Miehen exä ikävöi vieläkin

Kaksi vuotta on erittäin lyhyt aika, kun sydän on särkynyt, liitto hajonnut ja yhteisen lapsen isä muuttaanut uuden kumppanin kanssa pois.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 09:14"]

Ei sille varmaan mitään kummoista voi tehdä, ennen kuin ex pääsee itse tunteistaan yli. Ei teillä ole mitään hätää, kun kumpikin osapuoli parisuhteessannen tietää missä mennään. Antakaa sen ihmisen omia aikojaan päästä elämässään eteenpäin.

[/quote]

Näin olen ajatellutkin, mutta varsinkin nyt, kun mies muutti yhteen minun kanssani, on exä alkanut käyttää lasta aseenaan. Minä taas tulen siitä todella vihaiseksi - kutenkin mieskin - kun lapsen tunteilla leikitään.

Kai ymmärrät, että se sun miehes on joskus ollut sille naiselle se koko elämän ehkä jopa tärkein ihminen, jos kerta lapsikin on? Siitä ei pääse helposti yli.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 09:21"]

Kaksi vuotta on erittäin lyhyt aika, kun sydän on särkynyt, liitto hajonnut ja yhteisen lapsen isä muuttaanut uuden kumppanin kanssa pois.

[/quote]

Tuohon viimeiseen pieni korjaus (jos ymmärsin sen oikein): me olemme olleet yhdessä vasta vuoden, joten mies ei muuttanut uuden kumppanin kanssa pois.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 09:20"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 09:16"]

On ikävää, että mies juoruilee sinulle kaiken, henkilökohtaiset keskustelutkin. Käytätä paljon superlatiiveja kuvaillessasi omaa erinomaisuuttasi. Kyllä se exäkin on tunteva ihminen ja varmasti pitkään äärettömän surullinen jäätyään yksin. Jos olisitte aikuisia ihmisiä, kohtelisitte häntäkin kuin aikuista.

[/quote]

Heillä ei paljon henkilökohtaisia keskusteluja ole - tai sitten on, mutta niistä mies ei minulle kerro.

Me kohtelemme häntä kuin aikuista. Välillä tunnen sääliäkin häntä kohtaan. Mutta jonkinlainen ratkaisu pitää tilanteeseen keksiä, koska lapsikin tästä ajoittain kärsii, kun äiti ei vain osaa antaa olla. Ehkä aika auttaa, ehkä ei. Kaksi vuotta on omasta mielestäni kuitenkin niin pitkä aika, että jo lapsenkin takia, olisi paras, jos hän antaisi vain olla.
[/quote]

Minä itkin lähes _neljä_vuotta_ ensirakkauteni perään, vaikka olin ollut uudessa suhteessa jo lähes kolme vuotta. Exän kanssa suhde ei olisi tullut toimimaan, mutta ikävä oli kova. Lapsia ei ollut tms mitään yhteistä, silti.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 09:22"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 09:14"]

Ei sille varmaan mitään kummoista voi tehdä, ennen kuin ex pääsee itse tunteistaan yli. Ei teillä ole mitään hätää, kun kumpikin osapuoli parisuhteessannen tietää missä mennään. Antakaa sen ihmisen omia aikojaan päästä elämässään eteenpäin.

[/quote]

Näin olen ajatellutkin, mutta varsinkin nyt, kun mies muutti yhteen minun kanssani, on exä alkanut käyttää lasta aseenaan. Minä taas tulen siitä todella vihaiseksi - kutenkin mieskin - kun lapsen tunteilla leikitään.

[/quote]Tuo on ihan tavallista, että eron aiheuttamat surun tunteet voivat palata, tai pahentuakin niissä kohdissa kun se entinen puoliso ottaa uusia askelia uudessa elämässään. Muuttaa yhteen uuden puolison kanssa, menee kihloihin, saa lapsia. Ei se tunnu tietenkään kivalta siitä uudesta morsiamesta (tai sulhosta), mutta se nyt vaan on niin, että entisestä ei pääse helpolla eroon, jos/kun on tullut jätetyksi. Tuntuu pahalta kun entisellä on uudet kuviot. Sinä olet tässä tilanteessa niskan päällä (rumasti sanottu), joten sinulla on varaa olla ystävällinen ja ymmärtäväinen. 

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 09:22"]

Kai ymmärrät, että se sun miehes on joskus ollut sille naiselle se koko elämän ehkä jopa tärkein ihminen, jos kerta lapsikin on? Siitä ei pääse helposti yli.

[/quote]

Ymmärtääkseni eropäätös oli kyllä molempien, mutta exä katui sitä myöhemmin ja olisi halunnut miehen takaisin.

En odota, että kahdessa vuodessa sydän olisi korjaantunut. En myöskään odota hänen hyväksyvänsä tilannetta. Kuten sanoin, välillä tunnen jopa sääliä häntä kohtaan, koska olen itsekin joskus eronnut ja kärsinyt sydänsuruista pitkän aikaa (meillä myös tämän exäni kanssa yhteinen lapsi). Mutta kaksi vuotta on mielestäni kuitenkin niin pitkä aika, että mielestäni hän voisi hyväksyä tilanteen, eikä antaa sen vaikuttaa lapseen.

"Hän kertoo minulle rehellisesti kaiken, mitä puhuvat "

Varsinainen kultakimpale tuo mieskin. Tosi luotettava :D

Ei ole olemassa mitään yleispätevää totuutta (sinun totuuttasi varsinkaan), että kahdessa vuodessa pitäisi toipua erosta. Jotkut surevat menetystä koko elämänsä, eivätkä mene ikinä uuteen suhteeseen. Äläkä turhaan tunne sääliä ketään kohtaan, sehän tarkoittaa vain että nostat itsesi hänen yläpuolelleen ja olet vahingoniloinen, jos ihan rehellinen olet itsellesi.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 09:25"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 09:22"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 09:14"]

Ei sille varmaan mitään kummoista voi tehdä, ennen kuin ex pääsee itse tunteistaan yli. Ei teillä ole mitään hätää, kun kumpikin osapuoli parisuhteessannen tietää missä mennään. Antakaa sen ihmisen omia aikojaan päästä elämässään eteenpäin.

[/quote]

Näin olen ajatellutkin, mutta varsinkin nyt, kun mies muutti yhteen minun kanssani, on exä alkanut käyttää lasta aseenaan. Minä taas tulen siitä todella vihaiseksi - kutenkin mieskin - kun lapsen tunteilla leikitään.

[/quote]Tuo on ihan tavallista, että eron aiheuttamat surun tunteet voivat palata, tai pahentuakin niissä kohdissa kun se entinen puoliso ottaa uusia askelia uudessa elämässään. Muuttaa yhteen uuden puolison kanssa, menee kihloihin, saa lapsia. Ei se tunnu tietenkään kivalta siitä uudesta morsiamesta (tai sulhosta), mutta se nyt vaan on niin, että entisestä ei pääse helpolla eroon, jos/kun on tullut jätetyksi. Tuntuu pahalta kun entisellä on uudet kuviot. Sinä olet tässä tilanteessa niskan päällä (rumasti sanottu), joten sinulla on varaa olla ystävällinen ja ymmärtäväinen. 

[/quote]

Miehen exästä ei varmasti tunnu kivalta, että minulla on jotain, mitä hän haluaisi tai olisi halunnut. Olen ymmärtäväinen, mutta ymmärtäväisyyteni tuntuu loppuvan, koska exä antaa tunteidensa vaikuttaa lapseen ja siihen, että tahallaan hankaloittaa elämäämme ja tuottaa surua kaikille osapuolille. Esimerkiksi exä ei ole antanut isän tavata lastaan, koska mies oli 7 minuuttia myöhässä. Exä "luovuttaa" lapsen isälle suutuksissaan sanomatta lapselle mitään ja lapsi alkaa itkeä lohduttomasti äidin perään. Mielestäni tuon pitäisi loppua - tai sen ei olisi pitänyt ikinä alkaakaan. Mutta tuo ei lopu, jos äiti ei edes yritä hyväksyä eroa.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 09:31"]

Ei ole olemassa mitään yleispätevää totuutta (sinun totuuttasi varsinkaan), että kahdessa vuodessa pitäisi toipua erosta. Jotkut surevat menetystä koko elämänsä, eivätkä mene ikinä uuteen suhteeseen. Äläkä turhaan tunne sääliä ketään kohtaan, sehän tarkoittaa vain että nostat itsesi hänen yläpuolelleen ja olet vahingoniloinen, jos ihan rehellinen olet itsellesi.

[/quote]

En olekaan sanonut, että kahdessa vuodessa pitäisi päästä erosta yli. Jokaisella menee siihen oma aikansa. Mutta edelleen mielestäni tuo on jo sellainen aika, jolloin ero pitäisi hyväksyä, jotta sitä eroa pääsisi käsittelemään.

Kuten sanoin, lapsikin tuosta kärsii, kun äiti pompottelee miten sattuu. Se tässä tilanteessa tuntuu todella pahalta.

Kuule ap! Pyydä sen miehesi kirjoittamaan sille exälleen kirje, jossa kertoo nätisti ja avoimesti miten asiat ovat. Mut jätettiin toisen naisen takia ja toivoisin sille kunnon selityksen kuitenkin. Jos saisin exältä kirjeen, jossa kertoisi faktat ja olisi kuitenkin ystävällisen asiallinen, luulen, että suruni parantuisi nopeammin ja pääsisin elämässäni eteenpäin. 

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 09:13"]Mieheni ja hänen exänsä erosta on reilu pari vuotta. Mieheni jätti exän. Heillä on yksi yhteinen lapsi.

Mieheeni luotan, ihan oikeasti luotan. Hän kertoo minulle rehellisesti kaiken, mitä puhuvat ja kertoo myös lapsen asioista avoimesti. Olen miehen kanssa läheinen, mies rakastaa minua ja se näkyy suhteessa. Olen tavannut useasti hänen perhettään ja tulen loistavasti toimeen heidän kanssaan - minusta pidetään sielläkin todella paljon. Muutimme juuri saman katon alle ja suunnittelemme talon ostamista tai kenties rakentamista. Kaikki on aivan loistavasti tällä saralla.

Mutta miehen exä. Hän pompottelee lapsen tapaamisten kanssa, kiukuttelee ties mistä ja yhdellä hetkellä laittaa rakkausviestejä miehelleni. Mies on sanonut nätisti ja rumasti, mutta nainen ei kuuntele. Mies on myös tehnyt selväksi, että on minun kanssani. Nainen ei kuitenkaan lopeta.

Mitä ihmettä tälle tilanteelle pitäisi tehdä? Miten saada se nainen tajuamaan, että lopettaisi jo, jatkaisi elämäänsä? Alamme molemmat olla kurkkua myöten täysiä exän pelleilyihin ja mies on hänelle jo kerran räjähtänytkin ihan kunnolla. Tuntuu, että mikään ei auta ja tilanne toisensa jälkeen tuntuu todella inhottavalta.
[/quote]Mitäs ite tekisit jos saisitte lapsen ja mies jättäisi sinut ja ettesi uuden. Älä puutu asiaan.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 09:46"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 09:13"]Mieheni ja hänen exänsä erosta on reilu pari vuotta. Mieheni jätti exän. Heillä on yksi yhteinen lapsi. Mieheeni luotan, ihan oikeasti luotan. Hän kertoo minulle rehellisesti kaiken, mitä puhuvat ja kertoo myös lapsen asioista avoimesti. Olen miehen kanssa läheinen, mies rakastaa minua ja se näkyy suhteessa. Olen tavannut useasti hänen perhettään ja tulen loistavasti toimeen heidän kanssaan - minusta pidetään sielläkin todella paljon. Muutimme juuri saman katon alle ja suunnittelemme talon ostamista tai kenties rakentamista. Kaikki on aivan loistavasti tällä saralla.   Mutta miehen exä. Hän pompottelee lapsen tapaamisten kanssa, kiukuttelee ties mistä ja yhdellä hetkellä laittaa rakkausviestejä miehelleni. Mies on sanonut nätisti ja rumasti, mutta nainen ei kuuntele. Mies on myös tehnyt selväksi, että on minun kanssani. Nainen ei kuitenkaan lopeta. Mitä ihmettä tälle tilanteelle pitäisi tehdä? Miten saada se nainen tajuamaan, että lopettaisi jo, jatkaisi elämäänsä? Alamme molemmat olla kurkkua myöten täysiä exän pelleilyihin ja mies on hänelle jo kerran räjähtänytkin ihan kunnolla. Tuntuu, että mikään ei auta ja tilanne toisensa jälkeen tuntuu todella inhottavalta. [/quote]Mitäs ite tekisit jos saisitte lapsen ja mies jättäisi sinut ja ettesi uuden. Älä puutu asiaan.

[/quote]

Exäni jätti minut. Meillä on yhteinen lapsi. Vielä neljän vuoden jälkeen tuntuu, että kaikki ei ole korjaantunut. Mutta me hoidimme eron sovussa. Riitelimme, itkimme, minä itkin, surin,.... Mutta se ei vaikuttanut lapseen. En pompottanut lastani. En laittanut häntä itkemään. En puhunut hänelle rumia isistä. Pidin sopimuksista kiinni ja lapsella todella hyvät välit isänsä kanssa. En myöskään riidellyt tai itkenyt exäni kanssa lapsen kuullen/nähden.
Exälläni on nyt uusi avovaimo. Tietysti se aikanaan kolahti, mutta silloinkaan ei kumpikaan osapuoli aiheuttanut tunteilleen hallaa lapselle.

Tiivistän asiani, koska täällä on ollut todella paljon väärinymmärryksiä:
Exä ei vielä kahden vuoden jälkeenkään ole hyväksynyt eroa, joten suutuspäissään, ikävissään, tuskissaan, kostaa miehelle lapsen kautta. Pompottelee lasta. Pompottelee miestä. Se on väärin, vaikka olisi itse presidentti. Joten onko hyviä ehdotuksia, voisiko tälle tilanteelle mitään tehdä, jotta äiti lakkaisi käyttämästä lasta aseena? Auttaako tosiaan vain aika?  Tätä on kuitenkin jatkunut jo kaksi vuotta. Mitä se tekee lapselle, kun lapsi tuosta kasvaa vielä ja alkaa enemmän ymmärtämään? Kyselee nyt jo, miksi isi ei tulekaan hakemaan ja äiti sitten syöttää lapselle, että kun isi ei halua - vaikka se asia on juuri päinvastoin.

Miten tämä tilanne on voinut jatkua jo kaksi vuotta, kun sanoit, että suhteennekin on vasta vuoden ikäinen?

Annatko jotain konkreettisia esimerkkejä tuosta pompottelusta, nyt varmaan monelle tulee mieleen että sinä ylireagoit.

Minkä ikäinen se lapsi on? Eksä tekee tietysti tyhmästi, jos puhuu isästä pahaa. Mitäs teidän luonanne sitten tapahtuu? Te jatkatte lapsen kuullen häne äitinsä haukkumista, silmien pyörittelyä ja tuhahtelua!

Oikeasti lapsi kyllä ymmärtää kuka häntä rakastaa ja se riittää, että isä sen osoittaa. Hän voi sanoa, että lapsi on hänelle suurin aarre maan päällä, vaikka välillä tapaamissa tuleekin "väärinymmärryksiä". Lapsellehan hänen äitiään ei mennä haukkumaan ja syyttämään asioiden hankaloittamisesta.

Hän voi hakea lasta ajoissa ja käyttäytä kypsästi itse. Pysyttele sinä sen sijaan sivussa heidän väleistään ja kasvatusasioistaan, olet vasta kolmannella sijalla jos sielläkään. Olet ollut isän naisystävä vasta yhden vuoden. Käykö se oma lapsesi muuten omalla isällään??

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 09:46"]

Mitäs ite tekisit jos saisitte lapsen ja mies jättäisi sinut ja ettesi uuden. Älä puutu asiaan.

[/quote]

Miten voi olla puuttumatta asiaan, kun tuo on AP:n elämää, arkea? Se heijastuu lapsen kautta, näkyy arjessa. Se on tosiasia eikä mitään, mihin AP sekaantuu.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 09:13"]

Mieheni ja hänen exänsä erosta on reilu pari vuotta. Mieheni jätti exän. Heillä on yksi yhteinen lapsi.

Mieheeni luotan, ihan oikeasti luotan. Hän kertoo minulle rehellisesti kaiken, mitä puhuvat ja kertoo myös lapsen asioista avoimesti. Olen miehen kanssa läheinen, mies rakastaa minua ja se näkyy suhteessa. Olen tavannut useasti hänen perhettään ja tulen loistavasti toimeen heidän kanssaan - minusta pidetään sielläkin todella paljon. Muutimme juuri saman katon alle ja suunnittelemme talon ostamista tai kenties rakentamista. Kaikki on aivan loistavasti tällä saralla.

Mutta miehen exä. Hän pompottelee lapsen tapaamisten kanssa, kiukuttelee ties mistä ja yhdellä hetkellä laittaa rakkausviestejä miehelleni. Mies on sanonut nätisti ja rumasti, mutta nainen ei kuuntele. Mies on myös tehnyt selväksi, että on minun kanssani. Nainen ei kuitenkaan lopeta.

Mitä ihmettä tälle tilanteelle pitäisi tehdä? Miten saada se nainen tajuamaan, että lopettaisi jo, jatkaisi elämäänsä? Alamme molemmat olla kurkkua myöten täysiä exän pelleilyihin ja mies on hänelle jo kerran räjähtänytkin ihan kunnolla. Tuntuu, että mikään ei auta ja tilanne toisensa jälkeen tuntuu todella inhottavalta.

[/quote]

Jos miehesi on ollut naimisissa exänsä kanssa, en ihmettele naisen käytöstä yhtään. Hän kai kuvitteli, että avioliittolupaus merkitsee jotain.

Suo vaan vituttaa kun ukollas on musku toisen naisen kanssa. Sullako oikeus määritellä kuinka kauan tältä eksältä kestää päästä eron yli,varsinkin ku yhteinen lapsi.Kuulostat vittumaiselta nartulta ja sun mies on täysi kusipää jos juoruu sulle eksänsä kanssa puhmisista asioista jotka ei sulle kuulu. Luojan kiitos et mun lapset ei saanu noin karmeeta ämmää äitipuoleksi!

Itseasiassa ei vtuta. Mieheni on hyvä isä, eikä hänen lapsellaan voisi parempaa isää ollakaan. Olen iloinen miehen lapsesta, vaikka se ei omani olekaan. Toivon, että jossain vaiheessa lapsi pitäisi minua hyvänä ystävänä. Äitipuoleksi en ryhdy. Lapsella on jo äiti. Lapsen vanhemmat päättävät lapsen asioista.

Miten tämä tilanne on voinut jatkua jo kaksi vuotta, kun sanoit, että suhteennekin on vasta vuoden ikäinen?

Mies on kertonut, mitä elämä oli ennen minua. Se ei ollut näin pahaa, mitä nyt, mutta hankalaa kuitenkin. Mieheni ja hänen exänsä erosta on aika reilu kaksi vuotta. Me olemme olleet yhdessä siitä vuoden.

Annatko jotain konkreettisia esimerkkejä tuosta pompottelusta, nyt varmaan monelle tulee mieleen että sinä ylireagoit.

En viitsi ihan tarkasti kertoa, että minua ei täällä tunnistettaisi. Mutta hyvänä esimerkkinä se, että jos miehellä tulee iso este hakea lasta klo 16:00 (esim. työt, tai mummu pitäisi sairaalaan viedä) ja mies ilmoittaa pari tuntia ennen, että on 10-15 minuuttia myöhässä, exä ilmoittaa, että mies ei saa sinä päivänä tavata lasta. Kun esimerkiksi on miehen vuoro saada lapsi illaksi, exä ilmoittaakin, että on toisessa kaupungissa ystävällään käymässä, eikä mies saa nähdä lasta.

Minkä ikäinen se lapsi on? Eksä tekee tietysti tyhmästi, jos puhuu isästä pahaa. Mitäs teidän luonanne sitten tapahtuu? Te jatkatte lapsen kuullen häne äitinsä haukkumista, silmien pyörittelyä ja tuhahtelua!

Oikeasti lapsi kyllä ymmärtää kuka häntä rakastaa ja se riittää, että isä sen osoittaa. Hän voi sanoa, että lapsi on hänelle suurin aarre maan päällä, vaikka välillä tapaamissa tuleekin "väärinymmärryksiä". Lapsellehan hänen äitiään ei mennä haukkumaan ja syyttämään asioiden hankaloittamisesta.

Hän voi hakea lasta ajoissa ja käyttäytä kypsästi itse. Pysyttele sinä sen sijaan sivussa heidän väleistään ja kasvatusasioistaan, olet vasta kolmannella sijalla jos sielläkään. Olet ollut isän naisystävä vasta yhden vuoden. Käykö se oma lapsesi muuten omalla isällään??

Lapsi on nyt 2,5-vuotias. Meidän luonamme lapsen äidistä ei puhuta, ellei lapsi itse ota sitä puheeksi. Meillä on tässä talossa sääntö, jonka olen tehnyt selväksi miehelleni, ennen kuin edes astui kynnyksen yli: lapsien (myös omani siis) vanhemmista ei puhuta pahaa lasten kuullen - vain ja ainoastaan positiivista. Negatiiviset asiat puhutaan sitten kahden kesken. Näin se on ollutkin.

En ole puuttunut millään tavalla heidän keskinäisiin asioihinsa. Tietysti olen päivitellyt ja taivastellut miehen exän toimia miehelle. En ole tavannut miehen exää, emmekä ole puhuneet puhelimessa tai lähetelleet viestejä. Exä ei halua minua nähdä tai minusta mitään kuulla, ja olen tätä kunnioittanut. En esimerkiksi ole ollut mukana, kun mies on lasta hakenut ja vienyt.

Lapseni tapaa isäänsä usein 2-3 kertaa viikossa ja joka toisen viikonlopun on isällään yötä. Minusta tärkeää, että lapsi säilyttää tiiviit välit molempiin vanhempiin, että hänellä on mahdollisuus molempiin vanhempiin erosta huolimatta, jotta lapsi saa hyvät edellytykset kasvaa tasapainoiseksi ja itseään ja muita kunnioittavaksi ihmiseksi. Minusta on tärkeää, että lapsi saa nähdä isäänsä ja tuntea olevansa rakastettu.
Siksi ehkä tuo mieheni exän käytös tuntuu pahalta, koska se kohdistuu heidän lapseensa. Se on epäoikeudenmukaista, koska ei lapsi ole pyytänyt päästä tuohon tilanteeseen. Se on siihen vedetty.