Että voikin koiran hankkiminen olla nykyään VAIKEAA!
Aina kun löytää sopivan koiranpennun ilmoituksista, ikä, rotu, sijainti ja hinta täsmää, niin aina on vähintäänkin yksi näistä kriteereistä:
- ei ensikoiraksi
- ei ulkokoiraksi
- ei pienten lasten kotiin
Just joo. Miksi ei ensikoiraksi, jos ei ole mikään vaativa rotu? Ja eikös jokainen ole kerran ensikoiran omistaja.
Ei ulkokoiraksi, vaikka kyseessä olisikin rotu, joka yleensä viihtyy paremmin ulkona. Ymmärrän ettei haluta koirasta häkkikoiraa taikka narun jatkeeksi, mutta aidattu ISO piha luulisi olevan koiralle unelma elinympäristö. Sisälläkin saisi olla mm yöt ja huonoilla keleillä (jos vain itse haluaa).
Ei pienten lasten kotiin. Tätä perustellaan sillä, ettei koira saa ansaitsemaansa huomiota jos talossa pieniä lapsia (ilmeisesti alle kouluikäisiä).
No enemmänkö se koira muka huomiota saa, kun lapset koulussa ja vanhemmat töissä? Sehän on yksin päivät, ja koulu/työpäivienkin jälkeen on usein harrastusta/muuta menoa tai väsynyt.
Eikö juuri parasta aikaa olisi koiran päästä perheeseen, kun suurinosa perheestä on kotona pari vuotta vielä?
Että kyllä on vaikeaa! Minulla ei ole omaa koiraa ollut, lapsuudenkodissa kyllä oli, ei koira nyt aivan vieras olento ole. Ulkona lähes vapaana saisi elää, mikäs sen parempaa koiralle? Ja aikaa olisi juuri tällä hetkellä, kun palaan töihin, on silloin haastavampaa alkaa pentua ottamaan.
Kommentit (134)
Koira on laumaeläin ja mielestäni yksinäisen ulkokoiran pito ei ole reilua. Lisäksi on vaikea kuvitella että 1) OIKEASTI ulos soveltuva ja siellä viihtyvä 2) arktinen tai vahtikoirarotu (nämä ovat ainoat ulkona elämään soveltuvat) olisi soveltuva 3) LAPSIperheeseen.
Ymmärräthän että kaikki kääpiö-, seura-, paimen-, noutaja- ja metsästyskoirat ovat ainakin poissa listalta?
Millaisia koiria olet tähän mennessä kysellyt?
Pahoittelen jos kappalejako puuttuu...
Vähän särähti korvaan tuo "Ulkona lähes vapaana saisi elää, mikäs sen parempaa koiralle"-kohta. Useimmat koirarodut viihtyvät parhaiten kun omistaja puuhailee ja lenkkeilee niiden kanssa, omalla tontilla möllöttäminen viikosta toiseen ei sovi kuin joillekin laumiksille. Ei koiralle riitä että se päästetään ovesta ulos muutamia kertoja päivässä.
Komppaan vastaajaa nro19. Jokainen tarkkaan syynätty pennunluovutus on yksi huonosti voiva koira vähemmän.
Mikä perheenjäsen se on, jos se kököttää ulkona yksin? Ja täällä vilahti sana suomenlapinkoira. Se ei ole mikään yksin pihalla viihtyjä. Jos koiralla on kunnon turkki päällä, se EI tarkoita että koiraa voisi pitää yksin ulkona päivät pääksytysten.
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 08:31"]
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 08:28"]Kyllä mä ymmärrän noi kriteerit ja se että niiden kanssa ollaan tiukkoina. Ensikoiriksi otetuissa on niin paljon sellasia, joita on joko kasvattajat joutunut ottamaan itelleen takas tai sijoittaa uusiks, kun ei ollakkaa pärjätty koiran kanssa/koulutettu pöin persettä. Ei koira sellasta kauheesti kestä. Ja se nyt vaan on myös nähty useesti, että (pikku)lapsiperheissiä se koira jää vähemmälle huomiolle. Se koira tarttee kuitenkin liikuntaa ja aktivoimista useemman kerran päivässä (pihalla hengailu ei sitä korvaa).
[/quote]
Ymmärrän. Mutta sitä en, miten koulu- ja työelämässä olevilla sitten sitä aikaa olisi enemmän, kuin lasten kanssa kotona olevalle?
Ap
[/quote]
Koska kun tulee töistä ja aamulla ennen töihin menoa saa käydä ihan rauhassa pitkällä lenkillä koiran kanssa, kun ei ole kakarat huutamassa ruokaa tai muuten roikkumassa lahkeessa huomiota. Eikä tarvitse kuskata lapsia hoitoon tai harrastuksiin, joten senkin ajan voi vaikka harrastaa koiran kanssa.
Lapinkoira EI sovi elämään yksin ulkona, vaan sen on saatava olla laumansa kanssa. Olen pahoillani aloittaja mutta en minäkään möisi teille noilla kriteereillä koiraa. :( Hankkikaa tietoa ja harkitkaa koiraa, jos pystytte ottamaan sen elämään sisälle osaksi perhettänne.
Se on vanhanaikainen ajatus, että koira nököttää yksin ulkona. Kaikki koirat haluaa olla osana perheen toimintaa. Mielikuva on ihan väärä. Varsinkin kaksi ensimäistä vuotta koiran kanssa on erittäin vaativaa aikaa. Koira pitä kasvattaa elämään kunnon koirana perheessä ja muuallakin. Koira tarvitsee silloin paljon seuraa ja toimintaa. Vanhemmitenkin haluaa olla siellä missä muutkin on. Osaa kyllä ottaa oman tilansa kotonakin.
TOivottavasti kukaan ei myy ap:lle lapinkoiraa... tai muutakaan.
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 08:32"]
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 08:29"][quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 08:23"]No, eihän se ole ensikoiraksi sulle, jos kerran sulla on aiemmin ollut koira kotona...
[/quote]
Olen käsittänyt ettei se olisi sama asia. Enhän ole ollut koskaan vastuussa koirasta täysin. Äitini koira kun oli. Tämä ei minusta(kaan) tarkoita sitä, ettenkö koirasta osaisi huolehtia, ja oppisi tätä kouluttamaan. On vaan niin kamalan tarkkaa monilla nykyään.
Ap
[/quote]
Teet asiasta nyt itse v[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 08:28"]Kyllä mä ymmärrän noi kriteerit ja se että niiden kanssa ollaan tiukkoina. Ensikoiriksi otetuissa on niin paljon sellasia, joita on joko kasvattajat joutunut ottamaan itelleen takas tai sijoittaa uusiks, kun ei ollakkaa pärjätty koiran kanssa/koulutettu pöin persettä. Ei koira sellasta kauheesti kestä. Ja se nyt vaan on myös nähty useesti, että (pikku)lapsiperheissiä se koira jää vähemmälle huomiolle. Se koira tarttee kuitenkin liikuntaa ja aktivoimista useemman kerran päivässä (pihalla hengailu ei sitä korvaa).
[/quote]
Kyllä ymmärrän et tarvii olla tarkkoja mut kyl noista osa on niin sekasin ettei mitään rajaa.
Eräs yritti ihan väkisin tulla tarkastamaan asuntoani ja vaati et olisi pitänyt päästää ekan vuoden aikana tarkostuskäynneille. Koiran ostin sit muualta.
[/quote]
Mikä ongelma tässä on? On hienoa, jos kasvattaja on kiinostunut koirasta ja tulee käymään myöhemmin. Samalla saa vinkkejä
Kai olet kuullut erilaisista rotuominaisuuksista? Kaikki koirat eivät ole helppoja kasvatettavia (= ei sopivia ensikoiriksi) eivätkä kaikki viihdy ulkona koko päivää, jos isäntäväki kerran on sisällä. Mun husky alkoi heti ulvoa pihalla, jos joutui olemaan siellä ilman seuraa ja muu lauma eli me ihmiset oltiin sisällä.
Siksi mä olenkin aina (4krt, viides edessä) valehdellut kasvattajille silmät ja korvat täyteen kuin porsas ja yrittänyt näyttää rehelliseltä. Yleensä on sitten ihan valinnanvaraa.
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 09:10"]
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 08:32"][quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 08:29"][quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 08:23"]No, eihän se ole ensikoiraksi sulle, jos kerran sulla on aiemmin ollut koira kotona...
[/quote]
Olen käsittänyt ettei se olisi sama asia. Enhän ole ollut koskaan vastuussa koirasta täysin. Äitini koira kun oli. Tämä ei minusta(kaan) tarkoita sitä, ettenkö koirasta osaisi huolehtia, ja oppisi tätä kouluttamaan. On vaan niin kamalan tarkkaa monilla nykyään.
Ap
[/quote]
Teet asiasta nyt itse v[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 08:28"]Kyllä mä ymmärrän noi kriteerit ja se että niiden kanssa ollaan tiukkoina. Ensikoiriksi otetuissa on niin paljon sellasia, joita on joko kasvattajat joutunut ottamaan itelleen takas tai sijoittaa uusiks, kun ei ollakkaa pärjätty koiran kanssa/koulutettu pöin persettä. Ei koira sellasta kauheesti kestä. Ja se nyt vaan on myös nähty useesti, että (pikku)lapsiperheissiä se koira jää vähemmälle huomiolle. Se koira tarttee kuitenkin liikuntaa ja aktivoimista useemman kerran päivässä (pihalla hengailu ei sitä korvaa).
[/quote]
Kyllä ymmärrän et tarvii olla tarkkoja mut kyl noista osa on niin sekasin ettei mitään rajaa.
Eräs yritti ihan väkisin tulla tarkastamaan asuntoani ja vaati et olisi pitänyt päästää ekan vuoden aikana tarkostuskäynneille. Koiran ostin sit muualta.
[/quote]
Mikä ongelma tässä on? On hienoa, jos kasvattaja on kiinostunut koirasta ja tulee käymään myöhemmin. Samalla saa vinkkejä
[/quote]
Joo ei kiitos. Vinkkejä saan muualtakin kukaan seinähullu koirakauppias ei tontilleni tule kyttäämään.
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 09:14"]
Siksi mä olenkin aina (4krt, viides edessä) valehdellut kasvattajille silmät ja korvat täyteen kuin porsas ja yrittänyt näyttää rehelliseltä. Yleensä on sitten ihan valinnanvaraa.
[/quote]
Miksi viides kerta edessä? Mitä edellisille on tapahtunut?
Mikä helvetti teitä akkoja taas vaivaa? Hitto vie ku ottaa päähän tällaiset nillittäjät.
AP, mun mielestä kuulostat fiksulta tyypiltä, ja varmasti koira sopisi teidän perheeseen. Kannattaa ehkä vielä sitä rotua miettiä, mutta en näe, miksi joidenkin mielestä ette olisi hyviä koiranomistajia. Jos koira saa olla tasapuolisesti sekä sisällä/ulkona, sekä yhdessä perheen kanssa ja tarpeidensa mukaan yksin, mikäs siinä.
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 09:14"]
Siksi mä olenkin aina (4krt, viides edessä) valehdellut kasvattajille silmät ja korvat täyteen kuin porsas ja yrittänyt näyttää rehelliseltä. Yleensä on sitten ihan valinnanvaraa.
[/quote]
Eli jos oletetaan, että koirasi elävät ainakin 10 vuotta (paremmin hoidettuna monta vuotta kauemminkin), niin olet kutakuinkin 60-vuotias? Vai hankitko koiran pariksi vuodeksi, lopetat sen kelvottomana ja taas hankit uuden, joka sopii sisustukseen paremmin?
Itse laitoin ilmoituksen, että haemme perheellemme pientä koiraa, esim. perhoskoira. Ja että perheessämme nelivuotias ja kissa.
Sitten eräs kasvattaja soitti, että hänellä olisi teille sopiva koira. Ei tosin ollut perhoskoira, mutta sellainen rotu kuitenkin jota olimme myös katsoneet.
Mäkään en oikein tajua, että mikä ap:n tarkoitus on siinä koiran ottamisessa, jos se on vain yöt sisällä?? Koirahan on perheenjäsen, jonka kanssa on tarkoitus touhuta.
Meilläkin on koira, täyttää jo kymmenen tänä vuonna. Ymmärtää todella paljon puhetta ja toimii kuin ajatus ihmisten kanssa - mutta ei se itsestään tapahdu. Se tarkoittaa sitä, että koira elää meidän kanssa koko ajan. Reissaakin meidän kanssa jos vain mahdollista, ja osallistuu kaikkiin arkisiin puuhiin. Toki se kesäaikaan on työpäivät tarhassa, koska se on koiralle mukavampaa kuin yksin sisällä kuumassa pötköttely, mutta muuten se on kyllä ihmisen parhaana ystävänä.
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 09:14"]Siksi mä olenkin aina (4krt, viides edessä) valehdellut kasvattajille silmät ja korvat täyteen kuin porsas ja yrittänyt näyttää rehelliseltä. Yleensä on sitten ihan valinnanvaraa.
[/quote]
Just sinunlaisten ihmisten takia koiria otetaan huonoihin koteihin ja täysin itsekkäistä syistä. Ja täällä vielä kehtaat asialla ylpeillä. Surullista :(
Rodusta riippuen en minäkään kaikkia antaisi ensiomistajille. Ja tosiaan tuo ulkonapito on aika rankkaa, kun on laumaeläin kyseessä. Meillä kultsikka rakastaa ulkona olemista, mutta vain kun kaikki muutkin on pihalla. Samaten emme voi jättää sitä yksin sisälle, jos me muut olemme pihalla tekemässä vaikka puutarhahommia :) Ja jooh, olen liian monta kertaa törmännyt niihin idioottivanhempiin, joiden mielestä villelaura vaan tutustuu ja leikkii, kun repii kissaa hännästä ja vetää koiraa viiksistä :(
Joten ymmärrät varmaan, miksi kasvattajilla on näitä ehtoja koiriensa suhteen. Itse en muuten ole ikinä koiraa edes hankkinut kasvattajalta, ovat aina ilmestyneet ns. itsestään oven taakse. Ovat toki kasvaneet pentuiästä yli, mutta eipä ole koskaan haitannut minua. Pääasia, että sillä koiralla on edes hyvä loppuelämä, kun alku ensimmäisellä omistajalla on mennyt päin pyllyä.
Minä en ole ikinä ymmärtänyt sitä, että otetaan koira, joka on päivät pitkät yksin ulkona häkissä/aitauksessa ja perustellaan sillä, että se on koiralle hyväksi. Koira on laumaeläin eli jos häkkikoiran haluat, niin ota nyt edes kaksi niitä kerralla, että sillä on seuraa.
Minusta koiran ottaminen saisi olla vielä vaikeampaa, sillä niin paljon on torissakin luovutaan/myydään ilmoituksia pari vuoden ikäisistä koirista. Kyse on kuitenkin elävästä olennosta, jonka ottaminen pitäisi harkita kunnolla. Siksi en ymmärrä näitä osamaksulla ostamisiakaan, vaan mieluummin säästää etukäteen tekisi ihan hyvää säästää koiraan vaikka vuosi, niin samalla tulisi harkittua, että haluaako sen oikeasti.