Haluan pois tästä maailmasta.

En minä jaksa. Joka ilta nukkumaan meneminen venyy koska ei haluaisi päivän päättyvän koska seuraava voi olla taas entistä pahempi ja toisekseen aika kuluu vaan eteenpäin ja elämä vaan valuu ohi tai on valunut ja nyt olen jo oikeastaan terminaalivaiheessa ei tästä ole mitään paluuta enää minkään sortin elämään.

Persoona on ihan sekaisin, on sisätilapersoona eli olen sisällä ja kun menee ulos on eri persoona, on menneessä oleva persoona, nykyisyydessä oleva persoona ja internetpersoona jne. Tai en minä tiedä onko nuo persoonia vai jotain ihme olotiloja koska ei tarvitse kuin vaihtaa näiden edellä mainittujen asioiden välillä niin olo ja mieli menee sekaisin kun ikäänkuin, en minä tiedä. Nytkin taas menee olotila sekaisin kun kuuntelee biisiä jota ei ole kuunnellut vähään aikaan, varmaan vuoteen tai kahteen ja olo on sekava se ei osaa käsitellä tilannetta saati jos kuuntelee biisejä joita ei ole kuunnellut varmaan kymmeneen vuoteen.

Lisäksi jos kuuntelee biisejä jotka on esim 30 vuotta vanhoja ne vasta tässä vuoden kahden aikana kuulee ekaa kertaa saa aivot sekaisin koska aivot yhdistää ne samanikäsiin muistikuviin mutta koska niitä ei silloin kuullut niin aivot menee erroriin koska ne eivät ole samalta ajalta vaikka siis ovat mutta en ole kuullut niitä samaan aikaan muistikuvien kanssa.

Sitten on biisejä jotka vie ajassa reilusti taaksepäin ja aiheuttaa vaan pahaa oloa koska silloin siirtyy mielessään aikaan kun asiat oli paremmin ja kun samalla on tässä ajassa joka on täysin perseestä niin aiheuttaa vaan todella pahan olon.

Tietysti joku sanoo että vähennä internetin käyttöä tai pidä taukoa mutta tämä on oikeastaan ainut paikka missä päivittäin jossain muodossa ihmisiin törmää vaikkei niiden kanssa edes puhu tai keskustele mutta edes näkee. Sitten on sarjat ja leffat ja niissä näkee sosiaalista kanssakäymistä ja tavallaan on joidenkin sarjojen hahmojen kanssa enemmän yhteistä ja tuntee heidät ja heidän elämänsä kuin oikeiden ihmisten mikä on jo säälittävää varsinkin jos kyseessä on animaatiohahmot eikä edes oikeita näyttelijöitä.

"No mene kirjastoon" jne. Joo käyn siellä mutta nytkin kun bensa kallista ja on syrjässä niin käynti kaupoilla pitää tehdä vähillä kerroilla eli ostaa paljon kerralla ettei tarvitse usein käydä ja siten kirjastossakin käynti jää vähiin ja sitä paitsi ei siellä käy minun ikäiset koska minun ikäiset ovat töissä ja menevät sitten kotiin tai harrastuksiin eikä nuorempiakaan siellä näy eli sielläkään ei ole ihmisiä keille puhua kun ovat 30-40 vuotta vanhempia joten joo ei mitään puhuttavaa.

Eikä kriisipuhelimeenkaan soittaminen mitään auta koska sekin tehty kriisissä oleville ja vaikka minullakin niitä kohtia on mutta jos haluaisi vain jutella niin se tuskin oikea paikka on. Ja älkää ehdottako mitään chatteja jne. minä en halua kirjoitella vaan puhua, minä olen hidas kirjoittaja koska tässäkin on mennyt puoli tuntia tässä kommentissa mitä kirjoitan nyt. ap

Piti muutakin kirjoittaa mutta loppu asiat joten joo. Olen turha. Ja joo älä hauku itseäsi jne tiedetään ei vaan jaksa vastustella sitäkään. ap

Oletko katsonut olympialaisia? Itse tykkään katsoa, kun aikaa on.

Vierailija kirjoitti:

Oletko katsonut olympialaisia? Itse tykkään katsoa, kun aikaa on.

Jäännyt hyvin vähälle katselu, ei vaan saa aikaiseksi. Ennen kyllä katseli mutta nyt ei vaan ole juuri mitään intoa. Ehkä olisi tänään voinnut naisten hiihdon katsoa mutta nukahti vasta klo 1 ja heräsi paniikkiin klo 6 ja oli hereillä klo 8 asti jolloin herätyskellot soi ja sitten samantien nukahti uudestaan ja heräsi vasta jossain varttia vaille 10 ja heräämisessä meni aikaa ja vasta joku vartin yli 10 avasin telkun ja hiihto oli jo ohi tai jotain. ap

"Tule pois tästä maailmasta

Sinä et elää täällä voi

Ne ei ymmärrä ihmislasta

Jotka sekasorron loi

Tule vielä on paikka jossain

Missä lapsille lauletaan

Olet turvassa kainalossain

Niin kai toivoa saan

Se on jossain, jossain

Paikka rauhallinen

Se on jossain, jossain

Ja me löydämme sen

Elää ei enää täällä saata

Kukat kuolivat eilen pois

Savu verhosi marjamaata

Tuskin mansikoita ois

Tule pois tästä ahdingosta

Jossa lohtua et sä nää

Ihmisaivojen ansiosta

Valo vangiksi jää

Se on jossain, jossain

Paikka rauhallinen

Se on jossain, jossain

Ja me löydämme sen

Tänään mustui jo kukka lumpeen

Öljyläikässä kuikan näin

Aika kohta on mennyt umpeen

Itket pieni ystäväin

Mutta ehkä on vielä aikaa

Joku kaistale säilyttää

Jossa murskaamot eivät raikaa

Jossa on vihreää

Se on jossain, jossain

Paikka rauhallinen

Se on jossain, jossain

Ja me löydämme sen

Se on jossain, jossain

Paikka rauhallinen

Se on jossain, jossain

Ja me löydämme sen"

Lähde: Musixmatch

Masennus tekee ihmisestä näköalattoman.  Ei huomaa elämänsä hyviä asioita kun liikaa keskittyy niihin huonoihin ja alkaa tuntua että on omien ongelmien kanssa ainoa ja yksin. Ei pysty ottamaan vertaistukea vastaan kun tuntuu ettei muut mitenkään voi kokea samaa eikä kukaan voi mitenkään ymmärtää. Vaikka meitä on paljon, liian paljon. Sellaisia jotka on ryvenneet samoissa ajatuksissa ties miten kauan. Mutta jostain sitten saanut sen tasapainon elämään ja oppinut hyväksymään itsensä ja vikansa.  Alkaa näkemään että on muitakin samassa veneessä ja uskaltaa avautua jollekin. Siinä vaiheessa se vertaistuki tuntuu siltä että ollaan kimpassa tässä hommassa. Eikä enää yksin. Tosin välillä tulee niitä kausia että taas tuntuu että on yksi ja kukaan ei voi ymmärtää.. ne menee yleensä ohi, joskus aiemmin joskus myöhemmin. Mutta menee kuitenkin. 

Jos on elämäniloa ja halua niin kannattaa mennä lääkäriin ja jutella siellä.

Tsemppiä! kokeile joskus ajatella hyvää, eikä aina vain pahaa. Sillä on iso vaikutus vaikka se tuntuu typerältä neuvolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä niminen kissa?

Eetu. ap

Ihana nimi Kissalle! Olet tärkein ihminen maanpäällä Eetulle.

Mitä jos kuvaisit kisun edesottamuksia ja laittaisit instaan tms.

Onko sulla luovia harrastuksia? Jos siitä saisit piristystä? Tuo mitä kerroit on mullekin tuttua. Se tunne tulee aaltoina. Välillä saattaa olla pitkä tauko.

Kerro meille tästä Eetu-kissasta. Mitä tykkää touhuta, pyydystääkö hiiriä, missä nukkuu jne..

Vierailija kirjoitti:

"Tule pois tästä maailmasta

Sinä et elää täällä voi

Ne ei ymmärrä ihmislasta

Jotka sekasorron loi

Tule vielä on paikka jossain

Missä lapsille lauletaan

Olet turvassa kainalossain

Niin kai toivoa saan

Se on jossain, jossain

Paikka rauhallinen

Se on jossain, jossain

Ja me löydämme sen

Elää ei enää täällä saata

Kukat kuolivat eilen pois

Savu verhosi marjamaata

Tuskin mansikoita ois

Tule pois tästä ahdingosta

Jossa lohtua et sä nää

Ihmisaivojen ansiosta

Valo vangiksi jää

Se on jossain, jossain

Paikka rauhallinen

Se on jossain, jossain

Ja me löydämme sen

Tänään mustui jo kukka lumpeen

Öljyläikässä kuikan näin

Aika kohta on mennyt umpeen

Itket pieni ystäväin

Mutta ehkä on vielä aikaa

Joku kaistale säilyttää

Jossa murskaamot eivät raikaa

Jossa on vihreää

Se on jossain, jossain

Paikka rauhallinen

Se on jossain, jossain

Ja me löydämme sen

Se on jossain, jossain

Paikka rauhallinen

Se on jossain, jossain

Ja me löydämme sen"

Lähde: Musixmatch

Ei lähdetä. Ollaan pahalla sisullakin. Ihan takuulla joka ikisellä meistä on jokin omaperäinen taito, kyky, lahja, talentti, mikä tekee maailmasta ihmeellisen. En ole Madonna, Pavarotti, enkä etenkään Einstein, mutta toisinaan onnistun leipomaan taivaallisen banaanikakun ja usein putsaan kissavanhuksen korvat, kun se ei oikein itse kykene. Netti masentaa kun ihmisten elämä on kuitenkin ihan tavallista.

Luonto lohduttaa ja auttaa säilyttämään mielenterveyden. Käy joka päivä vähän käppäilemässä tai oleilemassa ulkoilmassa. Kuuntele ja katsele pikkulintuja, tuulen tuiverrusta ym luonnon ja ympäristön ääniä. Vaihda pari ystävällistä sanaa naapurin kanssa. Pyri olemaan positiivinen ja viljele huumoria ihan omissa ajatuksissakin. Huumori on hyvä lääke vaivaan kuin vaivaan. Kaikkea hyvää elämääsi rakas ihminen❣️

Eroa vihreästä puolueesta äläkä kuuntele Greta tyttösen shittiä niin elämälaatu paranee.

Vierailija kirjoitti:

En minä jaksa. Joka ilta nukkumaan meneminen venyy koska ei haluaisi päivän päättyvän koska seuraava voi olla taas entistä pahempi ja toisekseen aika kuluu vaan eteenpäin ja elämä vaan valuu ohi tai on valunut ja nyt olen jo oikeastaan terminaalivaiheessa ei tästä ole mitään paluuta enää minkään sortin elämään.

Persoona on ihan sekaisin, on sisätilapersoona eli olen sisällä ja kun menee ulos on eri persoona, on menneessä oleva persoona, nykyisyydessä oleva persoona ja internetpersoona jne. Tai en minä tiedä onko nuo persoonia vai jotain ihme olotiloja koska ei tarvitse kuin vaihtaa näiden edellä mainittujen asioiden välillä niin olo ja mieli menee sekaisin kun ikäänkuin, en minä tiedä. Nytkin taas menee olotila sekaisin kun kuuntelee biisiä jota ei ole kuunnellut vähään aikaan, varmaan vuoteen tai kahteen ja olo on sekava se ei osaa käsitellä tilannetta saati jos kuuntelee biisejä joita ei ole kuunnellut varmaan kymmeneen vuoteen.

Lisäksi jos kuuntelee biisejä jotka on esim 30 vuotta vanhoja ne vasta tässä vuoden kahden aikana kuulee ekaa kertaa saa aivot sekaisin koska aivot yhdistää ne samanikäsiin muistikuviin mutta koska niitä ei silloin kuullut niin aivot menee erroriin koska ne eivät ole samalta ajalta vaikka siis ovat mutta en ole kuullut niitä samaan aikaan muistikuvien kanssa.

Sitten on biisejä jotka vie ajassa reilusti taaksepäin ja aiheuttaa vaan pahaa oloa koska silloin siirtyy mielessään aikaan kun asiat oli paremmin ja kun samalla on tässä ajassa joka on täysin perseestä niin aiheuttaa vaan todella pahan olon.

Tietysti joku sanoo että vähennä internetin käyttöä tai pidä taukoa mutta tämä on oikeastaan ainut paikka missä päivittäin jossain muodossa ihmisiin törmää vaikkei niiden kanssa edes puhu tai keskustele mutta edes näkee. Sitten on sarjat ja leffat ja niissä näkee sosiaalista kanssakäymistä ja tavallaan on joidenkin sarjojen hahmojen kanssa enemmän yhteistä ja tuntee heidät ja heidän elämänsä kuin oikeiden ihmisten mikä on jo säälittävää varsinkin jos kyseessä on animaatiohahmot eikä edes oikeita näyttelijöitä.

"No mene kirjastoon" jne. Joo käyn siellä mutta nytkin kun bensa kallista ja on syrjässä niin käynti kaupoilla pitää tehdä vähillä kerroilla eli ostaa paljon kerralla ettei tarvitse usein käydä ja siten kirjastossakin käynti jää vähiin ja sitä paitsi ei siellä käy minun ikäiset koska minun ikäiset ovat töissä ja menevät sitten kotiin tai harrastuksiin eikä nuorempiakaan siellä näy eli sielläkään ei ole ihmisiä keille puhua kun ovat 30-40 vuotta vanhempia joten joo ei mitään puhuttavaa.

Eikä kriisipuhelimeenkaan soittaminen mitään auta koska sekin tehty kriisissä oleville ja vaikka minullakin niitä kohtia on mutta jos haluaisi vain jutella niin se tuskin oikea paikka on. Ja älkää ehdottako mitään chatteja jne. minä en halua kirjoitella vaan puhua, minä olen hidas kirjoittaja koska tässäkin on mennyt puoli tuntia tässä kommentissa mitä kirjoitan nyt. ap

Hyvä että mietit ratkaisuja. Tosi on, että joidenkin biisien mukana tuntee eri aikakautta. En ihan varma ole ymmärsinkö tuon samoin kuin Sinä tunnet, mitä kuvailit, mutta toki eri rooleilla pelataan kun menee ovesta ulos.

Itsellä toimii se, että pistän siistit vaatteet, kun meen asioille. Saan parempaa palvelua joka paikassa. Kirppareita ja alennusmyyntejä voi hyödyntää niin ei tuu konkurssia. Tulee itselle parempi olo.

Energinen musiikki antaa voimaa. Ei kannata kuunnella surullista, tai latteaa musiikkia, mistä ei tule hyvä olo. Kuuntele vaikka CCR:ää tai Ramonesia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi kai suunnitella nukkumista jossain kohtaa mutta ei vaan kiinnostaisi ja aamulla ei kiinnostaisi herätä yhtään. Minulla ei ole mitään tarkoitusta tässä maailmassa tai sitten tarkoitus on olla kitumassa ja sekoamassa täällä kunnes pimahtaa lopullisesti.

Mitä enemmän päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet kuluu eteenpäin niin haluan sen tietyn elämän ja siitä ei neuvotella vaan joko se tai hyvästi.

Joo olen paska tiedetään. Tiedetty jo kauan. ap

Tarkennatko vähän, minkälainen se tietty elämä on ja mistä elementeistä se koostuu?

Tarkennetaan sittenkin. Okei eli maalla maatilalla kasvanut, siitä asti kun oppi kävelemään niin niissä hommissa oli ja sitä oli tarkoitus jatkaa ja koulu sitäkin varten käyty vaikka oppiminen oli todella vaikeaa mutta koska asia kiinnosti niin paljon että lähes pakottamalla sai koulun läpi mutta sitten homma meni pieleen eikä se enää onnistunut ja muilla kuin omalla tilalla työskentelystä ei tullut mitään ja vuosien saatossa oikeastaan kaikki oppima on valunut ulos päästä. Se että menisin ja opiskelisin uuden ammatin ei toimi, kokeiltu on ja jos kiinnostus ei ole samaa luokkaa kuin mitä halusin siitä ei tule mitään ja opinnut loppuu jo alkuunsa.

Menee turhaa aikaa noihin mainoksiin biisien välissä kun pitää 20 sekunttia odottaa ja kirjoittaminen vaati sopivaa musiikkia taustalle että aivot aktivoituu oikeaan mielentilaan.

Taas typerä 20 sekunnin mainos.

No niin siis jo tuossa se olikin mitä tarkoitin. Minulla oli tarkoitus tässä maailmassa ja se vietiin pois ja nyt minulla ei ole tarkoitusta. Tietysti voi kysyä kuka hullu haluaa viljelijäksi tänä päivänä kun kustannukset on pilvissä, byrokratia ja paperityöt järkyttäviä ja palkka työstä olematon, kaikki pitää hommata velalla ja lisää velkaa otettava että saa aiempia velkoja kuitattua. Mutta silti tuo oli se unelma-ammatti ja nyt sitä ei enää ole ja minulla ei ole mitään tarkoitusta tai syytä olla olemassa.

Enivei mutta siinä se. Se että yritetään kokoajan jankuttaa että "keksi muuta kuin se koska se on mennyttä" jne on kuin sylkisi päin kasvojani, koen sen loukkauksena että yritetään pakottaa luopumaan siitä mikä oli minulle tärkeää ja unohtamaan koko juttu. Ei onnistu, ei nyt eikä tulevaisuudessa oli tulevaisuuteni päivän, vuoden, 10 vuoden tai 30 vuoden mittainen niin tuo ajatus on ja säilyy ja muut työt kun niitä yrittää niin loppujen lopuksi niissä tulee vain huono olo tai palaa loppuun.

No jaa, loppuillaksi menen nyt tuijottamaan töllöä mitä tehnyt melkein ainostaan viime päivät kokonaan.

Turha viesti tämä oli, kuten kaikki juttuni täällä ja minä itse olen turha. ap

Viljely on hyvä juttu ja omavaraisuus varmasti nostaa arvoaan tulevaisuudessa. Onko sulla se tila vielä tai sielläkö asut? Voisitko käynnistää jotain pienimuotoista viljelyhommaa vaikka vaan omiin tarpeisiin aluksi? 

Vietin lapsuuden kesät maalla mummin ja papan maatilalla. Siellä oli lehmiä, kanoja ja iso kasvimaa. Jotain viljaa se pappakin vissiin viljeli, mutta siitä minulle ei ole jäänyt tarkempia muistikuvia. Niistä kesistä jäi ihanat muistot. Uitiin, ongittiin ja kerättiin metsämansikoita heinänkorteen. Voi kunpa joskus pääsisi takaisin tuohon kiireettömyyden olotilaan. Täytyykin vähän pohdiskella sitä, mistä se olotila oikeastaan syntyi ja yrittää järjestää asiat niin, että sen taas tavoittaisi. 

Musta sun kannattaisi ehkä yrittää kanssa vähän miettiä niitä kokonaisuuden osia, jotta voisit palanen kerrallaan alkaa rakentamaan sitä sun hyvää elämää. Mutta kärsivällinen pitää olla.

No tontti rakennuksineen. Jotain pientä yrittänyt mutta ei jaksa ja sitten tarvitsee koneita siihen hommaan eli kyntö ja äestys. Sitten ongelmana on myöskin rikkakasvit ja tuholaiset kun itse en halua myrkkyjä käyttää niin menee luomuna mutta siinä tulee just nuo edellämainitut ongelmat. Esim jos perunaa tai porkkanaa haluaa viljellä luomuna niin siinä on monta juttua. Ensin maaperä ja ravinteet. No maaperä on oikeanlainen näille ja ravinteita pitäisi olla riittävästi mutta sitten tulee nuo tuholaiset kemppi, porkkanakärpänen ja sepäntoukka joista nuo kaksi viimeistä ainakin ovat ongelma ja niistä pääsee eroon vain viljelykierrolla eli pitää eri lohkolla olla eri vuosina eli ei samalla pläntillä samaa kasvia joka vuosi no siinä tulee se ongelma että vaikka on kaksi eri kohtaa tontilla jossa näitä voi viljellä niin välimatkaa ei ole tarpeeksi ja sitten sepäntoukka pysyy maassa monta vuotta eli pitää kesannoida pitkään tai pitää vaikka jotain eli lajeja välillä.

Enivei vaikka päässä ja tässä tekstissä nuo kuulostaa helpolta todellisuus on sitä ettei jaksa vaan ei saa mitään aikaiseksi joten ostaa kaupasta. Ja sitten vielä se että säilytystilat. On vanha kellari mutta siellä ei ole syksyisin tarpeeksi viileää tai kylmää jotta ne säilyisi ja kosteus on toinen ongelma eli säilytystiloja ei ole tai koko kellari pitäisi korjata tai rakentaa uusi mutta siihen taas ei varaa.

No jaa en tiedä höpisen taas turhia ja en tiedä puhuinko edes oikein mistään asiasta. ap

Kiinostavaa. Meidän lapsuudenkodissa viljeltiin pottuja omiksi tarpeiksi. Pottukellari oli kaivettu varmaan kolmen metrin syvyyteen hiekkaiseen rinteeseen ja katto ja seinät tuettu hirsillä. Siellä oli sitten siemenperunat seuraavaksi kevääksi. Pysyi sopivan viileänä.Taisi olla aiheen ohi. Hei onhan tietysti viileäkaapit mutta niirä saisi olla monta rivissä, jos meinaisit koko sadon siellä säilyttää. Ja jotkut vissiin viljelee jossakin ilman multaa ja sumuttaa lannoiteveden juuristolle.

Vierailija kirjoitti:

En minä jaksa. Joka ilta nukkumaan meneminen venyy koska ei haluaisi päivän päättyvän koska seuraava voi olla taas entistä pahempi ja toisekseen aika kuluu vaan eteenpäin ja elämä vaan valuu ohi tai on valunut ja nyt olen jo oikeastaan terminaalivaiheessa ei tästä ole mitään paluuta enää minkään sortin elämään.

Persoona on ihan sekaisin, on sisätilapersoona eli olen sisällä ja kun menee ulos on eri persoona, on menneessä oleva persoona, nykyisyydessä oleva persoona ja internetpersoona jne. Tai en minä tiedä onko nuo persoonia vai jotain ihme olotiloja koska ei tarvitse kuin vaihtaa näiden edellä mainittujen asioiden välillä niin olo ja mieli menee sekaisin kun ikäänkuin, en minä tiedä. Nytkin taas menee olotila sekaisin kun kuuntelee biisiä jota ei ole kuunnellut vähään aikaan, varmaan vuoteen tai kahteen ja olo on sekava se ei osaa käsitellä tilannetta saati jos kuuntelee biisejä joita ei ole kuunnellut varmaan kymmeneen vuoteen.

Lisäksi jos kuuntelee biisejä jotka on esim 30 vuotta vanhoja ne vasta tässä vuoden kahden aikana kuulee ekaa kertaa saa aivot sekaisin koska aivot yhdistää ne samanikäsiin muistikuviin mutta koska niitä ei silloin kuullut niin aivot menee erroriin koska ne eivät ole samalta ajalta vaikka siis ovat mutta en ole kuullut niitä samaan aikaan muistikuvien kanssa.

Sitten on biisejä jotka vie ajassa reilusti taaksepäin ja aiheuttaa vaan pahaa oloa koska silloin siirtyy mielessään aikaan kun asiat oli paremmin ja kun samalla on tässä ajassa joka on täysin perseestä niin aiheuttaa vaan todella pahan olon.

Tietysti joku sanoo että vähennä internetin käyttöä tai pidä taukoa mutta tämä on oikeastaan ainut paikka missä päivittäin jossain muodossa ihmisiin törmää vaikkei niiden kanssa edes puhu tai keskustele mutta edes näkee. Sitten on sarjat ja leffat ja niissä näkee sosiaalista kanssakäymistä ja tavallaan on joidenkin sarjojen hahmojen kanssa enemmän yhteistä ja tuntee heidät ja heidän elämänsä kuin oikeiden ihmisten mikä on jo säälittävää varsinkin jos kyseessä on animaatiohahmot eikä edes oikeita näyttelijöitä.

"No mene kirjastoon" jne. Joo käyn siellä mutta nytkin kun bensa kallista ja on syrjässä niin käynti kaupoilla pitää tehdä vähillä kerroilla eli ostaa paljon kerralla ettei tarvitse usein käydä ja siten kirjastossakin käynti jää vähiin ja sitä paitsi ei siellä käy minun ikäiset koska minun ikäiset ovat töissä ja menevät sitten kotiin tai harrastuksiin eikä nuorempiakaan siellä näy eli sielläkään ei ole ihmisiä keille puhua kun ovat 30-40 vuotta vanhempia joten joo ei mitään puhuttavaa.

Eikä kriisipuhelimeenkaan soittaminen mitään auta koska sekin tehty kriisissä oleville ja vaikka minullakin niitä kohtia on mutta jos haluaisi vain jutella niin se tuskin oikea paikka on. Ja älkää ehdottako mitään chatteja jne. minä en halua kirjoitella vaan puhua, minä olen hidas kirjoittaja koska tässäkin on mennyt puoli tuntia tässä kommentissa mitä kirjoitan nyt. ap

Sun pää kyllä toimii erikoisella tavalla, sitä ei käy kieltäminen. Aika tarkkaan kiinnität huomiota siirtymiin tai en tiedä teetkö sitä tarkoituksella. Itse en meinaa koe, että ne kaikki mun eri puolet olisi toisistaan erillisiä persoonia vaan pikemminkin saman persoonan tilannekohtaisia muunnoksia. Ne tulevat aika luonnostaan ja niitä tarvitaan, jotta elämä sujuisi vähän helpommin. Onko sulla sellainen olo, että nämä sun persoonat eivät tule luonnostaan vaan joudut aina miettimään mihin persoonaan "pukeudut"? 

Mä tiedän että tämä on hyvin kiistanalaista, mutta uskon että moni mielenterveyden oireista kärsivistä voisi hyötyä aivojensa kemiallisesta uudelleen buuttauksesta. https://yle.fi/uutiset/3-11370247 Kokeilisitko jos tarjottaisiin mahdollisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Kerro meille tästä Eetu-kissasta. Mitä tykkää touhuta, pyydystääkö hiiriä, missä nukkuu jne..

15-16 vuotias, lähinnä nukkuu tai välillä jos huvittaa leikkii, hiiriä ei ole pyydystellyt vähään aikaan vaikka juossut nenän edessä. Nukkuu välillä missä huvittaa, suihkuhuoneessa tyynyn päällä kun lattialämmitys tai kuistilla kopassa patterin vieressä. ap

Vierailija kirjoitti:

Luonto lohduttaa ja auttaa säilyttämään mielenterveyden. Käy joka päivä vähän käppäilemässä tai oleilemassa ulkoilmassa. Kuuntele ja katsele pikkulintuja, tuulen tuiverrusta ym luonnon ja ympäristön ääniä. Vaihda pari ystävällistä sanaa naapurin kanssa. Pyri olemaan positiivinen ja viljele huumoria ihan omissa ajatuksissakin. Huumori on hyvä lääke vaivaan kuin vaivaan. Kaikkea hyvää elämääsi rakas ihminen❣️

Vaikka käynkin ulkona niin ja ehkä hetkeksi jos pääse jotenkin irti niin kun palaa vaikka sisälle niin sama meno jatkuu ja eipä nykyäänkään ulkona käynti paljoa auta kun kaiken maailman asiat pyörii päässä laskukasasta putleriin joten pää täynnä paskaa. Huumori ei auta kuin hetkeksi kunnes taas maailma vyöryy päälle. ap

Aika taas loppuu kun ei aikaisemmin jaksa paneutua kirjoittamaan tähän vaan menee myöhään niin joo. ap

Tulkaa Minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin Minä annan teille levon. 29

Ottakaa Minun ikeeni päällenne ja oppikaa Minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. 30

Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä." -Matteus 11:28-30

Olen itse tekemässä itsemurhan loppukeväästä kun muuten tulisi 50 täyteen. Olen matalapalkka töistä johtuen ollut köyhä viimeiset 30 vuotta. Omaisuus 600 euroa. 7000 työpaikka hakemusta joista 0 haastattelua. Ainoat työt muuta kautta. Matkakulujen ja vuokran jälkeen isoin käteen jäänyt tulo n.50 euroa.

Köyhyyden vietyä kaikki ystävät olen ollut yksinäinen 20+ vuotta. Viimeinen fyysinen kosketus vastakkaiseen sukupuoleen 18 vuotta sitten. Nykyään poistun asunnosta 30 tuntia/vuosi aina samaan kauppaan. Köyhyys on tuonut ahdistuksen jonka johdosta muistan uusia asioita -2 päivää  ja kykenen sisäistämään lukemaani tekstiä kahden kappaleen verran sitten joudun aloittamaan alusta. Päivän aikana kokoan muistioon koneelle kaikki asiat joita tulee muistaa ja nytkin minulla on muistio josta tarkistan asioita. Alan unohtaa suomen sanoja kun en edes katso tv:tä vaan ainoastaan aasian sarjoja koneelta. Viimeksi ulkona syömässä 1984 ja ravintolassa kerran, mutta köyhyyden luoman sosiaalisen pelon johdosta kykenen nykyään kävelemään ulkona vain pari sataa metriä joten kauppaankin vain kun minut haetaan siellä käymään. Töissä ollessa pisin aika ilman mitään ruokaa 21 päivää (mehulla), vaatteita 3kpl/10vuotta. En pese vaatteita ettei ne kulu ja käytän sisällä aina samoja ja minulla on yhdet pitkät ja yhdet lyhyet housut 1 takki ja 1 paita ulkona liikkumiseen ne laitan naulakkoon aina kun tulen kotiin. 

monelle suomessa itsemurha on ainoa muutos parempaan 

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tekemässä itsemurhan loppukeväästä kun muuten tulisi 50 täyteen. Olen matalapalkka töistä johtuen ollut köyhä viimeiset 30 vuotta. Omaisuus 600 euroa. 7000 työpaikka hakemusta joista 0 haastattelua. Ainoat työt muuta kautta. Matkakulujen ja vuokran jälkeen isoin käteen jäänyt tulo n.50 euroa.

Köyhyyden vietyä kaikki ystävät olen ollut yksinäinen 20+ vuotta. Viimeinen fyysinen kosketus vastakkaiseen sukupuoleen 18 vuotta sitten. Nykyään poistun asunnosta 30 tuntia/vuosi aina samaan kauppaan. Köyhyys on tuonut ahdistuksen jonka johdosta muistan uusia asioita -2 päivää  ja kykenen sisäistämään lukemaani tekstiä kahden kappaleen verran sitten joudun aloittamaan alusta. Päivän aikana kokoan muistioon koneelle kaikki asiat joita tulee muistaa ja nytkin minulla on muistio josta tarkistan asioita. Alan unohtaa suomen sanoja kun en edes katso tv:tä vaan ainoastaan aasian sarjoja koneelta. Viimeksi ulkona syömässä 1984 ja ravintolassa kerran, mutta köyhyyden luoman sosiaalisen pelon johdosta kykenen nykyään kävelemään ulkona vain pari sataa metriä joten kauppaankin vain kun minut haetaan siellä käymään. Töissä ollessa pisin aika ilman mitään ruokaa 21 päivää (mehulla), vaatteita 3kpl/10vuotta. En pese vaatteita ettei ne kulu ja käytän sisällä aina samoja ja minulla on yhdet pitkät ja yhdet lyhyet housut 1 takki ja 1 paita ulkona liikkumiseen ne laitan naulakkoon aina kun tulen kotiin. 

monelle suomessa itsemurha on ainoa muutos parempaan 

Olet kieltämättä säästeliäin ihminen jonka tiedän!! Nuukailu on tuttua ja pienet tulot, mutta noin tiukilla en ole ollut. Eikö seurakunta tai jokin Pelastusarmeija voisi auttaa tuossa vaatepulassa? Onko sielläpäin mitään kierrätyskeskusta, josta saisit edullisia vaatteita?

Oletko tutkinut, saatko Kelan tuet, voisitko saada asumistukea??

Toivon että saisit apua elämääsi.

Yritä vielä jaksaa, kohta aurinko paistaa.

Vaihda huonekalujen järjestys, siivoile, sekin piristää.

Maalaa seinä jollakin pirteällä värillä mistä pidät. Maalit on tosin kalliita. Oisko entuudestaan Sinulla varastossa?