Millainen pikkutyttö EI leiki nukeilla?

Minä olin sellainen. Kasvoin ainoana tyttönä monen pojan rinnalla. Poikien jutut tarttui minuun vaikka kummit yritti antaa barbieita ym. Kerran yritin tosissani leikkiä nukella ja olin vain ihmetellyt että mitä tällä nyt tehdään. Vaihdanko vaan vaatteita vai mitä!?

Meidän 5v tyttö ei koskaan ole tykännyt leikkiä nukeilla. Hänellä on kyllä useampikin nukke ja nukenvaunut. Ihan satunnaisesti on innostunut niillä leikkimään, mutta tosi tosi harvoin. Jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta.

Ei leiki myöskään barbeilla, brazeilla, pet shopeilla tms. mitä näitä nyt on.

Pehmoeläimet on se ykkösjuttu tällähetkellä sekä legot. Piirtää ja värittää myös tosi paljon.

Itse muistan leikkineeni paljon nukeilla ja barbeilla.

Asperger-tytöt ei tyypillisesti leiki hoivaleikkejä.

Sukupuolineutraalisti kasvatettu?

Kuule, täysin normaali pikkutyttö.

Meillä tyttö ei piittaa nukeista, barbeista yms. yhtään. Saanut niitä lahjaksi sukulaisilta mutta ei ole tainnut kertaakaan leikkiä niiden kanssa. Eikun kerran leikki. Laittoi barbien käteen jonkun muovikappaleen ja barbie ampui sitten zombeja  sillä.

Tyttö tykkää enemmän leikkiä autoilla ja legoilla ja mikäpäs siinä. En minä aio pakottaa tai edes ohjata sellaisiin leikkeihin jotka eivät tunnu kiinnostavan.

Mä en muista juurikaan leikkineeni nukeilla hoivausleikkejö tai sellaisia. Ala-asteella bestikseni kanssa leikittiin kyllä paljon barbeilla, hän taisi olla käytännössä ainoa, jonka kanssa barbit oli käytössä. Meidän leikit oli kuin saippuasarjaa suhdekiemuroineen ja pettämisepäillyineen. Löytyi mystisiä sairauksia ja vaikeita teini-ikäisiä, villejä maalaisserkkuja ja vaikka mitä.

Itse leikin kyllä nukeilla ja legoilla jonkin verran, mutta kaikkein eniten rakastin kirjoja. Onko sekin epänormaalia jonkun mielestä vai enteileekö se jotain kirjastonhoitajan uraa?

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 19:45"]Asperger-tytöt ei tyypillisesti leiki hoivaleikkejä.
[/quote]

Moni on täälläkin sanonut, että ne tytöt, joita ei nuket kiinnosta, hoivaavat kuitenkin pehmoeläimiä ja leikkivät eläinhahmoilla. Itse leikkasin nukeilta hiukset irti isoveljeni kanssa ja leikin eläinfiguureilla, my little ponyilla, masters of the universe -ukoilla, legoilla, playmobiileilla, pehmoeläimillä, tarroilla, jne, useimmiten naapurin pojan kansss. En leikkinyt koskaan "kotia", vaan roolileikit kohdistui seikkailuihin, mysteereihin ja muihin jännittävimpiin puitteisiin. Päädyin töihin hoiva-alalle, eläinlääkäriksi.

Miksi juuri tyttöjen pitäisi olla hoivaajia? Miksi pidetään outona jos tyttö ei leiki hoivaleikkejä? Ei tuollaista pojiltakaan odoteta, miksi siis tytöiltä?

Tai miksi olisi jotenkin tavoiteltavaa, että tytöstä kasvaa "hienohelma", joka on kiinnostunut muodista, kauneusta yms.? Itse kyllä toivon, että oman tyttäreni kiinnostuksen kohteet olisivat aikuisenakin muualla kuin turhanpäiväisyyksissä kuten geelikynnet.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 19:58"]Miksi juuri tyttöjen pitäisi olla hoivaajia? Miksi pidetään outona jos tyttö ei leiki hoivaleikkejä? Ei tuollaista pojiltakaan odoteta, miksi siis tytöiltä?

Tai miksi olisi jotenkin tavoiteltavaa, että tytöstä kasvaa "hienohelma", joka on kiinnostunut muodista, kauneusta yms.? Itse kyllä toivon, että oman tyttäreni kiinnostuksen kohteet olisivat aikuisenakin muualla kuin turhanpäiväisyyksissä kuten geelikynnet.
[/quote]

Pojiltakin

En koskaan pitänyt nukeista lainkaan ja mulla oli vain yksi ainoa barbi, jolla en edes leikkinyt vaan rakensin sille legoista taloja. Pehmoleluista sen sijaan pidin siskoni kanssa ja meillä oli niitä yli 30, kaikilla omat nimet, luonteet, perheet ja työpaikat.

Pojiltakin odotetasn kaikenlaista. Pitäisi olla kiinnostunut autoista, örkeistä ja jalkapallosta. Meillä poika, joka tykkää nukeista, prinsessoista ja korujen askarteluista yms. Aika monenlaista ikävää palautetta tulee.

Esimerkiksi minä. Tai no, olihan mulla yks nukke, ja sen nimi oli Paavo. Olin piirtänyt sille tatuoinninkin hauikseen, koska se oli niin kova jätkä. En tosin leikkinyt sillä oikeastaan ollenkaan. Kotileikeissäkin olin aina isä ja tykkäsin pikkuautoista. En ole mitenkään poikamainen muuten.

Minäkään en ikinä innostunut nukeista tai barbeista, joskus saatoin satunnaisesti leikkiä isosiskon kanssa. Siskolla oli lootallinen barbeja ja niille vaatteita, mulla oli autoja, spider-maneja ja pikkuleluja. Taisinpa suurimman osan lapsuudestakin viettää Spiderman puvussa juoksennellen joku lelupyssy kourassa. Ihan normaaliksi kasvoin ja yliopistoonkin pääsin :D 

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 20:04"]

Pojiltakin odotetasn kaikenlaista. Pitäisi olla kiinnostunut autoista, örkeistä ja jalkapallosta. Meillä poika, joka tykkää nukeista, prinsessoista ja korujen askarteluista yms. Aika monenlaista ikävää palautetta tulee.

[/quote]

Se on aina yhtä kummallista, kuinka lasten leikeistä joku yrittää tehdä ongelman.

Minä en tykännyt vauva-/kotileikeistä enkä barbileikeistäkään. Mutta en kyllä ollut mikään poikatyttökään. Enemmänkin lauapelit, piirtäminen ja kirjat kiinnosti. Sama omilla likoilla. Pienempi (4v) sanoo inhoavansa päiväkotia, kun siellä pitää aina leikkiä kotista ja olla joko äiti tai vauva. Ihan tavallisia me kaikki ollaan. En mie kyllä edelleenkään erityisemmin nauti huushollauksesta vaan paaaaljon mielummin uppoudun hyvän kirjan pariin ja unohan kaikki ruuanlaitot ja muut.

Tytöstä ei varmaan tule sairaanhoitajaa vaan diplomi-insinööri. Voi kauhia.

Lapsena leikin itse aina pyssyillä ja länkkäri-/merirosvoleikit oli lemppareita.
Vanhempani asuvat ok talossa merenrannalla ja meillä oli pikkuveljen kanssa jo todella nuorena (ala-asteen ekalla suunnilleen jo) oma pulpettivene jolla seikkailtiin saaristossa ja kalasteltiin/ grillattiin saaliit nuotiolla jne.
Ikinä ei nuket kiinnostanu, pehmoleluja keräilin kyllä.
Kun naapurissa kaverini leikki nukellansa ja tuli vaunujen kanssa meille hakemaan leikkiseuraa niin leikittiin aina, että minä olin perheen isä ja puukollani sitten "isämäisesti" veistelin puusta kaikenlaista/ rakentelin kaisloista "inkkarimajoja" ja puihin tein isoja puumajoja jne.
Välillä sattui lipsahduksia ja haavoja tuli milloin puukosta, milloin sahasta, joskus tikkejäkin tarvittiin.
Ikinä en itkenyt vaikka kerran esim 8 vuotiaana kanihäkkiä tehdessäni meinasi lähteä sormi kun saha lipsahti.
Vanhempana ajelin mopoilla ja traktoreilla pitkin kyliä ja harrastin mm jääkiekkoa.
Joidenkin mielestä olin totaalinen poikatyttö mutta niin vaan sitä ollaan nykyään 3 lapsen äiti ja aviomieskin löytyy.
Veneily ja eräily on vieläkin lähellä sydäntä ja harrastetaan niitä koko perhe yhdessä.
Ainoa tyttäreni on myös kova eräilijä mutta nuketkin ovat hyvin lähellä sydäntä, me kaikki vaan ollaan niin erilaisia :)

Tiede.fi: Barbileikki latistaa uranäkymät


Tutkijat vertasivat tyttöjen uskoa mahdollisuuksiinsa sen jälkeen, kun
he olivat leikkineet barbilla ja rouva Perunapäällä.

Kauniskasvoinen ja vartaloltaan kurvikas, epätodellisen pitkäraajainen
barbi voi mainoslauseen mukaan olla mitä vain. Barbeilla leikkivät
tytöt näkevät kuitenkin omat uramahdollisuutensa suppeampina kuin
poikien.

Aurora Sherman ja Eileen Zurbriggen tutkivat, kuinka leikki vaikutti
tyttöjen käsitykseen tulevaisuuden työmahdollisuuksista. He antoivat
37:n satunnaisesti eri ryhmiin jaetun amerikkalaistytön leikkiä viisi
minuuttia joko lääkäribarbilla, muotibarbilla tai rouva Perunapäällä.
Sen jälkeen tytöille näytettiin kuvia kymmenestä ammatista ja heiltä
kysyttiin, missä niistä he pystyisivät toimimaan ja missä pojat
pystyisivät toimimaan.

Rouva Perunapäällä leikkineet tytöt pitivät itselleen mahdollisina
lähes yhtä monta ammattia kuin pojille. Barbilla leikkineet näkivät
omat mahdollisuutensa suppeampina – riippumatta siitä, oliko leikissä
lääkäribarbi vai muotibarbi. Tytöt olivat iältään 4–7-vuotiaita.

Vaatetusta lukuun ottamatta koebarbit olivat keskenään identtiset.
Tutkijoiden mukaan vaikutukset saattavat liittyä barbinuken
ennenaikaisesti antamaan seksuaalisuuden malliin, sen asettamiin
ulkonäköodotuksiin ja objektin asemaan.


Lähde: http://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/barbileikki_latistaa_uranakymat

Vastaus kysymykseesi: Ihana!