Millainen pikkutyttö EI leiki nukeilla?

Jaa, sellainen kuin mun tyttäreni. Kiinnostuksen kohteet ovat muualla kuin nukeissa.

Sellaiset kuin minä aikoinani. Sellaiset, jotka tykkäävät näistä yleisesti poikamaisiksi luokitelluista kuten autoista. Kasvavat normaaleiksi.

meidä, hoivaa kyllä pehmoleluja

Minä en ikinä leikkinyt nukeilla, veljeni ja siskoni kyllä leikkivät.

Täysin normaalit lapset. Itsekin juoksin poikien kanssa pyssyt kourassa ja leikittiin sotaa. Kyllä mustakin ripsienpidennyksiä ja rakennekynsiä pitävä hienohelma kuitenkin lopulta tuli

Ihan normaali. Pehmolelut, pet shopit ym. meilläkin suosiossa.

Sporttinen, vilkas, seikkailunhaluinen ja kokeileva luonne. Nukkeleikit olivat tylsiä, eivät ruokkineet mun mielikuvitusmaailmaani yhtään.

Meidän pikkutyttömme ei juurikaan leiki nukeilla. Hän pitää enemmän aktiivisista leikeistä kiipeilystä jne. Hän keksii ja rakentaa mielellään itse esimerkiksi keinuja pehmoille tai muuta vastaavaa. Hän on empaattinen ja hoivaa mielellään pienempiä lapsia, mutta ei ole yhtään herkkä esim. kivulle toisinsanoen ei pillitä tuntia, kun joku toinen lapsi otti lelun kädestä tai kaatuessaan. Itkee kuitenkin normaalisti pahoittaessaan mielensä tai satuttaessaan pahemmin.

Meidän tytöt ei ole nukeista välittäneet mutta pehmoleluja hoivaavat ja oikeista vauvoista tykkäävät. Nukke on oikeastaan aika irvokas lelu jos tarkemmin ajattelee.

Kaikki lapset ei osaa edes leikkiä. Älkää ostako niitä barpeja ja niitä suorastaan hran näköisiä "nukkeja". 

Ihan tavallinen pikkutyttö.

Sellainen pikkutyttö, joka EI asu pakottavat sukupuoliroolit omaavassa perheessä.

Siis miten niin? Ihmisiä on erilaisia, ei ole vain yhtä oikeaa tytön mallia. Itse leikin tiettyyn ikään asti nukeilla ja käytin mekkoja, sitten musta tuli tosi poikamainen pitkäksi aikaa ja sitten taas tyttömäinen.

Millainen ihminen määrittää nukeilla leikkimättömyyden, joksikin negatiiviseksi?

Pidin leikkihevosista ja pehmoleluista, etenkin sinisestä pehmonorsusta. Nukeista en välittänyt. Äitini mukaan valitin ettei niillä voi "leikkiä riittävästi". En nyt tiedä mitä sillä aikoinani tarkoitin :) 

Katsoisin olleeni ihan tavallinen perusipana, ja kasvaneeni ihan tavalliseksi ihmiseksi. On lapsille muitakin leluvaihtoehtoja kuin vain nuket ja autot. Vähän avarampaa näkökulmaa kehiin. 

Minä en koskaan leikkinyt nukeilla. Jos sain lahjaksi nukkeja, pikkuveljeni leikki niillä. En silti ollut poikatyttö, vaan introvertti, joka piti kirjoista, eläimistä, askartelusta ja piirtämisestä. Ei varmaan ollut yllätys kenellekään, että aikuisena minusta tuli akateemisesti koulutettu vela.

Oma tytär ei leikkinyt, oli todella poikamainen ja aina poikia kaverina. Nykyään seurustelee naisen kanssa eikä vieläkään ole mikään "hienohelma". Normaalihan tuokin :)

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 19:17"]meidä, hoivaa kyllä pehmoleluja
[/quote]Minä olin tällainen. Ja kyllä musta kasvoi kovasti äidillinen kolmen lapsen äiti. Muistan että nukkien kova muovisuus häiritsi jotenkin.

Meillä tytöt 6 ja 8 eikä kumpikaan ole leikkinyt nukeilla juurikaan, vaikka niitä on muutama ollutkin. Sen sijaan pehmoelukat ja kaikenmaailman eläin& ihmishahmot on kiinnostaneet enemmän...

Sellainen, joka leikkii mieluiten autoilla. Aika usein tytöllä on isoveli tai pari, joiden kanssa leikkii eikä ole paljon tyttöjä leikkikavereina, silloin ympäristö vaikuttaa enemmän siihen millä leikkii, osalla se on pelkästään omasta luonteesta ja kiinnostuksen kohteista lähtöisin. Seksuaaliseen suuntautumiseen, naisellisuuteen tai "äidillisyyteen" nukkeleikkien puutteella ei ole ainakaan lähipiirin perusteella mitään yhteyttä.