Millaisen ihmisen seurassa väsyt henkisesti?
Itse huomaan väsyväni jos toinen puhuu jatkuvasti ja yleensä itsestään. Itsessä ei koskaan vikaa. Oman edun tavoittelija, epäaito ihminen.
Kommentit (86)
Kateellisten ekstroverttien. Ei pysty. Kilpailevien äitien. Ei voi ymmärtää ja aivot sulavat.
Pätijät pätevät pätemättöminä. Ei voi sietää.
Negatiiviset, kaikesta valittavat ihmiset jotka voisivat hyvin tehdä ongelmilleen jotain mutta eivät tee, koska kivempi on rypeä huonossa olossa ja valittaa. Ihmiset jotka puhuvat vain itsestään pitkiä monologeja, eivätkä huomaa vastapuolen väsymistä/kyllästymistä aiheeseen. Pikkutarkat pätijät, jotka ovat aina neuvomassa muita ennenkuin toinen ehtii edes itse yrittää koko asiaa.
Toistoistoistoistoa kirjoitti:
Yleensäkin sellaiset ihmiset, jotka eivät huomaa toisessa väsymyksen merkkejä vaan jatkavat ja jatkavat ja jatkavat loputonta pajatustaan omista sairauksistaan, ongelmistaan, työstään yms.
Samojen asioiden toistaminen ja jankkaaminen on myös tosi rasittavaa.
Ex-työpaikalla tyyppi joka puhui samat tarinat jokaiselle erikseen, paitsi mä joka kuulin ne kaikki. 🤬
Kultalusikka suussa syntyneet enkelit.
Vierailija kirjoitti:
"Ostin sulle tällaisen pitsiliinan, kun sulla ei näy koskaan pöytäliinoja", "oletko ajatellut, että tuo kirjahylly sopisi paremmin sohvan paikalle", "voisin ensi kerralla tuoda mukanani keksejä ja pullaa, ei siis sillä että sun tarjoiluissasi olisi mitään vikaa", "sä käytät aika tiukkoja vaatteita" ja sitten puhutaan itsestä ja itsestä ja itsestä kovalla, kantavalla äänellä, kerrotaan unista ja katsotuista elokuvista pitkään ja yksityiskohtaisesti ja juoruillaan muiden ihmisten tekemisistä, nauretaan kovalla äänellä ja imarrellaan itseä, voi kun taas ovat miehet tuijottaneet kahvilassa ja kadulla
Mä tykkäisin tuollaisista ihmisistä. Kevyttä, iloista ja helppoa seurustelua.
En jaksa sellaisia maailman murjomia narisijoita, joita suomalaisissa paljon on.
Enkä jaksa enää myöskään jatkuvasti vakavista aiheista puhujia. Niidenkin kanssa väsyy eikä ole yhtään kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Ylipirteiden ja liian energisten
Jep. 🤮
Joita elämä ei ole oikeasti potkinut.
Tää taitaa olla pelkästään introverttien ketju…
Vierailija kirjoitti:
Joita elämä ei ole oikeasti potkinut.
Maailma olisi aika äärimmäisen karmea, jos kaikkia ihmisiä elämä olisi oikeasti potkinut. Jos itselle on sattunut, niin ei kannata ajatella, että kaikkien pitäisi kokea sama.
Yksisilmäisten ja kapeakatseisten ihmisten kanssa väsyy. Järkevä ihminen ymmärtää ja myöntää oman rajallisuutensa ja on valmis muuttamaan kantojaan tietojensa lisääntyessä. Tyhmät ja rasittavat jumittuvat paikalleen.
Väsyn niiden ihmisten seurassa, jotka jakavat ohjeita. Myös sellaisten ”lahkolaisten” seurassa, jotka manipuloivat ja tuputtavat voimakkaasti ja pitkäkestoisesti ideologiaansa. Ihmisten, jotka pitävät toista objektina, jonka on toteltava heitä.
Ihania ovat ihan normaalit, tavalliset terveet ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Muijat…
Grinderiin sitten, poika.
Negatiivisten. Kun toinen kääntää valoisan pimeäksi väen väkisin. Mikään koskaan ei ole hyvää, ja jos jotain positiivista yrität sanoa, se lytätään heti ja vielä liioitellen negatiivista puolta.
Sellaisen kaiken ilon tappajan.
Itseän vihaavien. En kuitenkaan osaa. En koskaan tule saamaan tai saavuttamaan. En onnistu. Olen huonompi. Ei kannata edes yrittää. Olen liian ruma. Kukaan ei tykkää eikä hyväksy. Liittyy tuohon negatiiviseen läheisesti.
Nämä kaksi tuli ensimmäisenä mieleen.
Väsyn ihimisiin jotka eivät kuntele mitä itse puhuvat edessä olevalle ihmiselle , Eivät osaa kunella mitä heille puhutaan.Hyvin huomaa juuri sairas eläkellä/ tai vanhuuseläkeellä olevista naisita, He jotka ovat joko eroneita,leskiä.Ainainen negativinen mieli ja valitus elämästään,kuin ympäristöstään,varsinkin jos krapuka päivinä tulevat kerhoihin!.Eivät kykenen ajatelemaan kiitolisutta tai postivisutta. Tartutavat pahan olon muihin negativisuudellaan esim. kerhotoiminoissa. Jossa juuri haetan virikkeitä,eikä muiden sairaskertomuksia,tai pahaa oloa.Jossa valitajat tartutavat huono fiiliksen kaikin muihin! Terapiat on erikseen !
Ainakin sellaisen, jolle pitää koko ajan perustella jotain tekemisiään. Siis ihan jotain sinällään mitättömiä, tyyliin miksi joit Pepsiä etkä Jaffaa, miten niin et tykkää Jaffasta, miksi muka kävit vessassa, miksi et asu miehesi kanssa yhdessä (tavattu puoli vuotta sitten), miksi miksi miksi blaablaablaa.
Vierailija kirjoitti:
Sellaisen joka puhuessaan yrittää onkia tietoonsa jotain hänelle kuulumatonta.
Isosiskoni on tällainen. Aivan hävytöntä toimintaa. Ei olla enää väleissä.
Äitini, valitettavasti. Tietää aina kaiken paremmin. "Hyväntahtoisia" neuvoja satelee, vaikka niitä ei kaipaa. Puhuu jatkuvasti lihomisestaan tai laihtumisestaan jotain +/-4kg, jota kukaan ei huomaa. On hoikka ja tuijottaa mun vatsamakkaroita arvostelevasti. Jos hoikistun, kommentoi heti. Lihomistani ei kommentoi, mutta tuijottaa ja antaa hyvää tarkoittavia liikuntavinkkejä. Olen yksinhuoltaja ja lapset pieniä, joten koti ei ole mistään sisustuslehdistä. Itseäni se ei kiinnosta, mutta äitiä sitten senkin edestä. Pitää jotenkin kehuskelun arvoisena, että hän ei lue kirjoja, kuuntele musiikkia tai kehitä itseään millään tavoin. On pyhittänyt elämän siivoamiseen ja omien ja muiden kilojen kyttäämiseen.
Muita yhtä henkisesti väsyttäviä ihmisiä en tunne.
Ylipirteiden ja liian energisten