Lue keskustelun säännöt.
13-vuotias kieltäytyy menemästä etävanhemmalle
17.11.2021 |
Etävanhempi tietää, ettei lapsi viihdy hänen luonaan mm aikuisten juomisen, raivokohtausten, valehtelemisenja syrjäytyneisyyden vuoksi (lapsi puhuu, että ahdistaa ihminen, joka ei käy töissä, ei harrasta ja jolla ei ole yhtään kavereita paitsi lähisukulaiset). Etävanhempi on käytökseltään lasta kohtaan määräilevä, mitätöivä, alistava ja on uhannut lasta oikeudesprosessilla, jos lapsi 'ryppyilee'.
Perheneuvola ja lastensuojelu selittelee lapselle kuinka etävanhempi oikeasti rakastaa, mutta ei vaan osaa näyttää sitä eli sieltä ei saa apua vaan oikeastaan päinvastoin.
Ei tämän ikäistä voi pakottaa enää.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Ei voi pakottaa vaan yli 12 v saa itse päättää meneekö, luki sopimuksessa mitä tahansa.
Juuri näin. 12-vuotiaasta lähtien lapsi saa itse päättää, meneekö etävanhemmalle. Varmistin juuri asiaa puolisoltani, joka työskentelee sosiaalitoimesta.
Ja tuollaisen vanhemman luokse, ei missään tapauksessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on alkoholisti isä ja jossain vaiheessa siskoni kanssa emme vaan enää halunneet mennä hänen luonaan käymään ja sitten vähitellen lakkasimme menemästä. Lasta ei saa pakottaa menemään alkoholisti vanhemman luo ja lapsi kokee vanhemman ahdistavaksi. Se on lapsen oma valinta meneekö. Vanhempi on itse teoillaan aiheuttanut sen että hän ahdistaa lasta, lapsella ei ole mitään velvollisuutta vanhempaa kohtaan tavata häntä jos on huono vanhempi.
12v eteenpäin saa itse päättää, mutta oliko teillä siihen asti ns. "Pakko mennä"? Kun tuotakin nuoremmat voi jo sanoa, että pelottaa/ei halua mennä toiselle vanhemmalle/mummolle/papalle yms., mutta usein silti pakotetaan. Miten teillä?
Ja mitä muuten ollaan täällä mieltä siitä, jos lapsi ilmaisee pelkäävänsä esim. Mummolan yöksi menemistä, niin pitäisikö silti pakottaa/"rohkaista"?
Pakottmainen kuulostaa ihan väkivallalta lasta kohtaan. Miksi pakotetaan? Mikä idea sii on? Kai lapsellakin on omat oikeudet (eikä vain vanhemman oikeus tavata lastaan)
Jos kyseessä siis vielä ihan lapsesta, 3-7v. Meillä poika aina ilmoittaa, että pelottaa mennä mummolaan (isän äiti) ja itkee asiaa useampana päivänä. Ja siis itkee kunnolla, ei tekoitkua (tunnistan sen kyllä) ja selvästi hätääntyy ja hakeutuu syliin, kun kerron, että olisi tarkoitus mennä mummolaan yökylään.
Olen yrittänyt kysellä mikä pelottaa, mutta järkevää vastausta ei 5v osaa antaa ja puhua mummolle, että juttelisi lapselle tämän peloista, mutta mummo aina vaan tokaisee, että "menee kyllä ohi". Yritän sitten Ai rohkaista lasta ja kertoa mitä kaikkea kivaa tulevat tekemään. Lopulta on kyllä ihan kiltisti siellä ja leikkii eikä itse tai muuta, mutta joka kerta ennen sinne menoa on sama tilanne, eli itkua ja selvää hätää.
Äidin Äidin kanssa samaa ongelmaa ei ole ja sinne lapsi menee mielellään ja jopa itse soittaa tälle toiselle mummolle, että haluaa tulla yökylään. Ei oikein tiedä mitä pitäisi tehdä, että lapsi menisi mielellään myös isän äidille.
Meillä myöskään lapsi ei halunnut olla yhteydessä toiseen mummoon. Noin kolmivuotiaana hän vielä mummosta tykkäsi, miksipäs ei, mutta vähän myöhemmin, jo ennen koulun alkua, hän tajusi, että mummon vuorovaikutuksessa ja joustamattomuudessa ei ihan kaikki ole ok. On mun äidistäni kyse, kun yleensä täällä kuvitellaan, että aina syyllistetään anoppeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on alkoholisti isä ja jossain vaiheessa siskoni kanssa emme vaan enää halunneet mennä hänen luonaan käymään ja sitten vähitellen lakkasimme menemästä. Lasta ei saa pakottaa menemään alkoholisti vanhemman luo ja lapsi kokee vanhemman ahdistavaksi. Se on lapsen oma valinta meneekö. Vanhempi on itse teoillaan aiheuttanut sen että hän ahdistaa lasta, lapsella ei ole mitään velvollisuutta vanhempaa kohtaan tavata häntä jos on huono vanhempi.
12v eteenpäin saa itse päättää, mutta oliko teillä siihen asti ns. "Pakko mennä"? Kun tuotakin nuoremmat voi jo sanoa, että pelottaa/ei halua mennä toiselle vanhemmalle/mummolle/papalle yms., mutta usein silti pakotetaan. Miten teillä?
Ja mitä muuten ollaan täällä mieltä siitä, jos lapsi ilmaisee pelkäävänsä esim. Mummolan yöksi menemistä, niin pitäisikö silti pakottaa/"rohkaista"?
Pakottmainen kuulostaa ihan väkivallalta lasta kohtaan. Miksi pakotetaan? Mikä idea sii on? Kai lapsellakin on omat oikeudet (eikä vain vanhemman oikeus tavata lastaan)
Jos kyseessä siis vielä ihan lapsesta, 3-7v. Meillä poika aina ilmoittaa, että pelottaa mennä mummolaan (isän äiti) ja itkee asiaa useampana päivänä. Ja siis itkee kunnolla, ei tekoitkua (tunnistan sen kyllä) ja selvästi hätääntyy ja hakeutuu syliin, kun kerron, että olisi tarkoitus mennä mummolaan yökylään.
Olen yrittänyt kysellä mikä pelottaa, mutta järkevää vastausta ei 5v osaa antaa ja puhua mummolle, että juttelisi lapselle tämän peloista, mutta mummo aina vaan tokaisee, että "menee kyllä ohi". Yritän sitten Ai rohkaista lasta ja kertoa mitä kaikkea kivaa tulevat tekemään. Lopulta on kyllä ihan kiltisti siellä ja leikkii eikä itse tai muuta, mutta joka kerta ennen sinne menoa on sama tilanne, eli itkua ja selvää hätää.
Äidin Äidin kanssa samaa ongelmaa ei ole ja sinne lapsi menee mielellään ja jopa itse soittaa tälle toiselle mummolle, että haluaa tulla yökylään. Ei oikein tiedä mitä pitäisi tehdä, että lapsi menisi mielellään myös isän äidille.
Annat luvan olla menemättä. Jätät omat pirskeet vähemmälle, jos siksi olet lykkäämässä lasta mummolaan alvariinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muut kohdat kuulostaa ihan valideilta syiltä ettei halua mennä etävanhemman luo ja vaikuttaa siltä ettei lapselle ole todellakaan hyväksi/edes turvallista siellä olla.
Mutta tämä kohta kuulostaa oudolta "(lapsi puhuu, että ahdistaa ihminen, joka ei käy töissä, ei harrasta ja jolla ei ole yhtään kavereita paitsi lähisukulaiset)".No ei kukaan lapsi noin vanhemmastaan puhukaan. Satutädin satuilua koko aloitus.
Jep. :D Mitä helvet tiä. Ei lapset mieti tuommoisia!
Toi juominen on kyllä paha ongelma mut ei kukaan lapsi jätä menemättä vanhemmalleen koska "Vanhempi ei ole töissä ja sil ei oo kavereita"
Asiahan selviää vaikka syyslomalla, joka tässä juuri muutama viikko sitten olikin. Ollaan vaan kotona vailla mitään ohjelmaa ja tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on alkoholisti isä ja jossain vaiheessa siskoni kanssa emme vaan enää halunneet mennä hänen luonaan käymään ja sitten vähitellen lakkasimme menemästä. Lasta ei saa pakottaa menemään alkoholisti vanhemman luo ja lapsi kokee vanhemman ahdistavaksi. Se on lapsen oma valinta meneekö. Vanhempi on itse teoillaan aiheuttanut sen että hän ahdistaa lasta, lapsella ei ole mitään velvollisuutta vanhempaa kohtaan tavata häntä jos on huono vanhempi.
12v eteenpäin saa itse päättää, mutta oliko teillä siihen asti ns. "Pakko mennä"? Kun tuotakin nuoremmat voi jo sanoa, että pelottaa/ei halua mennä toiselle vanhemmalle/mummolle/papalle yms., mutta usein silti pakotetaan. Miten teillä?
Ja mitä muuten ollaan täällä mieltä siitä, jos lapsi ilmaisee pelkäävänsä esim. Mummolan yöksi menemistä, niin pitäisikö silti pakottaa/"rohkaista"?
Pakottmainen kuulostaa ihan väkivallalta lasta kohtaan. Miksi pakotetaan? Mikä idea sii on? Kai lapsellakin on omat oikeudet (eikä vain vanhemman oikeus tavata lastaan)
Jos kyseessä siis vielä ihan lapsesta, 3-7v. Meillä poika aina ilmoittaa, että pelottaa mennä mummolaan (isän äiti) ja itkee asiaa useampana päivänä. Ja siis itkee kunnolla, ei tekoitkua (tunnistan sen kyllä) ja selvästi hätääntyy ja hakeutuu syliin, kun kerron, että olisi tarkoitus mennä mummolaan yökylään.
Olen yrittänyt kysellä mikä pelottaa, mutta järkevää vastausta ei 5v osaa antaa ja puhua mummolle, että juttelisi lapselle tämän peloista, mutta mummo aina vaan tokaisee, että "menee kyllä ohi". Yritän sitten Ai rohkaista lasta ja kertoa mitä kaikkea kivaa tulevat tekemään. Lopulta on kyllä ihan kiltisti siellä ja leikkii eikä itse tai muuta, mutta joka kerta ennen sinne menoa on sama tilanne, eli itkua ja selvää hätää.
Äidin Äidin kanssa samaa ongelmaa ei ole ja sinne lapsi menee mielellään ja jopa itse soittaa tälle toiselle mummolle, että haluaa tulla yökylään. Ei oikein tiedä mitä pitäisi tehdä, että lapsi menisi mielellään myös isän äidille.
Mäkään en tykännyt käydä mun toisella mummolla. Se pakkosyötti (mulle opetettiin että lautaselta täytyy syödä kaikki. Mummo pisti aina "lämmintä" lautaselle lisää kun olin syönyt osan. ja sitten taas. Ja kaikki täytyi syödä muuten mummo tihrusti melkein itkua, että onko pahaa ) ja oli muutenkin henkisesti väkivaltainen. Mutta tuosta pakkosyötöstä isoimmat traumat jäi. Saatoin 10-vuotiaana syödä 3 pihviä, 6dl muusia ja salaatit ja leivät päälle.
Itsekään en pienenä tykännyt mennä isän äidille, kun oli todella ikävä ihminen, mutta aina sinne vietiin yökylään ja mummoa sai sitten piilotella tuolien alla tai saunan lauteiden alle yms., mutta aina sinne silti piti mennä. Ehkä siksi niin voimakkaasti reagoin, kun lapsi itkee ja sanoo, ettei halua mennä, kun meitäkään ei pienenä kuunneltu, vaikka oikeasti mummo oli julma ihminen (isäkin sen nyt vanhemmalla iällä myöntänyt).
Siksi onkin ristiriitainen fiilis ns. "Pakottaa" lapsi mummolaan, kun selvästi hänellä jokin kynnys sinne on mennä, mutta en silti haluaisi alkaa kuuntelemaan tämän mummon ilekilyä siitä, että toista mummoa näkee enemmän. Parhaani yritän molempia nähdä ja omaa elämää pyörittää. Aina on joku, joka ei ole tyytyväinen..
Sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on alkoholisti isä ja jossain vaiheessa siskoni kanssa emme vaan enää halunneet mennä hänen luonaan käymään ja sitten vähitellen lakkasimme menemästä. Lasta ei saa pakottaa menemään alkoholisti vanhemman luo ja lapsi kokee vanhemman ahdistavaksi. Se on lapsen oma valinta meneekö. Vanhempi on itse teoillaan aiheuttanut sen että hän ahdistaa lasta, lapsella ei ole mitään velvollisuutta vanhempaa kohtaan tavata häntä jos on huono vanhempi.
12v eteenpäin saa itse päättää, mutta oliko teillä siihen asti ns. "Pakko mennä"? Kun tuotakin nuoremmat voi jo sanoa, että pelottaa/ei halua mennä toiselle vanhemmalle/mummolle/papalle yms., mutta usein silti pakotetaan. Miten teillä?
Ja mitä muuten ollaan täällä mieltä siitä, jos lapsi ilmaisee pelkäävänsä esim. Mummolan yöksi menemistä, niin pitäisikö silti pakottaa/"rohkaista"?
Pakottmainen kuulostaa ihan väkivallalta lasta kohtaan. Miksi pakotetaan? Mikä idea sii on? Kai lapsellakin on omat oikeudet (eikä vain vanhemman oikeus tavata lastaan)
Jos kyseessä siis vielä ihan lapsesta, 3-7v. Meillä poika aina ilmoittaa, että pelottaa mennä mummolaan (isän äiti) ja itkee asiaa useampana päivänä. Ja siis itkee kunnolla, ei tekoitkua (tunnistan sen kyllä) ja selvästi hätääntyy ja hakeutuu syliin, kun kerron, että olisi tarkoitus mennä mummolaan yökylään.
Olen yrittänyt kysellä mikä pelottaa, mutta järkevää vastausta ei 5v osaa antaa ja puhua mummolle, että juttelisi lapselle tämän peloista, mutta mummo aina vaan tokaisee, että "menee kyllä ohi". Yritän sitten Ai rohkaista lasta ja kertoa mitä kaikkea kivaa tulevat tekemään. Lopulta on kyllä ihan kiltisti siellä ja leikkii eikä itse tai muuta, mutta joka kerta ennen sinne menoa on sama tilanne, eli itkua ja selvää hätää.
Äidin Äidin kanssa samaa ongelmaa ei ole ja sinne lapsi menee mielellään ja jopa itse soittaa tälle toiselle mummolle, että haluaa tulla yökylään. Ei oikein tiedä mitä pitäisi tehdä, että lapsi menisi mielellään myös isän äidille.
Annat luvan olla menemättä. Jätät omat pirskeet vähemmälle, jos siksi olet lykkäämässä lasta mummolaan alvariinsa.
Omat menot eivät ole syynä. Kotona istun tekemässä töitä, kun lapsi mummolassa. Kyse vaan siitä, että yritän antaa molemmille mummoille mahdollisuuden olla lapsen elämässä/mummo itse pyytänyt lasta kylään.
Minulla itselläni ei elämää oikeastaan ole enkä sellaista kaipaakaan. Koulussa ja töissä ihan tarpeeksi tehtävää.
Ja mielelläni sanoisin, ettei tarvitse mennä, mutta en halua olla se "vaikea miniä", joka ei anna tavata lasta. Mummo on haukkunut minua jo niin paljon, että en vain jaksaisi hänen kanssaan vääntää kättä, kun kohauttaa vain olikaan, kun lapsen peloista puhun. "Ei saa kuulemma mennä lasten oikkujen mukaan.
Sama
Vierailija kirjoitti:
Muut kohdat kuulostaa ihan valideilta syiltä ettei halua mennä etävanhemman luo ja vaikuttaa siltä ettei lapselle ole todellakaan hyväksi/edes turvallista siellä olla.
Mutta tämä kohta kuulostaa oudolta "(lapsi puhuu, että ahdistaa ihminen, joka ei käy töissä, ei harrasta ja jolla ei ole yhtään kavereita paitsi lähisukulaiset)".
Minusta ei kuulosta oudolta, koska ymmärrän valitettavasti hyvin mitä hän tarkoittaa. Koen ja koin itsekin, että minua ahdistaa etävanhemman luona käyminen, sillä kyseiset asiat aiheuttaa turvattomuuden tunnetta sellaisella tavalla, jota on todella vaikea selittää.
Kuulostaa kamalalta, mutta tulee sellainen olo että haluaisi viettää aikaa mieluummin "normaalien" sosiaalisten ihmisten kanssa. Uskon, että hänenkin tapauksessa tämä 13v kokee jotenkin noin.
Oman etävanhempani epäsosiaalisuuteen ja kavereiden puuttumiseen vaikuttavat mielenterveysongelmat, ja näin 17-vuotiaana voin sanoa, että kyseinen ahdistus tulee mahdollisesti nimenomaan siitä turvattomuuden tunteesta.
13- ja 17-vuotiaskin tarvitsee kokemuksen turvallisesta aikuisesta, varsinkin vanhemmasta ja itse koen myös niin, että haluan vältellä tilannetta, jossa koen ahdistusta siitä, ettei oma vanhempani valitettavasti ole tälläinen ihminen. Se on melko vaikeaa hyväksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimenomaan olen yrittänyt rohkaista, kannustaa ja lahjoa suostumaan, mutta lapsi on todella suuttunut, että enkö tajua miten jäätävän ahdistavaa se on, ettenkö tajua miten epänormaali se koko kupla on, johon hän joutuu viikonlopuiksi, ettei siinä ole mitään normaalia ja jutut on ihan sekopäisiä. Uskon lasta kyllä ja hän on lastensuojelun lausunnonkin mukaan harvinaisen fiksu ja reflektoiva, mutta te ette ilmeisesti usko.
Ettekö ole koskaan joutuneet tilanteeseen, jossa olette miettineet, ettei tämä voi olla totta/minun elämääni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muut kohdat kuulostaa ihan valideilta syiltä ettei halua mennä etävanhemman luo ja vaikuttaa siltä ettei lapselle ole todellakaan hyväksi/edes turvallista siellä olla.
Mutta tämä kohta kuulostaa oudolta "(lapsi puhuu, että ahdistaa ihminen, joka ei käy töissä, ei harrasta ja jolla ei ole yhtään kavereita paitsi lähisukulaiset)".Minusta ei kuulosta oudolta, koska ymmärrän valitettavasti hyvin mitä hän tarkoittaa. Koen ja koin itsekin, että minua ahdistaa etävanhemman luona käyminen, sillä kyseiset asiat aiheuttaa turvattomuuden tunnetta sellaisella tavalla, jota on todella vaikea selittää.
Kuulostaa kamalalta, mutta tulee sellainen olo että haluaisi viettää aikaa mieluummin "normaalien" sosiaalisten ihmisten kanssa. Uskon, että hänenkin tapauksessa tämä 13v kokee jotenkin noin.
Oman etävanhempani epäsosiaalisuuteen ja kavereiden puuttumiseen vaikuttavat mielenterveysongelmat, ja näin 17-vuotiaana voin sanoa, että kyseinen ahdistus tulee mahdollisesti nimenomaan siitä turvattomuuden tunteesta.
13- ja 17-vuotiaskin tarvitsee kokemuksen turvallisesta aikuisesta, varsinkin vanhemmasta ja itse koen myös niin, että haluan vältellä tilannetta, jossa koen ahdistusta siitä, ettei oma vanhempani valitettavasti ole tälläinen ihminen. Se on melko vaikeaa hyväksyä.
Nimenomaan. Turvattomuutta lisää alkoholinkäyttö, arvaamattomuus ja raivokohtaukset. Ulkona asunnosta ei käydä kuin Alkossa, eikä yksinkään saa mennä mihinkään. Päivärutiinia ei ole eikä koskaan tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"(lapsi puhuu, että ahdistaa ihminen, joka ei käy töissä, ei harrasta ja jolla ei ole yhtään kavereita paitsi lähisukulaiset)" lapsi ei taatusti puhu noin.
Voi puhua. Kyseessä teini ja on varmasti selannut netistä tapaamisjuttuja ja huomannut, että kaikki ei ole etällä ok.
lasta ei kiinnosta, vaikka miten olisi teini, että onko vanhemmalla kavereita, töitä tai tapaako vain sukulaisiaan. ja kun kyseessä on etävanhempi, niin yleensä lapsi on siellä etävanhemmalla korkeintaan viikonloppuisin, jolloin viettävät yhteistä aikaa. Sen uskon, että lapsi on voinut ahdistua, jos etävanhempi on alkoholisti tai puhuu lapselle vihamielisesti. Mutta tuo lainaamani lause oli ilmiselvästi etävanhemman ex-puolison oma mielipide.
Pakko sanoa tähän vastaväite. Olen tosiaan nyt 17, ja kyllä todellakin kiinnosti ja sitä mietin jo alaluokilla.
Se, että vanhemmalla ei ole sosiaalisia suhteita tai töitä, vaikuttaa todellakin ja on naurettavaa väittää, etteikö lapsi tai teini miettisi asiaa.
Sosiaalisten suhteiden puute vaikuttaa ihmisessä hyvin moneen asiaan ja ymmärrän, miksi 13v:tä ahdistaa viettää aikaa yhteiskunnasta syrjäytyneen ihmisen luona, juopottelusta puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma poika päätti juurikin tuon ikäisenä että ei mene enää isälleen. Ei sanonut syytä, mutta isä on alkoholisti. Lopetti kuitenkin juomisen ja ovat kyllä väleissä.
Ei pakotettu, lapsi sai päättää.
Vierailija kirjoitti:
etävanhempi, siis mitäh mikä
Ei tehdä tästä sukupuolikysymystä.
Vanhempi, jonka luona lapsi ei asu vakituisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"(lapsi puhuu, että ahdistaa ihminen, joka ei käy töissä, ei harrasta ja jolla ei ole yhtään kavereita paitsi lähisukulaiset)" lapsi ei taatusti puhu noin.
Voi puhua. Kyseessä teini ja on varmasti selannut netistä tapaamisjuttuja ja huomannut, että kaikki ei ole etällä ok.
lasta ei kiinnosta, vaikka miten olisi teini, että onko vanhemmalla kavereita, töitä tai tapaako vain sukulaisiaan. ja kun kyseessä on etävanhempi, niin yleensä lapsi on siellä etävanhemmalla korkeintaan viikonloppuisin, jolloin viettävät yhteistä aikaa. Sen uskon, että lapsi on voinut ahdistua, jos etävanhempi on alkoholisti tai puhuu lapselle vihamielisesti. Mutta tuo lainaamani lause oli ilmiselvästi etävanhemman ex-puolison oma mielipide.
Pakko sanoa tähän vastaväite. Olen tosiaan nyt 17, ja kyllä todellakin kiinnosti ja sitä mietin jo alaluokilla.
Se, että vanhemmalla ei ole sosiaalisia suhteita tai töitä, vaikuttaa todellakin ja on naurettavaa väittää, etteikö lapsi tai teini miettisi asiaa.
Sosiaalisten suhteiden puute vaikuttaa ihmisessä hyvin moneen asiaan ja ymmärrän, miksi 13v:tä ahdistaa viettää aikaa yhteiskunnasta syrjäytyneen ihmisen luona, juopottelusta puhumattakaan.
eli sinun vanhempasi olisi pitänyt kutsua kavereita kylään tai mennä kavereille silloin, kun sinä olit siellä viettämässä aikaa vanhempasi kanssa? Minulla eno oli sosiaalinen erakko, ei sosiaalisia suhteita, mutta oli mielellään lapsensa kanssa ja sieti meitä muita lähisukulaisia, mutta ei niin paljon, että olisi vaikka yöksi voinut jäädä. ME emme koskaan miettineet tai murehtineet sitä, eikä liioin hänen lapsensa. En myöskään koulussa koskaan kuullut, että joku olisi miettinyt tai kysellyt luokka- tai koulukavereiltaan, että onko isälläsi/äidilläsi sosiaalisia suhteita. Sillä nyt vaan ei ollut merkitystä ja luokallamme oli mm. eräs lapsi, jonka isä istui linnassa, kaikki siitä tiesivät eikä se meitä ahdistanut, eikä tuota vankilamiehen lastakaan. Se nyt vaan oli asia, joka sattui olemaan hänen elämässään sillä lailla. Sillä ehkä sai myöhemmin myös katu-uskottavuutta, jos tiukassa paikassa oli, niin riitti, jos sanoi, että tunnen vankilakundin ja voin pyytää hänen kavereitaan tulemaan juttelemaan sinulle siitä mitä juuri teit.
Yökyläily turvattomuutta herättävän etävanhemman (tai isovanhemman) luona ei liene ainoa tapa pysyä kontaktissa heihin. Yksinäinen vanhempi voi joskus asettaa liikaa odotuksia nuorelle. Nuori ei voi olla korvaamassa puuttuvia aikuisia ihmissuhteita. Tämän tajuaminen voi ahdistaa. Tavata voi neutraalilla maaperällä: käydä vaikka yhdessä kävelyllä tai kahvilassa.
Isovanhempien läheisyyttä lapsenlapsiin taas ei voi säädellä jakamalla aikaa tasan. Vanhemman täytyy mielestäni ennemmin kestää narina "vaille jäämistään" valittavalta isovanhemmalta kuin jättää huomiotta oman lapsen hätä. Lapselle voi olla vaikeaa ylläpitää yksin suhdetta sellsiseen sukulaiseen, kuka oma ei vaikuta vanhemmallekaan läheiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"(lapsi puhuu, että ahdistaa ihminen, joka ei käy töissä, ei harrasta ja jolla ei ole yhtään kavereita paitsi lähisukulaiset)" lapsi ei taatusti puhu noin.
Voi puhua. Kyseessä teini ja on varmasti selannut netistä tapaamisjuttuja ja huomannut, että kaikki ei ole etällä ok.
lasta ei kiinnosta, vaikka miten olisi teini, että onko vanhemmalla kavereita, töitä tai tapaako vain sukulaisiaan. ja kun kyseessä on etävanhempi, niin yleensä lapsi on siellä etävanhemmalla korkeintaan viikonloppuisin, jolloin viettävät yhteistä aikaa. Sen uskon, että lapsi on voinut ahdistua, jos etävanhempi on alkoholisti tai puhuu lapselle vihamielisesti. Mutta tuo lainaamani lause oli ilmiselvästi etävanhemman ex-puolison oma mielipide.
Pakko sanoa tähän vastaväite. Olen tosiaan nyt 17, ja kyllä todellakin kiinnosti ja sitä mietin jo alaluokilla.
Se, että vanhemmalla ei ole sosiaalisia suhteita tai töitä, vaikuttaa todellakin ja on naurettavaa väittää, etteikö lapsi tai teini miettisi asiaa.
Sosiaalisten suhteiden puute vaikuttaa ihmisessä hyvin moneen asiaan ja ymmärrän, miksi 13v:tä ahdistaa viettää aikaa yhteiskunnasta syrjäytyneen ihmisen luona, juopottelusta puhumattakaan.eli sinun vanhempasi olisi pitänyt kutsua kavereita kylään tai mennä kavereille silloin, kun sinä olit siellä viettämässä aikaa vanhempasi kanssa? Minulla eno oli sosiaalinen erakko, ei sosiaalisia suhteita, mutta oli mielellään lapsensa kanssa ja sieti meitä muita lähisukulaisia, mutta ei niin paljon, että olisi vaikka yöksi voinut jäädä. ME emme koskaan miettineet tai murehtineet sitä, eikä liioin hänen lapsensa. En myöskään koulussa koskaan kuullut, että joku olisi miettinyt tai kysellyt luokka- tai koulukavereiltaan, että onko isälläsi/äidilläsi sosiaalisia suhteita. Sillä nyt vaan ei ollut merkitystä ja luokallamme oli mm. eräs lapsi, jonka isä istui linnassa, kaikki siitä tiesivät eikä se meitä ahdistanut, eikä tuota vankilamiehen lastakaan. Se nyt vaan oli asia, joka sattui olemaan hänen elämässään sillä lailla. Sillä ehkä sai myöhemmin myös katu-uskottavuutta, jos tiukassa paikassa oli, niin riitti, jos sanoi, että tunnen vankilakundin ja voin pyytää hänen kavereitaan tulemaan juttelemaan sinulle siitä mitä juuri teit.
Jos jäi aloituksessa epäselväksi, niin tämä erakko ei ole mielellään lapsen kanssa, vaan mm juo ja purkaa häneen raivoaan eikä hänellä ole käytännössä ketään eikä mitään ulkopuolista, joka voisi herättää hänet käytöksensä vahingollisuuteen. Ei hän pidä lasta edes sen vertaa arvossa, että lapsen toiveesta jättäisi juomatta 4vrk/kk, kun kuitenkin voi juoda 26 vuorokautena, jolloin lapsi ei ole paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan olen yrittänyt rohkaista, kannustaa ja lahjoa suostumaan, mutta lapsi on todella suuttunut, että enkö tajua miten jäätävän ahdistavaa se on, ettenkö tajua miten epänormaali se koko kupla on, johon hän joutuu viikonlopuiksi, ettei siinä ole mitään normaalia ja jutut on ihan sekopäisiä. Uskon lasta kyllä ja hän on lastensuojelun lausunnonkin mukaan harvinaisen fiksu ja reflektoiva, mutta te ette ilmeisesti usko.
Ettekö ole koskaan joutuneet tilanteeseen, jossa olette miettineet, ettei tämä voi olla totta/minun elämääni?
Mä ainakin uskon. Omat lapseni olisivat aivan hyvin 13-vuotiaana osanneet kuvata asioita tällaisin sanoin. En ymmärrä, että miksi olisi jotenkin outoa, että lapsi osaa kuvata vanhemman elämää ja millaista se on. Jos lapsen kanssa on asioista keskusteltu avoimesti ja lapsen tasoisesti aina, hän kyllä oppii kuvaamaan ajatuksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on alkoholisti isä ja jossain vaiheessa siskoni kanssa emme vaan enää halunneet mennä hänen luonaan käymään ja sitten vähitellen lakkasimme menemästä. Lasta ei saa pakottaa menemään alkoholisti vanhemman luo ja lapsi kokee vanhemman ahdistavaksi. Se on lapsen oma valinta meneekö. Vanhempi on itse teoillaan aiheuttanut sen että hän ahdistaa lasta, lapsella ei ole mitään velvollisuutta vanhempaa kohtaan tavata häntä jos on huono vanhempi.
12v eteenpäin saa itse päättää, mutta oliko teillä siihen asti ns. "Pakko mennä"? Kun tuotakin nuoremmat voi jo sanoa, että pelottaa/ei halua mennä toiselle vanhemmalle/mummolle/papalle yms., mutta usein silti pakotetaan. Miten teillä?
Ja mitä muuten ollaan täällä mieltä siitä, jos lapsi ilmaisee pelkäävänsä esim. Mummolan yöksi menemistä, niin pitäisikö silti pakottaa/"rohkaista"?
Pakottmainen kuulostaa ihan väkivallalta lasta kohtaan. Miksi pakotetaan? Mikä idea sii on? Kai lapsellakin on omat oikeudet (eikä vain vanhemman oikeus tavata lastaan)
Jos kyseessä siis vielä ihan lapsesta, 3-7v. Meillä poika aina ilmoittaa, että pelottaa mennä mummolaan (isän äiti) ja itkee asiaa useampana päivänä. Ja siis itkee kunnolla, ei tekoitkua (tunnistan sen kyllä) ja selvästi hätääntyy ja hakeutuu syliin, kun kerron, että olisi tarkoitus mennä mummolaan yökylään.
Olen yrittänyt kysellä mikä pelottaa, mutta järkevää vastausta ei 5v osaa antaa ja puhua mummolle, että juttelisi lapselle tämän peloista, mutta mummo aina vaan tokaisee, että "menee kyllä ohi". Yritän sitten Ai rohkaista lasta ja kertoa mitä kaikkea kivaa tulevat tekemään. Lopulta on kyllä ihan kiltisti siellä ja leikkii eikä itse tai muuta, mutta joka kerta ennen sinne menoa on sama tilanne, eli itkua ja selvää hätää.
Äidin Äidin kanssa samaa ongelmaa ei ole ja sinne lapsi menee mielellään ja jopa itse soittaa tälle toiselle mummolle, että haluaa tulla yökylään. Ei oikein tiedä mitä pitäisi tehdä, että lapsi menisi mielellään myös isän äidille.
Annat luvan olla menemättä. Jätät omat pirskeet vähemmälle, jos siksi olet lykkäämässä lasta mummolaan alvariinsa.
Omat menot eivät ole syynä. Kotona istun tekemässä töitä, kun lapsi mummolassa. Kyse vaan siitä, että yritän antaa molemmille mummoille mahdollisuuden olla lapsen elämässä/mummo itse pyytänyt lasta kylään.
Minulla itselläni ei elämää oikeastaan ole enkä sellaista kaipaakaan. Koulussa ja töissä ihan tarpeeksi tehtävää.
Ja mielelläni sanoisin, ettei tarvitse mennä, mutta en halua olla se "vaikea miniä", joka ei anna tavata lasta. Mummo on haukkunut minua jo niin paljon, että en vain jaksaisi hänen kanssaan vääntää kättä, kun kohauttaa vain olikaan, kun lapsen peloista puhun. "Ei saa kuulemma mennä lasten oikkujen mukaan.
Sama
Lapsen hyvinvointi menee mummon mielipiteen/tunteiden edelle.
Vierailija kirjoitti:
Yökyläily turvattomuutta herättävän etävanhemman (tai isovanhemman) luona ei liene ainoa tapa pysyä kontaktissa heihin. Yksinäinen vanhempi voi joskus asettaa liikaa odotuksia nuorelle. Nuori ei voi olla korvaamassa puuttuvia aikuisia ihmissuhteita. Tämän tajuaminen voi ahdistaa. Tavata voi neutraalilla maaperällä: käydä vaikka yhdessä kävelyllä tai kahvilassa.
Isovanhempien läheisyyttä lapsenlapsiin taas ei voi säädellä jakamalla aikaa tasan. Vanhemman täytyy mielestäni ennemmin kestää narina "vaille jäämistään" valittavalta isovanhemmalta kuin jättää huomiotta oman lapsen hätä. Lapselle voi olla vaikeaa ylläpitää yksin suhdetta sellsiseen sukulaiseen, kuka oma ei vaikuta vanhemmallekaan läheiseltä.
Tätä mieltä itsekin olen ja olenkin yrittänyt ehdottaa mummolle, että lapsi voisi kyläillä tai voisi käydä meillä leikkimässä, mutta ei halua. Tai liian väsynyt ja ymmärrän kyllä, ku työelämässä vielä on, mutta niin olen minäkin. Ja mummo osaa olla ikävä suustaan ja syyllistää siihen pisteeseen, että aina alkaa miettimään, että olenko minä se pska äiti, joka vaan yrittää omia lastaan, vaikka mielestäni en koskaan ole sellainen ollut ja aina antanut hyvin vapaat kädet.
Sama
Mäkään en tykännyt käydä mun toisella mummolla. Se pakkosyötti (mulle opetettiin että lautaselta täytyy syödä kaikki. Mummo pisti aina "lämmintä" lautaselle lisää kun olin syönyt osan. ja sitten taas. Ja kaikki täytyi syödä muuten mummo tihrusti melkein itkua, että onko pahaa ) ja oli muutenkin henkisesti väkivaltainen. Mutta tuosta pakkosyötöstä isoimmat traumat jäi. Saatoin 10-vuotiaana syödä 3 pihviä, 6dl muusia ja salaatit ja leivät päälle.