Isät tekee mitä haluaa, äidit tekee mitä pitää

Sitä toistetaan ja tehdään, mihin on opittu. 

Meillä ihan sama tilanne.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:46"]

Lapsettomana sä et myöskään tajua sitä että se muutama tunti sinne tänne nukkumaanmenoajoissa aiheuttaa vähintään vuorokauden verran lykkäystä jokaiseen muuhunkin asiaan (herääminen, hoitoonlähtö) ja kaikki tapahtuu helvetillisen kiukkuamisen säestyksellä. Jota on katsomassa pääsääntöisesti äiti, ei isä.

[/quote]

No miksi se on pääsääntöisesti äiti? Jos sä itse suhtaudut asiaan noin, niin mikään ihme että se mies jää ulkopuolelle ja ne hommat sitten vaan kasaantuu äidille? Miksi ei oo automaatio, että jos isä on lapsen kanssa ollut päivän, niin se myös hoitaa sen päivän kokonaan? Jos siihen vaan alistuu, että no "äitihän nää taas hoitaa, joo minäpä valvon taas, siinä se vaan nukkuu vaikka ite valvotti lastan päivän" niin mikään ihme, että äitejä vituttaa kun taas joutuvat kaiken itse tekemään. Itehän te sen sallitte. Vaikea sen miehenkään on tajuta, mikä merkitys niillä rutiineilla on jos ei tosiaan ole osallisena kaikessa. Ja tätäkin edesauttaa se marttyyriasenne "siis mitä sä syötit sille tänään??? Siis nugetteja ja pillimehuja?? Joo voi hitto, mä hoidan sitten taas kaiken tään joo kun lapsi vaan valvoo, anna se lapsi nyt mulle ja mene vaikka kattoo telkkaria!" Toki näitä asioita on varmaan vaikea lähteä miettimään siinä vaiheessa kun on ensimmäisen vuoden ottanut sen päävastuun kaikesta marttyyrinä ja jättänyt miehen ulkopuolelle, sen jälkeen paha varmaan enää yrittää asioita muuttaa kun mieskin on hyväksynyt, että no kyllä se mamma sitten hoitaa asiat kuntoon jos itse mokaa.

Minkä ikäinen lapsi? Onko ihan syötettävä ja passattava pikkuvauva vai jo vähän isompi taapero, joka osaa itsekin laittaa ruoan suuhunsa halutessaan? Olisit vaikka sanonut miehelle, että "okei, käyn laittamassa lapselle ruoan pöytään (tai missä sitten syökään) ja tulet sitten vähäksi aikaa itsekin saunomaan (eikun saunapanolle ;))"... Oikeasti, jos on jo vähintään parin vuoden ikäinen lapsi, niin olisit voinut laittaa sille lapselle vaikka jotain pientä naposteltavaa television ääreen, sanot lapselle, että menepä vähäksi aikaa katsomaan ohjelmia ja syö sillä aikaa, kun äiti käy nopeasti saunassa (siis käyt pikapanolla). Ja kaikki olisivat olleet tyytyväisiä? :D Mutta noin niinkuin muuten voisitte keskustella avoimemmin. Mies ilmeisesti huolehti kuitenkin lapsen pesemisestä, ettei sinun tarvinnut tehdä sitäkin. Ilmeisesti lapsi ei ollut kuitenkaan niin nälkäinen, ettei voinut käydä ensin saunassa. Ei ole niin vakavaa, jos päivällinen ja iltapala muuttuvat joskus yhdeksi ateriaksi nimeltä illallinen.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:23"]

ARGH ärsyttää tollanen marttyyri-asenne!! Oon koko ajan entistä enemmän vakuuttuneempi, että toi "naiset joutuu tekee kaiken, kun miehet vaan istuu!"-asenne on naisten omaa syytä. Siis miksi sä et vaan vastannut naurahtaen, että "no en, ihan peseytymään tulin"?? Ja jatkanut sitten vaikka, että sinä varmaan jo saunoit, niin syötät lapsen? Miksi siinä A. ois pitänyt riehumaan rueta tai B. lähdit pois? Jos meillä mies tekee/sanoo jotain ns. tyhmää, niin kyllä mä sitten sen asian korjaan niin kuin parhaaks näen ja asiasta sitten keskustellaan. Ja sama omalla kohdallani, kyllä itsekin saattaisin sanoa jotain tyhmää, vaikka kysyä tekeekö mies ruuan työpäivänsä jälkeen, kun itsekin sen toki voisin tehdä valmiiksi. Jos mies kääntyisi pois ja olisi hiljaa, niin en tosiaan ensimmäisenä keksis että ahaa nyt taisin ollakin hölmö. Tottakai se mies avaa suunsa jos on eri mieltä, ei kumpikaan oleta tässä talossa lukevansa toisen ajatuksia tai sanattomia viestejä.

[/quote]

Ehkäpäap.kin on tehnyt noin kun sanot, mutta mies ei vaan kenties opi. Oma mies on kanssa ajattelematon ja olettaa että teen ruuan, sitten mies huokailee onpa nälkä ja minä siihen että niin on, pitäisi tehdä ruokaa, lapsillakin on nälkä, mutta hän ei sitä ala tekemään jos minä en pyydä että tekisitkö sinä ruuan. Mies ei tee automaattisesti mitään, vasta jos pyydän tekee ja sitten valittaa että koko ajan pyydän jotain. Asiasta on keskusteltu monesti ja se unohtuu n. Viikossa mieheltä. Ei se mikään huono mies tai isä ole että turha sitä on siitä mollata, se on vain huono kommunikoimaan ja sen on saanut perintönä kasvatuksessaan, sukukin tulee kylään ilmoittamatta ja sitten kun ollaankin kipeitä niin lähtevät pettyneinä kotiin, mistään ei puhuta..

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:27"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:12"]

Saisko tähän neuvoja naisilta joilla on lapsia ja jotka ovat parisuhteessa lastensa isän kanssa?

ap

[/quote]

Harmittaako, kun lapsettomat kommentoivat? -7

[/quote]

En ole ap, mutta vastaan silti. Mitä hyötyä lapsettomien kommenteista on? Tiesitkö, että jokaikinen äiti on ollut lapseton ennen äidiksi tuloaan? Kyllä minäkin tiesin perhe-elämästä kaiken, kunnes sain omia lapsia...

Kun valitsee oikean miehen, saa hyvän aviomiehen lisäksi hyvän isän lapsille ja tuollaisia ongelmia ei siis ainakaan meillä ole. Neljä pientä lasta, viides tulossa.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:47"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:41"]

Mä ymmärrän AP:tä oikein hyvin. Ja puhuttu on, puhuttu ja puhuttu ja puhuttu, mutta ei mene jakeluun. Esim. tuossa AP:n saunaesimerkissä, jos olisin vastannut miehelleni "ei, tulin peseytymään" (kuten joku välkky täällä ehdotti), mies olisi vaan naurahtanut ja jättänyt lapsen kuitenkin kylppäriin kanssani. Jos olisin sanonut uudelleen tiukemmin, että mee syöttämään se lapsi, mies olisi todennäköisesti alkanut mököttää, että "aina sä nalkutat".

Ja minunkin mieheni on näitä sankareita, jotka ennen lasten hankkimista vannoo kiven kovaan, että puoliksi hoidetaan... Useimmilla miehillä ei vaan näytä olevan mitään käsitystä, mitä se aidosti tarkoittaa. Eikä todellakaan ole mikään yksittäistapaus, useimmat tuttavapiirissäni ovat sanoneet samaa eli mies luistaa lapsenhoidosta aina tilaisuuden tullen. Aina.

[/quote]

No millainen se mies oli ennen lasten hankintaa? Pitikö sillon huomautella kotitöistä vai tekikö oma-aloitteisesti ruuat ja pesi pyykit? Menikö omia menojaan ilmottamatta ja pitikö kysellä että no missä sä oot ja millon tuut, vaikka oli ohjelmaa sovittuna? En kysele nyt vittuillakseni, vaan en vaan oikeasti pysty ymmärtämään muuttuuko "normaali" kotitöitä oma-aloitteisesti tekevä mies yhtäkkiä tuollaiseksi laiskuriksi?

[/quote]

Mies oli ennen lapsen syntymää normaali, vastuunsa kantava ihminen. Ruoat ja pyykit hoidettiin puoliksi, menoista sovittiin yhdessä. Ehdin jo ajatella, että jes, mulle ei osunut sellaista lusmuilijaisiä joista aina kuulee, myös täällä AV:lla.

Mutta annas kun lapsi syntyi, äitiysvapaalla hoidin tietysti leijonanosan kotitöistä ja siihen se sitten jämähti. Kuten joku täällä hyvin ilmaisi, mies taantuu lapseksi, "äiti hoitaa". Mies kyllä tekee vähän kotitöitä, mutta sitten vastapainona pitäisi olla reippaasti (tuntikausia viikossa) "omaa aikaa", jolloin minä hoidan lapsen ja kodin. Mun "oma aika" on kuulemma sitä, kun käyn lapsen kanssa kaupoilla... Ehkä kerran parissa kuukaudessa pääsen lähtemään iltapäiväksi yksin johonkin, ja sekin pitää tiedustella ja varata mieheltä viikkokausia ennakkoon. Mies sen sijaan saattaa hyvinkin ilmoittaa mulle edellisenä päivänä, että on joku meno. Jos mullakin on jotain suunnitelmissa niin mitäs siitä, mies menee kuitenkin.

En kuitenkaan halua viedä lapselta isää, eikä tämä asia vaihtamalla parane. Jos lapsen oma isä ei viitsi hoitaa niin tuskinpa isäpuolikaan.

28

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 12:04"]

Minkä ikäinen lapsi? Onko ihan syötettävä ja passattava pikkuvauva vai jo vähän isompi taapero, joka osaa itsekin laittaa ruoan suuhunsa halutessaan? Olisit vaikka sanonut miehelle, että "okei, käyn laittamassa lapselle ruoan pöytään (tai missä sitten syökään) ja tulet sitten vähäksi aikaa itsekin saunomaan (eikun saunapanolle ;))"... Oikeasti, jos on jo vähintään parin vuoden ikäinen lapsi, niin olisit voinut laittaa sille lapselle vaikka jotain pientä naposteltavaa television ääreen, sanot lapselle, että menepä vähäksi aikaa katsomaan ohjelmia ja syö sillä aikaa, kun äiti käy nopeasti saunassa (siis käyt pikapanolla). Ja kaikki olisivat olleet tyytyväisiä? :D Mutta noin niinkuin muuten voisitte keskustella avoimemmin. Mies ilmeisesti huolehti kuitenkin lapsen pesemisestä, ettei sinun tarvinnut tehdä sitäkin. Ilmeisesti lapsi ei ollut kuitenkaan niin nälkäinen, ettei voinut käydä ensin saunassa. Ei ole niin vakavaa, jos päivällinen ja iltapala muuttuvat joskus yhdeksi ateriaksi nimeltä illallinen.

[/quote]

Kun ei ole mikään kahden vuoden ikäinen lapsi joka hoitaa itse itsensä kun vanhemmat vähän saunoo. Niin ei tee vauvaikäinen eikä kyllä kaksivuotiaskaan tekisi.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:40"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:30"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:14"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:06"]MInä olisin ottanut lapsen, pukenut hänet, kaatanut ruuat roskiin, soittanut taksin ja lähtenyt lapsen kanssa hotelliin/mummolaan mihin tahansa pois kotoa. Känykkään en vastaisi, miehelle en puhuisi. Odottaisin, että rauhoitun ja sen jälkeen ottaisin eron. Koska ei tuo olisi ensimmäinen kerta kun mies olettaa, että hänen aikataulunsa on perheen aikataulu. Tuo olisi se jäävuoren huippu, joka saisi minut tajuamaan, että kaikesta puhumisesta, sopimisesta, keskusteluista huolimatta mies ei arvosta minua lainkaan. Ja koska olen työssäkäyvä ihminen, jolla on säännölliset tulot eikä meillä ole yhteistä tiliä, pärjäisin lapsen kanssa vallan mainiosti, vaikka mies olisi heivattu suhteesta pihalle. [/quote] Miehen aikataulu ei ole perheen aikataulu, mutta sinun on? Parisuhde on kompromisseja, ei yksinvaltiutta... Keskustelkaa!!

[/quote]

Ei vaan lapsen aikataulu on perheen aikataulu! Nälkäisen lapsen kanssa ei saunota eikä lapsen nukkumaanmenoaikaan lähdetä ulos. Ymmärsitkö - lapsi tarvitsee tietyt rutiinit, ei minuutilleen, mutta niin, että perustarpeet tyydytetään ensin ja vasta sitten on hauskanpidon aika. Jos mies ei tätä halua ymmärtää, saa hän elää rauhassa omaa elämäänsä ilman minua ja lasta.

[/quote]

Vähän ohiksena, mutta. Jännä kun itse näin lapsettomana on seurannut kavereiden (naisten) elämää lasten kanssa. Hirveän hankalaa on tuntunut olevan kaikki menemiset ja sopimiset, millon ei voi lähteä kun lapsi sitä ja tätä, ja "se nukkuu just sillon ei onnistu" ja "mitenhän se nyt kun se vaavi nyt sitä ja tätä". Ja sitten kun on seurannut miesten elämää lasten kanssa niin ei mitään ongelmaa, olen olettanut että samaan tapaan ei pysty mitään sopimaan kun mennään lapsen ehdoilla, mutta kappas, kyllä onnistuukin. Kotiin lähdetään kun alkaa näyttämään, että lapsi väsyy, ei kellontarkasti tuntia aiemmin kun "kohta se lapsi alkaa väsymään kuitenkin" jne. Että joo, eiköhän ne lapsen perustarpeet tule tyydytettyä vaikka ihan ei aina lapsen ehdoilla mentäis. Eiköhän ne lapset silloin 60- ja 70-luvuillakin ole tullut hoidettua vaikka maailma ei niiden ympärillä pyörinyt ja kaikkia menoja ei mietitty lapsen ehdoilla.

[/quote]

Nälkäinen lapsi kiukuttelee, samoin väsynyt, ja roikkuu kenties äidin hihassa kun iskällä ei ole mitään ongelmaa. No iskä antaa suklaa patukan kun lapsi itkee tarpeeksi nälkäänsä ja lapsi jättää kotona ruuat syömättä, onko se vaarallista? Ei koska äiti pitää huolen että näin ei käy joka päivä, jos äiti tekisi samoin kuin isä lapsi söisi epäterveellisesti ja nukkuisi miten sattuun, liian vähän todennäköisesti.

Itse pyrin siihen että lapset on ruokittu ja nukutettu ennen kuin lähdetään kylään, on ikävä seurustella kun lapset roikkuvat ja kieppuvat sylissä kitisten. Kauppaan voidaan lähteä viikonloppuisin uniajan ulkopuolellakin kun tuo lapsi on sellainen että nukahtaa ostos kärryyn, tosin se tarkoittaa sitä että illalla on itkuinen ja tarvitsee mennä aiemkin nukkumaan, joka tarkoittaa sitä että herätään myös aiemmin....

Voi apua! Mä oon sitte vissiin aikamoinen tossu ku mun mielestä toi ois just hyvä juttu. Mies veis lapsen saunomaan että SAAN tehä ruuan rauhassa. Sen jälkeen haen lapsen saunasta ja annan miehen saunoa rauhassa. Laitan lapselle ruoan eteen ja jo se mieskin sieltä saunasta tulee ennemmin tai myöhemmin. Pääsen sitten itse saunomaan ihan rauhassa kun mies hoitaa lasta.

Te, joiden mielestä isää pitäisi vaan vastuuttaa enemmän lapsenhoitoon: mitä mielestänne pitäisi tehdä esimerkiksi tilanteessa, jossa lapsi herää yöllä itkemään ja mies ei yksinkertaisesti herää tai teeskentelee nukkuvaa? Annatte lapsen vaan huutaa hamaan maailman tappion asti? Tätä harrastaa TODELLA moni isä. Oma mukavuudenhalu menee lapsen hädän edelle.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 12:08"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:47"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:41"]

Mä ymmärrän AP:tä oikein hyvin. Ja puhuttu on, puhuttu ja puhuttu ja puhuttu, mutta ei mene jakeluun. Esim. tuossa AP:n saunaesimerkissä, jos olisin vastannut miehelleni "ei, tulin peseytymään" (kuten joku välkky täällä ehdotti), mies olisi vaan naurahtanut ja jättänyt lapsen kuitenkin kylppäriin kanssani. Jos olisin sanonut uudelleen tiukemmin, että mee syöttämään se lapsi, mies olisi todennäköisesti alkanut mököttää, että "aina sä nalkutat".

Ja minunkin mieheni on näitä sankareita, jotka ennen lasten hankkimista vannoo kiven kovaan, että puoliksi hoidetaan... Useimmilla miehillä ei vaan näytä olevan mitään käsitystä, mitä se aidosti tarkoittaa. Eikä todellakaan ole mikään yksittäistapaus, useimmat tuttavapiirissäni ovat sanoneet samaa eli mies luistaa lapsenhoidosta aina tilaisuuden tullen. Aina.

[/quote]

No millainen se mies oli ennen lasten hankintaa? Pitikö sillon huomautella kotitöistä vai tekikö oma-aloitteisesti ruuat ja pesi pyykit? Menikö omia menojaan ilmottamatta ja pitikö kysellä että no missä sä oot ja millon tuut, vaikka oli ohjelmaa sovittuna? En kysele nyt vittuillakseni, vaan en vaan oikeasti pysty ymmärtämään muuttuuko "normaali" kotitöitä oma-aloitteisesti tekevä mies yhtäkkiä tuollaiseksi laiskuriksi?

[/quote]

Mies oli ennen lapsen syntymää normaali, vastuunsa kantava ihminen. Ruoat ja pyykit hoidettiin puoliksi, menoista sovittiin yhdessä. Ehdin jo ajatella, että jes, mulle ei osunut sellaista lusmuilijaisiä joista aina kuulee, myös täällä AV:lla.

Mutta annas kun lapsi syntyi, äitiysvapaalla hoidin tietysti leijonanosan kotitöistä ja siihen se sitten jämähti. Kuten joku täällä hyvin ilmaisi, mies taantuu lapseksi, "äiti hoitaa". Mies kyllä tekee vähän kotitöitä, mutta sitten vastapainona pitäisi olla reippaasti (tuntikausia viikossa) "omaa aikaa", jolloin minä hoidan lapsen ja kodin. Mun "oma aika" on kuulemma sitä, kun käyn lapsen kanssa kaupoilla... Ehkä kerran parissa kuukaudessa pääsen lähtemään iltapäiväksi yksin johonkin, ja sekin pitää tiedustella ja varata mieheltä viikkokausia ennakkoon. Mies sen sijaan saattaa hyvinkin ilmoittaa mulle edellisenä päivänä, että on joku meno. Jos mullakin on jotain suunnitelmissa niin mitäs siitä, mies menee kuitenkin.

En kuitenkaan halua viedä lapselta isää, eikä tämä asia vaihtamalla parane. Jos lapsen oma isä ei viitsi hoitaa niin tuskinpa isäpuolikaan.

28

[/quote]

Meillä aivan samanlaista! Seurusteluaikana oli todella hämmästynyt miten siisti miehen asunto oli (anoppi ei käynyt siivoamassa) ja miten näppärästi hän teki ruokaa. Ennen esikoisen syntymää mies puhui miten hoidetaan yhdessä kotityöt yms. Olin niin onnellinen, kun ajattelin millainen kultakimpale tuossa onkaan. Ja paskat! Minäkin "varaan ajan" omille menoilleni jo pari viikkoa etukäteen. Mies tosin saattaa ilmoittaa edellisenä päivänä, että hänellä on jokin hoidettava asia juuri samaan aikaan, jolloin minä perun oman menoni. Miksi? Koska saan muuten kuulla pitkään miten hän ei koskaan pääse mihinkään ja hän on inhottava. Onneksi lapset kasvavat...

32

Niin osuva aloitus! Meillä kolme lasta. Isommat ovat jo koululaisia ja heräsivät aamulla itsekseen ja on sovittu että puuhaavat itsekseen aamulla jotain kunnes taapero herää ja minä sen kanssa. Mies nukkuu siihen asti kuin huvittaa, koska muuten olen nalkuttaja ja hän ei koskaan saa levätä, vaikka on raskas työ. Luonnollisesti nukkuu kunnes olen tehnyt aamupalan kaikille ja lapset ovat syöneet. Ja tietenkin siihen asti että olen valmistellut päiväruoan hellalle asti. Kun sanoin että on 15 minuuttia ruokaan niin mies häviää suihkuun. Käyttää 45 minuuttia suihkussa ja hiusten laittoon ja pukeutumiseen jne. Arvatkaa ollaanko muut jo syöty jälkiruokaa myöden? Tottakai. Mies istuu rauhassa yksin syömään. Usein kaivaa lehden eteensä tai lukee puhelimesta uutisia. On tiedossa että koululaisilla on menoa kavereille ja harrastuksiin klox. Mut tekee mies... Istuu pöydässä kunnes on aika lähteä. Ei tee mitään siis koko aamuna/aamupäivänä. Samaan aikaan tein ruoan, hoidin lasten aamupalan, päiväruoan kattamisen, vaatteet päivän menoihin, hoidin taaperon asiat, laitoin tiskit koneeseen, viikkasin pyykit ja laitoin uudet pesuun. Mitä tapahtuu jos huomautan? Mies suuttuu, minä kuulemma nalkutan, hän kyllä osallistuu (lue:silloin kun huvittaa). Mitä tapahtuu ellen tee itse? Olen kokeillut. Lapset eivät saa ruokaa ajallaan, eivät kunnollista koskaan vaan ranskalaisia, lihapiirakkaa, jäätelöä, keksejä, limsaa, jäätelöä jne jne. Nukkumaan meno viivästyy, koska mies ei aloita iltapuuhia kuin vasta tunnin myöhässä. Olen kokeillut lähteä matkalle, konserttiin jne. Lapset saivat valvoa puoleen yöhön. Jos istun kotona sohvalla enkä liikauta evääni saan kuulla miten on minun vikani ettei lasten rytmi säily. Jos en pese pyykkiä niin sitä ei pese kukaan. Jos en tee ruokaa niin lasten ruokavalio on tolkuttoman huono ja päivässä ei ole ruokarytmiä. Mikä on ratkaisu? Erota? Silloin lapset on kaks viikkoa kuukaudesta hällä väliä asenteen / tehkää itse jos ymmärrätte asenteen vaikutuksessa. Ja mies ei periaatteessa ole laiska. On ahkera työssään, ystävällinen muille jne, osaa käyttäytyä. Mutta kotona on tällainen. Onko tämä opittua? En tiedä. Enkä tiedä mikä on ratkaisu. Ja olen puhunut, kirjoittanut, huutanut, jättänyt sanomatta välillä jne. Mutta millään ei ole vaikutusta. Tyhmäkään mies ei ole. On hyvässä asemassa työnsä puolesta.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 14:12"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:40"]

 Jännä kun itse näin lapsettomana on seurannut kavereiden (naisten) elämää lasten kanssa. Hirveän hankalaa on tuntunut olevan kaikki menemiset ja sopimiset, millon ei voi lähteä kun lapsi sitä ja tätä, ja "se nukkuu just sillon ei onnistu" ja "mitenhän se nyt kun se vaavi nyt sitä ja tätä". Ja sitten kun on seurannut miesten elämää lasten kanssa niin ei mitään ongelmaa, olen olettanut että samaan tapaan ei pysty mitään sopimaan kun mennään lapsen ehdoilla, mutta kappas, kyllä onnistuukin. Kotiin lähdetään kun alkaa näyttämään, että lapsi väsyy, ei kellontarkasti tuntia aiemmin kun "kohta se lapsi alkaa väsymään kuitenkin" jne. Että joo, eiköhän ne lapsen perustarpeet tule tyydytettyä vaikka ihan ei aina lapsen ehdoilla mentäis. Eiköhän ne lapset silloin 60- ja 70-luvuillakin ole tullut hoidettua vaikka maailma ei niiden ympärillä pyörinyt ja kaikkia menoja ei mietitty lapsen ehdoilla.

[/quote]

Täysin samat havainnot. Tosin minun kaveripiiriini kuuluu myös naisia, joilla on vastaava "aikuisten ehdoilla" -kasvatustapa, ja ihan hyvin näyttävät lapset pärjäävän siitäkin huolimatta... tai sen ansiosta. Silti valitettavan monet vain suorittavat arkea ryppyotsaisesti. Tuollaisestako elämästä ihmiset haaveilevat? -7

[/quote]

Tai sitten lapsia on erilaisia? Sellaisia, jotka tarvitsevat tiukat rutiinit ja sellaisia, joita ei haittaa että mennään aina vaan fiilisten mukaan?

Tai, kuten joskus meillä, mies ei välitä siitä, että kun hän venyttää päiväunille menoa, niin iltapäivät on yhtä kiukuttelua ja äksyilyä. Hänhän jo kävi lapsen kanssa puistossa, nyt hän lähtee johonkin omiin menoihinsa ja äidillä on se kiukutteleva lapsi niskoillaan loppupäivän... Ette tekään varmaan ole siellä kavereillanne illalla katselemassa, että mitä siitä seuraa, kun mies on viettänyt päivää "aikuisten ehdoilla".

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 12:12"]

Voi apua! Mä oon sitte vissiin aikamoinen tossu ku mun mielestä toi ois just hyvä juttu. Mies veis lapsen saunomaan että SAAN tehä ruuan rauhassa. Sen jälkeen haen lapsen saunasta ja annan miehen saunoa rauhassa. Laitan lapselle ruoan eteen ja jo se mieskin sieltä saunasta tulee ennemmin tai myöhemmin. Pääsen sitten itse saunomaan ihan rauhassa kun mies hoitaa lasta.

[/quote]

Eli sinä saat tehdä ruuat, pukea lapsen ja syöttää, varmaan tiskitkin laitat ja mies ainoastaan  pesee lapsen tai antaa sen istua suihkun lattialla, tulee valmiiseen pöytään ja makoilee sohvalla kun lapsi touhuaa jotain itsekseen. Itse olisin tässä tilanteessa mieluummin mies.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 12:24"]Te, joiden mielestä isää pitäisi vaan vastuuttaa enemmän lapsenhoitoon: mitä mielestänne pitäisi tehdä esimerkiksi tilanteessa, jossa lapsi herää yöllä itkemään ja mies ei yksinkertaisesti herää tai teeskentelee nukkuvaa? Annatte lapsen vaan huutaa hamaan maailman tappion asti? Tätä harrastaa TODELLA moni isä. Oma mukavuudenhalu menee lapsen hädän edelle.
[/quote]Mäiskisin avarilla naamaan niin että herää ja sanoisin : "sun vuoro". Ja jatkaisin unia.

Ehkei kannata passata niitä miehiä, vaan alusta saakka tehdä selväksi, että molemmat aikuiset on vastuussa.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 12:29"]Niin osuva aloitus! Meillä kolme lasta. Isommat ovat jo koululaisia ja heräsivät aamulla itsekseen ja on sovittu että puuhaavat itsekseen aamulla jotain kunnes taapero herää ja minä sen kanssa. Mies nukkuu siihen asti kuin huvittaa, koska muuten olen nalkuttaja ja hän ei koskaan saa levätä, vaikka on raskas työ. Luonnollisesti nukkuu kunnes olen tehnyt aamupalan kaikille ja lapset ovat syöneet. Ja tietenkin siihen asti että olen valmistellut päiväruoan hellalle asti. Kun sanoin että on 15 minuuttia ruokaan niin mies häviää suihkuun. Käyttää 45 minuuttia suihkussa ja hiusten laittoon ja pukeutumiseen jne. Arvatkaa ollaanko muut jo syöty jälkiruokaa myöden? Tottakai. Mies istuu rauhassa yksin syömään. Usein kaivaa lehden eteensä tai lukee puhelimesta uutisia. On tiedossa että koululaisilla on menoa kavereille ja harrastuksiin klox. Mut tekee mies... Istuu pöydässä kunnes on aika lähteä. Ei tee mitään siis koko aamuna/aamupäivänä. Samaan aikaan tein ruoan, hoidin lasten aamupalan, päiväruoan kattamisen, vaatteet päivän menoihin, hoidin taaperon asiat, laitoin tiskit koneeseen, viikkasin pyykit ja laitoin uudet pesuun. Mitä tapahtuu jos huomautan? Mies suuttuu, minä kuulemma nalkutan, hän kyllä osallistuu (lue:silloin kun huvittaa). Mitä tapahtuu ellen tee itse? Olen kokeillut. Lapset eivät saa ruokaa ajallaan, eivät kunnollista koskaan vaan ranskalaisia, lihapiirakkaa, jäätelöä, keksejä, limsaa, jäätelöä jne jne. Nukkumaan meno viivästyy, koska mies ei aloita iltapuuhia kuin vasta tunnin myöhässä. Olen kokeillut lähteä matkalle, konserttiin jne. Lapset saivat valvoa puoleen yöhön. Jos istun kotona sohvalla enkä liikauta evääni saan kuulla miten on minun vikani ettei lasten rytmi säily. Jos en pese pyykkiä niin sitä ei pese kukaan. Jos en tee ruokaa niin lasten ruokavalio on tolkuttoman huono ja päivässä ei ole ruokarytmiä. Mikä on ratkaisu? Erota? Silloin lapset on kaks viikkoa kuukaudesta hällä väliä asenteen / tehkää itse jos ymmärrätte asenteen vaikutuksessa. Ja mies ei periaatteessa ole laiska. On ahkera työssään, ystävällinen muille jne, osaa käyttäytyä. Mutta kotona on tällainen. Onko tämä opittua? En tiedä. Enkä tiedä mikä on ratkaisu. Ja olen puhunut, kirjoittanut, huutanut, jättänyt sanomatta välillä jne. Mutta millään ei ole vaikutusta. Tyhmäkään mies ei ole. On hyvässä asemassa työnsä puolesta.
[/quote]

Mies on äitinsä pilalle passaama tollo, kuten 99% miehistä. Kasvata omat poikasi paremmin ;)

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 12:24"]

Te, joiden mielestä isää pitäisi vaan vastuuttaa enemmän lapsenhoitoon: mitä mielestänne pitäisi tehdä esimerkiksi tilanteessa, jossa lapsi herää yöllä itkemään ja mies ei yksinkertaisesti herää tai teeskentelee nukkuvaa? Annatte lapsen vaan huutaa hamaan maailman tappion asti? Tätä harrastaa TODELLA moni isä. Oma mukavuudenhalu menee lapsen hädän edelle.

[/quote]

Itse olen vastuuttanut miestä juurikin lasten kustannuksella. Se on ihan kamalaa ja yleensä räjähdän huutamaan miehelle että mikä vittu sua saatana vaivaa vitun tunne vammainen, on se nyt saatana jos et tajua että lapsen on nälkä vaikkei itelläs ole. Tai perkeleen itsekäs idiootti, empatia kyvytön luuseri, onko niin helvetin vaikeeta mennä katsomaan mitä kapsi itkee.. nämä raivo kohtaukset alkavat kun olen aikani katsonut kärsivää lasta itkemässä lohduttomasti enkä enään itse pysty "vastuuttamaan" vaan on pakko auttaa lasta.

Sen  minkä olen huomannut toimivan on sellainen että lähden itse pois, jonnekkin mistä en kuule lasta ja sen pyyntöjä, saunaan, vinttiin, kellariin..ulos. silloin mies ottaa vastuun.