Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei vieläkään tullut baarista kotiin
08.02.2015 |
Hei!
Heräsin äsken ja huomasin, että avomieheni ei vieläkään ole tullut poikien baarireissulta kotiin. Kello on kuitenkin kohta jo seitsemän. En ole ennen tehnyt AV:lle aloituksia mutta nyt kysyisin teiltä, että mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa? Kotiin tuleminen vasta aamuisin alkaa jo olla lähes jokaviikonloppuinen rutiini. Itse en oikein tykkää baareissa notkua, mutta ymmärrän kyllä, että mieheni haluaa käydä kavereidensa kanssa ulkona. Mutta en oikein jaksa enää sitä, että poikien reissuille lähdetään mahdollisesti jo lauantaina päivällä ja kotiin saavutaan sunnuntaiaamuisin vasta 6-7 aikaan. Asumme muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta, ja käveltenkin kotimatkaan menee vain puolisen tuntia.
Kaiken lisäksi olen itse ollut koko viikonlopun kuumeessa ja minusta olisi ollut kivaa, jos mieheni olisi jäänyt kanssani kotiin esim. elokuvia kuumeessa. Emme ehdi arkisin viettää paljonkaan aikaa yhdessä, koska opiskelu ja gradun kirjoittaminen vievät tällä hetkellä suuren osan ajastani. Mieheni toki käy jo töissä. Siksikin haluaisin viettää hänen kanssaan enemmän aikaa näin viikonloppuisin. Olemme jo keskustelleet ja riidelleet moneen kertaan näistä baarireissuista, mutta mikään ei muutu. Mieheni ei edes ilmoita mitään, kun ilta venähtää näin pitkäksi. Hän ei usein aamuöisin vastaa puhelimeenkaan vaikka yrittäisin soittaa ja kysellä missä hän menee.
Mieheni on lapsirakas ja toivoo ainakin kahta lasta. Olen sanonut hänelle, etten voi ajatellakaan hankkivani lapsia, kun hän riekkuu viikonloppuisin aamuun asti baarissa. Hän on vain todennut muuttavansa tapansa heti, jos lapsia tulisi. En vain itse jaksa uskoa siihen.
Taustatietona kerrottakoon, että olemme olleet jo seitsemän vuotta yhdessä. Mistään ihan tuoreesta parista ei siis enää ole kyse. En pysty koskaan viikonloppuisin nukkumaankaan kovin hyvin, koska aina vain mietin missä se mieheni taas mahtaa pyöriä.
Joten mitä itse tekisitte vastaavassa tilanteessa? Tai herättääkö tämä muuten jotain ajatuksia?
Kommentit (204)
Tuttu tilanne ap! Meillä oli syksyllä tuota että kotiin tultiin aamulla. Nyt muutaman kuukauden aikana ei tulla ollenkaan. Esim.viime viikonloppu alkoi pe iltana ja su illalla tuli kotiin n. Klo 23. Eilen lähti klo 20 ja samalla reissulla on. Ei mielestään tee mitään väärää eikä muka petä. Mutta jos ei voi kotiin tulla vaan menee sinkkukaverille joka viikonloppu niin epäilen suuresti. Olemme naimisissa ja meillä on suurperhe. Olen tällä hetkellä raskaana. En näe enää muuta kuin eron. Sitten saa viettää sinkkuelämää kuin haluaa. Olen yrittänyt puhua mut ei se mitään hyödytä. Kun ei tajua tekevänsä väärin niin ei voi muuttua. Olen antanut Anteeksi monesti ja toibvonut että muuttuisi. Ehkä hän sitten taas arvostaa perhettä kun sitä ei ole kuin kertan kuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha on nyt ressata saako ikinä uutta miestä sillä maailma on miehiä täynnä mutta jos nyt ensin olisit hetken ilman miestä ja keskittyisit itseesi.
Ja miksi se olet sinä joka lähti sen matkalaukun kanssa menemään? Eikö se mies voinut mennä kaverin luo asumaan kun on siellä muutenkin viihtynyt ja sinä olet pitänyt kotia pystyssä????
Mitä väliä jollain juoruilla. Kerrot kaikille että laitoit juopon kiertoon. Ei siinä ole mitään hävettävää. Päinvastoin se on kunniallinen teko. Älä vaan mene takaisin jos noin helpolla pääset ukosta eroon. Sitäpaitsi miehellä on uusi ainakin kiikarissa. Miehet ei eroa ellei ole uusi kodinhoitaja valmiina!
Voi AP olet upea ja rohkea nainen! Annat niin paljon voimaa minulle, sillä minun mies on ihan samanlainen. Kaiken lisäksi hän sanoo että "ota tai jätä", hän on tällainen. Ja minä olen säälittävä. Olen niin säälittävä kun en uskalla erota. Jos en löydäkään ketään tai jos joudun näkemään mieheni muiden naisten kabssa jne. Ei mulla oo oikeutta valittaa, kun en ole yhtä rohkea kuin sinä, ja lähde tästä suhteesta. Paska elämä on oma valinta, kukaan ei pakota minua tai sinua jäämään siihen. Sinä uskalsit lähteä pois, minä en. Minäkin aion kerätä voimat ja lähteä. Menen vaikka terapiaan.
Kyllä sinä erosta toivut. Ole huoleti. Nyt tuntuu pahalta, mutta kyllä se siitä helpottuu. Moni muukin on toipunut. :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 16:40"]
AP tässä. Olen nyt matkalla vanhempieni luo ison matkalaukun kanssa. Juteltiin miehen kanssa, luettiin ketjua ja molemmat itkettiin. Mies vannoi ettei ole pettänyt minua, vaan oikeasti aina ollut kaverinsa luona. Hän myös vakuutti ymmärtävänsä miltä minusta on tuntunut, kun hän on vain ollut kavereidensa kanssa ja jättänyt minut yksin. Mies silti sanoi, että myös hän on jo pidemmän aikaa ajatellut olisiko ero parempi vaihtoehto. Minähän siis olisin ollut valmis jatkamaan suhdetta, jos vain jatkuva biletys loppuisi. Mutta miehen mielestä ollaan liian erilaisia ja halutaan eri asioita.
Tuntuu tosi pahalta. Oon ihan palasina. En ole koskaan ennen eronnut, ja nyt kyseessä on vielä näin pitkä suhde. Tuntuu että vuodet ovat menneet hukkaan, enkä ikinä enää löydä itselleni miestä. Kaikenlisäksi ollaan kotoisin pieneltä paikkakunnalta nykyisen asuinkaupunkimme lähistöltä, ja pian sielläkin alkavat juorut levitä. En kestä.
AP
[/quote]
Kyllä se siitä, ajan kans haavat arpeutuu.. Vaikutat fiksulta ihmiseltä varmasti joku päivä löydät jonkun joka on arvoisesi. Mun ex ei myöntänyt pettämistä edes siinä vaiheessa kun oli todisteet ja johdattelin sen ensin tarkoituksella puhumaan itsensä pussiin. Silmät värähti, mutta ei myöntänyt kiisti vaan epätoivoisesti. Kuukautta myöhemmin asui ihan avoimesti samassa osoitteessa tän kolmannen pyörän kanssa. Ajatteli kai, et mitäpä sitä enään salaileen. Tästä jo muutama vuosi, ei ole sen jälkeen oltu puheväleissä enkä ole koko naiseen törmännyt muutinkin itse sittemmin kyllä toiselle paikkakunnalle. Jälkeenpäin voin omalla kohdallani sanoa, että päin naamaa valehtelu loukkas paljon enemmän kuin pettäminen. Sen vaan sanon, et ihmisillä on aina tapana ensin kiistää kaikki. Näin se menee poliisien kanssakin siihen asti rikollinen kiistää kunnes on todisteet pöydässä ja hyvin usein vielä sen jälkeenkin. Mut hei elämä jatkuu pikku hiljaa hitain askelin tassutellen eteenpäin. voimia sulle. t.9v viemäristä
Pian mies varmaan soittelee sun perään ja itkee että muuttuu. Raikulipojat..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt keskityt itseesi. Tiedän niin hyvin tuon tunteen, että kukaan ei halua enää eikä koskaan tule löytymään uutta miestä. Se on kuitenkin aika yleinen ajatus tuossa tilanteessa, ja olen varma että löydät juuri sulle sopivan ihmisen, kun olet päässyt taas jaloillesi ja ottanut aikaa itsellesi. Uskon, että tulet vielä nauttimaan ajasta yksin ja vapaana, ja sitten se ihminen käveleekin vastaan kun vähiten odotat.
Varmaan loukkaa paljon myös tuo, että on eroa miettinyt jo aiemmin ja tuollaisista syistä, joita et itse ole edes ajatellut olevan ongelma. Onneksi pääset äitisi luo, eikä tarvitse olla yksin.
Tsemppiä tulevaan, päivä kerrallaan ja aika auttaa. <3
Olet rohkea nainen. Nyt vaan gradu valmiiksi ja uusi elämä odottaa sinua. Saat vielä miehen jonka kanssa sinun ei tarvitse taistella tällaisista asioista, joka arvostaa ja välittää sinusta. Miehesi tulee vielä joku päivä tajuamaan minkä hän menetti, kun ei osannut muuttua. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 07:38"]Kiitos asiallisista viesteistänne, vaikka tietysti sinne väliin (5. viesti) yksi tarkoituksellinen pahanmielenaiheuttajakin tunki.
Olen myös puhunut miehelleni hänen alkoholinkäytöstään. Hän juo noin kerran viikossa kerrallaan suuria määriä. Usein hän saattaa lähteä reissuilleen puolikkaan kaljakopan kanssa, joka tyhjennetään jo ennen baariin menoa. Baaristakin tullaan sitten ison kuittipinon kanssa kotiin, joita seuraavana päivänä ihmetellään. Erokin tässä on pyörinyt mielessä, koska minusta mieheni ei arvosta minua tarpeeksi. Hänhän ei edes vaivaudu ilmoittamaan, jos ei tule yöksi kotiin. Tuntuu vain niin pahalta. Kamalaa herätä aina sunnuntaiaamuisin jo kuuden-seitsemän aikoihin ja pyöriskellä sängyssä huolesta soikeana, kun vain haluaisin nukkua ja kerätä voimia raskasta opiskeluviikkoa varten.
Pettämisestäkin toki on puhuttu, koska olen ihmetellyt, missä mieheni viettää tunnit baarin sulkeutumisen ja kotiintulon välillä. Hänen mukaansa he esim. syövät hänen keskustassa asuvien kavereidensa luona, ja siksi kotiintulo kestää. Mieheni suuttuu, jos muuta yritän epäillä. Hän on itsekin myöntänyt ettei hänestä olisi kivaa, jos toimisin samalla tavalla kuin hän. Minua myös harmittaa, että sunnuntaisin emme saa koskaan tehtyä yhdessä mitään, koska hän makaa pitkälle päivään sängyssä tai sohvalla pelaten XBoxia ja valittaen krapulaansa. Mies täyttää kuitenkin jo muutaman vuoden päästä 30, joten saisi tällainen käytös jo pian loppua.
AP
[/quote]
Mä en pystyisi elämään tollasessa suhteessa, ahdistais liikaa, et pettääkö se. Teeppä itse samallalailla, että lähdet kavereiden kanssa baariin ja tuut vasta seukki päivänä, kun miehesi on kuumeessa kotona jos se sillä ei ala miettimään ja käytös muuttumaan, niin sanoisin sori vaan, et mies vaihtoon. Kysyppä siltä, et miksi hän ei voi vaikka kotona ottaa ja kutsua vaikka ne kaverit sinne. Itse joskus aikaisemmassa suhteessa baareilin ja tuli siinä sitten vahingossa kännissä petettyäkin.
Hyvä että lähdit! Älä mieti suhdettanne tuhlaantuneena aikana, vaan ajattele positiivisesti - nyt kun yksi ovi on suljettu, voit löytää jotain niin paljon parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai se peli ihan vielä ole menetetty? Pieni tauko tekee varmasti hyvää, molemmat voivat miettiä, mitä todella tahtovat elämältä. Ehkä mieskin tajuaa, että railakkaat baariseikkailut eivät ole hyvän ihmissuhteen menetyksen arvoisia. Voitte kumpikin miettiä, mitä todella tahdotte elämältä. 7 vuotta eivät missään nimessä ole olleet turhia, vaikka suhde päättyisikin. Mielestäni kuitenkin 7 vuotta on pitkä aika, joten kannattaa miettiä tarkkaan, olisiko kyseessä kuitenkin kriisi, jonka yli voi päästä?
Kun on pitkään ollut yhdessä, niin varmasti monelle tulee mieleen "onkohan tämä nyt se oikea tyyppi, jonka kanssa haluan elää loppuelämäni". Mies oli miettinyt eroa, mutta voihan olla, että kuitenkin haluaa loppujen lopuksi jatkaa. Tärkeintä olisi noista asioista puhua yhdessä ääneen ennen kuin ollaan siinä pisteessä, että on pakko pakata laukut.
Toivottavasti asiat selviävät, suuntaan tai toiseen!
AP, miten jaksat? Onko mies ollu yhteydessä? Voisin kuvitella että mies voi hyvinkin nyt ottaa opikseen ja oikeasti muuttua kun lähdit sieltä pois. Mutta koska se on teidän koti, kai sinun pitää sinne palata jossai vaiheessa? Vai asuvatko vanhemmat niin lähellä että voit asua siellä ja opiskelut ja vapaa-aika ei kärsi? Toivottavasti voit hyvin, olet niin rohkea :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, lämmin halaus. Tuo on kuin pieni kuolema ja ainakin suhteen kuolema. Sitä on aluksi ikävä huonoakin, kunnes huomaa että ikävä hellittää ja jalat kantavat.
Oot fiksu ja hellä, saat vielä hyvän suhteen jonkun kanssa.
Nämä vuodet eivät ole menneet hukkaan vaan yksi jakso elämää. Ne jaksot muovaavat sinusta sinun.
Et sitten helly, jos mies anelee takaisin! Vaadi pitäviä todisteita muutoksesta ja sen pysyvyydestä. Yleensä eron jälkeen tulee myös voimaantumisvaihe, huomaat olevasi entistä vahvempi.
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 18:30"]
AP, miten jaksat? Onko mies ollu yhteydessä? Voisin kuvitella että mies voi hyvinkin nyt ottaa opikseen ja oikeasti muuttua kun lähdit sieltä pois. Mutta koska se on teidän koti, kai sinun pitää sinne palata jossai vaiheessa? Vai asuvatko vanhemmat niin lähellä että voit asua siellä ja opiskelut ja vapaa-aika ei kärsi? Toivottavasti voit hyvin, olet niin rohkea :)
[/quote]
Vointini on ihan ok. Istuskelen vanhempieni kanssa ja katselen telkkaria. Ei olla juurikaan puhuttu tänne tuloni syistä, enkä haluaisikaan. Haluan vain olla rauhassa ja hiljaa. Miehen kanssa ollaan vaihdettu muutama viesti. Lähinnä hän pahoitteli tätä tilannetta mutta sanoi ajattelevansa eron olevan parempi meidän molempien kannalta kuin yhdessä jatkaminen. Ehkä tosiaan haluamme liian erilaisia asioita. Mies haluaisi asua kaupungissa, minä maalla. Mies haluaisi pian lapsia, minä en ainakaan vielä, koska olen vielä niin nuori eikä elämäntilanteemme ole otollinen lapsille (ks. aiemmat viestini). Otin sen verran tavaraa mukaani että voin olla pidemmänkin aikaa vanhempieni luona. En oikein tiedä miten tästä jatkamme. Pakkohan minun on kotiinkin jossain vaiheessa palata. Vanhempani asuvat alle tunnin matkan päässä yliopistolta, joten periaatteessa voisin opiskella täältäkin käsin. Mutta eihän se ideaalitilanne tietenkään ole. Päässä pyörii kaikenlaisia ajatuksia, lähinnä surullisia ja pettyneitä. Meillä oli häätkin jo parin vuoden päähän suunnitteilla ja niihin on säästetty jo ihan kivasti rahaa, kuten myös yhteistä asuntoa varten. Ystävänpäiväksikin oli suunnitelmia. Hmh, harmittaa nyt vain niin tämä tilanne.
AP
Mies haluaisi pian lapsia, tolla elämäntyylillä?? No huhhuh.
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 19:02"]
Mies haluaisi pian lapsia, tolla elämäntyylillä?? No huhhuh.
[/quote]
No niinpä. Oma haluttomuuteni lasten hankintaan oli nyt yksi syy miksi mies halusi erota. Kysyin häneltä että olisinko nytkin hoitanut lapsia kuumeisena, kun hän on yötä ja seuraavaa päivää myöten kavereidensa kanssa ryyppäämässä? Mies sanoi, että jos meillä olisi lapsia, hän ei edes olisi lähtenyt ryyppäämään. En kyllä jaksa uskoa sitä... Mielestäni elämänmuutoksen tulee tapahtua ennen lasten hankintaa, ei se sitten vauvan pullahtaessa maailmaan sormia napsauttamalla onnistu.
AP
Alue: Aihe vapaa
Hyvin tehty, AP. Nyt keskityt graduun ja oman elämän rakentamiseen. Kun valmistut, mikään ei pakota jäämään samaan kaupunkiin. Tsemppiä, päätös oli oikea! Aika auttaa, seuraava tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin. Opit suhteessa varmasti paljon, etkä toista samoja virheitä. Onnea matkaan! -Samassa tilanteessa ollut, ex ei vielä vuosien jälkeenkään ole kuulemma aikuistunut