Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka ovat invalidisoituneet yksinäisyydestä lähes täysin?
18.11.2021 |
Pystyn pyörittämään arkea mutta en mitään muuta. Vapaa-aika menee haahuillessa, en saa mitään tehtyä, en pysty aloittamaan mitään. Koko ajan mielessä on vaan yksinäisyys ja tarve sosiaalisille kontakteille. Tarve on ollut jo niin pitkään että siitä on kasvanut jättiläinen joka nielee kaiken muun.
Kommentit (80)
Yksinäisyydellä ja erakoitumisella voi olla huonoja seurauksia. Vainoharhaisuus ym mielenterveysongelmia. Pitäkää huoli mielestänne. Olkaa yhteyksissä ihmisiin edes somen kautta toisinaan, lukekaa monipuolisesti, pitäkää yllä huumorintajuanne. Huumori on oikeasti todella tärkeää mielenterveydelle. Tervehenkinen usko Jumalaan ei varmasti myöskään olisi pahitteeksi. Jumalalle voi aina puhella. 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko orpoja? Tai eikö teillä todellakaan ole ketään sukulaista joka kävisi teidän luonanne edes vastuullisuudentunteesta jos ei muuten? Sisaria, serkkuja.
Newsflash: ei kaikilla ole. Vaikka olisi, niin sukulaiset eivät ole kiinnostuneita. Esim omat vanhemmat eivät välitä. Sisarukset muualla omine elämineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hommaa kumppani jos noin ahdistaa. Alennat niitä vaatimuksia.
Itseasiassa ainakin mun pitäisi osata nostaa niitä vaatimuksia rutkasti.
sivusta
Joo, tämä! Minäkin olen ottanut vastaan sellaista mitä ei pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko orpoja? Tai eikö teillä todellakaan ole ketään sukulaista joka kävisi teidän luonanne edes vastuullisuudentunteesta jos ei muuten? Sisaria, serkkuja.
Tuohon kysymykseen olen törmännyt vaikka kuinka monta kertaa. Mikä siinä mahtaa olla taustalla? Sekö luulo, että en vain ole huomannut ympärilläni pyöriviä sukulaisia ja että tuon kysymyksen esittäminen saisi minut havahtumaan?
"Ei ole ketään" tarkoittaa sitä, että ei ole ketään.
Nro 10
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyydellä ja erakoitumisella voi olla huonoja seurauksia. Vainoharhaisuus ym mielenterveysongelmia. Pitäkää huoli mielestänne. Olkaa yhteyksissä ihmisiin edes somen kautta toisinaan, lukekaa monipuolisesti, pitäkää yllä huumorintajuanne. Huumori on oikeasti todella tärkeää mielenterveydelle. Tervehenkinen usko Jumalaan ei varmasti myöskään olisi pahitteeksi. Jumalalle voi aina puhella. 😊
Jumalaan uskominen on yksi vainoharhaisuuden ilmenemismuodoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten käy yksinäisen jota ei Jumala auta? huuda minua hädässäsi sanoo Herra.
Vierailija kirjoitti:
Miten käy yksinäisen jota ei Jumala auta? huuda minua hädässäsi sanoo Herra.
Miksi jumala on luonut yksinäisiä ihmisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä pastalla monet ihanat ihmiset ehdottivat harrastuksia ja muuta toimintaa yksinäisyyteen. Itsellä harrastukset ja omat menot ovat olleet kokonaan tauolla koronan vuoksi.
Kyllä tämä yksinäinen elämä, kivut sekä kaamos ovat invalidisoineet minua. Yritän silti keksiä ulkoiluja, joissa näkisi edes muita ihmisiä. Odotan nyt jo kevättä, aurinkoa ja valoa. Lämpimällä voi istuskella puistoissa pidempään, varsinkin jos on omat eväät.
Voimia ja iloa elämään kaikille yksinäisille!
Vierailija kirjoitti:
No vähän aktiivisuutta. Mukaan ystävätoimintaan. Joko ensin itse asiakkaana tai sitten suoraan ystävänä.
Lenkittämään kiireisen koiraa vaikka pari kertaa viikossa.
Jos talossa vanhuksia tai perheellisiä, niin ulkoiluseuraksi vanhukselle tai lapsille.
Voihan vetää pihalla vaikka jumpan kerran viikossa. Hittoako sitä yksin nyhjää?
Ja joo. Ei huvita. Ei. Kalenteri seinään. Siihen ensin kerran viikkoon ruksi, että käy jossain. Parin viikon päästä tavoite 2x/vko. Siitä 3x/vko. Sitten vielä enemmän, jos nappaa.
Ei pidä odottaa, että joku on aina se moottori. Olkaa itse omia moottoreitanne ja vähän sitten muillekin. Ei ehkä heti onnistu, mutta ei se märehtimällä parane.
Hopi hop!
T: Itsensä masennuksesta taistellut 💪
Tein tätä jonkin aikaa. Menin väkisin jonnekin. Jossain kohtaa lopetin, koska oli ihan hirveän raskasta käyttää vapaapäiviä siihen, että menee vaan väkisin tekemään jotain, mikä ei yhtään huvittanut eikä siksi oikeastaan edes tuntunut kivalta. Suolana haavoihin ulkona näkee jatkuvasti muita, joilla on kavereita ja kaikkea kivaa, ja tuntuu entistä pahemmalta mennä illalla kotiin, jossa sun surkea oma elämäs odottaa. Käteen jää väsymys, menetettyä aikaa ja ehkä myös rahaa ja paha mieli.
Ehkä vähän provosoivasti kommentoitu tuo yksi, että taisi olla aika pintapuolinen masennus, mutta kyllä muakin vähän närästää aina nämä tämän tyyliset kommentit, joissa esitetään asia niin, että masennuksen paraneminen ois ihan vaan itsestä kiinni. Pätee ehkä korkeintaan johonkin lievähköön-keskivaikeaan masennukseen, jolle ei ole mitään sellaista ulkoista, jatkuvaa syytä, joka ei parane mihinkään "asenteenmuutoksella", ja johon ei liity muita samanaikaisia mielenterveysongelmia. Kaikki ei ole vaan asenteesta kiinni, ja sen oikeasti ymmärtää vasta sitten, kun omalle kohdalle osuu sellainen tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko orpoja? Tai eikö teillä todellakaan ole ketään sukulaista joka kävisi teidän luonanne edes vastuullisuudentunteesta jos ei muuten? Sisaria, serkkuja.
Newsflash: ei kaikilla ole. Vaikka olisi, niin sukulaiset eivät ole kiinnostuneita. Esim omat vanhemmat eivät välitä. Sisarukset muualla omine elämineen.
Mulla taas ei ole muita ihmissuhteita kuin äiti, eikä sekään ole kovin tervettä, kun ne vanhat roolit menee aina molemmilla päälle, äiti ei tahdo muistaa että olen jo liki keski-ikäinen ja tekisi mieli päästä jo ulos siitä kuplasta missä on koko ikänsä kasvanut. Muiden ihmisten seurassa tunnen itseni yhtä kömpelöksi kuin lapsena, kun sosiaaliset taidot ei ole päässeet kehittymään kunnolla.
Olen invalidisoitunut siten, etten kykene enää ihmissuhteisiin, minkäänlaisiin. Vaikka netistä jonkun tapaisikin, niin homma kaatuu sitten siihen kun en uskaltaudu näkemään. Kukaanhan kun ei viitsi pelkkänä nettikaverina ketään pitää, kun se ei ole mikään oikea kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te invalidisoituneet ette hakeudu harrastustoimintaan? Sitä on tarjolla joka kylässä.
Yksinäisen on vaikea tutustua kehenkään lähemmin. Harrastuksissa tulee ulkopuolinen olo.
No voi jee, tietysti kaikessa on aluksi ulkopuolinen olo, siksi sinne silti vaan mennään että päästään mukaan. Yksinäisyytesi syy on omassa käytöksessäsi: jäät yksin koska vetäydyt yksin eikä kukaan tule sinua sieltä kotoa hakemaan vaikka miten haluaisit.
Mukaan nyt vaan erilaisiin harrastustoimiin ja tunnustelemaan mikä niistä tuntuisi omalta.Ja kyllä: sillä pitää käydä useita kertoja jotta tutustuu ja pääsee mukaan! Et voi ottaa nokkiisi siitä jos et heti ensi kerrasta pääse juttuihin vieraiden ihmisten kanssa.
Jaha, tää "ei muutakun itse niskasta kiinni vaan" joka on lääke joka ongelmaan.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko orpoja? Tai eikö teillä todellakaan ole ketään sukulaista joka kävisi teidän luonanne edes vastuullisuudentunteesta jos ei muuten? Sisaria, serkkuja.
Vaikka käyn usein vanhemmillani, usein saattaa olla niin etten puhu sanaakaan koko vierailun aikana. En edes katso vanhempiani silmiin ja olen unohtanut miltä he näyttävät. Asiat voivat todellakin olla näin vinksahtaneesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas näitä ketjuja... kun valtio tai kunta ei toimita eteen, niin indvalidisoidutaan.
Jos sulla on ketään iäkästä perheenjäsentä joka on esim kokenut sota-ajan tai pula-ajan, niin keitä sille kahvit ja kuuntele häntä saat perspektiiviä.
Jokainen on itse vastuussa elämästään ja Suomessa on todella helppoa kuten muut ovat jo maininneet, kunhan lähtee ovesta ulos!
Mukavuusalueen ulkopuolelle meno on kuin muskeli. jota VOI ja PITÄÄ treenata, ei tarvita terapeuttia eikä lääkkeitä.
Tuon mukavuusalueen ulkopuolelle menemisen treenaaminen on osa elämää ja ihmisenä olemista.
Olet ikään kuin velkaa sen vanhemmillesi jotka ovat sinut saattaneet tänne. Eivät he ajatelleet sinulle tuollaista kohtaloa.
Kivikaudella kaikki luolaan jumittuneet korjasi kalma! Herätys.
Minusta tuntuu, että tuo "sosiaalisten taitojen puute" ei ole useimmilla edes mikään varsinainen syy yksinäisyyteen. Useimmilla tuntemillani yksinäisillä on huonoja kokemuksia ihmissuhteista, jolloin syystäkin alkaa vetäytymään kuoreensa. Se ei ole aina edes mitenkään tiedostettua toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Taas näitä ketjuja... kun valtio tai kunta ei toimita eteen, niin indvalidisoidutaan.
Jos sulla on ketään iäkästä perheenjäsentä joka on esim kokenut sota-ajan tai pula-ajan, niin keitä sille kahvit ja kuuntele häntä saat perspektiiviä.
Jokainen on itse vastuussa elämästään ja Suomessa on todella helppoa kuten muut ovat jo maininneet, kunhan lähtee ovesta ulos!
Tästä pitäisi kyllä tehdä bingo. Tässä mainittiin sota-aika ja pari viestiä myöhemmin syyllistetään masentuneita ja yksinäisiä jostain aivan hämärästä, tällä kertaa on ilmeisesti jokin mystinen velvollisuus vanhempia kohtaan olla olematta yksinäinen. Itseään niskasta kiinni ottaminen ja harrastuksetkin on jo mainittu, enää puuttuu Afrikan lapset.
On- offilla menee, nyt on on- vaihde taas: jaksan kuntoilla, kokkailla, leipoa, käydä tapahtumissa yksinkin jne. Off- hetkinä mietin ettei tässä ole mitään järkeä, ja kukaan koko maailmassa ei välitä minusta pätkääkään enkä mekritse kenellekään yhtään mitään. Yritän sittne lohdttautua sillä, että ainakaan en ole pahoinpitelevässä suhteessa/seurassa ja muidenkin kohdalla voi useinkin ollakys evaon kulissseista, kivoja kuvia someen jne. ja totuus takana ihan toinen.
Vaikeinta on aina lähteä sieltä kotiovesta, yksin se on suurempi haaste vielä. Mutta sit kun lähtee edes hetkeksi ulos tms., niin on yleensä parempi fiilis(leli törmää johonkuhun ilkeään mulqquun sielläkin joka vaan masentaa lisää ja tulee olo, että olisi vana pitänyt pysyä kotona)ja on kiva taas palata kotiin, omaan rauhaan:)
No voi jee, tietysti kaikessa on aluksi ulkopuolinen olo, siksi sinne silti vaan mennään että päästään mukaan. Yksinäisyytesi syy on omassa käytöksessäsi: jäät yksin koska vetäydyt yksin eikä kukaan tule sinua sieltä kotoa hakemaan vaikka miten haluaisit.
Mukaan nyt vaan erilaisiin harrastustoimiin ja tunnustelemaan mikä niistä tuntuisi omalta.
Ja kyllä: sillä pitää käydä useita kertoja jotta tutustuu ja pääsee mukaan! Et voi ottaa nokkiisi siitä jos et heti ensi kerrasta pääse juttuihin vieraiden ihmisten kanssa.