Lue keskustelun säännöt.
Miten kaikki neljäkymppiset naiset löytää uuden miehen eron jälkeen?
05.02.2015 |
Miten ihmeessä kaikilla eronneilla on hyvä ja fiksu uusi mies? Mistä te sen löysitte? Tarkoitan eronneita joilla on jo lapsia.
Kommentit (192)
Vierailija kirjoitti:
Niin ajatella, en tajua minäkään. En ole nelikymppiseksi asti löytänyt kertaakaan hyvää ja fiksua miestä, minä en vaan ilmeisesti kelpaa kuin niille idiooteille. Markkina-arvo on lisäksi laskenut nyt keski-iän myötä, jos ei sitä ennenkään ollut.
Joku toinen pariutuu aina vuosiksi uudestaan kun hyvä jos on entisestä eroon päässyt. Itse tulen hyväksikäytetyksi, petetyksi, pahoinpidellyksi ja kusetetuksi kerta toisensa jälkeen.
Jos kaikissa muissa tuntuu olevan vikaa, niin yleensä syy löytyy peilistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Markku-47 kirjoitti:
Mulle kelpaa 40-50v mainiosti niillä on yleensä elämänkokemusta jne... ei o enää mittään pissiksiä (poikkeuksiakin on) ihmettelen kun valitettaan ettei löydy kunnon miestä??? millanen on kunnon
mies sitten, oonko ite sellanen vai enkö?? on oma asunto, mökki, vene, auto, kaikkea harraste välinettä, en juo, polta, harrastan liikuntaa ja retkeilyä luonnossa. En välitä kapakoista enkä riennoista kylillä. Tykkään keskustella ihmisten kanssa ja tulen mielestäni toimeen hyvinkin erillaisten kanssa, löytyy ystäviä, kavereita, tuttuja. Tulen omillani toimeen hyvin, en ole varakas mutta kohtuullisesti toimeentuleva. Siis olenko näillä specseillä varusttettuna täysin mitätön ja ikuisesti sinkku.
Jos vielä osaat tyydyttää naisen seksuaalisesti, et pelkästään itseäsi niin vot!
Tanssitaito olisi suotavaa mutta ei välttämätöntä...
eipä sit muuta kuin ilmoitusta Tinderiin tai vast.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ajatella, en tajua minäkään. En ole nelikymppiseksi asti löytänyt kertaakaan hyvää ja fiksua miestä, minä en vaan ilmeisesti kelpaa kuin niille idiooteille. Markkina-arvo on lisäksi laskenut nyt keski-iän myötä, jos ei sitä ennenkään ollut.
Joku toinen pariutuu aina vuosiksi uudestaan kun hyvä jos on entisestä eroon päässyt. Itse tulen hyväksikäytetyksi, petetyksi, pahoinpidellyksi ja kusetetuksi kerta toisensa jälkeen.Jos kaikissa muissa tuntuu olevan vikaa, niin yleensä syy löytyy peilistä.
Parisuhteessa on kaksi osapuolta ja molemmat yhtä "syyllisiä" tekemisissään tai tekemättömyydessään.
Luovu pettymisen tunteesta, ota siitä opiksesi ja määrittele selekästi mitä toivot uudelta suhteelta.
Ja ole valmis aina välillä antamaan vähän periksi ja joustamaan niissä asioissa missä joustoa löytyy.
Jos ulkonäössä on jotain parantamisen varaa niin panosta vähän siihenkin, miehet reagoi näkyviin ärsykkeisiin...ei teille turhaan ole tisuja ja pepaa annettu ;-).
Ei kuitenkaan tartte silikoneja laittaa...
Ja niin, silmät ovat ehkä se tärkein, ne ovat sielun peili eli heijastavat mitä ihmisen sisällä milloinkin on.
Ja kasvoista näkee aika selkeästi mikä on yleinen suhtautuminen elämään, näkyykö niissä iloa vai jotain muuta...positiivinen houkuttaa positiivista.
Parisuhteissa käy helposti niin että alkuhuuman jälkeen tulee arki ja jos on liikaa vastoinkäymisiä joista ei päästä yhdessä yli niin suhteen elossapysymisen ehdot alkavat hiipua.
Pitää olla rehelinen ja jaksaa hoivata & kehittää suhdetta jatkuvasti.
Puutarhanhoitoa jossa olet itse se kukkanen jota hoivaat ja siinä ohessa myös toistakin.
Ja muistaa myös että ihminen ei nuorene vaan kaikenlaista pientä ja isompaa vaivaa tulee elämässä eteen...olkaa armollisia toisillenne.
Jos haluaa pysyvän suhteen niin sen suhteen sisällä joutuu tekemään monta pientä "eroa" oman vanhan minänsä kanssa. Tämä on koettu ja todeksi havaittu, eikä aina ole helppoa luopua "entisestä rakkaimmastaan".
"Rakasta itseäsi eniten ja toista niin paljon kuin pystyt".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin haluaisin löytää.Ikää jo 43 v ja välillä alkaa jo pelottaa yksinäinen vanhuus.
Mä ajattelin vanhana perustaa muiden vanhojen mummujen kanssa kommuunin. Jokaisella oma huone. Ja sitten autetaan toinen toisiamme. Kokataan yhdessä. Käydään teatteriretkillä. Ja jaetaan kuluja, ostetaan yhdessä tarvittaessa apua.
Ei pelota yhtään! 😀
Toimiva idea, mulla on vaimon vanhemmat eläkkeellä perustaneet oman yhteisön joka järjestää erilaisia kohtaamisia ja rientoja säännöllisesti.
Pysyy virkeänä kun ei jää kiikkustuoliin ihmettelemään ja elämänlaatu paranee huomattavasti.
Siitä huolimatta ehtivät aina sopivasti hoitamaan lapsenlapsia mistä erityisesti kiitoksia, saadaan vaimon kanssa häiriötöntä laatuaikaa joka tekee ihmeitä parisuhteelle!
Vierailija kirjoitti:
Olin 46 v, kun nelikymppinen mieheni lähti 17 vuoden yhdessäolon jälkeen. Olin kuulemma liian vanha.
En todellakaan etsi uutta miestä. Ei voisi vuoden yksinolon jälkeen vähempää kiinnostaa. Yksinäinen vanhuus kyllä pelottaa, mutta parempi sekin, kun huono suhde.
No ole vaan kiitollinen niistä hyvistä hetkistä joita häneltä sait.
Huonot voit unohtaa, ne kasaavat vaan turhaa pettymystä joka katkeroittaa.
Keskity tekemään sellaisia asioita joista pidät ja sitten vähän kuin vahingossa voi löytyä joku uusi jolla olisi paljon kanssasi jaettavaa.
Jos ei vaadi liikaa voi saada enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä löysin unelmamiehen yli nelikymppisenä yksinhuoltajana. Myös kaikki tutut eronneet nelikymppiset miehet ovat etsineet uuden naisen tosi pianeron jälkeen. Vanhemmat miehet ovat paljon halukkampia sitoutumaankin kuin nuoret. Ainoa sinkku nelikymppinen mies, jonka tunnen, on ollut sinkku koko ikänsä. Eli eronneista miehistä saa helposti ja nopeasti uuden puolison.
Voi vitsit. Onnea sulle. Toivon että itsekin vielä löydän jonkun. Edellinen olikin pelkkä luuseri valkoritarin vaatteissa. Niin ja olen n33 v. Uskaltaisinkohan suhteeseen parikymppisen kanssa ??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fysiikan laki. Tyhjä vittu pyrkii täyttymään.
Menee ehken väärään ketjuun otsikoinnin puolesta, mutta ketjun sisällöstä löytää omaan tilanteeseen sopivaa tekstiä.
Oma tilanne on sellainen, että olen 31v mies, eronnut pitkästä parisuhteesta (9 vuotta yhdessä, joista 4 naimisissa) ja meillä on ex-puolison kanssa 3 alle kouluikäistä lasta. Ongelmia parisuhteessa oli pidemmän aikaa ja ero ei sinänsä tullut yllätyksenä, mutta itse en sitä olisi halunnut. Eli vaimo teki kovan ratkaisun ja lähti lasten kanssa pois. Itse olin sillä asenteella mennyt naimisiin, että kun kerran sanotaan "tahdon" niin sitten myös myötä- ja vastamäessä ollaan yhdessä, mutta elämä ei näköjään mene aina niin kuin suunnitellaan. Oli miten oli, ero ja sen taustat ei nyt ollut kirjoittamisen syy, vaan se uuden elämän aloittaminen.
Henkisesti erosta yli päästyäni rupesin kaipaamaan puolisoa rinnalleni. En ole sitä tyyppiä, joka olisi tässä halunnut ottaa kaiken ilon irti poikamiespäivistä, vaan olen sitoutuvaa tyyppiä. Olen urheilullinen, fiksu, ihan ok näköinen ja omasta mielestäni kaikin puolin kunnollinen mies. "ongelmaksi" on muodostunut se, että edes treffiseuraa ei tunnu löytyvän kuuluisalla kirveelläkään ja nyt kysynkin ja samalla pohdin, että mistä sitä seuraa sitten löytyy? kokemuksia/havaintoja sekalaisesti luetellen:
- Suomi24 treffit. loin profiilin, tein pitkähkön tekstin ja kerroin mitä etsin, mitä haluan, millainen olen ja oli kuvat jne. yhteydenottoja tuli tosi vähän. luulen, että ko palstalla törmäsin siihen tosiasiaan, että yhtä sinkkunaista kohti tuntuu olevan 10 poikamiestä. Lisäksi omaan tulevaa kumppania kohtaa ainakin nyt jonkinlaiset ulkonäkökriteerit (en tiedä, totuinko sitten tässä asiassa liian hyvään, sillä ex oli todella kaunis). Noh, bongattuani sen mielenkiintoisen ilmoituksen huomioin, että en ole ainoa, joka naista lähestyy. parhaimpia oli nämä, että kun naisella on ollut ilmoitus viikon, hän on saanut 300 eri käyttäjältä viestin. Erotu siinä sitten eduksesi joukosta...
- Tinder tuntuu olevan täynnä elämäntilanteeltaan sellaisia lapsettomia naisia, jotka ovat asettumassa aloilleen ja perustamassa perhettä. Yleensä näissä tapauksissa kiinnostavakin juttu kariutuu siinä vaiheessa, kun kerron, että minulla muuten jo on lapsilauma, onko tästä haittaa?
- Harrastukset: Käyn kuntosalilla ja crossfitissä. En ole mikään ääretön supliikkimies, mutta osaan kyllä keskustella. Liian usein salilla käy tapaus tinder, eli oma status on lapsien vuoksi jotenkin heikko tai sitten kiinnostava ihminen on varattu.
-Baareissa en käy juurikaan, ja oma kaveripiiri on suht pieni ja perheellisiä. eli kaveria on hankalaa saada mukaan ja tuntuu täysin urpolta lähteä baariin yksin, varsinkin kun ihmeemmin ei pidä siellä olemisesta.
- Työkuviot sisältävät n.95% omaa sukupuolta olevia
- Työt ja lapset rajoittavat asuinpaikan valintaa aika tehokkaasti (niin kuin varmasti vastapuolellakin, jos elämäntilanne on sama) Niin ja kerrottakoon, että asuinpaikka on Jyväskylä, eli luulisi seuraa kuitenkin jossain olevan tarjolla.
Eli missä törmätä siihen tulevaan elämänkumppaniin, kun "markkinat" tuntuvat olevan oma status huomioon ottaen melko rajalliset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhteisten tuttavien kautta löytyi minun rakkaani. Aika uskomatonta että tässä iässä voi vielä löytää fiksun, komean, työssään ja elämässä muutenkin pärjäävän ja kaikin puolin ihanan miehen!
Kyllähän tuollaisia miehiä tapaa ihan perusarjessakin, harmi vaan että nämä miehet on aina jo varattuja.
N40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eron jälkeen ei tarvitsisi soittaa kuin yksi puhelu ja fiksu, akateeminen mies olisi vierellä.
Kuulostaa kyllä liian hyvältä ollakseen totta.
Hyvin löytyy miesseuraa yli nelikymppisille naisille parikymppisistä miehistä jos on pitänyt itsestään huolta. Ainakin mulle löytyny
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kahvikutsu olisi ihan yllätys. Joku tuntematon, miellyttävä mies lähestyisi esim. kaupassa, kirjastossa, bussissa, kadulla, kahvilassa tai missä vaan ihiset liikuukaan, hymyilisi ja sanoisi kohteliaasti jotain sellaista kuin: "Anteeksi, vaikutat mielenkiintoiselta ihmiseltä, olisiko mahdollista että poikkeaisimme kahville nyt tai myöhemmin?"
Tuohan on juuri sitä ahdistelua, jota ollaan kitkemässä. Vaikka "sivistynyt" suomalainen mies ei käy fyysisesti käsiksi, tarkoitus on sama.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 14:10"]
Yksinelävissä 45-60 v miehissä on enemmän niitä, jotka eivät enää halua parisuhdetta. Siksi pitävät naiset tietyn henkisen etäisyyden takana. Naisiahan tämä harmittaa. Mutta siinä ei tosiaan ole kyse ympärillä parveilevien 40+ naisten viehätyksen puutteesta, vaan omasta päätöksestä pysyä sinkkuna.
Itse kuulun tähän kategoriaan. Olen melkopitkälti tullut siihen lopputulokseen että pelkkä parisuhde ei anna läheskään niin paljoa kuin se ottaa mieheltä (energiaa, fokusta, rahaa, aikaa, kompromisseja jne.) Eli nopeasti tulee siihen lopputulokseen että on parempi pysyä yksin. Seurustelu, parisuhteet jne. on naisten elämässä ehkä korkeammalla prioriteetilla kaikissa ikäluokissa. Yhden perheen kasvattamisen jälkeen miehellä ei juurikaan ole saavutettavaa keski-ikäkriisissä painivan naisen kanssa. Edellä mainittu ei päde, jos haluaa lisää jälkeläisiä mutta silloin ei oikeastaan yli 42 v naiset ole joukossa mukana. Tällä selittyy huima naisten markkina-arvo 30+/- 5 vuotta ikäluokassa nelikymppisen miehen silmin katsottuna. Jonkun asteinen kiukuttelu/vaatimus/henkinenväkivalta kuitenkin seuraa naisen helmoissa ja usein ilman jälkikasvua sitä ei jaksa.
Sinä sen sanoit. Nelikymppisellä naisella on pöytälaatikossa vaatimuslista. Jos et anna periksi joka kohdasta, alkaa loputon kiukuttelu. Ei sellaista henkisen niskalenkin vääntämistä jaksa. Mukavampi tehdä omia juttuja ilman ankeuttajaa. Avioliitostakin jäi käteen vain jatkuva peli lapsilla.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin löytyy miesseuraa yli nelikymppisille naisille parikymppisistä miehistä jos on pitänyt itsestään huolta. Ainakin mulle löytyny
Niin, siis eläviä dildoja. Kyllä itse ainakin kaipaan mieheltä muutakin kuin panemisen intoa ja taitoa, joka sekin pitää opettaa parikymppisille:D Huh, ei kiitos. Aikuinen, kokenut mies on se, joka saa sukat ja vähän muutakin pyörimään:)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 43-vuotias nainen, 2 pienehköä lasta, erosta on muutamia vuosia. Minulla on vastikään kariutunut ihana suhde juuri tällaisen paskahousun kanssa. Hän oli minuun valtavan rakastunut ja suunnittelimme yhteistä tulevaisuutta. Joku paniikki sitten kuitenkin tuli. Hiiri. Ilmeisesti hän olisi halunnut sekä syödä kakun (=läheisyyden, lämmön ja seksin) että säästää sen (=elää kuin poikamies ilman energiaa vievää, ei siis sitä tuovaa, sitoutunutta suhdetta). Täyttä turhuutta. Mies kai koki vaatimuksena toiveeni luottamuksellisesta ja turvallisesta parisuhteesta. En halua olla vain yksi nappula ahdistavan täydessä kalenterissa.
Eli 40+ miehen olisi pitänyt lopettaa työnsä, ystävyyssuhteensa ja harrastuksena ja keskittyä luomaan sinulle ja lapsillesi se unelma ydinperheestä, johon sinulla on oikeus. Ei ihme, että lähti karkuun. Niin lähtee muuten seuraavakin mies.
Vierailija kirjoitti:
Hyva nelikymppinen, vaitellyt, johtavassa asemassa, komea, sivistynyt, ... ottaa kolmekymppisen ellei kaksikymppisen naisen.
Kuvaamasi nelikymppinen mies ei ole täysissä järjissään, jos menee mukaan kaksi- tai kolmikymppisen kotileikkeihin. 40+ väitelleen, sivistyneen naisen kanssa voi tehdä kaiken sen, mistä pienten lasten vanhemmat haaveilevat.
Nuoruuden rakas jonka kanssa ei olla maltettu pysyä erossa noiden päivien jälkeenkään vaikka mies vanhempana ehtikin mennä toisen kanssa naimisiin ennen kuin minä olin avio-iässä. Eiköhän näissä keski-iän uusaviokuvioissa korjata ne nuoruuden virheratkaisut ja asetuta oikeille paikoille.
Mulle kelpaa 40-50v mainiosti niillä on yleensä elämänkokemusta jne... ei o enää mittään pissiksiä (poikkeuksiakin on) ihmettelen kun valitettaan ettei löydy kunnon miestä??? millanen on kunnon
mies sitten, oonko ite sellanen vai enkö?? on oma asunto, mökki, vene, auto, kaikkea harraste välinettä, en juo, polta, harrastan liikuntaa ja retkeilyä luonnossa. En välitä kapakoista enkä riennoista kylillä. Tykkään keskustella ihmisten kanssa ja tulen mielestäni toimeen hyvinkin erillaisten kanssa, löytyy ystäviä, kavereita, tuttuja. Tulen omillani toimeen hyvin, en ole varakas mutta kohtuullisesti toimeentuleva. Siis olenko näillä specseillä varusttettuna täysin mitätön ja ikuisesti sinkku.