ovat miljardeja kertoja tärkempiä kuin minä, minun arvo on täysi nolla!!!! ap

Hirveä paniikki ja jännitys kun pitäisi huomenna mennä töihin ja tietenkään en tässä saa aikaiseksi voisi mennä aikasemmin nukkumaan kun viime kesäkuusta asti ollut ilman töitä ja kun on pää mennyt vielä enemmän paskaksi viime vuodesta niin ei saa mitään aikaan. Aamulla pitäisi herätä ja keretä syömään ja tekemään eväät ja sitten pitäisi vielä keksiä miten pukeutua kun ulkotyötä ettei tule liian kuuma muttei kylmäkään niin pitää aina olla miljoona vaatetta mukana että on sopiva koska ei koskaan saa kerralla vaatetusta kuntoon ja sitten sadevaatteet jne. Kauhea stressi ja rumba tästä ei hyvää päivää tuntuu että on jo nyt väsynyt ennenkuin työt edes alkaneet, viime vuonna näistä töistä jotenkin selvisi mutta tuntuu että vuosi vuodelta homma käy vaikeammaksi. Joo voihan sitä väittää että kun ei ole riittävän usein hommia niin ei tule rytmiä ja totu siihen mutta eipä juuri ole minun kaltaiselle vammaiselle ääliölle töitä, hyvä etten omissakaan hommissa kotona telo itseäni tai tee jotain väärin niin vastuullisissa hommissa mokaisin varmasti todella pahasti ja tulisi miljoona lasku.

Sitten kun sisarukset (en sano montako niitä on) niin ovat tyyliin insinöörejä jne. ja työelämässä ja pärjäävät muutenkin hyvin ja itse on tällainen vammainen paska. Muutenkin suku täynnä reilusti minua älykkäämpiä ihmisiä, serkut ym. jne kaikki ovat fiksuja ja toimeliaita jne. kun itse on tällainen paska. Hyvä siinä jutella muiden kanssa kun oma elämä yhtä tyhjää kuin pään sisältö ja toisilla sitä ja tätä niin mistä siinä juttelee muiden kanssa, ei mistään. Parempi vaan kun jäisi vaikka puun alle tai jotain. ap

Ei minulla taaskaan tässä muuta tekemistä ole kuin istua tässä ja kirjoittaa joko tänne tai katsoa muuten jotain melko turhaa netistä ja kuunnella samalla täysillä musiikkia. Säälittävää. ap

Riippuu miltä tasolta ihmisten saavutuksia tarkastelee. Onko joku paavi arvokkaampi kuin vaikka kaupan kassa? Äijä pönöttää piippalakissa ja tuhlaa varoja keulakuvana kirkolleen. Mikä mahtaa olla päivittäisen työn tulos? Veikkaan että näet oman työsi arvon konkreettisesti. Arvosta itseäsi. Vaikka kiusaksi välinpitämättömälle suvullesi.

Töissä tässä aloittanut taas, aamulla aina hermot täysin kireällä kun ei vaan kiinnostaisi herätä muiden aikataulun mukaan, viime yönä heräsin joskus klo 5 ja pysyin hereillä 7 asti jolloin herätys oli. Kiire tulee aina aamulla kun keretä kaikki tekemään eväät syödä jne. tavarat vaatteet mukaan sitten onko kaikki jne. Töissä sitten vähän rauhoittuu. Suunnilleen samaan tahtiin kuin viime vuonna pystyn työskentelmään tosin kunto ei kyllä vastaa viime vuotta eli enemmän väsyneempi ja rasittuneempi työstä kuin viime vuonna ja vaatetuksenkaan suhteen ei meinaa onnistua kun ulkotyö ja tuntuu että on kuuma kylmä samaan aikaan ja hiessä ja sitten tuulee ja kylmä ja sitten ei tuule ja kuuma, ole siinä sitten. ap

Yksi asia mikä kanssa ärsyttää on tuo käsien kuivaminen ja haavoille meneminen. Tämä ongelma on pahimmillaan syksystä kevään loppuun kun on kylmä ja kuiva ilma. Tosin tämä kyllä koskee koko ihoa mutta käsillä kun tekee paljon iho hankautuu hanskoja tai mitä nyt vasten ja kuluu niin et talvella tosi herkästi kuivuu ja menee haavoille. Nyt kun töissä niin hanskojen kanssa kun koko päivän touhuaa niin tietyt kohdat käsistä taas naarmuilla. Pahentunut tuo ongelma vuosien mittaan tosin vaivaa ollut jo 20 vuotta sitten mutta harvemmin silloin. Jos tekee jotain niin hanskat täytyy ehdottomasti olla, talvellakin tarvitsisi kyllä kaupassakin pitää hanskoja kun kuiva iho ja ruokapakkausten terävät reunat repii heti ihon rikki.

Tuossa samalla rupesin miettimään onko vitamiinipuutosta kun a-vitamiini ilmeisesti on iholle ja limakalvoille mutta sitä kyllä saan ruoasta et varmaan tuo atooppinen iho tai jotain. ap

Galaksin pyöriminen estää pääsemisen mustaan aukoon ja sitä kautta pois tästä maailmasta. Keskustaan on pitkä matka, että pakasteena pitäisi matkata, ja saada jostain avaruuskelpoinen alus automaatiohjauksella.

Tämä sivilisaatio oli virhe sairas sodanhimoinen virhe

Kohta pääset, kun Natojäsenyys vie tekee meistä ydinsodan ensimmäisen kohteen.

Koko eilinen päivä meni siihen ettei jaksanut tehdä yhtään mitään kun paikkoja särki ja päätä särki joka helpotti vasta joskus iltapäivällä vaikka aamulla otti panadolia, burana olisi tehokkaampi mutta vatsa ei kestä sitä. Alunperin ajattelin että siivoaisin viikonlopun mutta niin väsynyt ja paikat kipeät ettei siitä mitään tule, petivaatteet pesen mutta siinäpä se, muuta en jaksa tehdä. Toissayökin jäi vajaaksi vaikka aamulla ei aikasemmin tarvinnut herätä, viime yö nyt oli parempi ja paikkoja ei enää niin särje mutta väsynyt silti. Pakko kumminkin yrittää tämä työ saada tehtyä vaikka pää putoaisi koska tarvitsee rahaa. ap

Vähän liioittelua tuo tarve paeta maailmasta jos on kokenut vain Suomen. Ei suomen ulkopuolelta nyt kaikkiin ongelmiin löydy ratkaisua, mutta näkee erilaisia elämäntapoja kuin suoritus- ja sääntöyhteiskunnan.

Kuiviin käsiin auttaa kun niitä ei pese jatkuvasti saippualla.

Olispa mulla tollasia ongelmia, voisin ne itse ratkaista. Mua painaa sellsnen juttu, että oon tuhlannu 7 v mun elämästä avioliittoon. En saa sitä tekemättömäksi. Avioero on vireillä mut joudun pelkään että miehelle tapahtuu jotain ja joudun sen sotkut selvittään. Mitä lie bisneksiä. En jaksa. Se ei oo kertonu mulle kaikkea. En ymmärrä miten oon ollu niin sinisilmänen. Yhtäkkiä vaan heräsin. Tekis mieli kuolla.

Vierailija kirjoitti:

Galaksin pyöriminen estää pääsemisen mustaan aukoon ja sitä kautta pois tästä maailmasta. Keskustaan on pitkä matka, että pakasteena pitäisi matkata, ja saada jostain avaruuskelpoinen alus automaatiohjauksella.

Hommaa Millennium Falconin niin matka kestää noin 12-14 tuntia, ei tarvitse pakastaa itseään. Tosin jos mennään Star Warsin säännöillä pitäisi olla myös hyperlinjat tehtynä, ovat vähän niinkuin moottoritieverkosto hyperavaruudessa koska kuten maan päällä ei autolla voi ajaa muuten kuin teitä pitkin pitää avaruudessakin olla reitit mitä pitkin mennä, muuten voi törmätä ties mihin tai eksyä. Eli jos kukaan ei niitä ole valmiiksi tehnyt niin siinä meneekin sitten muutama tuhat vuotta kun niitä reittejä luodaan ja kartoitetaan ja niitä myös pitää jatkuvasti päivittää kun galaksi pyörii jne. että navigointitietokoneessa on reitit oikein ettei lennä ties mihin. Star Trekin sääntöjä en muuten muista paitsi että poimuajo on hidas, nopeimmillaankin kestää galaksin reunalta toiselle jotain 100 vuotta kun Star Warsissa siinä menee vuorokausi. Paitsi jos Trekissä lainaa Borgeilta Transwarp-hubbia jolla pääsee jos muistan niin hetkessä halki galaksin mutta niiden kanssa nyt ei kannata olla missään kontaktissa.

Onhan sitten muita tapoja eri sarjoissa mutta ei niitä kaikkia muista et varmaan se pakasteena täytyy yrittää jos sinne mustaan aukkoon haluaa. Tosin itseä ei kiinnosta spagetti-ilmiö paitsi oliko niitä "rauhallisia" mustia aukkoja joihin pääsee hajoamatta mutta vaikea tietää kokeilematta ja luotaimen lähettäminehän ei auta kun näet vaan kuin se olisi pysähtynyt lähestyessä mustaa aukkoa et tietoa sieltä ei koskaan saa takaisin päin, vain pelkkä menolippu. ap

Ei taas jaksaisi alkaa suunnitella nukkumista että aamulla herää töihin, haluaisi vaan nukkua ja herätä rauhassa ilman kiirettä mihinkään, hieno pää minulla. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Galaksin pyöriminen estää pääsemisen mustaan aukoon ja sitä kautta pois tästä maailmasta. Keskustaan on pitkä matka, että pakasteena pitäisi matkata, ja saada jostain avaruuskelpoinen alus automaatiohjauksella.

Hommaa Millennium Falconin niin matka kestää noin 12-14 tuntia, ei tarvitse pakastaa itseään. Tosin jos mennään Star Warsin säännöillä pitäisi olla myös hyperlinjat tehtynä, ovat vähän niinkuin moottoritieverkosto hyperavaruudessa koska kuten maan päällä ei autolla voi ajaa muuten kuin teitä pitkin pitää avaruudessakin olla reitit mitä pitkin mennä, muuten voi törmätä ties mihin tai eksyä. Eli jos kukaan ei niitä ole valmiiksi tehnyt niin siinä meneekin sitten muutama tuhat vuotta kun niitä reittejä luodaan ja kartoitetaan ja niitä myös pitää jatkuvasti päivittää kun galaksi pyörii jne. että navigointitietokoneessa on reitit oikein ettei lennä ties mihin. Star Trekin sääntöjä en muuten muista paitsi että poimuajo on hidas, nopeimmillaankin kestää galaksin reunalta toiselle jotain 100 vuotta kun Star Warsissa siinä menee vuorokausi. Paitsi jos Trekissä lainaa Borgeilta Transwarp-hubbia jolla pääsee jos muistan niin hetkessä halki galaksin mutta niiden kanssa nyt ei kannata olla missään kontaktissa.

Onhan sitten muita tapoja eri sarjoissa mutta ei niitä kaikkia muista et varmaan se pakasteena täytyy yrittää jos sinne mustaan aukkoon haluaa. Tosin itseä ei kiinnosta spagetti-ilmiö paitsi oliko niitä "rauhallisia" mustia aukkoja joihin pääsee hajoamatta mutta vaikea tietää kokeilematta ja luotaimen lähettäminehän ei auta kun näet vaan kuin se olisi pysähtynyt lähestyessä mustaa aukkoa et tietoa sieltä ei koskaan saa takaisin päin, vain pelkkä menolippu. ap

Luin juuri että jokin plasmaenergia on valoakin nopeampaa? Tuostapa voisit tehdä sarjakuvaa. Ainakin itsellä silmissä vilisi.

Vierailija kirjoitti:

Olispa mulla tollasia ongelmia, voisin ne itse ratkaista. Mua painaa sellsnen juttu, että oon tuhlannu 7 v mun elämästä avioliittoon. En saa sitä tekemättömäksi. Avioero on vireillä mut joudun pelkään että miehelle tapahtuu jotain ja joudun sen sotkut selvittään. Mitä lie bisneksiä. En jaksa. Se ei oo kertonu mulle kaikkea. En ymmärrä miten oon ollu niin sinisilmänen. Yhtäkkiä vaan heräsin. Tekis mieli kuolla.

Anna itsellesi aikaa ymmärtää tilanne ja miehelle mahdollisuus kertoa tilanne rauhassa. Vaikka pistää paperille jos ei muuten pysty. Niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Koeta olla tukena. Yhdessä selviätte!

Älä toimi paniikissa. Itse olin toimia niin. On varmaan hyviäkin yhteisiä asioita? Voimia teille.

Tuttu tilanne taas, ei jaksa kiinnostaa mennä nukkumaan tai herätä aamulla, töissä sitten ei niin ongelmaa mutta tämä ilta ja aamu sekoilu ei kiinnosta lainkaan, aina kiire tai unohtaa jotain tai pitäisi olla siellä täällä siihen ja siihen aikaan ja nytkin taas muisti jotain minkä unohtanut mikä olisi pitänyt hoitaa aiemmin. Taas tätä, odotan sitä kun työt loppuu ja tili tullut ja voi taas mennä nukkumaan ja herätä kuin huvittaa, ei muiden rytmi tai rytmi ollenkaan oikein kiinnosta tai meinaa ollenkaan jaksaa niitä. Ei minulla ole mitään toivoa. ap

Nyt on sellainen olo että tekisi mieli oikeasti kuolla. Ja kun ei yhtään tiedä johtuuko olo siitä että on oikeasti kipeä vai psykosomaattista vai mitä lie. Ei oikeasti vaan jaksa tällaista että "normaalinakin" päivänä ahdistaa ja muutenkin toivoton olo ja sitten kun tulee tällaisia päiviä jolloin koko kroppa on ihan sekaisin tai kipeä niin ei vaan kohta jaksa. Työpäivää jaksoin 90% tehdä kunnes lähdin ajaan kotia kun olo alkoi olla sekasotku.

Ja oikeasti ei yhtään kiinnostaisi työ mutta samalla olisi pakko mennä että saa rahaa ja ei vtuakaan kiinnosta jos nyt tulee joku flunssa tai korona tai muu paska tähän ja estää rahan saannin. Tarvitsen rahaa vaikka kuolisi tuonne metsään, ilman rahaa sitä kuolisi muutenkin, ei perintäfirmoja tai firmoja kiinnosta kun soittaa että ei nyt vaan ole rahaa, ne toteaa "kuole paska pois häiritsemästä meitä" Samaa sanoo toki koko yhteiskunta.

Minä en jaksa ja paikat pölyssä ja likaisia kun ei viime viikonloppuna ollut voimia siivota ja muutenkin ei minä en jaksa tätä maailmaa tämä on perustavanlaatuisesti sairas koko planeetta eikä se auta että sanotaan "älä mieti niitä tai katso uutisia" kun riittää kun katsoo laskujen summaa tai mitä ruoka maksaa kaupassa.

Tämä kaikki on vaan joko sairasta painajaista tai koko elämän tarkoitus on oikeasti vaan kitua tällä paskaperse planeetalla tämän paska ihmisrodun orjana ja kidutettavana.

Sairasta ja minä olen sairas ja joudan kuolla. ap

Kuule ap, luulen että asia on oikeastaan juuri päinvastoin. Et sinä halua pois tästä maailmasta, vaan ennemminkin sisään tähän maailmaan. Olet nyt asettunut vähän niinkuin maailman laidalle. Nyt sinun on vaan löydettävä keinot päästä mukaan maailman menoon. Olet liian masentunut tunteaksesi mitään. Tarvitset apua. Selvitä netin kautta mitä kautta paikkakunnallasi parhaiten saa psykiatrista apua ja/ tai apua elämänhallintaan. Yritä löytää jotain sisältöä päiviisi, joka pakottaa sinut ulos, ja pois koneen ääreltä. Määrää itsellesi ruutuaika, koska jatkuva koneella oleminen vie sinut yhä syvemmälle synkkyyteen. Tarvitset jotain vastapainoa. Edes yksi tekeminen päivässä alkuun. Suunnittele etukäteen, hanki vaikka kalenteri mihin laitat aina seuraavalle viikolle ohjelman. Sitten myös noudatat sitä vaikka tuntuisikin pakkopullalta. Jos olet niin huonossa kunnossa että et pysty sitoutumaan vielä säännölliseen työelämään tai opiskeluun, niin löytyisikö jotain vapaaehtoistyötä jota voisi tehdä harvatahtisemmin oman jaksamisen mukaan? Se toisi muuta ajateltavaa kuin oma kurjuus. Vaikka eläinsuojeluyhdistykselle koiria ulkoiluttamaan? Tai otat itsesi ja oman hyvinvointisi projektiksi. Teet suunnitelman miten alat hoitaa itseäsi. Ruokavalio kuntoon, ulkoilua, jumppaa, ihonhoitoa, rentoutusharjoituksia jne. Muutaman kuukauden kuluttua tulokset näkyvät ulkoisessa olemuksessa, ja varmasti mielikin muuttuu parempaan suuntaan. Pienin askelin eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Kuule ap, luulen että asia on oikeastaan juuri päinvastoin. Et sinä halua pois tästä maailmasta, vaan ennemminkin sisään tähän maailmaan. Olet nyt asettunut vähän niinkuin maailman laidalle. Nyt sinun on vaan löydettävä keinot päästä mukaan maailman menoon. Olet liian masentunut tunteaksesi mitään. Tarvitset apua. Selvitä netin kautta mitä kautta paikkakunnallasi parhaiten saa psykiatrista apua ja/ tai apua elämänhallintaan. Yritä löytää jotain sisältöä päiviisi, joka pakottaa sinut ulos, ja pois koneen ääreltä. Määrää itsellesi ruutuaika, koska jatkuva koneella oleminen vie sinut yhä syvemmälle synkkyyteen. Tarvitset jotain vastapainoa. Edes yksi tekeminen päivässä alkuun. Suunnittele etukäteen, hanki vaikka kalenteri mihin laitat aina seuraavalle viikolle ohjelman. Sitten myös noudatat sitä vaikka tuntuisikin pakkopullalta. Jos olet niin huonossa kunnossa että et pysty sitoutumaan vielä säännölliseen työelämään tai opiskeluun, niin löytyisikö jotain vapaaehtoistyötä jota voisi tehdä harvatahtisemmin oman jaksamisen mukaan? Se toisi muuta ajateltavaa kuin oma kurjuus. Vaikka eläinsuojeluyhdistykselle koiria ulkoiluttamaan? Tai otat itsesi ja oman hyvinvointisi projektiksi. Teet suunnitelman miten alat hoitaa itseäsi. Ruokavalio kuntoon, ulkoilua, jumppaa, ihonhoitoa, rentoutusharjoituksia jne. Muutaman kuukauden kuluttua tulokset näkyvät ulkoisessa olemuksessa, ja varmasti mielikin muuttuu parempaan suuntaan. Pienin askelin eteenpäin.

Paikkakunnan mt-palvelut on käytössä ja enempään ei ole varaa kun pitäisi ajaa pitkälle ennenkuin löytyy vaikka psykiatria jne. Ohjelmaa ei paljoa voi olla kun ei ole rahaa, sauvakävelykin ei onnistu kun pitäisi uudet ostaa ja jos lenkkarit hajoaa ei varaa uusiin jos ei käy töissä. Töissä pakko käydä että saa rahaa ja vapaaehtoistyö nyt ei käy koska siitä on vain kuluja eikä mitään rahaa minulle mitä minä eniten tarvitsen. Ruokavalio on köyhää koska ei varaa kunnolla ruokaan, lihakset jumissa tai muuta ja hierontaa mutta ei onnistu koska ei rahaa. Ainahan tuollaiset muutokset helppo tehdä jos on tuota prkeleen rahaa, yksi stanan keksintö koko raha tai oikeastaan koko markkinatalousjärjestelmä on yksi iso vitsi joka ei hyödytä kuin huijareita jne. Paska säkä tälläkin planeetalla kun saannut tällaisen paskaihmisrodun riesakseen. ap