Lue keskustelun säännöt.
Olen henkisessä hädässä.
07.02.2015 |
Haluaisin puhua anonyymisti jonkun näkijän, henkisen opettajan tai vastaavan kanssa. Koin jokin aika sitten olevani henkisellä tiellä. Minulla on ollut vaikea elämä, mutta myös mielenkiintoinen. Välillä olen mielestäni kokenut johdatusta mutta nyt epäilen sitäkin tasapainottoman mielen tuotteeksi. Käytin muutaman kerran tajunnanlaajentajia, toisin sanoen kävin matkalla. Näistä jäi lohduttomuus päällimmäiseksi kuvaksi ja samalla syvä, henkilökohtainen huonouden tunne, ikään kuin minulla ei olisi sielua, olisin vain ikuisesti kiertoon tuomittua lihamassaa, joka ei kumminkaan pääse ikinä kärsimyksestään pois. Olen menettänyt kontaktin korkeampaan, siihen iloon ja vapauteen jota joskus koin.
Onko tämä nyt se sielun pimeä yö?
Kommentit (49)
Minusta tämä on nimenomaan hengellinen kriisi, ei terveydellinen, eikä psykoosi. Jumala tuntuu hylänneen minut. En tunne enää rakkautta, johdatusta enkä mitään. Olen vaan kärsimykseensä tuomittua lihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rukoilen, että löydät oman tiesi ja koet maailmankaikkeuden rakkauden, jota itse kutsun Jumalaksi. Muista kuitenkin,ettei tie ole aina helppo kulkea.
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 00:09"]
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 00:06"]
Jos teillä ON oma Jumalasuhde, pyydän että rukoilette mun puolesta.
[/quote]
Kiitos tästä.
Rukoilen ilman muuta.
[/quote]
Kärsimys ja kipuilu kuuluu elämään, myös etsiminen, totuus pitää itse löytää.
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 00:11"]
Rukoilen, että löydät oman tiesi ja koet maailmankaikkeuden rakkauden, jota itse kutsun Jumalaksi. Muista kuitenkin,ettei tie ole aina helppo kulkea.
[/quote]
Kiitos. Alan nyt todella ymmärtää sen vaikeutta. Tuollainen Jumalakäsitys minullakin luultavasti oli, ennen kuin hävitin sen ja kaikki hajosi. Teistiseen jumalaan en niinkään uskonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 00:11"]Minusta tämä on nimenomaan hengellinen kriisi, ei terveydellinen, eikä psykoosi. Jumala tuntuu hylänneen minut. En tunne enää rakkautta, johdatusta enkä mitään. Olen vaan kärsimykseensä tuomittua lihaa.
[/quote]
Just
Jospa menisit nukkumaan ja aamulla mahdollisesti päälle jäänyt trippi on ohi. Lohduttomuus tulee siitä, että alitajuisesti tiedät, etteivät tajunnanlaajentajat ole tie onneen. Eivät ne voi olla mikään oikopolku onneen ja jos niin kuvittelit, petit itseäsi.
Sielunvaellusta ei ole olemassa. Tai jos on, sitä ei tarvitse pelätä. Se on vain tarkoitettu sitä varten, että kasvaisimme paremmiksi, viisammiksi ihmisiksi. Tulisimme lähemmäs hyvän eli Jumalan kaltaisuutta.
Sielu on uskon asia. Itse uskon siihen että sinulla on ehdoton ihmisarvo niin kuin meillä kaikilla muillakin. Et ole huonompi.
Löydät kontaktin iloon, kun löydät kontaktin taas aitoon sisimpääsi ja sieltä toivon, paremman itsetuntemuksen ja itsetunnon ja sen myötä elämänuskon.
Et voi luovuttaa nyt ja kadota pimeään yöhön. Hukkaisit kaiken potentiaalisi.
t. filosofi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit hakea keskustelu apua myös psykologilta, on uskovaisia ja uskontojen tematiikkaan erityisesti perehtyneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskosta poiskääntyminen tuntuu juuri tuolta. Kirjoitin siitä yliopistossa esseen. Aamulla voit paremmin. Ap vain tajusi, että Jumalaa ei voi olla olemassa. Se aiheuttaa ylistressaantuneen tilan, josta hermoromahdus ei ole kaukana. Psykoosi ei kuitenkaan ole kyseessä. Ap selviät kyllä, minulle kävi aivan samoin isoäitini kuoleman jälkeen. Harkitsin itsemurhaa, mutta sain vain hermoromahduksen, josta paranin parissa viikossa. Kaikkeen sopeutuu.
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 00:21"]
Komppaan filosofia! T. Teologi
[/quote]
Yeah :D t. filosofi (josta piti tulla teologi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin, että ne olisivat oikopolku itsetuntemukseen ja hengelliseen ymmärrykseen. Aluksi ne tuntuivatkin siltä. Mutta sitten tuli hyvin pahoja matkoja. En taida koskea niihin enää.
Filosofille kiitos viisaista sanoista.
Ehkä "sielu" vielä löytyy.
Noniin ja heti maanantaina aikaa varaamaan.
t: psykiatri vai sittenkin psykologi... tai arkeologi ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 00:24"]
Uskosta poiskääntyminen tuntuu juuri tuolta. Kirjoitin siitä yliopistossa esseen. Aamulla voit paremmin. Ap vain tajusi, että Jumalaa ei voi olla olemassa. Se aiheuttaa ylistressaantuneen tilan, josta hermoromahdus ei ole kaukana. Psykoosi ei kuitenkaan ole kyseessä. Ap selviät kyllä, minulle kävi aivan samoin isoäitini kuoleman jälkeen. Harkitsin itsemurhaa, mutta sain vain hermoromahduksen, josta paranin parissa viikossa. Kaikkeen sopeutuu.
[/quote]
Ja miten sun tarina siitä jatkui?
Kaikki aineet oikeasti vain sumentaa tietoisuutta. Mietiskele, meditoi ja rukoile.
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 00:28"]
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 00:24"]
Uskosta poiskääntyminen tuntuu juuri tuolta. Kirjoitin siitä yliopistossa esseen. Aamulla voit paremmin. Ap vain tajusi, että Jumalaa ei voi olla olemassa. Se aiheuttaa ylistressaantuneen tilan, josta hermoromahdus ei ole kaukana. Psykoosi ei kuitenkaan ole kyseessä. Ap selviät kyllä, minulle kävi aivan samoin isoäitini kuoleman jälkeen. Harkitsin itsemurhaa, mutta sain vain hermoromahduksen, josta paranin parissa viikossa. Kaikkeen sopeutuu.
[/quote]
Ja miten sun tarina siitä jatkui?
[/quote]
Olen onnellinen agnostikko :)
Hei ap, en usko, että löydät tältä av-palstalta vastausta kysymyksiisi. Olen itse käynyt henkistä polkua useamman vuoden ja myös käyttänyt tajunnanlaajentajia oman itsen tutkimisessa. Nämä asiat ovat kulttuurissamme tabuja ja itsekään en puhu "normielämässä" ihmisille näistä asioista, koska ne monesti herättävät negatiivista suhtautumista.
Olen itsekin käynyt dark night of the soul -vaihetta, joka on todella vaikea. Länsimäinen psykologia laittaisi sinulle napit käteen: syö, turru ja oo positiivinen. Kun on elänyt tässä kulttuurissa, on hyvin vaikea eksistentiaalisessa ahdistuksessaan uskoa, että se voisi olla jotain filosofista, kun ympärillä toitotetaan "jumalaa ei ole"-mantraa. Tiedät sydämessäsi sen, mikä on totta.
Tajunnanlaajentajilla koetut tyhjyyden ja jopa ahdistuksen tunteet on tavallisia. Useiden sisällä on paljon kipua, jonka tuommoiset aineet voi tuoda esille ja näytille. Niitä ei kannata säikähtää, vaan suhtautua niihin kuin opettajiin. "Ahaa, tuon osa-alueen kanssa mulla on työstettävää". Suosittelen kuitenkin oman sieluun tutustumista ilman päihteitä ja hiljalleen.
Paljon jaksamista, ei ole helppoa olla ei-massaa. Tuo vaihe menee ohi, minä lupaan sinulle, mutta älä menetä toivoa. Nouset sieltä sitten vahvempana ja valoisampana kuin koskaan.
Ps. tää vastaus varmasti saa monta alapeukutusta, mutta saakoon :)
Hei 37, ja kiitos viestistäsi. Av-palsta ei ole sellainen josta oletan automaattisesti saavani apua, mutta kirjoitin koska täällä käy monenlaista porukkaa ja mulla ei ole mitään hengellistä yhteisöä tai ihmisiä joille puhua tästä. Olen ollut myös masentunut ja nähnyt tämän onnellisuuspilleri-jutun sellaiseen pisteeseen, etten aio enää sotkea päätäni niillä.
Taisin olla liian valmistautumaton tajunnanlaajentajiinkaan tai siihen, minkä ne toivat minussa esiin. Kunnioitusta kyseiset aineet ainakin vaativat, ja paljon. Inhottaa tietää, ettei ole mitään keinoa päästä pois. Ei mitään.
Olet oikeassa tuossa mitä kirjoitit; kunpa vain osaisin ottaa ne opettajina ja olla menettämättä juuri toivoa.
Olisi kiva jatkaa juttua sun kanssa, 37, ehkä sähköpostitsekin.
Lääkäriin mars. Sekoitat pääkoppasi tolla kaikella henkisyys hölynpölyllä.