Lue keskustelun säännöt.
Osaako joku selittää tällaisen käytöksen?
18.11.2021 |
Osaako joku selittää allaolevan käytöksen? Kuvaus toisesta ketjusta.
Meillä on tätä myös. Ja sitä esiintyy muutenkin kuin lahjojen yhteydessä. Aina jotenkin aletaan "ajatella itse". Tyyliin ensin halutaan tulla lastenvahdiksi, teen valmiiksi ruoan kaikille (huomioitu kaikki mahdolliset allergiat, rajoitteet ja mieltymykset) ja kun tulen takaisin, on pakastimesta kaivettu ranskispussi ja kaapista tonnikalaa ja selitetään sitten, että "ajattelin että lapset kuitenkin haluaisi tätä".
Halutaan olla avuksi ja sanon että menkää vaikka hetkeksi puistoon keinumaan. Kolme tuntia myöhemmin palataan läpimärkinä kun "ajattelin että lapsi halusi kaupungille".
Miksi lähdetään tällä lailla "itse ajattelemaan" sen sijaan, että se minun ehdottamani ei oikeastaan ikinä käy? En voi ymmärtää tätä käytöstä. Ja ei, ei ole anoppi.
Onko tämä oikeasti jotain nepsyä/adhd:tä vai mitä tääm on?
----------
Ainakin oman äitini kohdalla kyse on siitä, että hän odottaa, että hänen omavalitsemiaan tavaroita ja tekoja kiitettäisiin ja arvostettaisiin kyyneliin asti liikuttuen. Se ei hänelle jostain syystä kelpaa, että olisi tosi kiitollinen siitä, että saisi asian, jota saaja on itse toivonut.
Ne toivotut asiat muutetaan tästä samasta syystä jollain tavalla. On kysytty lahjatoiveita (erotuksena siihen, että saaja olisi vain pyytänyt tai vaatinut jotain) ja on pyytänyt punaista pyyhettä. Kaupassa punaisen pyyhkeen vieressä on samanlainen sininen pyyhe, joten lahjaksi tulee 100 % varmuudella se sininen pyyhe. "Noku mä AJATTELIN, että se sininen olisikin PAREMPI!"
Lopputuloksena näihin lahjomisiin liittyy aina molemminpuolinen loukkaantuminen. Saajaa v#tuttaa saada jotain turhaa ja antaja on täysin pöyristynyt kiittämättömyydestä, kun se annettu lahja ei nyt kelpaakaan.
t. "siskosi"
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Mä sanoisin että tää tapa liittyy tiettyyn persoonallisuustyyppiin sekä myös rajattomiin ihmisiin.
Ja jotenkin yhdistän siis tämän niihin persoonallisuustyyppeihin , jotka rakastaa ostaa lahjoja ja tehdä palveluksia toisille, mutta silti eivät kuuntele sitä toista ihmistä vaan haluavat itse kontrolloida kaikkea sekä kuvittelevat tietävänsä toista paremmin mitä tämä ihan oikeasti tarvitsee ja haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän toki sinun kantasi mutta kyllä minua myös hieman ärsyttää jos kaikki on suuniteltu ja ohjelmoitu minulle valmiiksi niin että mitään omaa ei voi keksiä. Se saa minulle tunteen että toinen ei luota minun kykyyni selviytyä lasten kanssa tai että osaisin keksiä heille kivaa tekemistä.
Millainen persoonallisuustyyppi tämä on? Onko tässä kyse siitä, että halutaan tehdä "oikein kunnolla" ja se mopo sitten vain karkaa - vai onko tämä jotain auktoriteettiuhmaa, että äidille pitää kapinoida erikseen? Koska tää muistuttaa tosi paljon teinin käytöstä, että väkisin tehdään just päinvastoin.
ap
Olen kyllä kieltämättä ollut tilanteessa, missä olen painokkaasti sanonut toiselle, että ÄLÄ AJATTELE minun puolestani, kun et selvästikään yhtään osaa sitä.
Toinen sitten vielä puolusteli, ettei ottanut minun toivetta huomioon, koska ei TARKOITTANUT mitään pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millainen persoonallisuustyyppi tämä on? Onko tässä kyse siitä, että halutaan tehdä "oikein kunnolla" ja se mopo sitten vain karkaa - vai onko tämä jotain auktoriteettiuhmaa, että äidille pitää kapinoida erikseen? Koska tää muistuttaa tosi paljon teinin käytöstä, että väkisin tehdään just päinvastoin.
ap
Liika toisen kontrollointi aiheuttaa vastareaktioita, oli kyse sitten teinistä tai vanhemmastakin ihmisestä.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän toki sinun kantasi mutta kyllä minua myös hieman ärsyttää jos kaikki on suuniteltu ja ohjelmoitu minulle valmiiksi niin että mitään omaa ei voi keksiä. Se saa minulle tunteen että toinen ei luota minun kykyyni selviytyä lasten kanssa tai että osaisin keksiä heille kivaa tekemistä.
Eli pitääkö jättää tekemättä se ruoka? Luottaa siihen että kaapin pohjilta raavitaan jotain? Tai tilataan?
Mun lapsella on säännöllinen lääkitys, eikä ollut ollenkaan kiva, että hän ei ole sitä lääkettä ottamassa ajallaan kun ei ollutkaan siellä lähipuistossa. Olisi ollut hyvä tietää ennakkoon, että se olisi pakattu mukaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten mielestä hoitajan tai isovanhemman kanssa on niin kivaa juuri siksi että asioita ei tehdä ihan kuten äidin kanssa.
Tuo vastuuttomuus (lääke) liittyy noihin ihmisiin myös. Ainakin minun kokemukseni mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän toki sinun kantasi mutta kyllä minua myös hieman ärsyttää jos kaikki on suuniteltu ja ohjelmoitu minulle valmiiksi niin että mitään omaa ei voi keksiä. Se saa minulle tunteen että toinen ei luota minun kykyyni selviytyä lasten kanssa tai että osaisin keksiä heille kivaa tekemistä.
Eli pitääkö jättää tekemättä se ruoka? Luottaa siihen että kaapin pohjilta raavitaan jotain? Tai tilataan?
Mun lapsella on säännöllinen lääkitys, eikä ollut ollenkaan kiva, että hän ei ole sitä lääkettä ottamassa ajallaan kun ei ollutkaan siellä lähipuistossa. Olisi ollut hyvä tietää ennakkoon, että se olisi pakattu mukaan.
ap
Esimerkiksi. Ei kai sinun ole pakko tehdä kaikkea ihan loppuun asti. Riittää että varaat aineksia joista voi tehdä.
Lääkkeetkin olisi voinut hoitaa vain niin että sanoo että ottakaa lääkkeet mukaan menette sitten minne menette että voi ottaa ajallaan. Ei sitä ole pakko hoitaa niin että saa mennä vaan juuri tiettyyn paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän toki sinun kantasi mutta kyllä minua myös hieman ärsyttää jos kaikki on suuniteltu ja ohjelmoitu minulle valmiiksi niin että mitään omaa ei voi keksiä. Se saa minulle tunteen että toinen ei luota minun kykyyni selviytyä lasten kanssa tai että osaisin keksiä heille kivaa tekemistä.
Niin, tässä on varmaan just kyse näkemyseroista. Toinen saattaa ajatella, ettei halua vaivata toista niin paljon että heittäisi vaan lapset hoitoon ja lähtisi menemään, vaan että on vähän valmistellut kaikkea, että ei tarvi sen toisen stressata mistään. Tekee luultavasti asiat niinkuin tahtoisi itselleen tehtävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän toki sinun kantasi mutta kyllä minua myös hieman ärsyttää jos kaikki on suuniteltu ja ohjelmoitu minulle valmiiksi niin että mitään omaa ei voi keksiä. Se saa minulle tunteen että toinen ei luota minun kykyyni selviytyä lasten kanssa tai että osaisin keksiä heille kivaa tekemistä.
Eli pitääkö jättää tekemättä se ruoka? Luottaa siihen että kaapin pohjilta raavitaan jotain? Tai tilataan?
Mun lapsella on säännöllinen lääkitys, eikä ollut ollenkaan kiva, että hän ei ole sitä lääkettä ottamassa ajallaan kun ei ollutkaan siellä lähipuistossa. Olisi ollut hyvä tietää ennakkoon, että se olisi pakattu mukaan.
ap
Esimerkiksi. Ei kai sinun ole pakko tehdä kaikkea ihan loppuun asti. Riittää että varaat aineksia joista voi tehdä.
Lääkkeetkin olisi voinut hoitaa vain niin että sanoo että ottakaa lääkkeet mukaan menette sitten minne menette että voi ottaa ajallaan. Ei sitä ole pakko hoitaa niin että saa mennä vaan juuri tiettyyn paikkaan.
Miksi minun pitäisi tehdä noin? Se lääkitys on ihan tarpeeksi sitovaa ja stressaavaa ilman että sitten joku vieras alkaa säädellä ilmoittamatta omiaan. Miksei voi ajatella että hän soittaa sieltä puistosta ja kysyy, voiko he lähteäkin kaupungille? Nyt lapselle tuli liki 7 tunnin syömätauko ja lääkerytmi meni sekaisin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän toki sinun kantasi mutta kyllä minua myös hieman ärsyttää jos kaikki on suuniteltu ja ohjelmoitu minulle valmiiksi niin että mitään omaa ei voi keksiä. Se saa minulle tunteen että toinen ei luota minun kykyyni selviytyä lasten kanssa tai että osaisin keksiä heille kivaa tekemistä.
Eli pitääkö jättää tekemättä se ruoka? Luottaa siihen että kaapin pohjilta raavitaan jotain? Tai tilataan?
Mun lapsella on säännöllinen lääkitys, eikä ollut ollenkaan kiva, että hän ei ole sitä lääkettä ottamassa ajallaan kun ei ollutkaan siellä lähipuistossa. Olisi ollut hyvä tietää ennakkoon, että se olisi pakattu mukaan.
ap
Esimerkiksi. Ei kai sinun ole pakko tehdä kaikkea ihan loppuun asti. Riittää että varaat aineksia joista voi tehdä.
Lääkkeetkin olisi voinut hoitaa vain niin että sanoo että ottakaa lääkkeet mukaan menette sitten minne menette että voi ottaa ajallaan. Ei sitä ole pakko hoitaa niin että saa mennä vaan juuri tiettyyn paikkaan.
Miksi minun pitäisi tehdä noin? Se lääkitys on ihan tarpeeksi sitovaa ja stressaavaa ilman että sitten joku vieras alkaa säädellä ilmoittamatta omiaan. Miksei voi ajatella että hän soittaa sieltä puistosta ja kysyy, voiko he lähteäkin kaupungille? Nyt lapselle tuli liki 7 tunnin syömätauko ja lääkerytmi meni sekaisin.
ap
No jos toinen on täysin holtiton niin on aika sama teetko ja suunnitteletko asioita etukäteen kun se ei kuitenkaan muuta mitään. Sinulla on siis vaihtoehtoina joko hyväksyä se että toinen tekee mitä tykkää tai sitten et vain anna lapsie tuolle henkilölle hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän toki sinun kantasi mutta kyllä minua myös hieman ärsyttää jos kaikki on suuniteltu ja ohjelmoitu minulle valmiiksi niin että mitään omaa ei voi keksiä. Se saa minulle tunteen että toinen ei luota minun kykyyni selviytyä lasten kanssa tai että osaisin keksiä heille kivaa tekemistä.
Eli pitääkö jättää tekemättä se ruoka? Luottaa siihen että kaapin pohjilta raavitaan jotain? Tai tilataan?
Mun lapsella on säännöllinen lääkitys, eikä ollut ollenkaan kiva, että hän ei ole sitä lääkettä ottamassa ajallaan kun ei ollutkaan siellä lähipuistossa. Olisi ollut hyvä tietää ennakkoon, että se olisi pakattu mukaan.
ap
Esimerkiksi. Ei kai sinun ole pakko tehdä kaikkea ihan loppuun asti. Riittää että varaat aineksia joista voi tehdä.
Lääkkeetkin olisi voinut hoitaa vain niin että sanoo että ottakaa lääkkeet mukaan menette sitten minne menette että voi ottaa ajallaan. Ei sitä ole pakko hoitaa niin että saa mennä vaan juuri tiettyyn paikkaan.
Miksi minun pitäisi tehdä noin? Se lääkitys on ihan tarpeeksi sitovaa ja stressaavaa ilman että sitten joku vieras alkaa säädellä ilmoittamatta omiaan. Miksei voi ajatella että hän soittaa sieltä puistosta ja kysyy, voiko he lähteäkin kaupungille? Nyt lapselle tuli liki 7 tunnin syömätauko ja lääkerytmi meni sekaisin.
ap
No jos toinen on täysin holtiton niin on aika sama teetko ja suunnitteletko asioita etukäteen kun se ei kuitenkaan muuta mitään. Sinulla on siis vaihtoehtoina joko hyväksyä se että toinen tekee mitä tykkää tai sitten et vain anna lapsie tuolle henkilölle hoitoon.
No nyt olen sanonut että en jaksa enempää tätä käytöstä kun tämä ”apu” ei yhtään ”auta” meitä. Me emme siis häntä ole edes apuun pyytäneet vaan yrittäneet keksiä hänelle sitten viihdykettä kun sitä ruinaa.
Ja ko ihminen ei vaan tajua mitä on tehnyt väärin vaan uhriutuu ja räyhää.
Ap
No minun ex-anoppi on tuollainen. Haluaa kovasti miellyttää ja olla avulias, mutta tekee sen silti omalla tyylillään koska "tietää paremmin", ja useinhan se pieleen menee. Jonkunlainen erikoinen sekoitus epävarmuutta ja kontrolloimista.
Vierailija kirjoitti:
No minun ex-anoppi on tuollainen. Haluaa kovasti miellyttää ja olla avulias, mutta tekee sen silti omalla tyylillään koska "tietää paremmin", ja useinhan se pieleen menee. Jonkunlainen erikoinen sekoitus epävarmuutta ja kontrolloimista.
Mitå hän sitten sanoo kun se menee pieleen?
Perusteleeko hänkin sillä että lapset halusi ja hän tietää paremmin mitä lapset haluaa?
Kun kyllähän se kolmevuotias voi sanoa että joo mennään vaan kaupungille mutta ei kolmevuotias edes kyllä hahmota mitä se kaupungille lähteminen tarkoittaa.
Ap
Meillä on myös tällaista. Käytöstä selitetään sillä, että "ihmisellä on oikeus pitää hauskaa". En vaan ymmärrä, että miksi se hauska pitää pitää meillä ja niin, että meillä menee arki ihan sekaisin.
Kun tungetaan hoitamaan toipilasta ja minä sanon, että leikkikää sitten rauhallisia leikkejä, että lapsi on vielä toipilas, vastassa on ylösalaisin myllätty huusholli ja hikinen hengitysoireinen astmalapsi, jolle on pidetty kuulemma urheilukilpailua.
Tai jos sanon erikseen, että en halua vieraita kello 19.30 jälkeen, meille tullaan pimputtamaan ovikelloa 21.00, pelleillään pihalla kunnes on pakko päästää sisään ja sitten kiskotaan lapset nukkumasta.
Ja seuraavalla viikolla kuulen, että selän takana on haukuttu, kun meillä ei ole lapsilla edes rytmiä.
Kukaan ei jaksa tällaista! Ei se sukulaisperhe ole mikään aikuisten riemukeskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sanoisin että tää tapa liittyy tiettyyn persoonallisuustyyppiin sekä myös rajattomiin ihmisiin.
Ja jotenkin yhdistän siis tämän niihin persoonallisuustyyppeihin , jotka rakastaa ostaa lahjoja ja tehdä palveluksia toisille, mutta silti eivät kuuntele sitä toista ihmistä vaan haluavat itse kontrolloida kaikkea sekä kuvittelevat tietävänsä toista paremmin mitä tämä ihan oikeasti tarvitsee ja haluaa.
Tämä! Se on vallankäyttöä. MINÄ tiedän mitä toinen ajattelee. Ja osalla voi olla draamanhakua , on tietty pers. häiriö joka elää draamoista koska eivät muuten tunne elävänsä. Jos mahdollista jätä tuollaiset ihmiset taaksesi, vievät energiaa kohtuuttoman paljon.
Eräs psykologi sanoi kerran, etta ihminen opettaa muita miten haluaa tulla kohdelluksi. Pätee myös silloin kun lopputulos on ei-toivottu. Tässä ei tarvitse varmaan pohtia miten tähän on tultu vaan miten tästä pääsee eroon. On kaksi tapaa. Ensimmäinen on ettet tee valmisteluja, neuvo tai ohjeista koska sinua jyrätään joka tapauksessa. Voi mennä aikaa etta besserwisseri edes huomaa ettet välitä, mikä tietenkin syö hermojasi. Toinen tapa on antaa samalla mitalla takaisin. Sovitut asiat eivät päde, teet päinvastoin. Tiistain meno onkin torstaina, koska ajattelit etta se kuitenkin sopii paremmin. Kysy tuleeko kylään, eikun me mennäänkin muualle, jne. Seuraa armoton räyhäämäminen, pointti on kuitenkin etta toinen saa kokea miltä sinusta tuntuu eli maistaa omaa lääkettään. Tee sovinto kun asia on ymmärretty, ei ole tarkoitus kostaa.
Mä sanoisin että tää tapa liittyy tiettyyn persoonallisuustyyppiin sekä myös rajattomiin ihmisiin.