Minkälainen nainen haluaa lapsen alle 25-vuotiaana?

[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 20:07"]epänormaali, epäkypsä, tyypi joka ei arvosta akateemista koulutusta
[/quote]

Miksi akateemista koulutusta pitäisi arvostaa?

[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 20:12"]Nainen, joka ei tiedä mitä elämässä tavoittelisi. Tai joka on niin rakastunut, että haluaa sitoutua (sitoa itsensä) täydellisesti mieheensä - vaikkei se usein olisi kovin järkevää.

Jos minulla olisi tytär, joka tulisi raskaaksi nuorena, olisin varmasti ainakin aluksi surullinen. Nuorena pitää olla vapaa kokemaan ja tekemään asioita, joihin ei myöhemmin enää ole mahdollisuutta, kun on vakityö ja perhe.
[/quote]

Entä jos on jo nuorena kokenut paljon, matkustellut ja ollut vapaa? Mä lähdin maailmalle 16 vuotiaana, olen asunut saksassa, ranskassa, espanjassa, kulkenut rinkka selässä läpi euroopan. Nyt 25 vuotiaana mulla on mies ja lapsi, ja teen gradua.

a) " Nuori jahullu" jota ei paljon kiinnosta mistä rahat tulevat vai tulevatko.

b) Nuori ja rakastaunut joka haluaa nopeasti naimisiin ja perheen

c) Nainen jolle on käynyt vahinko mutta joka kuitenkin ottaa vastuun teoistaan.

d) Järkevä nainen joka ymmärtää ottaa huomioon että vasnhemmiten raskautuminen vaikeutuu.

e) Puurtaja, eli nainen joka menee vaikka harmaan kiven läpi. Hoitaa vauvan, yliopistoon jne samanaikaisesti "vasemmalla kädellä".

f) Kotiäiti tyyppi joka aikoo saada ison perheen eikä aio luoda uraa.

...tuossa nyt muutamia eri mahdollisuuksia. Eli eivät vain yhdentyyppiset vaan erilaiset naiset.

[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 20:22"][quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 20:12"]Nainen, joka ei tiedä mitä elämässä tavoittelisi. Tai joka on niin rakastunut, että haluaa sitoutua (sitoa itsensä) täydellisesti mieheensä - vaikkei se usein olisi kovin järkevää.

Jos minulla olisi tytär, joka tulisi raskaaksi nuorena, olisin varmasti ainakin aluksi surullinen. Nuorena pitää olla vapaa kokemaan ja tekemään asioita, joihin ei myöhemmin enää ole mahdollisuutta, kun on vakityö ja perhe.
[/quote]

Entä jos on jo nuorena kokenut paljon, matkustellut ja ollut vapaa? Mä lähdin maailmalle 16 vuotiaana, olen asunut saksassa, ranskassa, espanjassa, kulkenut rinkka selässä läpi euroopan. Nyt 25 vuotiaana mulla on mies ja lapsi, ja teen gradua.
[/quote]
Eikä kaikki kaipaa tälläistä. Joillekin ihan riittää se, että asiat on hyvin ja nauttii tasaisesta elosta. Ehkä kerran kahdessa vuodessa voi käydä vähän kiertämässä Islantia :)

Minäkin sain lapseni nyt 22-vuotiaana ja mieheni on 30-vuotias. Onhan se kiva sitten, kun itse olen yli kolmekymppinen ja lapsi on jo aika iso silloin niin mennä perheen kanssa matkustelemaan ja lapsikin jo sen verran iso ettei tarvii perään katsella koko aikaan :) ja mieluummin saan lapseni "nuorempana", kuin yli neljäkymppisenä niin ehdin nähdä lapseni aikuisiässä.. :) mutta mielestäni periaatteessa ikä on vain numeroita ja onko sillä loppujen lopuksi merkitystä, että tekeekö lapsensa nuorempana vai vanhempana? Kunhan vain on hyvä vanhempi niin sillä on merkitystä, lapsen parasta ajatellen :)

[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 20:24"][quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 20:22"][quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 20:12"]Nainen, joka ei tiedä mitä elämässä tavoittelisi. Tai joka on niin rakastunut, että haluaa sitoutua (sitoa itsensä) täydellisesti mieheensä - vaikkei se usein olisi kovin järkevää.

Jos minulla olisi tytär, joka tulisi raskaaksi nuorena, olisin varmasti ainakin aluksi surullinen. Nuorena pitää olla vapaa kokemaan ja tekemään asioita, joihin ei myöhemmin enää ole mahdollisuutta, kun on vakityö ja perhe.
[/quote]

Entä jos on jo nuorena kokenut paljon, matkustellut ja ollut vapaa? Mä lähdin maailmalle 16 vuotiaana, olen asunut saksassa, ranskassa, espanjassa, kulkenut rinkka selässä läpi euroopan. Nyt 25 vuotiaana mulla on mies ja lapsi, ja teen gradua.
[/quote]
Eikä kaikki kaipaa tälläistä. Joillekin ihan riittää se, että asiat on hyvin ja nauttii tasaisesta elosta. Ehkä kerran kahdessa vuodessa voi käydä vähän kiertämässä Islantia :)
[/quote]

Nimenomaan, ei kaikki tarvitse tuota reissuvaihetta :) Jos oisin tiennyt miten upeaa on olla äiti, olisin tehnyt lapsen aiemmin :)

Minulla ennen ekan lapsen saamista amk-tutkinto ja ammatti, töitä ja oma asunto, mies joka myös halusi lapsen. 25 vuotiaana oli jo 2lasta. Nyt vakityöt molemmilla, talo maaseudun rauhassa. Ikää 30v.

Olen 25v kahden lapsen äiti. Mieheni, lasten isä on 29v. 

Kaikista eniten elämältä, olen aina toivonut omaa perhettä. Hyvää miestä ja lapsia. Tottakai on monta muutakin tärkeää asiaa, mutta ne on ollut aina se ykkös asia itselleni. Päädyin kuitenkin tavoittelemaan haluamiani asioita tavallisessa järjestyksessä, vaikka ysi luokalla satuinkin kärsimään masennuksesta jonka takia koulu meni mäkeen ja kympillä kerrattiin. Sieltä lähdin ammattikouluun, mutta pian tiesin, ettei ala ole minulle sopiva. Muutin 17 vuotiaana eksavomieheni kanssa yhteen ja aloitin kauppiksessa töiden ohella. 

Suhde ei toiminut, miehellä oli ongelmia vaikka muille jakaa ja mun läsnäolo taisi vaan vahvistaa niitä, joten lopulta kun tein liikaa töitä opiskelun ohella paloin loppuun. Jätin miehen ja koulun, koska media uhosi laman tulevan ja tyhmänä teininä olin onnistunut saamaan itseni velkoihin eksavomieheni pelionelmien takia. 

Erottiin 2 vuoden yhdessä asumisen jälkeen ja ehdin vuoden sinkkuilla ennen kuin tapasin miehen, josta tiesin heti, että hänen kanssaan teen lapset ja elän. Päätettiin miehen kanssa, että mietin vielä mitä tahdon ammatikseni tehdä ja tehdään ne lapset nuorena, kun molemmilla kuitenkin vakituiset työpaikatkin oli alla. 

Nyt mulla on 2 ihanaa lasta. 3v ja 1,5v. Hoidan heitä kotona ja olen paljon erilaisissa lasten toiminnoissa mukana. Olen yhden mll:n perhekahvilan vastaava ja opiskelen nettilukiossa samalla. Silti pääasiallinen huomioni on lapsissa. 

Koen että sinkkuilut ja lyhyet säädöt 15-17 ja 19-20 vuotiaana riitti minulle. Eikä ensimmäinen avoliittonikaan estänyt teini elämää. Mä elin tuon sinkkuelämän hyvin vikkelästi, varmaan koska olen aika avoin ja mulla on aina ollut hyvä itsetunto, joten poikia ja miehiä on aina löytynyt. 

Joka tapauksessa väitän, että nyt kun olen jo lapset tehnyt ja opiskelen niin mulla on aikaa vielä vaikka mille. Edelleen voin kouluttautua, edelleen voin matkustella (mikä ei ole koskaan kiinnostanut) ja vaikka pyöräyttää kolmannen lapsen. Mielestäni jokaisen pitäisi elää elämänsä niin, että miettisi omalle kohdalleen järkevimmät ratkaisut. Mitä itse tahtoo eniten ja mihin suuntaan elämä muutenkin sattuu menemään. Kukin tyylillään!

No semmonen jolla on siihen mahdollisuus ja halua. Kyllä olisin itekin tehnyt lapsen jos olisi oikea mies osunut kohdalle, mutta huoh, eipä ole osunut.. t. 24vee nainen

[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 20:07"]epänormaali, epäkypsä, tyypi joka ei arvosta akateemista koulutusta
[/quote]
Miten liittyy mihinkään tuo akateemisuus? Et ole ikinä päivähoidosta ja isästä kuullut? Lapseni syntyi kun olin 21 ja olin siinä vaiheessa ollut yliopistossa kohta 3 vuotta. Lapsi perhepäivähoitoon luentojen ajaksi 14kk iässä ja illalla lapsen isäkin osallistui hoitoon, eli en ollut lapsessa kiinni 24/7. ja nyt mulla on tutkinto ja työpaikka.

Ihanat.

Olin 25 esikoisen synnyttyä. Yliopistosta olin valmistunut jo kaksi vuotta aiemmin 23-vuotiaana ja siinä välissä asuin pari vuotta ulkomailla. Aika oli kypsä lapselle.

[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 20:03"]Vaikkapa 20-vuotiaana?
[/quote]

Etenkin 20-vuotiaasta mieleen tulee, että nainen on todennäköisesti amis, mutta on myös mahdollista, että on joko lukion käynyt, joka päättää olla jatkamatta opintojaan tai jatkaa niitä myöhemmin (mikä harvalla onnistuu lapsen kanssa), tai sitten vain ihan puhtaasti elämänkoululainen. Kun ottaa huomioon, että kaikista viisaimmat menevät lukioon ja sieltä suoraan jatko-opintoihin hankkimatta lapsia ja siten pilaamatta tulevaisuuttaan, voidaan sulkea viisain kolmannes väestöstä pois laskuista. On siis enää 33% mahdollisuus, että lapsen hankkinut on keskimääräistä viisaampi ja 66% mahdollisuus, että on keskimääräistä tyhmempi. Ero todellisten prosenttien välillä on vielä suurempi, sillä lukiolainen voi pitää järkevämmästäkin syystä välivuosia, jolloin niin tekevät menevät viisaudessaan lapsia hankkivien ohi, sekä myös amis voi jatkokouluttautua. Vain elämänkoululaiset ovat lapsia hankkivia tyhmempiä, tosin lapsia hankkivat elämänkoululaiset ovat kaikista tyhmimpiä. On siis turvallista sanoa, että ainakin 90% ilmaisemastasi ihmisryhmästä kuuluu tyhmempään puoliskoon.

Minä halusin bio-lapsen ja sain 22-vuotiaana, vuosi synnytyksen jälkeen tulikin jo kohdun poisto eteen joten ihan järkevästi toimin.
Minun tapauksessa oli tilanne että koulutautua voin koko elämäni, lapsen saantiin oli nippa nappa 3v (raskaus mukaan lukien) aikaa silloin kun sain tiedon että kohdunpoisto on hyvin todennäköistä ihan lähivuosina.

Olen 38v stadilainen. Maakunnissa,varsinkin pienissä kaupungeissa käydessä näkee kaupassa oman ikäisiä ihmisiä ja järkyttyy kun heillä on 15-18v näköisiä lapsia. Täällä kun me mummo-ikää koputtelevat tukitaan äitiysneuvolat.

Itsellä ei kypsyys riittänyt nuorena, mutta olisin fyysisesti jaksanut paremmin vauvan 20-vuotiaana kuin 37-vuotiaana.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 17:53"]

Joka haluaa heittää nuoruutensa hukkaan

[/quote]

Te jotka toitotatte sitä nuoruutta. Mitä 20-25 -vuotiaana pitäisi muka tehdä? Baareissa käyminen ei kiinnosta, matkustaminen on kivaa mutta ei sitäkään jaksa kokoajan tehdä, kaupunki- ja muut kulttuurilomat -  joissa lapsi olisi vain riesa - ei kiinnosta. 

Itse aloitin "nuoruuteni" 14-vuotiaana. Elin just sellaista huoletonta teinin elämää. 17-vuotiaana huomasin, ettei enää kiinnosta. Ollut kiinnostanut enää hetkeen. 

Heti omilleni muutettua hankin kissan, sitten toisen. Rakastan niiden hoivaamista ja kasvattamista. Välillä toivoisin, että niistä tarvitsisi pitää vielä enemmän huolta, kissat kun on niin helppohoitoisia. Enköhän siis osaisi ottaa vastuun lapsestakin - ei sillä, että vertaisin kahta kissaa lapseen :D

Olen 24-vuotias, kohta kahden lapsen äiti. Esikoinen syntyi ollessani 22-vuotias. Tätä edelsi viiden vuoden maailmanympärimatka, josta aviomieskin tarttui mukaan. Opiskelen yliopistossa ja valmistun maisteriksi muutaman vuoden sisään... Riippuu toki vähän siitä kuinka vaativa vauva tuo meidän tuleva tirriäinen on :)

Emme halunneet odottaa valmistumistani ennen perheen perustamista. Olisi tuntunut järjettömältä tehdä esikoinen vasta minun ollessa lähes 30-vuotias ja mieskin olisi ollut jo 35. Miehellä kuitenkin on työpaikka ja minun on opiskelijana helppoa joustaa lapsen tarpeiden mukaan. Taloudellisesti ei ole turhan tiukkaa kun asumme vuokralla suht edullisesti. Oma alani on melko hyväpalkkainen ja työttömiä ei juurikaan ole, joten olemme toiveikkaita myös tulevaisuuden suhteen.

Lyhyesti sanottuna emme vain keksineet ainuttakaan hyvää syytä lykätä lasten saamista. Onhan se kivaa touhuta pikkuisten kanssa nuorena ja vetreänä ja maailmaa olemme kumpikin nähneet jo vähän liiankin kanssa, eli rauhallinen perhe-elämä on ihanaa vaihtelua :)

Mun anoppi. Se perusti perheen parikymppisenä, elämän päätavoite oli ja on oma perhe. Ihan kiva, mutta rasittavaa meille nyt, kun anoppi yrittää elää elämänsä tähtihetkiä uudelleen meidän perheen kautta. Ja kun on panostanut elämänsä perheenäitiyteen ja perheenemännyyteen niin, että työ ja ilmeisesti mieskin on ollut vain pakollinen paha siinä sivussa, niin on kulkaa todella suuri paine kokea olevansa sitten oikea superäiti ja -emäntä..

Minä, kun oon 40v mulla on kaksi täysi-ikäistä lasta ja yksi 16v. Opiskelen muuten nyt yhtäaikaa niiden isompien ollessa ala-asteella, on kaikki lomat samoja eikä pariin vuoteen huolta minne dumpata 7&8v kesäksi. Isovanhemmat on kaikki työelämässä vielä..

Suoraan kysymykseen suora vastaus: Nainen joka haluaa lapsen, muttei ole vielä 25-vuotias. Voi hyvää päivää.