Vähävaraisten lapset voivat huonosti
Kommentit (61)
"Voisiko ne vähävaraiset edes vähän panostaa lapsiinsa. Siis aikaa, huolenpitoa, välittämistä?"
Hyvä vanhemmuus ei ole rahasta tai varakkuudesta kiinni, vaan muut asiat ratkaiset. Ja kyllä, monet vähävaraisten lapset voivat todella hyvin ja ovat onnekkaita.
Esim. lastensuojelussa, on yhtälailla varakkaiden ja hyvätuloisten lapsia, kuin köyhien eli hyvä vanhemmuus ei todella on tuloihin tai varakkuuteen sidottu.
"Minunkin äitini yritys meni nurin 90-luvun lamassa. Samaan syssyyn erosivat alkoholisti-isäni kanssa. Äiti on ihan tavallinen duunari, ei koskaan vieroksunut töitä. Kasvatti minut ja siskoni yksin, rahat menivät velkojen maksamiseen ja köyhää oli. Asuimme kolmestaan kaksioissa suurimman osan lapsuudestani. Meidät on kuitenkin kasvatettu arvostamaan koulutusta, hyvää työuraa ja rahaa.
Nyt opiskelen yliopistossa, siskoni hakee ammattikorkeakouluun. Läksyissä ei äiti ole osannut auttaa ja hoidinkin koulunkäynnin aina tunnollisesti ja itsenäisesti. Jo nuorena haaveilin keskiluokkaisesta elämäntyylistä. En ole ikinä käynyt ulkomailla, ravintolassa söin ensimmäisen kerran 17-vuotiaana. Mutta olen äärettömän kiitollinen äidilleni siitä, kuinka hän kannusti aina opiskelemaan ja uskomaan itseeni!
Eli olen samoilla linjoilla niiden kanssa jotka sanoivat olevan kahdenlaista köyhyyttä. "
Loistava esimerkki. Köyhyydessä moni lapsi/nuori kohtaa pienestä pitäen elämän realiteetit, jotka antavat eväät ja kantavat läpi elämän ja antavat voimia ja motivaatiota pyrkiä kohti parempaan, omilla avuillaan ja resurssillaan, ilman että vanhemmat olisivat höösäämässä rinnalla. Puhumattakaan onnistumisen ilosta ja itsenäistymisestä tai kohdata vastoinkäymisiä myöhemmällä iällä, kun usko itseen on vahva.
Erot ovat aina olleet olemassa, mutta yltäkylläisissä oloissa ne korostuvat. Miksi köyhät elävät epäterveellisesti, tupakoivat ja lihovat?
Esimerkiksi kohtuullisesti syöminen on asia, joka on syntynyt jo 1700-luvulla yläluokan piirissä. Tämän tarkoituksena oli erottautua ahmivasta rahvaasta. Ruumiinkuri oli merkki sivistyksestä.
Köyhillä menee huonommin muutenkin kuin vain rahallisesti. No shit! Esimerkiksi tupakointi on asia, jota alemmissa sosiaaliluokissa ei voi kyllä perustella rahan puutteella. Henkisesti köyhät vanhemmat kasvattavat sekä henkisesti että fyysisesti köyhiä lapsia. Sehän se ikävä totuus on noiden eroavuuksien taustalla.
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 16:51"]
Loistava esimerkki. Köyhyydessä moni lapsi/nuori kohtaa pienestä pitäen elämän realiteetit, jotka antavat eväät ja kantavat läpi elämän ja antavat voimia ja motivaatiota pyrkiä kohti parempaan, omilla avuillaan ja resurssillaan, ilman että vanhemmat olisivat höösäämässä rinnalla. Puhumattakaan onnistumisen ilosta ja itsenäistymisestä tai kohdata vastoinkäymisiä myöhemmällä iällä, kun usko itseen on vahva.
[/quote]
Mun mielestä on surullista lukea tuollaista toiveikkaan hölmöä juttua.
Totuus on kuitenkin se ettei köyhyys jalosta, ei se anna eväitä mihinkään, se rikkoo ihmisen, se periytyy jne. Se ei tosiaankaan "anna uskoa itseen", vaan rikkoo ihan tutkitusti itsetunnon.
Tilastollisesti köyhien perheiden lapsista tulee itsestä köyhiä, suomessa on jo nyt kolmannen polven köyhiä, perheitä, joissa kukaan ei ole kolmeen sukupolveen käynyt töissä.
Noille asioille ei voida tehdä mitään, jos uskotaan tuollaisiin höperöihin satuihin jostakin köyhyyden jalostavasta vaikutuksesta.
Noi jutut on tarpeellisia vain rikkaille, jotta ne voisivat uskoa siihen, että köyhät ovat köyhiä, koska ne ovat kaikinpuolin huonoja ihmisiä, ei koska köyhyys periytyy ja muuttaa rakenteellisesti ihmisen minuutta, itsetuntoa ja toimintatapoja.
Voiko ne lapset huonosti siksi että ei ole rahaa? Vai siksi, että vähävaraisuus korreloi jossain määrin myös muiden ongelmien kuten alhaisen koulutustason, työttömyyden, mielenterveysongelmien, päihdeongelmien ym kanssa? Jos ongelman ydin on jokin noista, niin mikään ei korjaudu lapioimalla rahulia tilille.
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 17:21"]
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 16:51"]
Loistava esimerkki. Köyhyydessä moni lapsi/nuori kohtaa pienestä pitäen elämän realiteetit, jotka antavat eväät ja kantavat läpi elämän ja antavat voimia ja motivaatiota pyrkiä kohti parempaan, omilla avuillaan ja resurssillaan, ilman että vanhemmat olisivat höösäämässä rinnalla. Puhumattakaan onnistumisen ilosta ja itsenäistymisestä tai kohdata vastoinkäymisiä myöhemmällä iällä, kun usko itseen on vahva.
[/quote]
Mun mielestä on surullista lukea tuollaista toiveikkaan hölmöä juttua.
Totuus on kuitenkin se ettei köyhyys jalosta, ei se anna eväitä mihinkään, se rikkoo ihmisen, se periytyy jne. Se ei tosiaankaan "anna uskoa itseen", vaan rikkoo ihan tutkitusti itsetunnon.
Tilastollisesti köyhien perheiden lapsista tulee itsestä köyhiä, suomessa on jo nyt kolmannen polven köyhiä, perheitä, joissa kukaan ei ole kolmeen sukupolveen käynyt töissä.
Noille asioille ei voida tehdä mitään, jos uskotaan tuollaisiin höperöihin satuihin jostakin köyhyyden jalostavasta vaikutuksesta.
Noi jutut on tarpeellisia vain rikkaille, jotta ne voisivat uskoa siihen, että köyhät ovat köyhiä, koska ne ovat kaikinpuolin huonoja ihmisiä, ei koska köyhyys periytyy ja muuttaa rakenteellisesti ihmisen minuutta, itsetuntoa ja toimintatapoja.
[/quote]
Näin asia on. Se on selkeästi tiedossa Suomessa. Se pystytään selkeästi osoittamaan samoinkuin hyvinvoinin jakautuminen. Moni täällä kertoo myös kahdenlaisesta köyhyydestä tai selittelee, ettei se voi olla näin, koska meilläkään ei ole ollut. Tällaiset linjat ei kerro mitään kenenkään ykisittäisen ihmisen elämästä. Kertoo vain, että tutkitusti Suomessakin voivat ylimpien sosiaaliryhmien ihmiset ja heidän lapsensa
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/perintona_koyhyys_100535.html#media=100557
Tässä olisi monelle ajattelemisen aihetta.
Kyhyyttä on monenlaista: absoluuttista ja relatiivista. Henkistä ja fyysistä.
Suuri osa suomalaistesta köyhyydestä on relatiivista ja henkistä.
Mitä mieltä olet, vähävaraisten lapset voivat fyysisesti ja psyykkisesti huonommin kuin varakkaiden perheiden lapset.
Eli edelleen raha ratkaisee
Henkinen pääoma on tärkeintä loppupeleissä. Sitä ei tositeeveetä katsellen kasvateta.
Tietysti köyhillä on kurjempaa. Myös köyhillä vanhusparoilla, kun ei saa ostettua palveluja.
"Satukirjan mielikuvituselämä" on vielä tänäkin päivänä ihan todellisuutta maaseudulla! On vielä perheitä, joissa ei ole tietokonetta; tosin harvoja. Muuten tuo kuvaus ei ole mistään viime vuosisadalta; täysin kaupungistunut voi tosin muuta väittää.
Olen myös sitä mieltä, että muut syyt kuin köyhyys, ovat lasten pahoinvoinnin aiheuttajia. Omakin perheeni oli todella köyhä vanhempien vakavien sairastelujen takia, mutta muutoin asiat hoidettiin ja meitä lapsia kannustettiin koulunkäyntiin ja opiskeluun. Oli onneksi omakotitalo maalla, niin kaikki mahdollinen kasvatettiin itse ja marjat poimittiin metsästä. Niin saatiin edullista ja terveellistä ruokaa. Kaupungissa asuessa tilanteemme olisi ollut kyllä paljon huonompi.
Olen huomannut, että samoilla tuloilla toinen perhe kokee olevansa köyhä ja toinen normaalisti toimeentuleva. Kulutustottumuksissa on valtaisia eroja! En voi välttyä näkemastä kaupassa käydessä monien nuorten lapsiperheiden ostoksia: limpparia monta pulloa, vanukkaita,paljon valmisruokia,sipsejä,kallista leipää yms. Mikään noista ei yksittäin taloutta kaada, mutta jos on rahat vähissä, niin on syytä pysähtyä miettimään.
Omassa vähävaraisessa lapsuudessa miljoona kertaa merkittävämpi vahingollinen tekijä oli vanhempieni epätoivo ja ahdistus vastoinkäymisten, epävarmuuden ja taloushuolien keskellä, ei se etteikö mulla olisi ollut jotain yksittäistä tavaraa tai vaatetta. Ts. taloudelliset tekijät eivät ole kokonaan merkityksettömiä, mutta kaikista tärkeintä kuitenkin on vanhempien henkinen tila ja hyvinvointi.
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 09:13"]Minulla oli köyhä, mutta silti niin rikas lapsuus. Asuin maalla lukuisten eläinten ja 7 sisaruksen ympäröimänä. Rakastavat, huolehtivat vanhemmat. Äiti aina kotona. Vain isä kävi töissä, siksi rahaa ei ollutkaan koskaan liikaa. Harrastuksissa emme kulkeneet. Eikä kukaan tainnut isommin halutakaan? Kotona oli kaikki mitä tarvitsimme. Talvella jäärata, kesällä pelasimme jalkapalloa ym. Meillä ei ollut koskaan tylsää, siitä piti huolen sisarukset ja eläimet. Ei ollut uusia vaatteita tai pelikoneita, tietokoneesta puhumattakaan. Mutta ulkona me taisimme viettääkin suurimman osan lapsuudesta :) Eikä yksikään meistä ollut ylipainoinen. Ruokaa riitti eikä meillä ollut kuin aniharvoin pikaruokaa tai muuta epäterveellistä. Karkkipäivä kerran viikossa. Mitä parhain lapsuus <3
[/quote]
Ja lisättäköön vielä se, että vanhempamme rakastivat toisiaan ja rakastavat vieläkin. Riitelivät ja riitelevät vain harvoin. Lapset menivät aina etusijalle. Tällaisen lapsuuden haluaisin omillekin lapsilleni tarjota.
Köyhä lapsuus vaikuttaa niin moneen asiaan. Vaikka henkistä rikkautta olisi, suuren ongelman näin nuorena aikuisena aiheuttaa se, etten pääse niin pitkälle kuin ehkä olisi teoriassa mahdollista. Köyhän perheen lapsena minuun on iskostautunut alemmuuden tunne, josta on vaikeaa päästä eroon. Vanhempani ovat kouluttamattomia, eikä heidän kanssaan ollut mahdollista pohtia ja ruotia tulevaisuuden valintoja teini-iässä eivätkä he liioin osanneet auttaa tuolloin läksyissä. He eivät voineet tarjota kansainvälistä kokemusta matkustelun kautta eivätkä vaikutusvaltaisia suhteita, joiden avulla saisi ensimmäisen kesätyöpaikkansa.
Köyhän perheen kasvattina olen huomannut itsessäni piirteitä alisuorittamisesta. Olen nuori aikuinen, joka valitsee koulutuksensa ja ammattinsa alempaa kuin mihin kyvyt riittäisivät. Köyhän perheen lapsena korkeakouluissa on myös jossain mielessä hyvin yksin; opiskelukaverit tulevat kulttuurikodeista, joissa vanhemmat ymmärtävät, jos heille haluaa puhua opinnoistaan. Minun vanhempani eivät ymmärrä, mitä jokin gradun kirjoittaminen tarkoittaa. He eivät liioin ole koskaan käyneet ulkomailla eivätkä ymmärrä omaa haluani päästä ulkomaille lomalle ja ehkä myöhemmin jopa asumaan.
Kaiken kaikkiaan lapsuus ja muistot äärimmäisestä köyhyydestä, vanhempien alkoholiongelmasta ja yleissivistyksen puutteesta ovat jättäneet kalvavan epävarmuuden tunteen, jota on hyvin vaikea olla huomaamatta jokapäiväisessä elämässä.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 22:01"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 21:53"]meillä on enemmän aikaa ja huolenpitoa ja näin ollen panostusta lapsiin köyhinä työkyvyttöminä, kuin kellään kuka käy töissä!
[/quote]
Miksi en näe teitä sitten koskaan vanhempien tapaamisissa, miksi ette huolehdi lasten läksyistä/puhtaista vaatteista, miksi ette vastaa sähköposteihin? Esimerkiksi ja näin aluksi.
t. ope[/quote]
Mistäs sinä ope tiedät onko meillä kotona köyhää ja syrjäytynyttä vai huipputuloista uraputkielämää - kumpikin kun voi näkyä koulun suuntaan samoina laiminlyönteinä?
Raha vaikuttaa kaikkeen, ei siitä mihinkään pääse. Onhan sillä suuri merkitys aikuistenkin elämänlaatuun.
Minunkin äitini yritys meni nurin 90-luvun lamassa. Samaan syssyyn erosivat alkoholisti-isäni kanssa. Äiti on ihan tavallinen duunari, ei koskaan vieroksunut töitä. Kasvatti minut ja siskoni yksin, rahat menivät velkojen maksamiseen ja köyhää oli. Asuimme kolmestaan kaksioissa suurimman osan lapsuudestani. Meidät on kuitenkin kasvatettu arvostamaan koulutusta, hyvää työuraa ja rahaa.
Nyt opiskelen yliopistossa, siskoni hakee ammattikorkeakouluun. Läksyissä ei äiti ole osannut auttaa ja hoidinkin koulunkäynnin aina tunnollisesti ja itsenäisesti. Jo nuorena haaveilin keskiluokkaisesta elämäntyylistä. En ole ikinä käynyt ulkomailla, ravintolassa söin ensimmäisen kerran 17-vuotiaana. Mutta olen äärettömän kiitollinen äidilleni siitä, kuinka hän kannusti aina opiskelemaan ja uskomaan itseeni!
Eli olen samoilla linjoilla niiden kanssa jotka sanoivat olevan kahdenlaista köyhyyttä.