Lue keskustelun säännöt.
Yhteishuoltajuus särkyneen sydämen kera
04.02.2015 |
Hei
Olisin kysellyt kokemuksia muilta, joiden avioliitto on päättynyt siihen, että puolisolla on toinen ja hän haluaa erota sen takia.
Miten olette saaneet yhteishuoltajuuden toimimaan "pettäjämiehen" kanssa, jota kohtaan on mahdollisesti vielä tunteita?
Mies muutti siis pari viikkoa sitten pois ja meidän kaksi pientä lasta ovat olleet myös isän luona.
Kuinka olette saaneet asiat toimimaan? Halusitteko omia lapsenne? Pystyittekö sopimaan yhdessä kohtuullisesta elatusmaksusta ennen lastenvalvojan tapaamista?
Kommentit (70)
Helpottaa. Olen ollut suht samanlaisessa tilanteessa. Otin alussa sen asenteen että eksä on ns. vieras ihminen jonka kanssa hoidan pakolliset asiat hyvin asiallisesti.
Minulle tuli olo että mies on täysi kakkapää eikä hänellä ole oikeutta lapsiin. Mutta ajattelin järjellä. Me olemme yhdessä ne lapset tehty. Meitä yhdistää ne lapset. Me molemmat olemme tärkeitä lapsille. Me molemmat rakastamme niitä. Ja lapsilla on _OIKEUS_ molempiin vanhempiin. Lapsilla ei ole osaa eikä arpaa aikuisten eroon eikä heille kuulu se oikea syy että miksi me erottiin.
Sanoin ja sanon edelleen lapsille että isä ja äiti eivät rakasta toisiaan tarpeeksi että haluaisivat asua yhdessä, mutta isä ja äiti rakastavat teitä yhtä paljon kuin ennenkin. En ole koskaan haukkunut miestä lapsille. Ne syyt miksi me erottiin ovat "aikuisten huolia" ja niihin eivät lapset voi vaikuttaa eikä ne huolet ole lasten syytä.
Tapaamisista kannattaa sopia niin että molemmat ovat tyytyväisiä. Molempien mielipiteillä on tässä asiassa yhtä paljon painoarvoa.
Me saimme sovittua elatusmaksut ennen lastenvalvojalle menemistä. Jos se tuntuu mahdottomalta lastenvalvoja voi laskea ne. Eli tapaamiseen tulee ottaa mukaan kaikki tositteet menoista ja tuloista. Yhtiövastikkeet,velkojen määrä, vuokra, palkka, kotihoidontuki, lapsilisät, mahdollisten uusien avopuolisoiden tulot ja menot. Elatusmaksuissa huomioidaan lasten ikä muistaakseni myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vaimo petti. Meil on yhteinen lapsi. Erottiin ja musta tehtiin lähivanhempi. Lapsi tapaa äitiään usein.
Vitutus tapahtuneesta on edelleen. Mutta asian kanssa vaan on tultava toimeen.
Kai tää tästä joskus... Tsempit sulle!
Kiitos vertaistuesta.
En ole puhunut isästä pahaa lapsille. Ihmeellistä kyllä mutta lapset ovat olleet hyvin iloisia ja rentotuneita isän muuton jälkeen. Mies puhui puhelimessa helpottuneena, että kuinka lapset tuntuvat toistaiseksi ottavan kaikki muutokset niin hyvin. Minun on vaikea iloita asiasta miehen kanssa sillä en halua että hän pääsee kaikesta niin helpolla.
Lapset olivat viime yön isänsä luona ja minulla on kova ikävä.
Ota uusi mies siihen ja olka positiivisia ja iloisia, että nyt on kivaa. Pienenä kiusalla kahvipöytään joku, että exäs näkee, ihan testinä, että ottaako ihan kypsästi asian. Älä kertakaan näytä että romahtaisit tai mitään. Miehiä riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 11:00"]
Ota uusi mies siihen ja olka positiivisia ja iloisia, että nyt on kivaa. Pienenä kiusalla kahvipöytään joku, että exäs näkee, ihan testinä, että ottaako ihan kypsästi asian. Älä kertakaan näytä että romahtaisit tai mitään. Miehiä riittää.
[/quote]Voi kuinka lapsellinen neuvo. Ap, älä tee näin!
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 11:00"]
Ota uusi mies siihen ja olka positiivisia ja iloisia, että nyt on kivaa. Pienenä kiusalla kahvipöytään joku, että exäs näkee, ihan testinä, että ottaako ihan kypsästi asian. Älä kertakaan näytä että romahtaisit tai mitään. Miehiä riittää.
[/quote]Eli ohjeesi on, että älä ole oma itsesi, näyttele. Aha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 11:00"]
Ota uusi mies siihen ja olka positiivisia ja iloisia, että nyt on kivaa. Pienenä kiusalla kahvipöytään joku, että exäs näkee, ihan testinä, että ottaako ihan kypsästi asian. Älä kertakaan näytä että romahtaisit tai mitään. Miehiä riittää.
[/quote]
Ei, ei ja ei. Jatka elämääsi aivan tavallisesti, sure kun suruttaa ja iloitse kun ilotuttaa. Älä missään tapauksessa keksi mitään kahvipöytäkikkailuja, noissa ei mikään kehity.
En kyllä suosittelsi tuota seiskan ehdottamaa uutta miestä kehiin heti -menetelmää. Lasten takia kannattaa rauhoittaa tilanne, vaikka miehen uusi suhde tuntuukin pahalta. Oma surutyökin eron takia vie aikaa, et tarvitse laastaria ihan heti.
Laita lapset nyt tunteittesi edelle. Hoida exän kanssa lasten asiat, ja jätä muu kanssakäyminen minimiin. Vaikka lapset näyttävät siltä, etteivät kärsi tilanteesta, reaktio tulee myöhemmin. Nyt on menossa ehkä apaattinen vaihe, mutta itkut ja raivarit ovat edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 10:36"]
Näin pääset itse siitä eteenpäin, kun ymmärrät, ettei kukaan lähde toisen perään ns. onnellisesta suhteesta.
[/quote]
Tuohan on täyttä shittiä. Tai sanotaanko niin päin, että mikään suhde ei voi olla silkkaa saumatonta onnea vuosikymmenestä toiseen. Ja sekin vielä, että joillain meistä on luulo, että kumppani olisi vastuussa omasta onnellisuudesta.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 11:09"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 10:36"]
Näin pääset itse siitä eteenpäin, kun ymmärrät, ettei kukaan lähde toisen perään ns. onnellisesta suhteesta.
[/quote]
Tuohan on täyttä shittiä. Tai sanotaanko niin päin, että mikään suhde ei voi olla silkkaa saumatonta onnea vuosikymmenestä toiseen. Ja sekin vielä, että joillain meistä on luulo, että kumppani olisi vastuussa omasta onnellisuudesta.
[/quote]
...siis kumppani olisi vastuussa puolisonsa onnellisuudesta. Mikä ei vaan ole mahdollista. Sitten päädytään vaihtamaan kumppania kerta toisensa jälkeen, kun ei osata hoitaa omaa päätä kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se nyt olisi vaan ollut kiva, että ex mies olisi nähnyt että hänen paikkansa on nopeasti täytettävissä myös. Olisiko edes ilmeensä värähtänyt, luulen että olisi. Ja sillä vahingonilolla olisi hyvä jatkaa eteenpäin.
Uudet miehet on viimeinen asia mitä nyt kaipaan. En viihdy baareissa, en usko että tapaan ikinä ketään uutta. Eikös se niin ole, että kaikki hyvät nelikymppiset miehet on jo varattuja?
Toki tiedän sen, että suhteessamme on ollut kaksi. Mutta mielestäni pettäminen ja perheen rikkominen kun on kaksi pientä lasta, ei ole oikeutettua.
14 vuoden parisuhteessa kun nyt vaan on erilaisia vaiheita, varsinkin se pikkulapsivaihe. Se kun ei ole se kaikista helpon vaihe. juuri silloin ei saisi mielestäni luovuttaa.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vaikea unohtaa mies jonka kanssa on viettänyt viimeiset 14 vuotta. Varsinkin kun omasta mielestä kaikki oli ihan hyvin paitsi läsnä oli yliväsymys, lasten kiukkupuuskat, oman ajan puute jne.
On vaikea sopia yhteishuoltajuuteen liittyvistä asioista kun sisimmissään miettii, että onko tämä vain joku neljänkympin kriisin välivaihe.
Mutta joo, mies on loukannut pahasti ja se kannattaa unohtaa. Mutta kun en vaan ole vielä valmis.
ap
Kenenkään ei tarvitse olla suhteessa jossa on tyytymätön, muttei kenelläkään ole oikeutta kohdella toista ihmistä siten että pettää ja valehtelee. Aina on vaihtoehtona lopettaa suhde, ennenkuin tekee päätöksen pettämisestä. Ja jossei ole vahvuutta ja pokkaa niin toimia, niin ongelma ja sen aiheuttaja löytyy peiliin katsomalla.
Älä yritä unohtaa liian aikaisin, vaan käsittele kaikki tunteet. Anteeksiantaminen ei onnistu ennekuin kaikki on käsitelty.
hyvin usein pettämisessä on kyse henkilökohtaisesta kriisistä.
Me ollaan juuri akuutissa erokriisissä ja mä hirveässä shokissa. Talo menee myyntiin ja lapsille tulee kaksi kotia, siis yhteishuoltajuus. Pelottaa ihan hirveästi ne illat, kun joudun olemaan lapsista erossa. Kalliilla alueella asuvana pelottaa myös se, miten rahat riittävät kahden riittävän ison asunnon hankintaan. Haluamme että lapsilla säilyvät koulu, päiväkoti ja harrastukset - emme voi siis hankkia kotia kauempaa. Elämä on ihan romahtanut ja pelkään että menen aivan toimintakyvyttömäksi.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 11:11"]
Me ollaan juuri akuutissa erokriisissä ja mä hirveässä shokissa. Talo menee myyntiin ja lapsille tulee kaksi kotia, siis yhteishuoltajuus. Pelottaa ihan hirveästi ne illat, kun joudun olemaan lapsista erossa. Kalliilla alueella asuvana pelottaa myös se, miten rahat riittävät kahden riittävän ison asunnon hankintaan. Haluamme että lapsilla säilyvät koulu, päiväkoti ja harrastukset - emme voi siis hankkia kotia kauempaa. Elämä on ihan romahtanut ja pelkään että menen aivan toimintakyvyttömäksi.
[/quote]
Kyllä sinä jaksat. Hoidat vain yhden tehtävän kerrallaan, äläkä murehdi tulevaa. Joka päivä teet jotain asian eteen. Ja tulet huomaamaan, että ne yksinäiset illat tulevat olmaan kullanarvoisia : alkuun saat itkeä omassa rauhassa ja koota itseäsi, jotta jaksat taas lasten kanssa. Ja myöhemmin ihan toisenlaiset riennot.
Nyt on siis tärkeintä, että pidä itsestäsi huolta ,
Mun ex varmaan miettii samanlailla kuin sinä. Näennäisestihän saattoi vaikuttaa, että lähdin toisen mukaan (= uusi tuli nopeasti kuvioihin, vaikka olinkin laittanut jo avioerohakemuksen). Ongelmat vaan olivat jo niin suuria, toinen täydellisesti puusilmä niille (väkivaltaa), vaikka niistä asioista kerroin niin viestein kuin myös suullisesti (myös terapian kautta), että ei siitä mitään tullut.
Sanoisin näin toiselta kannalta, että kannattaa oikeasti miettiä, että mitä teidän suhteessa oikeasti oli niin paljon pielessä, että mies lähti. Näin pääset itse siitä eteenpäin, kun ymmärrät, ettei kukaan lähde toisen perään ns. onnellisesta suhteesta.