Millaisia ovat kasvatustieteen opiskelijat?

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 23:35"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 23:20"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 23:02"]

Opiskelijoista en tiedä, mutta tuntemani kasvatustieteitä aikoinaan opiskelleet ovat keskivertoa selvästi surkeampia kasvattajia ("tuloksista" päätellen).

[/quote]

Olen kasvatustieteilijä. Kolmella lapsella jokaisella keskiarvo yli 9, harrastavat liikuntaa ja musiikkia, vanhin on isosena. Löytyy kavereita. Nyt ovat jo kotona jokainen, joten eivät hillu öisin kaupungilla.

Millaisia heidän pitäisi olla, että kelpaisin kasvatustieteilijä-äitinä?

[/quote]

Kirjoitinkin "tuntemani". Ilmiselvästi et kuulu tuttavapiiriini, mutta useampikin muu kasvatustiedettä pääaineenaan opiskellut kuuluu. Olen monesti ihmetellyt kuinka juuri heidän jälkikasvustaan on tullut niin moniongelmaista. Hyvä että sinulla on sujunut paremmin.

[/quote]

suutarin lapsilla ei ole kenkiä:)

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 20:16"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 18:00"]

Ne on kaikki (ei siis pelkästään luokanopettajat vaan kaikki) omasta mielestään aina oikeassa, ei voi olla mitään muuta kuin se heidän oma näkemyksensä, eivät kuuntele tai edes tunnu ymmärtävän, että joihinkin kysymyksiin ei ole suoraviivaista oikein-väärin vastausta. Yksinkertaisia jankuttajia ja pahimmillaan passiivis-aggressiivisia, lapsiakin kohtaan.

T. Suvussa viisi kasvatustieteilijää ja kaveripiirissäkin kolme

[/quote]

Samaa mieltä. Luokanopettajien kanssa on mahdotonta puhua mistään asioista, koska maailma on musta-valkoinen. Ymmärrän, että pienten lasten kanssa asioiden on oltava selkeitä vailla saivartelua, mutta kun sama koskee koko ajattelua ja mm. oman työn kehittämistä.

[/quote]

Kyllä ne maindmäppejä jaksavat vääntää. Kaikesta. Tuntikausia.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 15:28"]

Luokanopettajaopiskelijat ovat tyypillisesti juttaurpilaisia: ääntä lähtee, usko omiin kykyihin on mittaamaton, itsekritiikki on karsittu luonteesta jo varhaisteininä ja kaikkea toimintaa ohjaa halu päästä määräämään, mitä tehdään. Jokainen on osoittanut luonteensa toimimalla tukioppilaana, koska siitä saa kivasti täytettä seeveehen. Jokaisella on auttava pianolla säestämisen taito. Kevyehkö ryhmäliikunta on intohimo. Koulu- ja opiskeluaikana järjestetään kaveriporukoissa teemailtoja silloin, kun joku kuninkaallinen perillinen menee naimisiin tai esittelee jälkeläisensä televisiossa.

Lasten yksilöllisyyden korostaminen on luokanopeopiskelijalle tärkeää, mutta vain teoriassa - luokanopeopiskelijan kaveripiirissä ei ole koskaan ollut ihmistä, joka viihtyisi yksin eikä rakastaisi aivan kaiken tekemistä ryhmätyönä. Reippaaseen (mukareipaskin käy, koska tärkeintä on se, miltä näyttää, ei se, mitä on) ja viittaavaiseen muottiin sopimattomat kannustetaan positiivisesti vaikka henkihieveriin, jolleivät he oma-aloitteisesti ymmärrä ruveta riittävän proaktiivisiksi.

Luokanopettajaopiskelijoita on hauska tarkkailla pienen välimatkan päästä hetken aikaa, mutta ei sen kauempaa kuin jaksaisi keskivertolaumaa kanadanhanhia. Jo työelämässä olevat nais- ja miespuoliset hanhet pitävät tappavia kolmituntisia toiminnansuunnittelu- ja ideointikokouksia ja analysoivat lasten kummallisia käytöshäiriöitä vaikka maailman tappiin, kunhan ei tarvitse ryhtyä toimeen ja sanoa pikku perttitertulle ja hänen vanhemmilleen, että pulinat ja tekosyyt pois ja nyt loppuu se pelleileminen.

Ja kuten joku sanoikin, luokanopettajat lisääntyvät mielellään jo opiskeluaikana. Ensimmäisen virkavuotensa jälkeen he viettävät 2-4 vuotta erilaisilla äitiys- ja vanhempainlomilla, ja usein heidän sijaisensakin ehtivät äitiyslomalle ennen kuin tilanne tasaantuu.

Luokanopettajan akateemisuus on suuri mysteeri ja tabu. Kun kysyy graduvaiheen luokanopeopiskelijalta "mitä sinä oikeasti osaat", tämä tempaisee esille lehtiön ja värikynät, piirtelee paperin täyteen kirjavia pyörylöitä ja kertoo, että näin me nämä eteläeuroopan finanssikriisit ratkaistaan. Tai laulattaa ja leikittää kysyjää niin pitkään, että tämä unohtaa olla noin moitittavan epäsosiaalinen.

[/quote]

Opiskelen itse luokanopettajaksi ja tämä oli kyllä osuva :DD Ei sillä, että en olisi itse välillä ihan samanlainen.. Aloitin juuri sivuaineopiskelut ja nyt vasta tuntuu siltä, että oikeasti opiskelenkin jotain. Tähän mennessä kaikki on ollut juuri tuota laulua ja leikkiä ja kaikkea täysin turhanpäiväistä. Välillä on vaikea pidätellä naurua kun aikuiset ihmiset piirissä vetävät ihan tosissaan jotain pää-olkapää-peppua(ja kyllä se nyt on vaan hyödyllistä!!!!) Toki ymmärrän, että ala-asteelle vielä kuuluvat nämä jutut, mutta miksi meidän on itse aina kokeiltava joka helvetin juttua kun sen ajan mitä me olemme käyttäneet kaikenmaailman luontoretkiin, pussukoiden ompeluun, askarteluun jne. olisimme voineet tehdä jotain oikeasti hyödyllistä. Kuten tutustua koulun byrokratiaan ja muihin käytäntöihin, joista meille ei kerrota koko opiskeluaikana juuri mitään.  Tai vaikka ottaa ylimääräinen harjoittelu!

Ja kyllä, ei ole vaativa ala tämä kasvatustiede. En ole kuin ihan muutamaan tenttiin lukenut (yleensä en edes ole vaivautunut hankkimaan kirjoja) ja silti  nelosia ja vitosia pukkaa. En tosiaan ole fiksuimmasta päästä vaan välillä tuntuu, että sen sijaan tyhmimmästä. Mietinkin millaisia arvosanoja, nämä tiedekuntamme fiksut sitten saavat jos minun näkemälläni vaivalla tulee tuollainen tulos. En todellakaan pärjäisi missään muussa pääaineessa, välillä sivuainekin tekee tiukkaa kun asia alkaa olla jo hieman syvällisempää.  Olen myös kuullut juttua, että luokanopettajilta tulevat paskimmat gradut ja voin hyvin uskoa sen :D itseltäni on ainakin tulossa yksi niistä surkeista.

Jokaisella luokanopettajaopiskelijalla on myös aivan hirvittävä tarve korostaa itseään ja jakaa omia kokemuksiaan kaikille (ja ketään ei kiinnosta). Esimerkkejä ei kuitenkaan tule itse koulumaailmasta vaan luokanopettajan paras perustelu on: "No kun minulla on kaksi lasta niin tiedän oikeastaan kaikesta kaiken ja vastaväitteitä en hyväksy!!!!" Odotankin innolla työelämää.....

No mutta, kaikesta tästä huolimatta haluan yhä opettajaksi. Itse työ ei ole koskaan lakannut kiinnostamasta, vaikka opiskelu onkin vähän niin ja näin.

Ihmettelen aina, miltä pohjalta ihmiset vetävät näitä tyypityksiään? Eiköhän jokaisesta alasta saisi pyöritettyä yhtä vähän mairittelevan kuvan, myös lääkis ja oikislaisista, joihin halveksuvasti näitä ns kansankynttilöitä verrataan. Ihan samaa törkyä voisi kehittää humanisteista, luonnontieteilijöistä ja muista ja julistaa sitä suurena ja aitona totuutena. Terv, LK

Mulla on tyttöystävänä tuollainen, ite oon puliukko ja nainen minua 6 vuotta vanhempi. Ajattelin lopettaa alkoholin käytän että akka ei lähe karkuun. sen verran on mukava tyyppi. Haen vaikka selvinpäin johonkin työvoimakoulutukseen.  Empaattisia ja mukavia ihmisiä. 

Mä olen KM (en luokanope). Mun mielestä ollaan mukavia peruskansalaisia. Veikkaan että suurin osa perheellisiä ja kasista neljään toimistoduunissa vähintään kohtuupalkalla.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 20:59"]

Ihmettelen aina, miltä pohjalta ihmiset vetävät näitä tyypityksiään? Eiköhän jokaisesta alasta saisi pyöritettyä yhtä vähän mairittelevan kuvan, myös lääkis ja oikislaisista, joihin halveksuvasti näitä ns kansankynttilöitä verrataan. Ihan samaa törkyä voisi kehittää humanisteista, luonnontieteilijöistä ja muista ja julistaa sitä suurena ja aitona totuutena. Terv, LK

[/quote]

Katsopas mokomaa. Oikeinkirjoituksen perussääntöjä tuntematon lääketieteen kandi!

Onneksi en tunnista itseäni näistä kuvauksista, vaikka taitaahan ne jossain määrin pitää paikkansa. Toivon, että itse osaan ottaa lapset yksilöinä huomioon ja ainakaan mulla ei ole mitään pikkuporvallista taustaa tai ajatusmaailmaa.

Se mikä mua harmittaa opinnoissa on, että kaikki mun mielestä tärkeä ohitetaan aika olankohautuksella, kiusaaminen jne.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 17:45"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 16:50"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 15:45"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 23:41"]Oulussa tuntuvat olevan melko yksinkertaisia. Kasvatustieteilijätyttöjen tyhmyys alkaa olla yleinen naurun aihe. Ei tietenkään koske kaikkia, mutta joukossa oikeasti on niitäkin. Oppivat ehkä kaiken kirjasta, mutta siihen se jää. [/quote] En ihmettele, koska Oulun kasvatustieteelliseen on varmasti helpointa päästä. Helsingin kasvatustieteilijöiden ja opeopiskelijoiden taso on varmasti korkeampi. [/quote] Itse opiskelen Helsingin yliopistossa kasvatustieteitä, enkä todellakaan voi allekirjoittaa sontaa, mitä täällä kirjoitetaan :D Jokainen täällä arvostelevista on tervetullut Siltavuorenpenkereelle seuraamaan opiskeluani ja keskustelemaan kanssani maailman mysteereistä ;) tuskinpa sitten pitävät meitä enää tyhjäpäisinä lettipäinä. Tuskin kukaan arvostelijoista edes pääsisi tänne kyseistä tieteenalaa opiskelemaan. Aika suurta puhetta ihmisiltä, jotka eivät edes todellista tilannetta tiedä.

[/quote]

Minun opinahjoni oli näköetäisyydellä OKL:stä, jouduin kolmena vuonna luokanopeopiskelijoiden kämppäkaveriksi soluasuntoon ja kolme vuotta vietin luokan- ja aineopettajien työyhteisössä, joten aika pitkään ja läheltä olen seurannut kansankynttilöiden touhuja. Me ulkopuoliset kävimme opintojemme alkupuolella hakemassa muutaman yleisopintoihin kuuluvan kurssin OKL:n puolelta ja huomasimme, että jutut kasvatustieteilijöiden lievästä yksinkertaisuudesta ja kuppikuntaisuudesta eivät olleet pahaa puhetta vaan välillä suorastaan ällistyttävä ilmiö. Kyllä minä uskon sen, että te siellä Siltavuorenpenkereellä ihmettelette silmät pystyssä ja huulet pyöreinä maailman mysteerejä, mutta juju onkin siinä, että teillä ei ole aavistustakaan siitä, miten herttaisen höpsöiltä te muiden opiskelijoiden silmissä näytätte. Eikä touhu parane yhtään siitä, että työelämässä vietätte kaiken aikanne samanlaisten höpsöjen ja lasten kanssa.

Se, että OKL:ään on vaikea päästä, johtuu siitä, että teilläkin 2400 pyöreäsilmäisestä nuijapäästä valittiin puolitoistasataa sopivinta nuijapäätä kasvattamaan itselleen jalkoja. Ehkä se sitten on vaikeaa. :)

Nappasin netistä ensimmäisen linkin kasvatustieteilijöiden graduihin, ole hyvä: http://www.uef.fi/filtdk/kasvatustiede-ja-aikuiskasvatustiede-pro-gradut . Pitäisi kai valita, nauraako vai itkeekö, mutta lähinnä tässä on myötähäpeä ja vatsakipu.

Mutta ette te yksin ole. Melkein yhtä lapsenomaista on touhu tuolla: http://www.teologia.fi/opinnaytteet/pro-gradut

Nro 25
[/quote]

Leimaat minut heti luokanopettajaksi vaikka kerron opiskelevani kasvatustieteitä (pääaineenani)? Eiköhän se kerro sinun älykkyysosamäärästäsi enemmän kuin minun ;) sivuaineita luen kauppatieteellisessä, joten se siitä pelkästä opettaja-höpötyksestä. Taitaa joku katkeruuksissaan täällä mollata, taisi jäädä aikanaan koulupaikka saamatta :o

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 16:12"][quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 15:48"]

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 13:27"][quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 12:18"] [quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 17:45"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 16:50"] [quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 15:45"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 23:41"]Oulussa tuntuvat olevan melko yksinkertaisia. Kasvatustieteilijätyttöjen tyhmyys alkaa olla yleinen naurun aihe. Ei tietenkään koske kaikkia, mutta joukossa oikeasti on niitäkin. Oppivat ehkä kaiken kirjasta, mutta siihen se jää. [/quote] En ihmettele, koska Oulun kasvatustieteelliseen on varmasti helpointa päästä. Helsingin kasvatustieteilijöiden ja opeopiskelijoiden taso on varmasti korkeampi. [/quote] Itse opiskelen Helsingin yliopistossa kasvatustieteitä, enkä todellakaan voi allekirjoittaa sontaa, mitä täällä kirjoitetaan :D Jokainen täällä arvostelevista on tervetullut Siltavuorenpenkereelle seuraamaan opiskeluani ja keskustelemaan kanssani maailman mysteereistä ;) tuskinpa sitten pitävät meitä enää tyhjäpäisinä lettipäinä. Tuskin kukaan arvostelijoista edes pääsisi tänne kyseistä tieteenalaa opiskelemaan. Aika suurta puhetta ihmisiltä, jotka eivät edes todellista tilannetta tiedä. [/quote] Minun opinahjoni oli näköetäisyydellä OKL:stä, jouduin kolmena vuonna luokanopeopiskelijoiden kämppäkaveriksi soluasuntoon ja kolme vuotta vietin luokan- ja aineopettajien työyhteisössä, joten aika pitkään ja läheltä olen seurannut kansankynttilöiden touhuja. Me ulkopuoliset kävimme opintojemme alkupuolella hakemassa muutaman yleisopintoihin kuuluvan kurssin OKL:n puolelta ja huomasimme, että jutut kasvatustieteilijöiden lievästä yksinkertaisuudesta ja kuppikuntaisuudesta eivät olleet pahaa puhetta vaan välillä suorastaan ällistyttävä ilmiö. Kyllä minä uskon sen, että te siellä Siltavuorenpenkereellä ihmettelette silmät pystyssä ja huulet pyöreinä maailman mysteerejä, mutta juju onkin siinä, että teillä ei ole aavistustakaan siitä, miten herttaisen höpsöiltä te muiden opiskelijoiden silmissä näytätte. Eikä touhu parane yhtään siitä, että työelämässä vietätte kaiken aikanne samanlaisten höpsöjen ja lasten kanssa. Se, että OKL:ään on vaikea päästä, johtuu siitä, että teilläkin 2400 pyöreäsilmäisestä nuijapäästä valittiin puolitoistasataa sopivinta nuijapäätä kasvattamaan itselleen jalkoja. Ehkä se sitten on vaikeaa. :) Nappasin netistä ensimmäisen linkin kasvatustieteilijöiden graduihin, ole hyvä: http://www.uef.fi/filtdk/kasvatustiede-ja-aikuiskasvatustiede-pro-gradut . Pitäisi kai valita, nauraako vai itkeekö, mutta lähinnä tässä on myötähäpeä ja vatsakipu. Mutta ette te yksin ole. Melkein yhtä lapsenomaista on touhu tuolla: http://www.teologia.fi/opinnaytteet/pro-gradut Nro 25 [/quote] Leimaat minut heti luokanopettajaksi vaikka kerron opiskelevani kasvatustieteitä (pääaineenani)? Eiköhän se kerro sinun älykkyysosamäärästäsi enemmän kuin minun ;) sivuaineita luen kauppatieteellisessä, joten se siitä pelkästä opettaja-höpötyksestä. Taitaa joku katkeruuksissaan täällä mollata, taisi jäädä aikanaan koulupaikka saamatta :o [/quote] Kasvatustieteilijät ovat höpönassua porukkaa, luokan- ja lastentarhanopettajat sitä höpönassuinta, siinä eivät sivuaineopinnot auta. Ja että jäi "koulupaikka saamatta" ja katkeruuttakin ilmassa, jopa on sinulla argumentit. Kyllähän te höpönassut opettelette nukkeja askartelemaan ja niillä leikkimään, mutta osaisitkohan sinä sitten valmistuttuasi jo keskustella ilman olkiukkoja? [/quote] En ole kasvatustieteitä opiskeleva anonyymi mutta itsekin ihmettelen, miten taas vertaat häntä opettajiin vaikka selvällä suomen kielellä lukee, että hän opiskelee kasvatustieteitä, eikä ole luokanopettajan linjalla? En ymmärrä vihaasi kasvatustieteilijöitä kohtaan, väkisinkin kommenteistasi saa katkeran kuvan...

[/quote]

Ja minä kutsuin häntä höpönassuksi kasvatustieteilijäksi. Mikä kollektiivinen hahmotushäiriö täällä on vallalla?

En muuten kutsuisi höpönassuiksi niitä, joita vihaan, joten voitte nyt jättää nuo katkeruudet ja muut rivien välistä lukemiset tekemättä. Kasvatustieteilijät (mukaan luettuina myös luokanopet ja lastentarhanopettajat) vain ovat niin herttaisen primitiivistä porukkaa kaikin puolin, että pitkään tuota tyhjän päällä hosumista seuranneena katson asiakseni silloin tällöin ilmaista mielipiteeni. Omasta mielestänne te varmasti olette tosi tietäväistä ja fiksua sakkia, mutta yrittäkää nyt ymmärtää, että ulkopuoliset katsovat teitä toisin silmin (ja usein päätään pudistellen).

En ollenkaan kiellä, etteikö kasvatustieteilijöiden joukossa olisi älykkäitä ihmisiä, mutta onko älyllä tuollaisella hömppäalalla nyt suuremmalti merkitystä?
[/quote]

No kerros sinä, viisauden multihuipentuma, mitä alaa olet itse yliopistossa opiskellut? Asenteesi ja halveksuva tekstisi kertoo kyllä jo tarpeeksi :) voi tätä katkeruuden määrää... Voisi helpottaa oloasi, jos pääsisit ihan ammattilaiselle purkamaan tuntojasi ja patoutumisiasi?

Kaikki jotka kutsutte kasvatustiedettä hömpäksi, onko se vain oma ennakkoluulonne vai oletteko lukeneet kasvatustiedettä avoimessa tai tehneet opettajan pedagogiset? Mihin pohjaatte mielipiteenne?

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 23:41"]Ainakin minun yliopistossani kasvatustieteissä lisäännytään selvästi muita tiedekuntia enemmän jo opintojen aikana. Nämähän ovat mututietoa ja yleistystä, mutta kyllä siinä tiedekunnassa eniten näkee lastenvaunuja ja taaperoita kipittämässä vanhempiensa kintereillä. Ei kyllä ihan samalta näytä meininki taloustieteiden pääkäytävällä, ei edes humanistisen.
[/quote]
Missä kaupungissa? Jyväskylässä ainakin yleisessä ja aikuiskasvatuksessa harvalla on lapsia.

Oulussa lisääntyvät opiskeluaikana. Amk-materiaalia.

En usko, että ovat alunperin tyhmempiä kuin muut. Kasvatustieteitä on aika vaikea päästä opiskelemaan, joten siinä mielessä eivät voi olla pohjasakkaa. Toisaalta olen huomannut töissä, että ainakin luokanopettajat on tyhmiä, suppeaa sakkia. En tiedä, tyhmentääkö työ heitä vai missä ongelma. Ehkä se lapsille yksinkertaisten asioiden jankkaaminen konkreettisen yksinkertaisesti supistaa omankin aivotoiminnan samalle tasolle. Epäilen kyllä enemmän sitä, että muilla aloilla joutuu ihminen venyttämään aivojaan ja sitä kautta kapasiteetti paranee opiskeluaikana, kun taas kasvatustieteellisessä mennään niin matalalla tasolla, että tavallaan ajattelu ei kehity tiedekorkeakoulun tasolle vaan ollaan edelleen siellä lukiotasolla.

Koittakaapas joskus haastaa luokanopettajia filosofioimaan totuttuja käytäntöjä. Sitä silmien pyöritystä (onko toi tyhmä?), hermostumista ja puolustautumista typerienkin käytäntöjen perään... Auts. Ei kannata edes yrittää, ellei halua saada niitä ärsyyntymään. Ei millään muulla alalla ole niin kyvytöntä porukkaa pohtimaan käytäntöjä, sopeuttumaan niitä muuttuvaan maailmaan jne. Tottakai hyvät, vanhat käytännöt on jostain syntyneet ja niihin on syynsä, mutta kun ollaan täydellisen kyvyttömiä miettimään, että joku totuttu fakta voisikin olla jo aikansa elänyt.

Luokanopettajaopiskelijat ovat tyypillisesti juttaurpilaisia: ääntä lähtee, usko omiin kykyihin on mittaamaton, itsekritiikki on karsittu luonteesta jo varhaisteininä ja kaikkea toimintaa ohjaa halu päästä määräämään, mitä tehdään. Jokainen on osoittanut luonteensa toimimalla tukioppilaana, koska siitä saa kivasti täytettä seeveehen. Jokaisella on auttava pianolla säestämisen taito. Kevyehkö ryhmäliikunta on intohimo. Koulu- ja opiskeluaikana järjestetään kaveriporukoissa teemailtoja silloin, kun joku kuninkaallinen perillinen menee naimisiin tai esittelee jälkeläisensä televisiossa.

Lasten yksilöllisyyden korostaminen on luokanopeopiskelijalle tärkeää, mutta vain teoriassa - luokanopeopiskelijan kaveripiirissä ei ole koskaan ollut ihmistä, joka viihtyisi yksin eikä rakastaisi aivan kaiken tekemistä ryhmätyönä. Reippaaseen (mukareipaskin käy, koska tärkeintä on se, miltä näyttää, ei se, mitä on) ja viittaavaiseen muottiin sopimattomat kannustetaan positiivisesti vaikka henkihieveriin, jolleivät he oma-aloitteisesti ymmärrä ruveta riittävän proaktiivisiksi.

Luokanopettajaopiskelijoita on hauska tarkkailla pienen välimatkan päästä hetken aikaa, mutta ei sen kauempaa kuin jaksaisi keskivertolaumaa kanadanhanhia. Jo työelämässä olevat nais- ja miespuoliset hanhet pitävät tappavia kolmituntisia toiminnansuunnittelu- ja ideointikokouksia ja analysoivat lasten kummallisia käytöshäiriöitä vaikka maailman tappiin, kunhan ei tarvitse ryhtyä toimeen ja sanoa pikku perttitertulle ja hänen vanhemmilleen, että pulinat ja tekosyyt pois ja nyt loppuu se pelleileminen.

Ja kuten joku sanoikin, luokanopettajat lisääntyvät mielellään jo opiskeluaikana. Ensimmäisen virkavuotensa jälkeen he viettävät 2-4 vuotta erilaisilla äitiys- ja vanhempainlomilla, ja usein heidän sijaisensakin ehtivät äitiyslomalle ennen kuin tilanne tasaantuu.

Luokanopettajan akateemisuus on suuri mysteeri ja tabu. Kun kysyy graduvaiheen luokanopeopiskelijalta "mitä sinä oikeasti osaat", tämä tempaisee esille lehtiön ja värikynät, piirtelee paperin täyteen kirjavia pyörylöitä ja kertoo, että näin me nämä eteläeuroopan finanssikriisit ratkaistaan. Tai laulattaa ja leikittää kysyjää niin pitkään, että tämä unohtaa olla noin moitittavan epäsosiaalinen.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 15:28"]

Luokanopettajaopiskelijat ovat tyypillisesti juttaurpilaisia: ääntä lähtee, usko omiin kykyihin on mittaamaton, itsekritiikki on karsittu luonteesta jo varhaisteininä ja kaikkea toimintaa ohjaa halu päästä määräämään, mitä tehdään. Jokainen on osoittanut luonteensa toimimalla tukioppilaana, koska siitä saa kivasti täytettä seeveehen. Jokaisella on auttava pianolla säestämisen taito. Kevyehkö ryhmäliikunta on intohimo. Koulu- ja opiskeluaikana järjestetään kaveriporukoissa teemailtoja silloin, kun joku kuninkaallinen perillinen menee naimisiin tai esittelee jälkeläisensä televisiossa.

Lasten yksilöllisyyden korostaminen on luokanopeopiskelijalle tärkeää, mutta vain teoriassa - luokanopeopiskelijan kaveripiirissä ei ole koskaan ollut ihmistä, joka viihtyisi yksin eikä rakastaisi aivan kaiken tekemistä ryhmätyönä. Reippaaseen (mukareipaskin käy, koska tärkeintä on se, miltä näyttää, ei se, mitä on) ja viittaavaiseen muottiin sopimattomat kannustetaan positiivisesti vaikka henkihieveriin, jolleivät he oma-aloitteisesti ymmärrä ruveta riittävän proaktiivisiksi.

Luokanopettajaopiskelijoita on hauska tarkkailla pienen välimatkan päästä hetken aikaa, mutta ei sen kauempaa kuin jaksaisi keskivertolaumaa kanadanhanhia. Jo työelämässä olevat nais- ja miespuoliset hanhet pitävät tappavia kolmituntisia toiminnansuunnittelu- ja ideointikokouksia ja analysoivat lasten kummallisia käytöshäiriöitä vaikka maailman tappiin, kunhan ei tarvitse ryhtyä toimeen ja sanoa pikku perttitertulle ja hänen vanhemmilleen, että pulinat ja tekosyyt pois ja nyt loppuu se pelleileminen.

Ja kuten joku sanoikin, luokanopettajat lisääntyvät mielellään jo opiskeluaikana. Ensimmäisen virkavuotensa jälkeen he viettävät 2-4 vuotta erilaisilla äitiys- ja vanhempainlomilla, ja usein heidän sijaisensakin ehtivät äitiyslomalle ennen kuin tilanne tasaantuu.

Luokanopettajan akateemisuus on suuri mysteeri ja tabu. Kun kysyy graduvaiheen luokanopeopiskelijalta "mitä sinä oikeasti osaat", tämä tempaisee esille lehtiön ja värikynät, piirtelee paperin täyteen kirjavia pyörylöitä ja kertoo, että näin me nämä eteläeuroopan finanssikriisit ratkaistaan. Tai laulattaa ja leikittää kysyjää niin pitkään, että tämä unohtaa olla noin moitittavan epäsosiaalinen.

[/quote]

Aamen! Juuri näin. Itse olen aiemmin opiskellut ihan oikeaa akateemista alaa ja ollut töissäkin sillä alalla vuosia ennen kuin päädyin uudelleen yliopistoon opiskelemaan luokanopeksi! Unelma-ammatti! Kyllä... paitsi juuri tää työkavereiden hanhimaisuus. Opiskellessa sen ymmärsi, kun itse oli lähemmäs 40 ja toiset parikymppisiä, mutta kun töissä on samaa. Kaakattavia naisia, joilla äly tuntuu loppuvan kovin lyhyeen. Kauheaa sanoa, mutta koen olevani liian fiksu ja liian monipuolinen, liian paljon elämää nähnyt siihen porukkaan. Yritän sopeutua ja hymyillä, mutta sisimmässäni en arvosta työkavereita pätkään vertaa. Ennen alanvaihdosta arvostin aina työkavereitani, ainakin lähtökohtaisesti.  Nykyään on kovin vaikea.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 15:28"]Lasten yksilöllisyyden korostaminen on luokanopeopiskelijalle tärkeää, mutta vain teoriassa - luokanopeopiskelijan kaveripiirissä ei ole koskaan ollut ihmistä, joka viihtyisi yksin eikä rakastaisi aivan kaiken tekemistä ryhmätyönä. Reippaaseen (mukareipaskin käy, koska tärkeintä on se, miltä näyttää, ei se, mitä on) ja viittaavaiseen muottiin sopimattomat kannustetaan positiivisesti vaikka henkihieveriin, jolleivät he oma-aloitteisesti ymmärrä ruveta riittävän proaktiivisiksi.

[/quote]

Tämä on ihan totta. Luokanopettaja ei osaa kohdata ns. erilaisia lapsia eikä myöskään puuttua koulukiusaamiseen. Luokanopettajalla ei ole itsellään kokemusta koulukiusaamisesta ja hän on aina nauttinut ryhmässä olemisesta - se mitä hän on itse kohdannut, on korkeintaan hyväntahtoista kuittailua, "rakkaudesta se hevonenkin potkii"-osastoa. Mielestäni tämä on oikeasti vakava epäkohta, koska muutenkin heikoilla olevat lapset voivat tässä leikkiilaulaa-reippaasti nyt -ympäristössä jäädä silmätikuiksi.

Minulla oli ala-asteella aivan ihana ope, mutta minun ja erään toisen lapsen luokassa kohtaamaa kiusaamista hän ei osannut käsitellä ollenkaan. Tuloksena kaksi teini-iässä psyykkisesti sairastunutta nuorta.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 23:41"]Oulussa tuntuvat olevan melko yksinkertaisia. Kasvatustieteilijätyttöjen tyhmyys alkaa olla yleinen naurun aihe.

Ei tietenkään koske kaikkia, mutta joukossa oikeasti on niitäkin. Oppivat ehkä kaiken kirjasta, mutta siihen se jää.
[/quote]
En ihmettele, koska Oulun kasvatustieteelliseen on varmasti helpointa päästä. Helsingin kasvatustieteilijöiden ja opeopiskelijoiden taso on varmasti korkeampi.

Muutamat tuntemani melko rajoittuneita akateemisessa mielessä, myös yhteiskunnallinen ymmärrys ja kyseenalaistamisen kyky nolla, mikä on mielestäni suuri haitta kasvatusalalla toimiessa. Eräskään luokanopettaja ei ymmärtänyt alkuunkaan, kun selitin hänelle Ranskassa tehdyistä tutkimuksista (Bourdieu ym.), joiden mukaan kulttuuriltaan keskiluokkainen koululaitos suosii rakenteellisesti keskiluokkaisista kodeista tulevia lapsia. Oli aivan ymmällään, mistä puhuin, vaikka mielestäni kyse on aivan perusasioista.

up