Isät tekee mitä haluaa, äidit tekee mitä pitää

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:15"]

Vinkki kolmen lapsen pariskunnalta - höllää vähän. Otat enemmän stressiä aikataulusta kuin lapsen ja parisuhteen hyvinvoinnista - ei hyvä.

[/quote]

Ei se mieskään parisuhteen hyvinvoinnista piittaa. 

Minä olisin saunassa palauttanut lapsen miehelle ja sanonut että mun vuoro saunoa. Ei se niin vaikeaa ole avata suutaan. Jos mies ei muuten ymmärrä, armeijatyyli käyttöön. Se menee paremmin jakeluun.

ARGH ärsyttää tollanen marttyyri-asenne!! Oon koko ajan entistä enemmän vakuuttuneempi, että toi "naiset joutuu tekee kaiken, kun miehet vaan istuu!"-asenne on naisten omaa syytä. Siis miksi sä et vaan vastannut naurahtaen, että "no en, ihan peseytymään tulin"?? Ja jatkanut sitten vaikka, että sinä varmaan jo saunoit, niin syötät lapsen? Miksi siinä A. ois pitänyt riehumaan rueta tai B. lähdit pois? Jos meillä mies tekee/sanoo jotain ns. tyhmää, niin kyllä mä sitten sen asian korjaan niin kuin parhaaks näen ja asiasta sitten keskustellaan. Ja sama omalla kohdallani, kyllä itsekin saattaisin sanoa jotain tyhmää, vaikka kysyä tekeekö mies ruuan työpäivänsä jälkeen, kun itsekin sen toki voisin tehdä valmiiksi. Jos mies kääntyisi pois ja olisi hiljaa, niin en tosiaan ensimmäisenä keksis että ahaa nyt taisin ollakin hölmö. Tottakai se mies avaa suunsa jos on eri mieltä, ei kumpikaan oleta tässä talossa lukevansa toisen ajatuksia tai sanattomia viestejä.

Meillä on aina ollut niin, ydinperheenä ja eroperheenä, että isä tekee mitä haluaa, äiti mitä pitää.

mä kun olin väsynyt lapsenhoitamisesta, ja sanoin exälle, että minäkin tarviin vapaata omaa aikaa. Juu, ex tuumasi, että normaali äiti ei halua vapaata lapsestaan, äidit ei tarvitse lomaa. Isähän kävi muutaman kerran viikossa tunnin meillä kahvilla. Muuten oli vapaa lapsesta.

tällä hetkelläkään ei halua lasta sinne, vaikka lapsi on teini jo. Ei tosin lapsikaan halua. Myöskään lomille ei vie, itse kyllä on jatkuvasti omia reissuja tekemässä. Minä, sairaseläkkeellä oleva en pysty viemään lasta minnekään. Aina en pääse edes kauppaan. Mutta minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Isällä on jo ikää, voi olla varma, että vanhuutta saa viettää rauhassa lapselta. Olipa mitä mieltä tahansa silloin.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:12"]

Saisko tähän neuvoja naisilta joilla on lapsia ja jotka ovat parisuhteessa lastensa isän kanssa?

ap

[/quote]

Harmittaako, kun lapsettomat kommentoivat? -7

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:14"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:06"]MInä olisin ottanut lapsen, pukenut hänet, kaatanut ruuat roskiin, soittanut taksin ja lähtenyt lapsen kanssa hotelliin/mummolaan mihin tahansa pois kotoa. Känykkään en vastaisi, miehelle en puhuisi. Odottaisin, että rauhoitun ja sen jälkeen ottaisin eron. Koska ei tuo olisi ensimmäinen kerta kun mies olettaa, että hänen aikataulunsa on perheen aikataulu. Tuo olisi se jäävuoren huippu, joka saisi minut tajuamaan, että kaikesta puhumisesta, sopimisesta, keskusteluista huolimatta mies ei arvosta minua lainkaan. Ja koska olen työssäkäyvä ihminen, jolla on säännölliset tulot eikä meillä ole yhteistä tiliä, pärjäisin lapsen kanssa vallan mainiosti, vaikka mies olisi heivattu suhteesta pihalle. [/quote] Miehen aikataulu ei ole perheen aikataulu, mutta sinun on? Parisuhde on kompromisseja, ei yksinvaltiutta... Keskustelkaa!!

[/quote]

Ei vaan lapsen aikataulu on perheen aikataulu! Nälkäisen lapsen kanssa ei saunota eikä lapsen nukkumaanmenoaikaan lähdetä ulos. Ymmärsitkö - lapsi tarvitsee tietyt rutiinit, ei minuutilleen, mutta niin, että perustarpeet tyydytetään ensin ja vasta sitten on hauskanpidon aika. Jos mies ei tätä halua ymmärtää, saa hän elää rauhassa omaa elämäänsä ilman minua ja lasta.

Minä olisin sanonut tulevan nyt saunaan ja rentoutumaan,että kun mies ja lapsi ovat olleet täällä jo kylpemässä, on nyt minun vuoro. Isä on nyt hyvä ja vie lapsen syömään.

Pitikö tehä muksuja tommosen kaa?

No olisit sanonu ukolles, että menis saunaan myöhemmin.

Ei meilläkään ukko millään meinannut ymmärtää kellottamista eikä toimintojen suunnittelu järkevästi onnistu vieläkään. Kaikki kestää ja kestää, mistään ei meinaa tulla valmista.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:01"]Jospa enskerralla puhelette hiukan paremmin mitä syödään ja milloin ja saunaa ennen vai jälkeen. Ei miehesi osaa lukea ajatuksiasi, etkä sä hänen... Voit myös pyytää tekemään jotain kotitöitä jos itselläsi on niin kiire
[/quote]Hmmm... lapsiperheissä on tarkka rutiini. Jos mies ei ole esim. kolmessa vuodessa huomannut/älynnyt/oppinut, että päivällinen syödään kello 18, niin kuinka paljon kyseiseen "aikuiseen" voi alunperinkään luottaa? Niin ja mikai pitäisi joutua pyytämään? Eikö vanhemman pitäisi automaattisesti ottaa osansa (puolet!) vastuusta?

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:23"]ARGH ärsyttää tollanen marttyyri-asenne!! Oon koko ajan entistä enemmän vakuuttuneempi, että toi "naiset joutuu tekee kaiken, kun miehet vaan istuu!"-asenne on naisten omaa syytä. Siis miksi sä et vaan vastannut naurahtaen, että "no en, ihan peseytymään tulin"?? Ja jatkanut sitten vaikka, että sinä varmaan jo saunoit, niin syötät lapsen? Miksi siinä A. ois pitänyt riehumaan rueta tai B. lähdit pois? Jos meillä mies tekee/sanoo jotain ns. tyhmää, niin kyllä mä sitten sen asian korjaan niin kuin parhaaks näen ja asiasta sitten keskustellaan. Ja sama omalla kohdallani, kyllä itsekin saattaisin sanoa jotain tyhmää, vaikka kysyä tekeekö mies ruuan työpäivänsä jälkeen, kun itsekin sen toki voisin tehdä valmiiksi. Jos mies kääntyisi pois ja olisi hiljaa, niin en tosiaan ensimmäisenä keksis että ahaa nyt taisin ollakin hölmö. Tottakai se mies avaa suunsa jos on eri mieltä, ei kumpikaan oleta tässä talossa lukevansa toisen ajatuksia tai sanattomia viestejä.
[/quote]

Ap lähti pois koska naiset oikeesti haluavat olla alistettuja mutta eivät kehtaavat myöntää sitä. Se on rakennettu naisen aivoihin ja geeneihin et haluu olla alistettu. Nykypäivän feministit kuitenkin eivät ymmärrä tätä ja yrittää evätä mahollisuuden olla alistettu & onnellinen. Olen alistanut naistani kohta 20v ja onnellinen oon, suihin ottojakin saan joka päivä.
-mies43

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:30"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:14"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:06"]MInä olisin ottanut lapsen, pukenut hänet, kaatanut ruuat roskiin, soittanut taksin ja lähtenyt lapsen kanssa hotelliin/mummolaan mihin tahansa pois kotoa. Känykkään en vastaisi, miehelle en puhuisi. Odottaisin, että rauhoitun ja sen jälkeen ottaisin eron. Koska ei tuo olisi ensimmäinen kerta kun mies olettaa, että hänen aikataulunsa on perheen aikataulu. Tuo olisi se jäävuoren huippu, joka saisi minut tajuamaan, että kaikesta puhumisesta, sopimisesta, keskusteluista huolimatta mies ei arvosta minua lainkaan. Ja koska olen työssäkäyvä ihminen, jolla on säännölliset tulot eikä meillä ole yhteistä tiliä, pärjäisin lapsen kanssa vallan mainiosti, vaikka mies olisi heivattu suhteesta pihalle. [/quote] Miehen aikataulu ei ole perheen aikataulu, mutta sinun on? Parisuhde on kompromisseja, ei yksinvaltiutta... Keskustelkaa!!

[/quote]

Ei vaan lapsen aikataulu on perheen aikataulu! Nälkäisen lapsen kanssa ei saunota eikä lapsen nukkumaanmenoaikaan lähdetä ulos. Ymmärsitkö - lapsi tarvitsee tietyt rutiinit, ei minuutilleen, mutta niin, että perustarpeet tyydytetään ensin ja vasta sitten on hauskanpidon aika. Jos mies ei tätä halua ymmärtää, saa hän elää rauhassa omaa elämäänsä ilman minua ja lasta.

[/quote]

Vähän ohiksena, mutta. Jännä kun itse näin lapsettomana on seurannut kavereiden (naisten) elämää lasten kanssa. Hirveän hankalaa on tuntunut olevan kaikki menemiset ja sopimiset, millon ei voi lähteä kun lapsi sitä ja tätä, ja "se nukkuu just sillon ei onnistu" ja "mitenhän se nyt kun se vaavi nyt sitä ja tätä". Ja sitten kun on seurannut miesten elämää lasten kanssa niin ei mitään ongelmaa, olen olettanut että samaan tapaan ei pysty mitään sopimaan kun mennään lapsen ehdoilla, mutta kappas, kyllä onnistuukin. Kotiin lähdetään kun alkaa näyttämään, että lapsi väsyy, ei kellontarkasti tuntia aiemmin kun "kohta se lapsi alkaa väsymään kuitenkin" jne. Että joo, eiköhän ne lapsen perustarpeet tule tyydytettyä vaikka ihan ei aina lapsen ehdoilla mentäis. Eiköhän ne lapset silloin 60- ja 70-luvuillakin ole tullut hoidettua vaikka maailma ei niiden ympärillä pyörinyt ja kaikkia menoja ei mietitty lapsen ehdoilla.

Mä ymmärrän AP:tä oikein hyvin. Ja puhuttu on, puhuttu ja puhuttu ja puhuttu, mutta ei mene jakeluun. Esim. tuossa AP:n saunaesimerkissä, jos olisin vastannut miehelleni "ei, tulin peseytymään" (kuten joku välkky täällä ehdotti), mies olisi vaan naurahtanut ja jättänyt lapsen kuitenkin kylppäriin kanssani. Jos olisin sanonut uudelleen tiukemmin, että mee syöttämään se lapsi, mies olisi todennäköisesti alkanut mököttää, että "aina sä nalkutat".

Ja minunkin mieheni on näitä sankareita, jotka ennen lasten hankkimista vannoo kiven kovaan, että puoliksi hoidetaan... Useimmilla miehillä ei vaan näytä olevan mitään käsitystä, mitä se aidosti tarkoittaa. Eikä todellakaan ole mikään yksittäistapaus, useimmat tuttavapiirissäni ovat sanoneet samaa eli mies luistaa lapsenhoidosta aina tilaisuuden tullen. Aina.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:12"]Saisko tähän neuvoja naisilta joilla on lapsia ja jotka ovat parisuhteessa lastensa isän kanssa?

ap
[/quote]Relaa. Anna miehen hoitaa omalla tavallaan. Mä jätän vastuun surutta miehelle ja hyvin ne pärjää. Tuossa tilanteessa olisin joko mennyt mukaan saunaan ja sitten olisi tehty jotain nopsaa sen jälkeen ruoaksi tai olisin tehnyt ruoan ja mennyt saunaan ja lähettänyt miehen lapsen kanssa, koska olisi minun vuoroni saunoa. Miksi annat miehen päättää mitä sinä teet?

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:18"]"Ajattelin tehdä ruokaa klo xx, missä välissä käydään saunassa?", "Voinko varata ajan kampaajalle lauantaiksi?", "Voitko hakea maitoa kun pääset töistä, mä haen lapset sitten päiväkodista."... Tässä pari vinkkiä ap:lle, ota se isukki mukaan lapsen arkeen
[/quote]

Ja miehellä se menee sit näin:
Mies ilmoittaa vasta kotiin tullessa, missä on töiden jälkeen käynyt.
Mies ilmoittaa, että varasi parturin lauantaiksi.
Mies vain nukkuu pitkään viikonloppuisin, eikä kysele kumpi nousee lapsen/lasten kanssa.

Itsestäänselvyys on suhteen tuomio.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:06"]

MInä olisin ottanut lapsen, pukenut hänet, kaatanut ruuat roskiin, soittanut taksin ja lähtenyt lapsen kanssa hotelliin/mummolaan mihin tahansa pois kotoa. Känykkään en vastaisi, miehelle en puhuisi. Odottaisin, että rauhoitun ja sen jälkeen ottaisin eron. Koska ei tuo olisi ensimmäinen kerta kun mies olettaa, että hänen aikataulunsa on perheen aikataulu. Tuo olisi se jäävuoren huippu, joka saisi minut tajuamaan, että kaikesta puhumisesta, sopimisesta, keskusteluista huolimatta mies ei arvosta minua lainkaan.

Ja koska olen työssäkäyvä ihminen, jolla on säännölliset tulot eikä meillä ole yhteistä tiliä, pärjäisin lapsen kanssa vallan mainiosti, vaikka mies olisi heivattu suhteesta pihalle.

[/quote]

Miksi taksilla? Työssäkäyvänä ihmisenä jolla on säännölliset tulot sulla varmaan on autokin. Tuollainen tempominen ei tee hyvää lapsille.

Mitä jos äidit ruokkisivat lapsensa pelkillä mikroruuilla ja voileivillä? Olisi tässäkin keskustelu hieman toisenlainen ääni. Minusta tuntuu, että moni mies taantuu lapsen tasolle, kun perheeseen tulee lapsia. Muistissa on leppoisat lapsuusajat, kun äiti hoiti kaiken.

Meillä tuo korostuu lomamatkoilla. Mies suunnittelee kaikkea kivaa ja minun tehtäväksi jää huolehtia missä välissä vauva nukkuu päiväunet, milloin syödään ja missä. Yksi lapsista on nimittäin allerginen eikä vieraassa paikassa koskaan tiedä onko saatavilla hänelle sopivaa ruokaa. Eihän lapsi kuole jos saa "väärää" ruokaa, mitä nyt saattaa oksentaa, ripuloida ja itkeä kipuja koko yön. Arvatkaapa huviksenne, kuka sitten valvoo kipeän lapsen kanssa..? Tosi rentoa ja kivaa.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:40"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:30"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:14"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:06"]MInä olisin ottanut lapsen, pukenut hänet, kaatanut ruuat roskiin, soittanut taksin ja lähtenyt lapsen kanssa hotelliin/mummolaan mihin tahansa pois kotoa. Känykkään en vastaisi, miehelle en puhuisi. Odottaisin, että rauhoitun ja sen jälkeen ottaisin eron. Koska ei tuo olisi ensimmäinen kerta kun mies olettaa, että hänen aikataulunsa on perheen aikataulu. Tuo olisi se jäävuoren huippu, joka saisi minut tajuamaan, että kaikesta puhumisesta, sopimisesta, keskusteluista huolimatta mies ei arvosta minua lainkaan. Ja koska olen työssäkäyvä ihminen, jolla on säännölliset tulot eikä meillä ole yhteistä tiliä, pärjäisin lapsen kanssa vallan mainiosti, vaikka mies olisi heivattu suhteesta pihalle. [/quote] Miehen aikataulu ei ole perheen aikataulu, mutta sinun on? Parisuhde on kompromisseja, ei yksinvaltiutta... Keskustelkaa!!

[/quote]

Ei vaan lapsen aikataulu on perheen aikataulu! Nälkäisen lapsen kanssa ei saunota eikä lapsen nukkumaanmenoaikaan lähdetä ulos. Ymmärsitkö - lapsi tarvitsee tietyt rutiinit, ei minuutilleen, mutta niin, että perustarpeet tyydytetään ensin ja vasta sitten on hauskanpidon aika. Jos mies ei tätä halua ymmärtää, saa hän elää rauhassa omaa elämäänsä ilman minua ja lasta.

[/quote]

Vähän ohiksena, mutta. Jännä kun itse näin lapsettomana on seurannut kavereiden (naisten) elämää lasten kanssa. Hirveän hankalaa on tuntunut olevan kaikki menemiset ja sopimiset, millon ei voi lähteä kun lapsi sitä ja tätä, ja "se nukkuu just sillon ei onnistu" ja "mitenhän se nyt kun se vaavi nyt sitä ja tätä". Ja sitten kun on seurannut miesten elämää lasten kanssa niin ei mitään ongelmaa, olen olettanut että samaan tapaan ei pysty mitään sopimaan kun mennään lapsen ehdoilla, mutta kappas, kyllä onnistuukin. Kotiin lähdetään kun alkaa näyttämään, että lapsi väsyy, ei kellontarkasti tuntia aiemmin kun "kohta se lapsi alkaa väsymään kuitenkin" jne. Että joo, eiköhän ne lapsen perustarpeet tule tyydytettyä vaikka ihan ei aina lapsen ehdoilla mentäis. Eiköhän ne lapset silloin 60- ja 70-luvuillakin ole tullut hoidettua vaikka maailma ei niiden ympärillä pyörinyt ja kaikkia menoja ei mietitty lapsen ehdoilla.

[/quote]

Lapsettomana sä et myöskään tajua sitä että se muutama tunti sinne tänne nukkumaanmenoajoissa aiheuttaa vähintään vuorokauden verran lykkäystä jokaiseen muuhunkin asiaan (herääminen, hoitoonlähtö) ja kaikki tapahtuu helvetillisen kiukkuamisen säestyksellä. Jota on katsomassa pääsääntöisesti äiti, ei isä.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:41"]

Mä ymmärrän AP:tä oikein hyvin. Ja puhuttu on, puhuttu ja puhuttu ja puhuttu, mutta ei mene jakeluun. Esim. tuossa AP:n saunaesimerkissä, jos olisin vastannut miehelleni "ei, tulin peseytymään" (kuten joku välkky täällä ehdotti), mies olisi vaan naurahtanut ja jättänyt lapsen kuitenkin kylppäriin kanssani. Jos olisin sanonut uudelleen tiukemmin, että mee syöttämään se lapsi, mies olisi todennäköisesti alkanut mököttää, että "aina sä nalkutat".

Ja minunkin mieheni on näitä sankareita, jotka ennen lasten hankkimista vannoo kiven kovaan, että puoliksi hoidetaan... Useimmilla miehillä ei vaan näytä olevan mitään käsitystä, mitä se aidosti tarkoittaa. Eikä todellakaan ole mikään yksittäistapaus, useimmat tuttavapiirissäni ovat sanoneet samaa eli mies luistaa lapsenhoidosta aina tilaisuuden tullen. Aina.

[/quote]

No millainen se mies oli ennen lasten hankintaa? Pitikö sillon huomautella kotitöistä vai tekikö oma-aloitteisesti ruuat ja pesi pyykit? Menikö omia menojaan ilmottamatta ja pitikö kysellä että no missä sä oot ja millon tuut, vaikka oli ohjelmaa sovittuna? En kysele nyt vittuillakseni, vaan en vaan oikeasti pysty ymmärtämään muuttuuko "normaali" kotitöitä oma-aloitteisesti tekevä mies yhtäkkiä tuollaiseksi laiskuriksi?

Mä en tajua sua. Minä olisin ensinnäkin neuvotellut saunomisesta miehen kanssa, koska en todellakaan jää vääntämään sapuskaa sillä aikaa kun muut saunovat.

Tai jos olisin tehnyt noin kun sinä teit, niin olisin vaan naurahtanut ja todennut hyväntuulisesti että, "Ehei, kun minä tulin saunomaan." Vaatteet veks ja lauteille.

Ei tarvitse olla tuollainen marttyyrimainen alistuja, eikä myöskään raivohullu.