Isät tekee mitä haluaa, äidit tekee mitä pitää

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 12:24"]

Te, joiden mielestä isää pitäisi vaan vastuuttaa enemmän lapsenhoitoon: mitä mielestänne pitäisi tehdä esimerkiksi tilanteessa, jossa lapsi herää yöllä itkemään ja mies ei yksinkertaisesti herää tai teeskentelee nukkuvaa? Annatte lapsen vaan huutaa hamaan maailman tappion asti? Tätä harrastaa TODELLA moni isä. Oma mukavuudenhalu menee lapsen hädän edelle.

[/quote]

Ensin sovitaan, milloin on miehen yöheräämisvuoro. Edellisenä iltana ennen nukkumaan menoa teroitetaan  kyynärpäät valmiiksi teräviksi. Kun lapsi alkaa huutaa, eikä vaikene itsekseen, tuuppaa reippaasti  "umpiunessa" kyynärpäällä miehen kylkiluiden väliin ja sano että oih anteeksi... vauvan huuto herätti, menes katsomaan mikä sillä on hätänä. Ja sitten jatkat unia.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 12:26"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 12:08"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:47"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:41"]

Mä ymmärrän AP:tä oikein hyvin. Ja puhuttu on, puhuttu ja puhuttu ja puhuttu, mutta ei mene jakeluun. Esim. tuossa AP:n saunaesimerkissä, jos olisin vastannut miehelleni "ei, tulin peseytymään" (kuten joku välkky täällä ehdotti), mies olisi vaan naurahtanut ja jättänyt lapsen kuitenkin kylppäriin kanssani. Jos olisin sanonut uudelleen tiukemmin, että mee syöttämään se lapsi, mies olisi todennäköisesti alkanut mököttää, että "aina sä nalkutat".

Ja minunkin mieheni on näitä sankareita, jotka ennen lasten hankkimista vannoo kiven kovaan, että puoliksi hoidetaan... Useimmilla miehillä ei vaan näytä olevan mitään käsitystä, mitä se aidosti tarkoittaa. Eikä todellakaan ole mikään yksittäistapaus, useimmat tuttavapiirissäni ovat sanoneet samaa eli mies luistaa lapsenhoidosta aina tilaisuuden tullen. Aina.

[/quote]

No millainen se mies oli ennen lasten hankintaa? Pitikö sillon huomautella kotitöistä vai tekikö oma-aloitteisesti ruuat ja pesi pyykit? Menikö omia menojaan ilmottamatta ja pitikö kysellä että no missä sä oot ja millon tuut, vaikka oli ohjelmaa sovittuna? En kysele nyt vittuillakseni, vaan en vaan oikeasti pysty ymmärtämään muuttuuko "normaali" kotitöitä oma-aloitteisesti tekevä mies yhtäkkiä tuollaiseksi laiskuriksi?

[/quote]

Mies oli ennen lapsen syntymää normaali, vastuunsa kantava ihminen. Ruoat ja pyykit hoidettiin puoliksi, menoista sovittiin yhdessä. Ehdin jo ajatella, että jes, mulle ei osunut sellaista lusmuilijaisiä joista aina kuulee, myös täällä AV:lla.

Mutta annas kun lapsi syntyi, äitiysvapaalla hoidin tietysti leijonanosan kotitöistä ja siihen se sitten jämähti. Kuten joku täällä hyvin ilmaisi, mies taantuu lapseksi, "äiti hoitaa". Mies kyllä tekee vähän kotitöitä, mutta sitten vastapainona pitäisi olla reippaasti (tuntikausia viikossa) "omaa aikaa", jolloin minä hoidan lapsen ja kodin. Mun "oma aika" on kuulemma sitä, kun käyn lapsen kanssa kaupoilla... Ehkä kerran parissa kuukaudessa pääsen lähtemään iltapäiväksi yksin johonkin, ja sekin pitää tiedustella ja varata mieheltä viikkokausia ennakkoon. Mies sen sijaan saattaa hyvinkin ilmoittaa mulle edellisenä päivänä, että on joku meno. Jos mullakin on jotain suunnitelmissa niin mitäs siitä, mies menee kuitenkin.

En kuitenkaan halua viedä lapselta isää, eikä tämä asia vaihtamalla parane. Jos lapsen oma isä ei viitsi hoitaa niin tuskinpa isäpuolikaan.

28

[/quote]

Meillä aivan samanlaista! Seurusteluaikana oli todella hämmästynyt miten siisti miehen asunto oli (anoppi ei käynyt siivoamassa) ja miten näppärästi hän teki ruokaa. Ennen esikoisen syntymää mies puhui miten hoidetaan yhdessä kotityöt yms. Olin niin onnellinen, kun ajattelin millainen kultakimpale tuossa onkaan. Ja paskat! Minäkin "varaan ajan" omille menoilleni jo pari viikkoa etukäteen. Mies tosin saattaa ilmoittaa edellisenä päivänä, että hänellä on jokin hoidettava asia juuri samaan aikaan, jolloin minä perun oman menoni. Miksi? Koska saan muuten kuulla pitkään miten hän ei koskaan pääse mihinkään ja hän on inhottava. Onneksi lapset kasvavat...

32

[/quote]

Ole tiukka ja pidä puolesi. Jos mies järjestää itselleen menon, hän järjestää myös hoitoavun. 

Tämän vuoksi meinasinkin hankkia lapsen hedelmöityshoidoilla, ja elää, en miehen, vaan avovaimoni kanssa pienenä perheenä :) Ei miehistä ole kuin harmia.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:06"]MInä olisin ottanut lapsen, pukenut hänet, kaatanut ruuat roskiin, soittanut taksin ja lähtenyt lapsen kanssa hotelliin/mummolaan mihin tahansa pois kotoa. Känykkään en vastaisi, miehelle en puhuisi. Odottaisin, että rauhoitun ja sen jälkeen ottaisin eron. Koska ei tuo olisi ensimmäinen kerta kun mies olettaa, että hänen aikataulunsa on perheen aikataulu. Tuo olisi se jäävuoren huippu, joka saisi minut tajuamaan, että kaikesta puhumisesta, sopimisesta, keskusteluista huolimatta mies ei arvosta minua lainkaan.

Ja koska olen työssäkäyvä ihminen, jolla on säännölliset tulot eikä meillä ole yhteistä tiliä, pärjäisin lapsen kanssa vallan mainiosti, vaikka mies olisi heivattu suhteesta pihalle.
[/quote]

Et yhtään liioittele?

Olen samaa miettinyt. Miehen äiti oli kotiäiti, joka on todella passannut kaiken eteen! Ihmeellinen suhde myös siinä mielessä että miehen mielestä äitinsä mieltä ei saa pahoittaa = mistään ei voi olla eri mieltä edes meidän lasten osalta. Miehen äidin pitää saada syöttää liikaa lapsia jne. Mies osaa loukata minua pahastikin. Olen miettinyt paljon miten tällainen kuvio syntyy. Lasten myötä on käynyt selväksi että kaikki kaikessa on hänen äitinsä. Pakosta jouduimme minun töissä ollessa pyytämään miehen äitiä lastemme vahdiksi välillä. Mieheni väänsi asian niin, että olin aina ns. velkaa jonkin tms. Nyt vältän kaikin keinoin pyytämästä mitään apua tms. Oma äitini onneksi jäi pois töistä. Olen itsekin kotona nuorimman kanssa, mutta töihin palatessa lastenvahti on pienimmälle joskus tarpeen töiden takia. Mies on avulias ja tekee kotonakin jotain kunhan ei tarvi kuunnella muiden mielipidettä tekemisen tai lasten rytmien tms suhteen. Eli nimenomaan tekee mitä huvittaa.

Te, joilla mies muuttui mystisesti lapsen saannin jälkeen: mitä mieltä mies oli ennen lapsista? Puhuitte molemmat vain kotitöiden jakamisesta, mikä ei sinänsä liity lastenhoitoon mitenkään.

En vaan mitenkään osaa kuvitella, että oma mieheni voisi tästä muuttua. Odotetaan nyt lasta, ja mies on valtavan innoissaan (kuten minäkin). Hän jää tietysti lapsen kanssa kotiin sen jälkeen, kun minä olen pitänyt osani vapaista, eli molemmilla meillä on sama käsitys siitä, että lapset hoidetaan puoliksi. Kirjaimellisesti.

Pyritään varmistamaan, että mies saa hoitaa lasta niin paljon kuin hänelle kuuluu, koska imettämisen takia vaarana on, että lapsi jää enemmän minulle. Näin etukäteen pelätään siis enemmän sitä, että minä omin lapsen kuin sitä, että lapsi jää minulle, vaikka en haluaisi olla päävastuussa. Mutta uskotaan, että se, että mies jää lapsen kanssa kotiin, auttaa siihen.

Oliko teilläkin tällaista, vai mitä keskustelitte lastenhoidosta etukäteen?

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 13:43"]

Te, joilla mies muuttui mystisesti lapsen saannin jälkeen: mitä mieltä mies oli ennen lapsista? Puhuitte molemmat vain kotitöiden jakamisesta, mikä ei sinänsä liity lastenhoitoon mitenkään. En vaan mitenkään osaa kuvitella, että oma mieheni voisi tästä muuttua. Odotetaan nyt lasta, ja mies on valtavan innoissaan (kuten minäkin). Hän jää tietysti lapsen kanssa kotiin sen jälkeen, kun minä olen pitänyt osani vapaista, eli molemmilla meillä on sama käsitys siitä, että lapset hoidetaan puoliksi. Kirjaimellisesti. Pyritään varmistamaan, että mies saa hoitaa lasta niin paljon kuin hänelle kuuluu, koska imettämisen takia vaarana on, että lapsi jää enemmän minulle. Näin etukäteen pelätään siis enemmän sitä, että minä omin lapsen kuin sitä, että lapsi jää minulle, vaikka en haluaisi olla päävastuussa. Mutta uskotaan, että se, että mies jää lapsen kanssa kotiin, auttaa siihen. Oliko teilläkin tällaista, vai mitä keskustelitte lastenhoidosta etukäteen?

[/quote]

Joo, onnea matkaan vaan. Ehkä sulla on se sellainen mies, jonka puheet pitää.

Meillä tuli ilmeisesti yllätyksenä, että vauvan tullessa taloon väsyttää, oma laatuaika vähenee, ei voi istua ipadin kanssa vessassa tuntia, rutiinit on pidettävä vaikka kuinka väsyttäis. 

En tiedä mikä mättää, lapsi oli hyvinkin odotettu ja toivottu, mutta ketjun otsikko kuvaa tätä nykyistä elämää.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 12:12"]

Voi apua! Mä oon sitte vissiin aikamoinen tossu ku mun mielestä toi ois just hyvä juttu. Mies veis lapsen saunomaan että SAAN tehä ruuan rauhassa. Sen jälkeen haen lapsen saunasta ja annan miehen saunoa rauhassa. Laitan lapselle ruoan eteen ja jo se mieskin sieltä saunasta tulee ennemmin tai myöhemmin. Pääsen sitten itse saunomaan ihan rauhassa kun mies hoitaa lasta.

[/quote]

Eli et halua itse käydä saunassa tai syödä? 

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:40"]

 Jännä kun itse näin lapsettomana on seurannut kavereiden (naisten) elämää lasten kanssa. Hirveän hankalaa on tuntunut olevan kaikki menemiset ja sopimiset, millon ei voi lähteä kun lapsi sitä ja tätä, ja "se nukkuu just sillon ei onnistu" ja "mitenhän se nyt kun se vaavi nyt sitä ja tätä". Ja sitten kun on seurannut miesten elämää lasten kanssa niin ei mitään ongelmaa, olen olettanut että samaan tapaan ei pysty mitään sopimaan kun mennään lapsen ehdoilla, mutta kappas, kyllä onnistuukin. Kotiin lähdetään kun alkaa näyttämään, että lapsi väsyy, ei kellontarkasti tuntia aiemmin kun "kohta se lapsi alkaa väsymään kuitenkin" jne. Että joo, eiköhän ne lapsen perustarpeet tule tyydytettyä vaikka ihan ei aina lapsen ehdoilla mentäis. Eiköhän ne lapset silloin 60- ja 70-luvuillakin ole tullut hoidettua vaikka maailma ei niiden ympärillä pyörinyt ja kaikkia menoja ei mietitty lapsen ehdoilla.

[/quote]

Täysin samat havainnot. Tosin minun kaveripiiriini kuuluu myös naisia, joilla on vastaava "aikuisten ehdoilla" -kasvatustapa, ja ihan hyvin näyttävät lapset pärjäävän siitäkin huolimatta... tai sen ansiosta. Silti valitettavan monet vain suorittavat arkea ryppyotsaisesti. Tuollaisestako elämästä ihmiset haaveilevat? -7

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 13:50"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 13:43"]

Te, joilla mies muuttui mystisesti lapsen saannin jälkeen: mitä mieltä mies oli ennen lapsista? Puhuitte molemmat vain kotitöiden jakamisesta, mikä ei sinänsä liity lastenhoitoon mitenkään. En vaan mitenkään osaa kuvitella, että oma mieheni voisi tästä muuttua. Odotetaan nyt lasta, ja mies on valtavan innoissaan (kuten minäkin). Hän jää tietysti lapsen kanssa kotiin sen jälkeen, kun minä olen pitänyt osani vapaista, eli molemmilla meillä on sama käsitys siitä, että lapset hoidetaan puoliksi. Kirjaimellisesti. Pyritään varmistamaan, että mies saa hoitaa lasta niin paljon kuin hänelle kuuluu, koska imettämisen takia vaarana on, että lapsi jää enemmän minulle. Näin etukäteen pelätään siis enemmän sitä, että minä omin lapsen kuin sitä, että lapsi jää minulle, vaikka en haluaisi olla päävastuussa. Mutta uskotaan, että se, että mies jää lapsen kanssa kotiin, auttaa siihen. Oliko teilläkin tällaista, vai mitä keskustelitte lastenhoidosta etukäteen?

[/quote]

Joo, onnea matkaan vaan. Ehkä sulla on se sellainen mies, jonka puheet pitää.

Meillä tuli ilmeisesti yllätyksenä, että vauvan tullessa taloon väsyttää, oma laatuaika vähenee, ei voi istua ipadin kanssa vessassa tuntia, rutiinit on pidettävä vaikka kuinka väsyttäis. 

En tiedä mikä mättää, lapsi oli hyvinkin odotettu ja toivottu, mutta ketjun otsikko kuvaa tätä nykyistä elämää.
[/quote]

Et vastannut kysymykseeni. Mitä puhuitte etukäteen? Miksi naiselle tuo ei tule yllätyksenä, mutta miehelle tulee?

Kysyn ihan tosissani, koska en minäkään koe nyt olevani kovin hyvä pitämään rutiineja, ja tykkään istua vessassa AV:ta lukien vähän liian pitkään. Miksi käy niin, että nainen oppii hoitamaan lasta ja mies ei, jos molemmilla on samat ennakkokäsitykset?

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 14:14"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 13:50"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 13:43"] Te, joilla mies muuttui mystisesti lapsen saannin jälkeen: mitä mieltä mies oli ennen lapsista? Puhuitte molemmat vain kotitöiden jakamisesta, mikä ei sinänsä liity lastenhoitoon mitenkään. En vaan mitenkään osaa kuvitella, että oma mieheni voisi tästä muuttua. Odotetaan nyt lasta, ja mies on valtavan innoissaan (kuten minäkin). Hän jää tietysti lapsen kanssa kotiin sen jälkeen, kun minä olen pitänyt osani vapaista, eli molemmilla meillä on sama käsitys siitä, että lapset hoidetaan puoliksi. Kirjaimellisesti. Pyritään varmistamaan, että mies saa hoitaa lasta niin paljon kuin hänelle kuuluu, koska imettämisen takia vaarana on, että lapsi jää enemmän minulle. Näin etukäteen pelätään siis enemmän sitä, että minä omin lapsen kuin sitä, että lapsi jää minulle, vaikka en haluaisi olla päävastuussa. Mutta uskotaan, että se, että mies jää lapsen kanssa kotiin, auttaa siihen. Oliko teilläkin tällaista, vai mitä keskustelitte lastenhoidosta etukäteen? [/quote]   Joo, onnea matkaan vaan. Ehkä sulla on se sellainen mies, jonka puheet pitää.   Meillä tuli ilmeisesti yllätyksenä, että vauvan tullessa taloon väsyttää, oma laatuaika vähenee, ei voi istua ipadin kanssa vessassa tuntia, rutiinit on pidettävä vaikka kuinka väsyttäis.    En tiedä mikä mättää, lapsi oli hyvinkin odotettu ja toivottu, mutta ketjun otsikko kuvaa tätä nykyistä elämää. [/quote] Et vastannut kysymykseeni. Mitä puhuitte etukäteen? Miksi naiselle tuo ei tule yllätyksenä, mutta miehelle tulee? Kysyn ihan tosissani, koska en minäkään koe nyt olevani kovin hyvä pitämään rutiineja, ja tykkään istua vessassa AV:ta lukien vähän liian pitkään. Miksi käy niin, että nainen oppii hoitamaan lasta ja mies ei, jos molemmilla on samat ennakkokäsitykset?

[/quote]

No siis ihan noita juteltiin mistä sinäkin kerroit. Että vauvaa (nyt jo taapero) hoidetaan tasapuolisesti, että on tärkeää että äiti ja isä ottavat molemmat vastuun arjesta jne jne.

Eikä siis mikään ole mennyt kuten "sovittiin". No, ehkä ekat kuukaudet kun vauva oli ns. helppo, niin mieskin hoiti paljon ja pääsin kävelylle tai lepäämään muuten vaan.

Sen jälkeen kun vauvan vaatimukset kasvoivat (n. 4-10 kk iässä, kun tulee hampaita, opetellaan liikkumaan, syömistä, unirytmit muuttuu, lopetin imettämisen jne), niin miehen laistaminen alkoi. Eikä sitä vauvaa voi hoitamattakaan jättää, joten lipsahtaminen siihen, että kyllä äiti hoitaa ja isä auttaa jaksaessaan, oli ehkä liiankin helppoa. Vasta kun oikeasti olin napsahtamisen partaalla uupumuksesta, niin miehestä löytyi (hetkeksi) selkärankaa.

Nyt kun lapsi kävelee, puhuu eli osaa kertoa mitä haluaa, syö itse ja hoitaminen on taas erilaista (eli pitäisi antaa virikkeitä, opettaa lapselle asioita), niin isä pääsee sillä helpolla, että lyö vaan lapselle videoita eteen ja äiti sitten opettaa potalle, pukemaan, uusia sanoja, lukee kirjoja, runoja, laulaa, piirtää yms yms.

Ja vielä, että miksikö näin käy? Ehkä äiti on empaattisempi? Näkee milloin lapsi voi hyvin ja välittää vaikka siitä, että lapsi menee rauhallisin ja hyvin mielin illalla nukkumaan. Isälle ns. riittää, että lapsi "on hengissä". Ei väliä, vaikka ulkona ei ole käyty koko päivänä ja lapsi levotonta energiaa täynnä ja syönyt koko päivän vaikka pelkkää leipää.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 14:31"]

Ja vielä, että miksikö näin käy? Ehkä äiti on empaattisempi? Näkee milloin lapsi voi hyvin ja välittää vaikka siitä, että lapsi menee rauhallisin ja hyvin mielin illalla nukkumaan. Isälle ns. riittää, että lapsi "on hengissä". Ei väliä, vaikka ulkona ei ole käyty koko päivänä ja lapsi levotonta energiaa täynnä ja syönyt koko päivän vaikka pelkkää leipää.

[/quote]

Itsekin veikkaan että empatiakyky on isossa osassa. Oma mieheni ymmärtää rutiinien tärkeyden ja sen ettei lapsi voi syödä vain leipää tai roskaruokaa. Voimakas empatiakyky on yksi niitä syitä miksi ihastuin mieheeni alunperin. Hän ei ehkä ole niin macho kuin muut miehet eikä ole rahakas uraohjus, mutta viihtyy kotona ja osaa hoitaa lapsia ja tehdä kotitöitä oma-aloitteisesti.