Pidätkö pinnallisena sellaista 25v miestä, joka ei halua alkaa yh:n kanssa suhteeseen?
Minua ärsyttää, kun isolla osalla minusta kiinnostuneista naisista on lapsia ennestään. Haluaisin mieluummin lapsettoman, jonka kanssa ensin seurustella ja hankkia myöhemmin lapsia. Mietin kuitenkin tekeekö tämä minusta pinnallisen.
Kommentit (56)
parempi olla itse yh tai etä-iskä jos haluaa yh:n kanssa jotain, ettei vain ole jonkun muun miehen lasta syöttämässä.
ja joo tiedetään nää "kyllä minä hoidan oman lapseni kulut ihan itse.." jepjep... ja hieman myöhemmin tosi epistä kun mun lapsi ei pääse mukaan matkalle ellen maksa, mies maksaa vain yhteisten lasten matkat. Kauhea sika mieheksi. jne,.
Hohhoh. Kaikkea vaaditaan vaan sietämään.
Et ole pinnallinen. En itekään haluaisi miestä jolla olisi lapsia. Olen itse nainen joka ei halua lapsia.
Kai se niin on että yh kumppaniksi vain jos ei lapsetonta saa?
Itselle ainakin mahdoton ajatus ottaa lapsellinen mies ylipäätään, saati yh. (Tarkoittakoon sitten yksin- tai yhteishuoltajaa, mun huusholliin ei lapset ole olleet tervetulleita)
Hyvä tietää itse mitä haluaa. En minkään haluaisi miestä jolla on lapsia vaikka itselläni onkin. Liian monimutkaista.
Vierailija kirjoitti:
Se tekee sinusta järkevän, kun et halua joutua osalliseksi "lapsikiistoihin" ja katkeran eksän tapaamisiin.
Varsinkin Myllykukkoa kannattaa vältellä
En todella pidä. 25-vuotiaan kuuluu elää nuoruuttaan, eikä alkaa isäpuoleksi. 35-vuotiaan miehen kohdalla voisi jo kysyä tarkemmin, ettei miksi haluaisi lapsettoman naisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon tuossa ikäluokassa edes on naisia, jotka ovat yksinhuoltajia? Tämä on minusta se mielenkiintoinen kysymys.
Jo pelkästään Tinderin perusteella ihan hel vetisti. Oma ikähaarukka siellä on 20-35, jopa niillä 20-vuotiailla saattaa olla 2v kersa. Hyvä kun yleensä kertovat asian profiileissaan.
Se että on lapsi ei ole sama kuin yksinhuoltaja. Yksinhuoltajaisiä en edes tapaisi kun sillä on aina se lapsi.
Alat olla ap liian vanha muutenkin isäksi, joten sinuna hyväksyisin lapset
Vierailija kirjoitti:
parempi olla itse yh tai etä-iskä jos haluaa yh:n kanssa jotain, ettei vain ole jonkun muun miehen lasta syöttämässä.
ja joo tiedetään nää "kyllä minä hoidan oman lapseni kulut ihan itse.." jepjep... ja hieman myöhemmin tosi epistä kun mun lapsi ei pääse mukaan matkalle ellen maksa, mies maksaa vain yhteisten lasten matkat. Kauhea sika mieheksi. jne,.
Hohhoh. Kaikkea vaaditaan vaan sietämään.
Kaikki lapselliset miehet joita kohtasin sinkkuna oli näitä "etäisiä". Hyi.
Jos pystyy oman lapsensa hylkäämään niin mitä minä muka merkitsisin. Ehdoton ei miehille joilla on lapsia.
No en, pelkästään miehenä, joka tietää mitä elämältään haluaa.
Lapsettomana miehenä elämäntilanteesi on aivan liian erilainen jonkun yh:n kanssa.
En pidä pinnallisena, vaan järkevänä.
Kahden kaverin uusperhe-elämää seuranneena, olen erittäin tyytyväinen etten tehnyt lapsia ekojen poikaystävien kanssa, tai alkanut seurustella eronneiden isien kanssa. Valitusta, liikehdintää, vaatimuksia, draamaa, epäreiluutta… En ymmärrä miten tai miksi jaksavat. Me ja meidän yhteiset lapset on vaan niin paljon toimivampi ja helpompi.
Olen pärjännyt omien lasten isänä mutta kokemuksesta huolimatta nousevat niskavillat pystyyn ajatuksestakin että päätyisin uusperheeseen jonkun toisen lapsien isäpuoleksi.
Ja että olisin hypännyt kylmiltäni tuohon rooliin joskus 25v pentuna, aaaaarrrrgggghh!
Ei voi syyttää jos joku haluaa välttää tuollaista vastuuta ja kasvaa isän rooliin omien lasten myötä.
25-vuotiaalla lapsi ja ehtinyt jo erotakin?
no, en alkaisi seurustelee. Elämänhallinnassa paikattavaa.
En halua elättää toisen miehen tekemiä lapsia.
Lapsettomia sinkkuja ja vanhojapiikoja löytyy vaikka kuinka paljon.
Ei kannata. Pian löydät itsesi kustantamassa lasten elämää ja kuskaamaan harrastuksiin. Silmukka kiristyy yllättävän ovelasti. Seksi tai kuskaaminen.
Hyvä luonnetesti miehelle: kuuntele mihin sävyyn mies puhuu yksinhuoltajista. Jyvät erottuu akanoista muutamalla lauseella.
En pidä pinnallisena. Itselleni kävi juuri niin, että tapasin itse kahden lapsen äitinä 25-vuotiaan miehen, jonka kanssa oli vahva henkinen ja fyysinen yhteys. En mitenkään rohkaissut häntä sitoutumaan itseeni, kun vaikutti alkuun epäröivältä, eli ns. annoin hänen mennä. Tästä on nyt seitsemän vuotta, ja juuri tuli taas viestiä, että hän haluaisi kovasti suhteeseen kanssani. Se juna vaan taisi mennä jo.
Öööö en?
En mäkään ois ton ikäisenä halunnut miestä jolla lapsia. Nyt yli 30v:nä asia olis ihan ok.
Kaikki saa toivoa kumppaniltaan ihan mitä haluaa.