Lue keskustelun säännöt.
Osaako joku selittää tällaisen käytöksen?
18.11.2021 |
Osaako joku selittää allaolevan käytöksen? Kuvaus toisesta ketjusta.
Meillä on tätä myös. Ja sitä esiintyy muutenkin kuin lahjojen yhteydessä. Aina jotenkin aletaan "ajatella itse". Tyyliin ensin halutaan tulla lastenvahdiksi, teen valmiiksi ruoan kaikille (huomioitu kaikki mahdolliset allergiat, rajoitteet ja mieltymykset) ja kun tulen takaisin, on pakastimesta kaivettu ranskispussi ja kaapista tonnikalaa ja selitetään sitten, että "ajattelin että lapset kuitenkin haluaisi tätä".
Halutaan olla avuksi ja sanon että menkää vaikka hetkeksi puistoon keinumaan. Kolme tuntia myöhemmin palataan läpimärkinä kun "ajattelin että lapsi halusi kaupungille".
Miksi lähdetään tällä lailla "itse ajattelemaan" sen sijaan, että se minun ehdottamani ei oikeastaan ikinä käy? En voi ymmärtää tätä käytöstä. Ja ei, ei ole anoppi.
Onko tämä oikeasti jotain nepsyä/adhd:tä vai mitä tääm on?
----------
Ainakin oman äitini kohdalla kyse on siitä, että hän odottaa, että hänen omavalitsemiaan tavaroita ja tekoja kiitettäisiin ja arvostettaisiin kyyneliin asti liikuttuen. Se ei hänelle jostain syystä kelpaa, että olisi tosi kiitollinen siitä, että saisi asian, jota saaja on itse toivonut.
Ne toivotut asiat muutetaan tästä samasta syystä jollain tavalla. On kysytty lahjatoiveita (erotuksena siihen, että saaja olisi vain pyytänyt tai vaatinut jotain) ja on pyytänyt punaista pyyhettä. Kaupassa punaisen pyyhkeen vieressä on samanlainen sininen pyyhe, joten lahjaksi tulee 100 % varmuudella se sininen pyyhe. "Noku mä AJATTELIN, että se sininen olisikin PAREMPI!"
Lopputuloksena näihin lahjomisiin liittyy aina molemminpuolinen loukkaantuminen. Saajaa v#tuttaa saada jotain turhaa ja antaja on täysin pöyristynyt kiittämättömyydestä, kun se annettu lahja ei nyt kelpaakaan.
t. "siskosi"
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
En pidä siitä, että joku muu määrittelee mitä esim lasten kanssa pitää tehdä tai syödä kun se vastuu on minulle luotettu. Ja haluan hemmotella niitä lapsia ja he on pomoja. Vanhemmat tehköön joka hiton asiasta niitä neuvottelukysymyksiä.
No sitten sinä et kyllä ole sopiva kenenkään muun lapsia hoitamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä siitä, että joku muu määrittelee mitä esim lasten kanssa pitää tehdä tai syödä kun se vastuu on minulle luotettu. Ja haluan hemmotella niitä lapsia ja he on pomoja. Vanhemmat tehköön joka hiton asiasta niitä neuvottelukysymyksiä.
No sitten sinä et kyllä ole sopiva kenenkään muun lapsia hoitamaan.
Ei lapsia omisteta kuten lemmikkieläimet omistetaan, että vain minä ja minä tiedän. On vanhemman vastuulla olla lapsen puolella ja hänen tehtävä arvioida onko joku riittävän luotettava hoitamaan lasta. Jos kokeen, että lapsen mukaan pitää laittaa se viiden sivun manuaali se ei ole kuin omistushalukkuutta ja luottamuspulaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä siitä, että joku muu määrittelee mitä esim lasten kanssa pitää tehdä tai syödä kun se vastuu on minulle luotettu. Ja haluan hemmotella niitä lapsia ja he on pomoja. Vanhemmat tehköön joka hiton asiasta niitä neuvottelukysymyksiä.
No sitten sinä et kyllä ole sopiva kenenkään muun lapsia hoitamaan.
Ei lapsia omisteta kuten lemmikkieläimet omistetaan, että vain minä ja minä tiedän. On vanhemman vastuulla olla lapsen puolella ja hänen tehtävä arvioida onko joku riittävän luotettava hoitamaan lasta. Jos kokeen, että lapsen mukaan pitää laittaa se viiden sivun manuaali se ei ole kuin omistushalukkuutta ja luottamuspulaa.
Vanhempi on aina vastuussa lapsestaan eikä sitä miksikään muuta jonkun ulkopuolisen hölinät.
Missä on muka viiden sivun manuaali?
Jos laitan ruokaa valmiiksi tai sanon että lähipuistoon saa mennä.
Mikä siinä on ylivoimaista ohjeistamista? Molemmissa kyse lapsen edusta. Siitä että saa kunnon ravintoa ja saa lääkkeensä.
Lapsi ei ole kenenkään aikuisen viihdyke.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Eräs psykologi sanoi kerran, etta ihminen opettaa muita miten haluaa tulla kohdelluksi. Pätee myös silloin kun lopputulos on ei-toivottu. Tässä ei tarvitse varmaan pohtia miten tähän on tultu vaan miten tästä pääsee eroon. On kaksi tapaa. Ensimmäinen on ettet tee valmisteluja, neuvo tai ohjeista koska sinua jyrätään joka tapauksessa. Voi mennä aikaa etta besserwisseri edes huomaa ettet välitä, mikä tietenkin syö hermojasi. Toinen tapa on antaa samalla mitalla takaisin. Sovitut asiat eivät päde, teet päinvastoin. Tiistain meno onkin torstaina, koska ajattelit etta se kuitenkin sopii paremmin. Kysy tuleeko kylään, eikun me mennäänkin muualle, jne. Seuraa armoton räyhäämäminen, pointti on kuitenkin etta toinen saa kokea miltä sinusta tuntuu eli maistaa omaa lääkettään. Tee sovinto kun asia on ymmärretty, ei ole tarkoitus kostaa.
Surkea neuvo. Jos ihmisellä on haasteita kanssakäymisessä lajitovereidensa kanssa, on asioista kyettävä puhumaan avoimesti ja suoraan. Tuollainen vihjailu ja ”annetaan hänen maistaa omaa lääkettään” käyttäytyminen on typerää, keskenkasvuista ja mahdollisesti johtaa merkittäviin sosiaalisiin konflikteihin. Asioista pitää kyetä puhumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä siitä, että joku muu määrittelee mitä esim lasten kanssa pitää tehdä tai syödä kun se vastuu on minulle luotettu. Ja haluan hemmotella niitä lapsia ja he on pomoja. Vanhemmat tehköön joka hiton asiasta niitä neuvottelukysymyksiä.
No sitten sinä et kyllä ole sopiva kenenkään muun lapsia hoitamaan.
Ei lapsia omisteta kuten lemmikkieläimet omistetaan, että vain minä ja minä tiedän. On vanhemman vastuulla olla lapsen puolella ja hänen tehtävä arvioida onko joku riittävän luotettava hoitamaan lasta. Jos kokeen, että lapsen mukaan pitää laittaa se viiden sivun manuaali se ei ole kuin omistushalukkuutta ja luottamuspulaa.
Vanhempi on aina vastuussa lapsestaan eikä sitä miksikään muuta jonkun ulkopuolisen hölinät.
Missä on muka viiden sivun manuaali?
Jos laitan ruokaa valmiiksi tai sanon että lähipuistoon saa mennä.
Mikä siinä on ylivoimaista ohjeistamista? Molemmissa kyse lapsen edusta. Siitä että saa kunnon ravintoa ja saa lääkkeensä.
Lapsi ei ole kenenkään aikuisen viihdyke.
Ap
Miksi rajoittat sekä syömisen ja menemisen? Etkö luota, että toinen osaa pitää lapsen hengissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs psykologi sanoi kerran, etta ihminen opettaa muita miten haluaa tulla kohdelluksi. Pätee myös silloin kun lopputulos on ei-toivottu. Tässä ei tarvitse varmaan pohtia miten tähän on tultu vaan miten tästä pääsee eroon. On kaksi tapaa. Ensimmäinen on ettet tee valmisteluja, neuvo tai ohjeista koska sinua jyrätään joka tapauksessa. Voi mennä aikaa etta besserwisseri edes huomaa ettet välitä, mikä tietenkin syö hermojasi. Toinen tapa on antaa samalla mitalla takaisin. Sovitut asiat eivät päde, teet päinvastoin. Tiistain meno onkin torstaina, koska ajattelit etta se kuitenkin sopii paremmin. Kysy tuleeko kylään, eikun me mennäänkin muualle, jne. Seuraa armoton räyhäämäminen, pointti on kuitenkin etta toinen saa kokea miltä sinusta tuntuu eli maistaa omaa lääkettään. Tee sovinto kun asia on ymmärretty, ei ole tarkoitus kostaa.
Surkea neuvo. Jos ihmisellä on haasteita kanssakäymisessä lajitovereidensa kanssa, on asioista kyettävä puhumaan avoimesti ja suoraan. Tuollainen vihjailu ja ”annetaan hänen maistaa omaa lääkettään” käyttäytyminen on typerää, keskenkasvuista ja mahdollisesti johtaa merkittäviin sosiaalisiin konflikteihin. Asioista pitää kyetä puhumaan.
Kuvitteletko sinä että tällainen omavaltainen rajaton ihminen muka pystyy keskustelemaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä siitä, että joku muu määrittelee mitä esim lasten kanssa pitää tehdä tai syödä kun se vastuu on minulle luotettu. Ja haluan hemmotella niitä lapsia ja he on pomoja. Vanhemmat tehköön joka hiton asiasta niitä neuvottelukysymyksiä.
No sitten sinä et kyllä ole sopiva kenenkään muun lapsia hoitamaan.
Ei lapsia omisteta kuten lemmikkieläimet omistetaan, että vain minä ja minä tiedän. On vanhemman vastuulla olla lapsen puolella ja hänen tehtävä arvioida onko joku riittävän luotettava hoitamaan lasta. Jos kokeen, että lapsen mukaan pitää laittaa se viiden sivun manuaali se ei ole kuin omistushalukkuutta ja luottamuspulaa.
Vanhempi on aina vastuussa lapsestaan eikä sitä miksikään muuta jonkun ulkopuolisen hölinät.
Missä on muka viiden sivun manuaali?
Jos laitan ruokaa valmiiksi tai sanon että lähipuistoon saa mennä.
Mikä siinä on ylivoimaista ohjeistamista? Molemmissa kyse lapsen edusta. Siitä että saa kunnon ravintoa ja saa lääkkeensä.
Lapsi ei ole kenenkään aikuisen viihdyke.
Ap
Lapsi ei mene rikki siitä, jos ei koko ajan saa kunnon ravintoa. Eikä siitä sillä on kerrankin kivaa eikä ole koko aikaa aikuisen vallankäytön kohteena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä siitä, että joku muu määrittelee mitä esim lasten kanssa pitää tehdä tai syödä kun se vastuu on minulle luotettu. Ja haluan hemmotella niitä lapsia ja he on pomoja. Vanhemmat tehköön joka hiton asiasta niitä neuvottelukysymyksiä.
No sitten sinä et kyllä ole sopiva kenenkään muun lapsia hoitamaan.
Ei lapsia omisteta kuten lemmikkieläimet omistetaan, että vain minä ja minä tiedän. On vanhemman vastuulla olla lapsen puolella ja hänen tehtävä arvioida onko joku riittävän luotettava hoitamaan lasta. Jos kokeen, että lapsen mukaan pitää laittaa se viiden sivun manuaali se ei ole kuin omistushalukkuutta ja luottamuspulaa.
Vanhempi on aina vastuussa lapsestaan eikä sitä miksikään muuta jonkun ulkopuolisen hölinät.
Missä on muka viiden sivun manuaali?
Jos laitan ruokaa valmiiksi tai sanon että lähipuistoon saa mennä.
Mikä siinä on ylivoimaista ohjeistamista? Molemmissa kyse lapsen edusta. Siitä että saa kunnon ravintoa ja saa lääkkeensä.
Lapsi ei ole kenenkään aikuisen viihdyke.
Ap
Miksi rajoittat sekä syömisen ja menemisen? Etkö luota, että toinen osaa pitää lapsen hengissä?
Koska minun kotini ja tiedän mitä syötävää siellä on. Tiedän ruokarajoitteet ja mitä sinä päivänä on jo syöty. Ja eikö se lasten kanssa oleminen ollutkaan se päätarkoitus?
Koska lapsen lääkitys. Ja ei, ei tullut mieleenkään että lapsi käytännössä kaapataan ohjeen vastaisesti.
Ja ei, wnää en luota sitäkään vähää.
Ap
Rajattomuutta tai marttyyrityypin n-kirjaimella alkavaa persoonallisuushäiriötä tai persoonallisuudenpiirrettä. Itse rajaan tuollaiset ihmiset ulos elämästäni. Kun on sukulaisista kyse niin on tietysti kinkkisempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä siitä, että joku muu määrittelee mitä esim lasten kanssa pitää tehdä tai syödä kun se vastuu on minulle luotettu. Ja haluan hemmotella niitä lapsia ja he on pomoja. Vanhemmat tehköön joka hiton asiasta niitä neuvottelukysymyksiä.
No sitten sinä et kyllä ole sopiva kenenkään muun lapsia hoitamaan.
Ei lapsia omisteta kuten lemmikkieläimet omistetaan, että vain minä ja minä tiedän. On vanhemman vastuulla olla lapsen puolella ja hänen tehtävä arvioida onko joku riittävän luotettava hoitamaan lasta. Jos kokeen, että lapsen mukaan pitää laittaa se viiden sivun manuaali se ei ole kuin omistushalukkuutta ja luottamuspulaa.
Vanhempi on aina vastuussa lapsestaan eikä sitä miksikään muuta jonkun ulkopuolisen hölinät.
Missä on muka viiden sivun manuaali?
Jos laitan ruokaa valmiiksi tai sanon että lähipuistoon saa mennä.
Mikä siinä on ylivoimaista ohjeistamista? Molemmissa kyse lapsen edusta. Siitä että saa kunnon ravintoa ja saa lääkkeensä.
Lapsi ei ole kenenkään aikuisen viihdyke.
Ap
Siinä on tasan kaksi neuvoa liikaa, jos hoitaja on luotettava. Ja kuka edes antaa lasta ihmiselle, jolle pitää antaa ohjeita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä siitä, että joku muu määrittelee mitä esim lasten kanssa pitää tehdä tai syödä kun se vastuu on minulle luotettu. Ja haluan hemmotella niitä lapsia ja he on pomoja. Vanhemmat tehköön joka hiton asiasta niitä neuvottelukysymyksiä.
No sitten sinä et kyllä ole sopiva kenenkään muun lapsia hoitamaan.
Ei lapsia omisteta kuten lemmikkieläimet omistetaan, että vain minä ja minä tiedän. On vanhemman vastuulla olla lapsen puolella ja hänen tehtävä arvioida onko joku riittävän luotettava hoitamaan lasta. Jos kokeen, että lapsen mukaan pitää laittaa se viiden sivun manuaali se ei ole kuin omistushalukkuutta ja luottamuspulaa.
Vanhempi on aina vastuussa lapsestaan eikä sitä miksikään muuta jonkun ulkopuolisen hölinät.
Missä on muka viiden sivun manuaali?
Jos laitan ruokaa valmiiksi tai sanon että lähipuistoon saa mennä.
Mikä siinä on ylivoimaista ohjeistamista? Molemmissa kyse lapsen edusta. Siitä että saa kunnon ravintoa ja saa lääkkeensä.
Lapsi ei ole kenenkään aikuisen viihdyke.
Ap
Lapsi ei mene rikki siitä, jos ei koko ajan saa kunnon ravintoa. Eikä siitä sillä on kerrankin kivaa eikä ole koko aikaa aikuisen vallankäytön kohteena.
Mitä ihmeen vallankäyttöä? Onko se siis vallankäyttöä että pitää kiinni lääkärib määräämästä lääkityksestä? Onko hauskaa tuupertua kaupungille?
Ja mitä ihmeen hauskaa on pahassa ravinneköyhässä ruuassa? Kyyn vaihtoehtona oli syödä lempiruokaa jota lapset oli itse valitsemassa ja laittamassa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs psykologi sanoi kerran, etta ihminen opettaa muita miten haluaa tulla kohdelluksi. Pätee myös silloin kun lopputulos on ei-toivottu. Tässä ei tarvitse varmaan pohtia miten tähän on tultu vaan miten tästä pääsee eroon. On kaksi tapaa. Ensimmäinen on ettet tee valmisteluja, neuvo tai ohjeista koska sinua jyrätään joka tapauksessa. Voi mennä aikaa etta besserwisseri edes huomaa ettet välitä, mikä tietenkin syö hermojasi. Toinen tapa on antaa samalla mitalla takaisin. Sovitut asiat eivät päde, teet päinvastoin. Tiistain meno onkin torstaina, koska ajattelit etta se kuitenkin sopii paremmin. Kysy tuleeko kylään, eikun me mennäänkin muualle, jne. Seuraa armoton räyhäämäminen, pointti on kuitenkin etta toinen saa kokea miltä sinusta tuntuu eli maistaa omaa lääkettään. Tee sovinto kun asia on ymmärretty, ei ole tarkoitus kostaa.
Surkea neuvo. Jos ihmisellä on haasteita kanssakäymisessä lajitovereidensa kanssa, on asioista kyettävä puhumaan avoimesti ja suoraan. Tuollainen vihjailu ja ”annetaan hänen maistaa omaa lääkettään” käyttäytyminen on typerää, keskenkasvuista ja mahdollisesti johtaa merkittäviin sosiaalisiin konflikteihin. Asioista pitää kyetä puhumaan.
Kuvitteletko sinä että tällainen omavaltainen rajaton ihminen muka pystyy keskustelemaan?
Omavaltaisen, rajattoman, keskusteluun kyvyttömän ihmisen kanssa ei olla tekemisissä, eikä hänelle varsinkaan anneta lapsia hoidettavaksi. Jos tällaisesta ihmisestä oli ap:lla kyse, niin hyvä että saatiin tämäkin ohje kerrottua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä siitä, että joku muu määrittelee mitä esim lasten kanssa pitää tehdä tai syödä kun se vastuu on minulle luotettu. Ja haluan hemmotella niitä lapsia ja he on pomoja. Vanhemmat tehköön joka hiton asiasta niitä neuvottelukysymyksiä.
No sitten sinä et kyllä ole sopiva kenenkään muun lapsia hoitamaan.
Ei lapsia omisteta kuten lemmikkieläimet omistetaan, että vain minä ja minä tiedän. On vanhemman vastuulla olla lapsen puolella ja hänen tehtävä arvioida onko joku riittävän luotettava hoitamaan lasta. Jos kokeen, että lapsen mukaan pitää laittaa se viiden sivun manuaali se ei ole kuin omistushalukkuutta ja luottamuspulaa.
Vanhempi on aina vastuussa lapsestaan eikä sitä miksikään muuta jonkun ulkopuolisen hölinät.
Missä on muka viiden sivun manuaali?
Jos laitan ruokaa valmiiksi tai sanon että lähipuistoon saa mennä.
Mikä siinä on ylivoimaista ohjeistamista? Molemmissa kyse lapsen edusta. Siitä että saa kunnon ravintoa ja saa lääkkeensä.
Lapsi ei ole kenenkään aikuisen viihdyke.
Ap
Siinä on tasan kaksi neuvoa liikaa, jos hoitaja on luotettava. Ja kuka edes antaa lasta ihmiselle, jolle pitää antaa ohjeita?
Ei ne olleet neuvoja, vaan ohjeita.
Miten hoitaja muka tietää toimia jos ei ole ohjeita? Korteistako hän lukee kaiken?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä siitä, että joku muu määrittelee mitä esim lasten kanssa pitää tehdä tai syödä kun se vastuu on minulle luotettu. Ja haluan hemmotella niitä lapsia ja he on pomoja. Vanhemmat tehköön joka hiton asiasta niitä neuvottelukysymyksiä.
No sitten sinä et kyllä ole sopiva kenenkään muun lapsia hoitamaan.
Ei lapsia omisteta kuten lemmikkieläimet omistetaan, että vain minä ja minä tiedän. On vanhemman vastuulla olla lapsen puolella ja hänen tehtävä arvioida onko joku riittävän luotettava hoitamaan lasta. Jos kokeen, että lapsen mukaan pitää laittaa se viiden sivun manuaali se ei ole kuin omistushalukkuutta ja luottamuspulaa.
Vanhempi on aina vastuussa lapsestaan eikä sitä miksikään muuta jonkun ulkopuolisen hölinät.
Missä on muka viiden sivun manuaali?
Jos laitan ruokaa valmiiksi tai sanon että lähipuistoon saa mennä.
Mikä siinä on ylivoimaista ohjeistamista? Molemmissa kyse lapsen edusta. Siitä että saa kunnon ravintoa ja saa lääkkeensä.
Lapsi ei ole kenenkään aikuisen viihdyke.
Ap
Miksi rajoittat sekä syömisen ja menemisen? Etkö luota, että toinen osaa pitää lapsen hengissä?
Koska minun kotini ja tiedän mitä syötävää siellä on. Tiedän ruokarajoitteet ja mitä sinä päivänä on jo syöty. Ja eikö se lasten kanssa oleminen ollutkaan se päätarkoitus?
Koska lapsen lääkitys. Ja ei, ei tullut mieleenkään että lapsi käytännössä kaapataan ohjeen vastaisesti.
Ja ei, wnää en luota sitäkään vähää.
Ap
Päätarkoitus ei todellakaan koko ajan kaiken kontrollointi. Eihän sellaista kukaan jaksa. Ei aikuinen, eikä lapsi. Relaa vähän äläkä periytä niille lapsille tuollaista ylisuorittamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä siitä, että joku muu määrittelee mitä esim lasten kanssa pitää tehdä tai syödä kun se vastuu on minulle luotettu. Ja haluan hemmotella niitä lapsia ja he on pomoja. Vanhemmat tehköön joka hiton asiasta niitä neuvottelukysymyksiä.
No sitten sinä et kyllä ole sopiva kenenkään muun lapsia hoitamaan.
Ei lapsia omisteta kuten lemmikkieläimet omistetaan, että vain minä ja minä tiedän. On vanhemman vastuulla olla lapsen puolella ja hänen tehtävä arvioida onko joku riittävän luotettava hoitamaan lasta. Jos kokeen, että lapsen mukaan pitää laittaa se viiden sivun manuaali se ei ole kuin omistushalukkuutta ja luottamuspulaa.
Vanhempi on aina vastuussa lapsestaan eikä sitä miksikään muuta jonkun ulkopuolisen hölinät.
Missä on muka viiden sivun manuaali?
Jos laitan ruokaa valmiiksi tai sanon että lähipuistoon saa mennä.
Mikä siinä on ylivoimaista ohjeistamista? Molemmissa kyse lapsen edusta. Siitä että saa kunnon ravintoa ja saa lääkkeensä.
Lapsi ei ole kenenkään aikuisen viihdyke.
Ap
Miksi rajoittat sekä syömisen ja menemisen? Etkö luota, että toinen osaa pitää lapsen hengissä?
Koska minun kotini ja tiedän mitä syötävää siellä on. Tiedän ruokarajoitteet ja mitä sinä päivänä on jo syöty. Ja eikö se lasten kanssa oleminen ollutkaan se päätarkoitus?
Koska lapsen lääkitys. Ja ei, ei tullut mieleenkään että lapsi käytännössä kaapataan ohjeen vastaisesti.
Ja ei, wnää en luota sitäkään vähää.
Ap
Päätarkoitus ei todellakaan koko ajan kaiken kontrollointi. Eihän sellaista kukaan jaksa. Ei aikuinen, eikä lapsi. Relaa vähän äläkä periytä niille lapsille tuollaista ylisuorittamista.
Jaaha. Palstahäirikkö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän toki sinun kantasi mutta kyllä minua myös hieman ärsyttää jos kaikki on suuniteltu ja ohjelmoitu minulle valmiiksi niin että mitään omaa ei voi keksiä. Se saa minulle tunteen että toinen ei luota minun kykyyni selviytyä lasten kanssa tai että osaisin keksiä heille kivaa tekemistä.
Eli pitääkö jättää tekemättä se ruoka? Luottaa siihen että kaapin pohjilta raavitaan jotain? Tai tilataan?
Mun lapsella on säännöllinen lääkitys, eikä ollut ollenkaan kiva, että hän ei ole sitä lääkettä ottamassa ajallaan kun ei ollutkaan siellä lähipuistossa. Olisi ollut hyvä tietää ennakkoon, että se olisi pakattu mukaan.
ap
Esimerkiksi. Ei kai sinun ole pakko tehdä kaikkea ihan loppuun asti. Riittää että varaat aineksia joista voi tehdä.
Lääkkeetkin olisi voinut hoitaa vain niin että sanoo että ottakaa lääkkeet mukaan menette sitten minne menette että voi ottaa ajallaan. Ei sitä ole pakko hoitaa niin että saa mennä vaan juuri tiettyyn paikkaan.
Miksi minun pitäisi tehdä noin? Se lääkitys on ihan tarpeeksi sitovaa ja stressaavaa ilman että sitten joku vieras alkaa säädellä ilmoittamatta omiaan. Miksei voi ajatella että hän soittaa sieltä puistosta ja kysyy, voiko he lähteäkin kaupungille? Nyt lapselle tuli liki 7 tunnin syömätauko ja lääkerytmi meni sekaisin.
ap
Vaatiiko lapsen sairaus tarkkaa ruokarytmiä? Jos ei, tuo 7 tuntia ei tunnu mitenkään mahdottoman kauhealta asialta silloin tällöin, ihmisen on hyvä oppia miltä nälkä tuntuu. Onko mahdollista, että korostat tätä ruokkimiskykyäsi hiukan liikaa ja sisarella on aihetta kokea, että teet tämän hieroaksesi erinomaisuuttasi hänen nenäänsä?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on myös tällaista. Käytöstä selitetään sillä, että "ihmisellä on oikeus pitää hauskaa". En vaan ymmärrä, että miksi se hauska pitää pitää meillä ja niin, että meillä menee arki ihan sekaisin.
Kun tungetaan hoitamaan toipilasta ja minä sanon, että leikkikää sitten rauhallisia leikkejä, että lapsi on vielä toipilas, vastassa on ylösalaisin myllätty huusholli ja hikinen hengitysoireinen astmalapsi, jolle on pidetty kuulemma urheilukilpailua.
Tai jos sanon erikseen, että en halua vieraita kello 19.30 jälkeen, meille tullaan pimputtamaan ovikelloa 21.00, pelleillään pihalla kunnes on pakko päästää sisään ja sitten kiskotaan lapset nukkumasta.
Ja seuraavalla viikolla kuulen, että selän takana on haukuttu, kun meillä ei ole lapsilla edes rytmiä.
Kukaan ei jaksa tällaista! Ei se sukulaisperhe ole mikään aikuisten riemukeskus.
Tämän on oltava osastoa "tarkoitin sen vahingoksi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän toki sinun kantasi mutta kyllä minua myös hieman ärsyttää jos kaikki on suuniteltu ja ohjelmoitu minulle valmiiksi niin että mitään omaa ei voi keksiä. Se saa minulle tunteen että toinen ei luota minun kykyyni selviytyä lasten kanssa tai että osaisin keksiä heille kivaa tekemistä.
Eli pitääkö jättää tekemättä se ruoka? Luottaa siihen että kaapin pohjilta raavitaan jotain? Tai tilataan?
Mun lapsella on säännöllinen lääkitys, eikä ollut ollenkaan kiva, että hän ei ole sitä lääkettä ottamassa ajallaan kun ei ollutkaan siellä lähipuistossa. Olisi ollut hyvä tietää ennakkoon, että se olisi pakattu mukaan.
ap
Esimerkiksi. Ei kai sinun ole pakko tehdä kaikkea ihan loppuun asti. Riittää että varaat aineksia joista voi tehdä.
Lääkkeetkin olisi voinut hoitaa vain niin että sanoo että ottakaa lääkkeet mukaan menette sitten minne menette että voi ottaa ajallaan. Ei sitä ole pakko hoitaa niin että saa mennä vaan juuri tiettyyn paikkaan.
Miksi minun pitäisi tehdä noin? Se lääkitys on ihan tarpeeksi sitovaa ja stressaavaa ilman että sitten joku vieras alkaa säädellä ilmoittamatta omiaan. Miksei voi ajatella että hän soittaa sieltä puistosta ja kysyy, voiko he lähteäkin kaupungille? Nyt lapselle tuli liki 7 tunnin syömätauko ja lääkerytmi meni sekaisin.
ap
Vaatiiko lapsen sairaus tarkkaa ruokarytmiä? Jos ei, tuo 7 tuntia ei tunnu mitenkään mahdottoman kauhealta asialta silloin tällöin, ihmisen on hyvä oppia miltä nälkä tuntuu. Onko mahdollista, että korostat tätä ruokkimiskykyäsi hiukan liikaa ja sisarella on aihetta kokea, että teet tämän hieroaksesi erinomaisuuttasi hänen nenäänsä?
Neuvolassa on kyllä ihan selkeä suositus lasten ruokarytmistä, eikä 7 tunnin taukoa siellä suositella ollenkaan. Muuta kuin yöunien aikaan.
Samainen sisar myös jatkuvasti itse valittaa että lapseni on liian laihoja. Vaikka he kasvavat täsmälleen kuin oppikirjassa.
Kyseisellä lapsella on kaksi kroonista sairautta, hänen on elintärkeää saada se lääke ajallaan ja sama sisko on jo kertaalleen aiheuttanut yhden sairaalareissun.
En voi sille mitään, jos jonkun ihmisen itsetunto on liian hauras kestämään sitä, että lasten pitää saada ruokaa ja lääkärin määräämä lääkitys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän toki sinun kantasi mutta kyllä minua myös hieman ärsyttää jos kaikki on suuniteltu ja ohjelmoitu minulle valmiiksi niin että mitään omaa ei voi keksiä. Se saa minulle tunteen että toinen ei luota minun kykyyni selviytyä lasten kanssa tai että osaisin keksiä heille kivaa tekemistä.
Eli pitääkö jättää tekemättä se ruoka? Luottaa siihen että kaapin pohjilta raavitaan jotain? Tai tilataan?
Mun lapsella on säännöllinen lääkitys, eikä ollut ollenkaan kiva, että hän ei ole sitä lääkettä ottamassa ajallaan kun ei ollutkaan siellä lähipuistossa. Olisi ollut hyvä tietää ennakkoon, että se olisi pakattu mukaan.
ap
Esimerkiksi. Ei kai sinun ole pakko tehdä kaikkea ihan loppuun asti. Riittää että varaat aineksia joista voi tehdä.
Lääkkeetkin olisi voinut hoitaa vain niin että sanoo että ottakaa lääkkeet mukaan menette sitten minne menette että voi ottaa ajallaan. Ei sitä ole pakko hoitaa niin että saa mennä vaan juuri tiettyyn paikkaan.
Miksi minun pitäisi tehdä noin? Se lääkitys on ihan tarpeeksi sitovaa ja stressaavaa ilman että sitten joku vieras alkaa säädellä ilmoittamatta omiaan. Miksei voi ajatella että hän soittaa sieltä puistosta ja kysyy, voiko he lähteäkin kaupungille? Nyt lapselle tuli liki 7 tunnin syömätauko ja lääkerytmi meni sekaisin.
ap
Vaatiiko lapsen sairaus tarkkaa ruokarytmiä? Jos ei, tuo 7 tuntia ei tunnu mitenkään mahdottoman kauhealta asialta silloin tällöin, ihmisen on hyvä oppia miltä nälkä tuntuu. Onko mahdollista, että korostat tätä ruokkimiskykyäsi hiukan liikaa ja sisarella on aihetta kokea, että teet tämän hieroaksesi erinomaisuuttasi hänen nenäänsä?
Neuvolassa on kyllä ihan selkeä suositus lasten ruokarytmistä, eikä 7 tunnin taukoa siellä suositella ollenkaan. Muuta kuin yöunien aikaan.
Samainen sisar myös jatkuvasti itse valittaa että lapseni on liian laihoja. Vaikka he kasvavat täsmälleen kuin oppikirjassa.
Kyseisellä lapsella on kaksi kroonista sairautta, hänen on elintärkeää saada se lääke ajallaan ja sama sisko on jo kertaalleen aiheuttanut yhden sairaalareissun.
En voi sille mitään, jos jonkun ihmisen itsetunto on liian hauras kestämään sitä, että lasten pitää saada ruokaa ja lääkärin määräämä lääkitys.
En nyt oikein tiedä mitä vastaisin. Kysyin tätä asiaa ja sain vastauksen mutta jotenkin vastasit ohi kysymyksen. Eli itse asiassa vastasit tarkoittamattasi myöntävästi - teillä on jonkinlainen kissanhännänveto meneillään sisaren kanssa ja on varmaankin aina ollut. En tiedä mistä hänen käytöksensä perimmältään johtuu, mutta sinun rooliksesi on tullut tiukkis tosikko ja hänen roolinsa on vastuuton hippi. Ja ruokitte tätä roolitusta toisissanne.
En tiedä siihenkään sanoa mitään, miksi vaikutat olevan noin puolustuskannalla. Johtuuko se aiemmista järkytyksistä tai onko ennenkin tapahtunut isoja asioita, tai onko vanhempanne olleet epäluotettavia tavalla tai toisella. Mielestäni ylireagoit kysymykseeni, normaali ihminen hyväksyy kyllä vastauksesi ilman että joudut puolustamaan omaa persoonaasi, jos kerran lapsella on ollut todellinen hätä.
Mutta et usko sitä, joten lähdet varmistelemaan, puhumaan yleisistä lastenhoidon periaatteista ja arvuuttelemaan siskon huonoa itsetuntoa, kun vaikuttaa, että omasikaan ei ole kunnossa. Eli olet hyökkäävä samaan aikaan kun joudut kyselemään ihan normaalien asioiden oikeutusta (juu, ei voi antaa lasta vapaasti vietäväksi jos hänen terveytensä pitää ottaa erityishuomioon). Se on ymmärrettävää, mutta myös provosoi sisarta entisestään. Hän kun on päättänyt kouluttaa sinua ja tekee niin vaikka se on lapsellesi vaaraksi.
Sisar saattaa olla jonkin verran oikeassa siinä, että lapsesi voisi hyötyä siitä jos olisit rennompi. Sitähän voit harjoitella eikä se tarkoita että lapsen terveyttä riskeerataan. Ehkä sinun rentoutumisesi vähentäisi myös hänen hyökkäävyyttään. Mutta kyllähän sinä nyt joudut rajoittamaan hänen mahdollisuuksiaan hoitaa lastasi. Älä vihaa siskoasi silti, yritä nähdä hänessä hyvääkin. Pidät vain ne rajat.
En pidä siitä, että joku muu määrittelee mitä esim lasten kanssa pitää tehdä tai syödä kun se vastuu on minulle luotettu. Ja haluan hemmotella niitä lapsia ja he on pomoja. Vanhemmat tehköön joka hiton asiasta niitä neuvottelukysymyksiä.