Yhteishuoltajuus särkyneen sydämen kera

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 14:53"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 13:23"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:50"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 11:09"][quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 10:36"] Näin pääset itse siitä eteenpäin, kun ymmärrät, ettei kukaan lähde toisen perään ns. onnellisesta suhteesta. [/quote] Tuohan on täyttä shittiä. Tai sanotaanko niin päin, että mikään suhde ei voi olla silkkaa saumatonta onnea vuosikymmenestä toiseen. Ja sekin vielä, että joillain meistä on luulo, että kumppani olisi vastuussa omasta onnellisuudesta. [/quote] Olen eri mieltä, en usko että onnellisesta suhteesta lähdetään. Onnellinen suhde ei tarkoita, sitä että oltaisiin onnen kukkuloilla koko ajan ja vailla konflikteja. Hyvässä ja onnellisessa suhteessa nämä ongelmat ja ristiriidat voidaan selvittää ja suhde jatkuu. Jokainen on vastuussa omasta onnestaan, siksi onnettomasta suhteesta lähdetäänkin.

[/quote]

Juurikin näin. Unohdetaan myös se, että ei se onnellinen suhde aina tarkoita, että toinen olisi välttämättä onnellinen. Onnellisuus on muutakuin kuin vain parisuhde. Jokainen on oman onnensa seppä, mutta ei sitä tyhmäksi ja sokeaksi silti kannata alkaa.

Enpä ole ikinä kuullut, että joku lähtee vaan ykskaks onnellisesta suhteestaan kokonaan toisen matkaan. Olen vain nähnyt, että se joka lähtee toisen matkaan on ollut jo pitkään onneton ja yrittänyt ehkäpä selvittää niitä ongelmiaan toisen kanssa, mutta toinen väenväkisin haluaa ummistaa ongelmille silmänsä. Ehkei sitä kiinnosta -ei häntä asia haittaa. Mutta usein se potkittu koirakin jossain vaiheessa puree.

[/quote]

Pettäminen on nimenomaan yleensä sen suhteen heikomman osapuolen pakokeino. Sen, joka on jo ennenkin asettanut nimenomaan ne omat tarpeensa aina etusijalle eikä tehnyt mitään suhteen eteen. Pettäminen ei siis ole kaikkensa suhteensa eteen tehneiden ihmisten epätoivoinen hätähuuto vaan yksi itsekäs veto muiden joukossa.

[/quote]

Niin, kuten sanottu se potkittu koirakin kyllä joskus puree. Ei pidä kuvitella, että kun suhteessa aikansa toista sättii, pitää ala-arvoisena ja tiskirättinä yms niin se toinen jaksaa siinä hymyissäsuin aina vaan olla. Kun sitten toinen tajuaa, että aidan toisella puolella voi olla fiksumpiakin ihmisiä niin Eipä siinä silloin mieti, kuka on "heikoin" ja kuka ei, paitsi toki se sättivä osapuoli löytää aina siitä toisesta sen vian ja syyn.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 15:08"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 14:53"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 13:23"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:50"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 11:09"][quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 10:36"] Näin pääset itse siitä eteenpäin, kun ymmärrät, ettei kukaan lähde toisen perään ns. onnellisesta suhteesta. [/quote] Tuohan on täyttä shittiä. Tai sanotaanko niin päin, että mikään suhde ei voi olla silkkaa saumatonta onnea vuosikymmenestä toiseen. Ja sekin vielä, että joillain meistä on luulo, että kumppani olisi vastuussa omasta onnellisuudesta. [/quote] Olen eri mieltä, en usko että onnellisesta suhteesta lähdetään. Onnellinen suhde ei tarkoita, sitä että oltaisiin onnen kukkuloilla koko ajan ja vailla konflikteja. Hyvässä ja onnellisessa suhteessa nämä ongelmat ja ristiriidat voidaan selvittää ja suhde jatkuu. Jokainen on vastuussa omasta onnestaan, siksi onnettomasta suhteesta lähdetäänkin.

[/quote]

Juurikin näin. Unohdetaan myös se, että ei se onnellinen suhde aina tarkoita, että toinen olisi välttämättä onnellinen. Onnellisuus on muutakuin kuin vain parisuhde. Jokainen on oman onnensa seppä, mutta ei sitä tyhmäksi ja sokeaksi silti kannata alkaa.

Enpä ole ikinä kuullut, että joku lähtee vaan ykskaks onnellisesta suhteestaan kokonaan toisen matkaan. Olen vain nähnyt, että se joka lähtee toisen matkaan on ollut jo pitkään onneton ja yrittänyt ehkäpä selvittää niitä ongelmiaan toisen kanssa, mutta toinen väenväkisin haluaa ummistaa ongelmille silmänsä. Ehkei sitä kiinnosta -ei häntä asia haittaa. Mutta usein se potkittu koirakin jossain vaiheessa puree.

[/quote]

Pettäminen on nimenomaan yleensä sen suhteen heikomman osapuolen pakokeino. Sen, joka on jo ennenkin asettanut nimenomaan ne omat tarpeensa aina etusijalle eikä tehnyt mitään suhteen eteen. Pettäminen ei siis ole kaikkensa suhteensa eteen tehneiden ihmisten epätoivoinen hätähuuto vaan yksi itsekäs veto muiden joukossa.

[/quote]

Niin, kuten sanottu se potkittu koirakin kyllä joskus puree. Ei pidä kuvitella, että kun suhteessa aikansa toista sättii, pitää ala-arvoisena ja tiskirättinä yms niin se toinen jaksaa siinä hymyissäsuin aina vaan olla. Kun sitten toinen tajuaa, että aidan toisella puolella voi olla fiksumpiakin ihmisiä niin Eipä siinä silloin mieti, kuka on "heikoin" ja kuka ei, paitsi toki se sättivä osapuoli löytää aina siitä toisesta sen vian ja syyn.

[/quote]

Voi luoja mitä petetyn ja jätetyn syyllistämistä! Oksettavaa.

4:nen , voi kun meidänkin äiti ja isä olisi olleet tuollaisia kun oltiin nuoria:) Oli itellä aina kamala syyllisyys kun molemmat vanhemmat haukku meille toista vanhempaa ja syyllistivät toista.. Eikä isää pahemmin sitten nähtykkään.. 

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:50"][quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 11:09"][quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 10:36"]

Näin pääset itse siitä eteenpäin, kun ymmärrät, ettei kukaan lähde toisen perään ns. onnellisesta suhteesta.

[/quote]

Tuohan on täyttä shittiä. Tai sanotaanko niin päin, että mikään suhde ei voi olla silkkaa saumatonta onnea vuosikymmenestä toiseen. Ja sekin vielä, että joillain meistä on luulo, että kumppani olisi vastuussa omasta onnellisuudesta.
[/quote]

Olen eri mieltä, en usko että onnellisesta suhteesta lähdetään. Onnellinen suhde ei tarkoita, sitä että oltaisiin onnen kukkuloilla koko ajan ja vailla konflikteja. Hyvässä ja onnellisessa suhteessa nämä ongelmat ja ristiriidat voidaan selvittää ja suhde jatkuu. Jokainen on vastuussa omasta onnestaan, siksi onnettomasta suhteesta lähdetäänkin.
[/quote][quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 15:08"][quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 14:53"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 13:23"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:50"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 11:09"][quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 10:36"] Näin pääset itse siitä eteenpäin, kun ymmärrät, ettei kukaan lähde toisen perään ns. onnellisesta suhteesta. [/quote] Tuohan on täyttä shittiä. Tai sanotaanko niin päin, että mikään suhde ei voi olla silkkaa saumatonta onnea vuosikymmenestä toiseen. Ja sekin vielä, että joillain meistä on luulo, että kumppani olisi vastuussa omasta onnellisuudesta. [/quote] Olen eri mieltä, en usko että onnellisesta suhteesta lähdetään. Onnellinen suhde ei tarkoita, sitä että oltaisiin onnen kukkuloilla koko ajan ja vailla konflikteja. Hyvässä ja onnellisessa suhteessa nämä ongelmat ja ristiriidat voidaan selvittää ja suhde jatkuu. Jokainen on vastuussa omasta onnestaan, siksi onnettomasta suhteesta lähdetäänkin.

[/quote]

Juurikin näin. Unohdetaan myös se, että ei se onnellinen suhde aina tarkoita, että toinen olisi välttämättä onnellinen. Onnellisuus on muutakuin kuin vain parisuhde. Jokainen on oman onnensa seppä, mutta ei sitä tyhmäksi ja sokeaksi silti kannata alkaa.

Enpä ole ikinä kuullut, että joku lähtee vaan ykskaks onnellisesta suhteestaan kokonaan toisen matkaan. Olen vain nähnyt, että se joka lähtee toisen matkaan on ollut jo pitkään onneton ja yrittänyt ehkäpä selvittää niitä ongelmiaan toisen kanssa, mutta toinen väenväkisin haluaa ummistaa ongelmille silmänsä. Ehkei sitä kiinnosta -ei häntä asia haittaa. Mutta usein se potkittu koirakin jossain vaiheessa puree.

[/quote]

Pettäminen on nimenomaan yleensä sen suhteen heikomman osapuolen pakokeino. Sen, joka on jo ennenkin asettanut nimenomaan ne omat tarpeensa aina etusijalle eikä tehnyt mitään suhteen eteen. Pettäminen ei siis ole kaikkensa suhteensa eteen tehneiden ihmisten epätoivoinen hätähuuto vaan yksi itsekäs veto muiden joukossa.

[/quote]

Niin, kuten sanottu se potkittu koirakin kyllä joskus puree. Ei pidä kuvitella, että kun suhteessa aikansa toista sättii, pitää ala-arvoisena ja tiskirättinä yms niin se toinen jaksaa siinä hymyissäsuin aina vaan olla. Kun sitten toinen tajuaa, että aidan toisella puolella voi olla fiksumpiakin ihmisiä niin Eipä siinä silloin mieti, kuka on "heikoin" ja kuka ei, paitsi toki se sättivä osapuoli löytää aina siitä toisesta sen vian ja syyn.
[/quote]Silloin lähdetään ihan rehellisesti suhteesta ja VASTA SEN JÄLKEEN solmitaan uusi parisuhde eikä pidetä sivusuhteita. Pettäminen on niljakasta touhua.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 15:08"][quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 14:53"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 13:23"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:50"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 11:09"][quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 10:36"] Näin pääset itse siitä eteenpäin, kun ymmärrät, ettei kukaan lähde toisen perään ns. onnellisesta suhteesta. [/quote] Tuohan on täyttä shittiä. Tai sanotaanko niin päin, että mikään suhde ei voi olla silkkaa saumatonta onnea vuosikymmenestä toiseen. Ja sekin vielä, että joillain meistä on luulo, että kumppani olisi vastuussa omasta onnellisuudesta. [/quote] Olen eri mieltä, en usko että onnellisesta suhteesta lähdetään. Onnellinen suhde ei tarkoita, sitä että oltaisiin onnen kukkuloilla koko ajan ja vailla konflikteja. Hyvässä ja onnellisessa suhteessa nämä ongelmat ja ristiriidat voidaan selvittää ja suhde jatkuu. Jokainen on vastuussa omasta onnestaan, siksi onnettomasta suhteesta lähdetäänkin.

[/quote]

Juurikin näin. Unohdetaan myös se, että ei se onnellinen suhde aina tarkoita, että toinen olisi välttämättä onnellinen. Onnellisuus on muutakuin kuin vain parisuhde. Jokainen on oman onnensa seppä, mutta ei sitä tyhmäksi ja sokeaksi silti kannata alkaa.

Enpä ole ikinä kuullut, että joku lähtee vaan ykskaks onnellisesta suhteestaan kokonaan toisen matkaan. Olen vain nähnyt, että se joka lähtee toisen matkaan on ollut jo pitkään onneton ja yrittänyt ehkäpä selvittää niitä ongelmiaan toisen kanssa, mutta toinen väenväkisin haluaa ummistaa ongelmille silmänsä. Ehkei sitä kiinnosta -ei häntä asia haittaa. Mutta usein se potkittu koirakin jossain vaiheessa puree.

[/quote]

Pettäminen on nimenomaan yleensä sen suhteen heikomman osapuolen pakokeino. Sen, joka on jo ennenkin asettanut nimenomaan ne omat tarpeensa aina etusijalle eikä tehnyt mitään suhteen eteen. Pettäminen ei siis ole kaikkensa suhteensa eteen tehneiden ihmisten epätoivoinen hätähuuto vaan yksi itsekäs veto muiden joukossa.

[/quote]

Niin, kuten sanottu se potkittu koirakin kyllä joskus puree. Ei pidä kuvitella, että kun suhteessa aikansa toista sättii, pitää ala-arvoisena ja tiskirättinä yms niin se toinen jaksaa siinä hymyissäsuin aina vaan olla. Kun sitten toinen tajuaa, että aidan toisella puolella voi olla fiksumpiakin ihmisiä niin Eipä siinä silloin mieti, kuka on "heikoin" ja kuka ei, paitsi toki se sättivä osapuoli löytää aina siitä toisesta sen vian ja syyn.
[/quote]Elk tässä käännät vastenmielisellä tavalla syyn pettämisestä petetyn niskoille.

Alkuun minulla oli olo, että olisin parempi vanhempi. Koska leimasin miehen niin mädäksi. Olen kyllä alusta alkaen nauttinut vuoroviikkovanhemmuudesta. Tämä elämä on luksusta. Elareita emmme maksa kumpikaan. 

Vielä tuosta, että kukaan ei lähde onnellisesta aviliitosta: ehkä näin, mutta ei se minun exäni koskaan sanonut, että minussa jokin asia mättäisi. Hän valitti yleisesti elämää, sitä että töihin, kaupan kautta kotiin ja taas töihin. Jos elämä maistuu puulta, niin itsehän sitä täytyy muuttaa. Minä puolisona en voi sitä toisen puolesta tehdä. 

Vasta eron jälkeen mies sanoi, että suhteemme oli rakkaudeton. Se oli kuin märkä rätti vasten kasvoja. Ei se minun puoleltani ollut sitä. 

Erostamme on jo vuosia, mutta vieläkään en tiedä, mikä siinä meni pieleen. Vaikka eron jälkeeen käänsin joka ikisen kiven.

VIERAILIJA 4.2. klo 14:3431/42

Vierailija 04.02.2015 klo 14:04

Tuo on kyllä niiiiiin raukkamaista,että mies lähtee kun lapsi on aivan pieni! Ei ole MITÄÄN oikeutusta sille, että jättää kumppaninsa yksin huolehtimaan pienestä lapsesta. Ettäkö parisuhde ei ollut tyydyttävä tai vaimo ei ollut rakastettava?? Se vaimo oli raskaana hormonihöyryissään ja todennäköisesti lapsen synnyttyä valvonut lähes kaikki yöt! Kuka helvetin idiootti ajattelee siinä vaiheessa elämää, että tässä on nyt minun tyytyväisyydestäni ja tarpeistani kysymys!? Ei kukaan muu kuin täysin itsekeskeinen ja kehittymätön ääliö!

Tuo hankala elämänvaihe kahlataan läpi yhdessä jos/kun siihen yhdessä on päädyttykin. Erota voi sitten, kun tilanne ja elämä on tasaantunut, ja silloin YHDESSÄ miettiä onko parisuhde tyydyttävä, jos ei ole, haetaan apua jottei lapsi joudu kevyin perustein käymään läpi perheen hajoamista, ja sitten vasta erotaan jossei tämäkään auta. Aivan käsittämätöntä! 

Eri asia tietysti on väkivalta tai sen kaltaiset syyt, joita joillakin voi suhteessaan olla.

Totta turiset, mutta kuinka paljon miehen on oltava valmis ottamaan kaikki se paska vastaan hymyssä suin?

En väitä, että olisi mitenkään fiksua toimintaa lähteä menemään kun lapsi on aivan pieni, mutta väitän että monissa tapauksissa isän rooli jää kaiken muun jalkoihin. Ja toiset eivät jaksa sitä taistelua loppuun asti.

Esikoisellamme oli paljon vatsavaivoja ja myös minä kanniskelin häntä pikkutunneille asti ja sitten siitä silmät ristissä töihin ja sama jatkui illalla. Pyrin siis osallistumaan vauva-aikaan niin hyvin kuin mahdollista ja käytin isävapaat ja isäkuukauden, jolloin äiti pääsi töihin "huilaamaan". Tästäkin huolimatta se raskausaika ja seuraavat pari vuotta olivat parisuhteen kannalta melko kylmää aikaa. Tästä huolimatta hankimme toisenkin lapsen ja sama tilanne tämän kohdalla.

En lähtenyt kenenkään vieraan naisen mukaan, en pettänyt, mutta ei meidän suhde kyllä ikinä tuosta palautunut kuntoonkaan. En osaa sanoa, onko ratkaisumme oikea ja minkälaisen mallin parisuhteesta se antaa lapsille, mutta vieläkin olemme saman katon alla.

Mutta mielestäni miehille pitäisi kirjoittaa ohjevihkonen siitä, kuinka paljon parisuhde muuttuu ja mitä se pahimmillaan voi olla. Ei tulisi sitten niin pahasti yllätyksenä raskauden ja pienen lapsen tuomat muutokset."

Oletteko hankkineet ammattiapua? Ja tehneet MOLEMMAT kaikkenne suhteen parantamiseksi? Usein käy niin, että pettäjän ratkaisu omiin ongelmiinsa on juurikin se ulkopuolinen suhde, jossa ratkaisu näyttäisikin olevan jonkun muun kontolla. Samoin tällaiset ihmiset usein ajattelevat suhteen ongelmien johtuvan toisesta osapuolesta. En nyt tarkoita teidän tilanettanne, ja vaikuttaakin että olet kunnioitettavasti osallistunut lastenhoitoon vaikeinakin aikoina, kuten tietysti kuuluukin. Ero on vaihtoehto silloin jos suhteen asioita ei saada yrityksistä huolimatta korjattua, juurikin myös sen takia ettei lasten ole välttämättä hyvä nähdä sellaista mallia parisuhteesta. Mutta lapsille ero on AINA suuri trauma, ja se myös vaikuttaa tapaansa solmia parisuhteita ja luottamukseen parisuhteiden pysyvyydestä. Eli ei ole mielestäni tuomittavaa erota, jos suhteen eteen on tehty kaikki mahdollinen. Eikä asioita tietenkään yksin pysty korjaamaan, jos toinen osapuoli ei siihen ole valmis. Tällöinkään ei ole syytä unohtaa omaa elämäänsä ja sen mielekkyyttä. Mutta pikkulapsiaika ei ole oikea aika tehdä tuollaisia päätöksiä, ei vaikka kuinka raskaalta ja tylsältä tuntuisi. Suurimmalla osalla parisuhde kyllä paranee, kun tästä ajasta on yhdessä luovittu läpi.

VASTAALAINAAIlmoita asiaton sisältö

24

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 15:51"]

Alkuun minulla oli olo, että olisin parempi vanhempi. Koska leimasin miehen niin mädäksi. Olen kyllä alusta alkaen nauttinut vuoroviikkovanhemmuudesta. Tämä elämä on luksusta. Elareita emmme maksa kumpikaan. 

Vielä tuosta, että kukaan ei lähde onnellisesta aviliitosta: ehkä näin, mutta ei se minun exäni koskaan sanonut, että minussa jokin asia mättäisi. Hän valitti yleisesti elämää, sitä että töihin, kaupan kautta kotiin ja taas töihin. Jos elämä maistuu puulta, niin itsehän sitä täytyy muuttaa. Minä puolisona en voi sitä toisen puolesta tehdä. 

Vasta eron jälkeen mies sanoi, että suhteemme oli rakkaudeton. Se oli kuin märkä rätti vasten kasvoja. Ei se minun puoleltani ollut sitä. 

Erostamme on jo vuosia, mutta vieläkään en tiedä, mikä siinä meni pieleen. Vaikka eron jälkeeen käänsin joka ikisen kiven.

[/quote]

28 tässä vastaa:

Minulle kävi aiva samoin, ettei exäni koskaan sanonut olevansa tyytymätön suhteeseemme, hauskoja ja hyviä hetkiä ja molemminpuolisia rakkaudentunnustuksiakin oli ihan kiinnijäämiseensä saakka, vaikka pääosin olikin raskasta pienen lapsen kanssa. Eli aika puun takaa tämä tuli, vaikka pettämistä sitten epäilinkin erinäisten perinteistenkin juttujen takia, mutta en suhteemme tolan vuoksi olisi osannut mitään epäillä. Toisaalta toipuminenkin on ollut helpompaa, koska on aika selvää että hän olisi pettänyt vaikka minä olisin ollut minkälainen tahansa. Eli itsesyytöksiltä olen välttynyt. Selityksiä kuulin jälkikäteen minäkin lukuisia, joista lähes kaikki olivat ristiriidassa toistensa kanssa. Luulen, että hän tarvitsi itsekkäästi huomiota ja palvontaa muualta tilanteessa jossa minun huomiostani suuri osa meni pienelle lapsellemme. Ja sellaisen ihmisen on kai parempikin olla poissa minun ja ihanan lapseni jokapäiväisestä elämästä..?

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 16:49"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 15:51"]

Alkuun minulla oli olo, että olisin parempi vanhempi. Koska leimasin miehen niin mädäksi. Olen kyllä alusta alkaen nauttinut vuoroviikkovanhemmuudesta. Tämä elämä on luksusta. Elareita emmme maksa kumpikaan. 

Vielä tuosta, että kukaan ei lähde onnellisesta aviliitosta: ehkä näin, mutta ei se minun exäni koskaan sanonut, että minussa jokin asia mättäisi. Hän valitti yleisesti elämää, sitä että töihin, kaupan kautta kotiin ja taas töihin. Jos elämä maistuu puulta, niin itsehän sitä täytyy muuttaa. Minä puolisona en voi sitä toisen puolesta tehdä. 

Vasta eron jälkeen mies sanoi, että suhteemme oli rakkaudeton. Se oli kuin märkä rätti vasten kasvoja. Ei se minun puoleltani ollut sitä. 

Erostamme on jo vuosia, mutta vieläkään en tiedä, mikä siinä meni pieleen. Vaikka eron jälkeeen käänsin joka ikisen kiven.

[/quote]

28 tässä vastaa:

Minulle kävi aiva samoin, ettei exäni koskaan sanonut olevansa tyytymätön suhteeseemme, hauskoja ja hyviä hetkiä ja molemminpuolisia rakkaudentunnustuksiakin oli ihan kiinnijäämiseensä saakka, vaikka pääosin olikin raskasta pienen lapsen kanssa. Eli aika puun takaa tämä tuli, vaikka pettämistä sitten epäilinkin erinäisten perinteistenkin juttujen takia, mutta en suhteemme tolan vuoksi olisi osannut mitään epäillä. Toisaalta toipuminenkin on ollut helpompaa, koska on aika selvää että hän olisi pettänyt vaikka minä olisin ollut minkälainen tahansa. Eli itsesyytöksiltä olen välttynyt. Selityksiä kuulin jälkikäteen minäkin lukuisia, joista lähes kaikki olivat ristiriidassa toistensa kanssa. Luulen, että hän tarvitsi itsekkäästi huomiota ja palvontaa muualta tilanteessa jossa minun huomiostani suuri osa meni pienelle lapsellemme. Ja sellaisen ihmisen on kai parempikin olla poissa minun ja ihanan lapseni jokapäiväisestä elämästä..?

[/quote]

olemmeohan olleet naimisissa saman miehen kanssa :-)?  

Mekin nukuimme sylikkäinn vielä viimeiseen yöhön asti. Seksiä oli päivää ennen kuin mies sanoi, ettei meidän suhteessa ole mitään järkeä. Joka aamu ja ilta pusu. 

Ja jälkikäteen selitykset ovat olleet rodella ristiriitaisia. Esim. Eron hetkellä selitti, että ei jaksa tällaista arkea. Ja mitä hän teki vuotta myöhemmin? Uuden lapsen. Minun arjen elinkautinen on jo puolessa välissä, hän aloitti sen alusta. 

Minä en välttynyt itsesyytöksiltä. Kysyin pitkään, mikä meni pieleen, miks en onnistunut vaikka kaikkeni yritin. Miksi miksi....

olen myös tullut siihen tulokseen, ttä se uusi mies antoi jotan sellaista palvontaa, joka hiveli miestä. Ja mies on sitä tyyppiä, jokaaina etsii ongelmiinsa syytä itsensä ulkopuolelta, hänessä itsessään on hyvin harvoin vikaa. Tänä päivänäkin minä olen ana syyllinen, jos lapsellaon jokin ongelma tms.

niin kamaaa kuin ero olikin, se selittyy jäkikäteen. Mis päästi minut vapaaksi teollaan. Vapaaksi olemaan oma itseni, enkä kaikkeen syyllinen.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 15:36"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 15:08"][quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 14:53"] [quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 13:23"] [quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:50"] [quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 11:09"][quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 10:36"] Näin pääset itse siitä eteenpäin, kun ymmärrät, ettei kukaan lähde toisen perään ns. onnellisesta suhteesta. [/quote] Tuohan on täyttä shittiä. Tai sanotaanko niin päin, että mikään suhde ei voi olla silkkaa saumatonta onnea vuosikymmenestä toiseen. Ja sekin vielä, että joillain meistä on luulo, että kumppani olisi vastuussa omasta onnellisuudesta. [/quote] Olen eri mieltä, en usko että onnellisesta suhteesta lähdetään. Onnellinen suhde ei tarkoita, sitä että oltaisiin onnen kukkuloilla koko ajan ja vailla konflikteja. Hyvässä ja onnellisessa suhteessa nämä ongelmat ja ristiriidat voidaan selvittää ja suhde jatkuu. Jokainen on vastuussa omasta onnestaan, siksi onnettomasta suhteesta lähdetäänkin. [/quote]   Juurikin näin. Unohdetaan myös se, että ei se onnellinen suhde aina tarkoita, että toinen olisi välttämättä onnellinen. Onnellisuus on muutakuin kuin vain parisuhde. Jokainen on oman onnensa seppä, mutta ei sitä tyhmäksi ja sokeaksi silti kannata alkaa. Enpä ole ikinä kuullut, että joku lähtee vaan ykskaks onnellisesta suhteestaan kokonaan toisen matkaan. Olen vain nähnyt, että se joka lähtee toisen matkaan on ollut jo pitkään onneton ja yrittänyt ehkäpä selvittää niitä ongelmiaan toisen kanssa, mutta toinen väenväkisin haluaa ummistaa ongelmille silmänsä. Ehkei sitä kiinnosta -ei häntä asia haittaa. Mutta usein se potkittu koirakin jossain vaiheessa puree. [/quote] Pettäminen on nimenomaan yleensä sen suhteen heikomman osapuolen pakokeino. Sen, joka on jo ennenkin asettanut nimenomaan ne omat tarpeensa aina etusijalle eikä tehnyt mitään suhteen eteen. Pettäminen ei siis ole kaikkensa suhteensa eteen tehneiden ihmisten epätoivoinen hätähuuto vaan yksi itsekäs veto muiden joukossa. [/quote]   Niin, kuten sanottu se potkittu koirakin kyllä joskus puree. Ei pidä kuvitella, että kun suhteessa aikansa toista sättii, pitää ala-arvoisena ja tiskirättinä yms niin se toinen jaksaa siinä hymyissäsuin aina vaan olla. Kun sitten toinen tajuaa, että aidan toisella puolella voi olla fiksumpiakin ihmisiä niin Eipä siinä silloin mieti, kuka on "heikoin" ja kuka ei, paitsi toki se sättivä osapuoli löytää aina siitä toisesta sen vian ja syyn. [/quote]Elk tässä käännät vastenmielisellä tavalla syyn pettämisestä petetyn niskoille.

[/quote]

Jokainen vastaa omista teoistaan, mutta tyhmät ei näe metsää puilta.

Eli petetyn syy ei ole pettäminen, mutta hyvin usein on kyllä se syy, että se toinen haluaa poistua koko suhteesta takavasemmalle. Väännänkö rautalankaa? Usein petetyn syy on se, että se toinen haluaa lähteä suhteesta. Ei kukaan hullu nyt onnellista ja hyvää suhdetta halua lopettaa. Monesti on myös tilanteita, jolloin on sanottu jo eropäätös (ja kumpikin kyllä ymmärtää syyt) ja uusi kumppani tulee nopeasti kuvioihin. Tällainenkin tilanne nopeasti kääntyy petetty-pettäjä rooleihin, vaikka käytännössä tuo ei edes pitäisi paikkaa. Se jätetty haluaa vaan ummistaa silmänsä siltä todelliselta syyltä miksi toinen lähtee...

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 17:20"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 15:36"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 15:08"][quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 14:53"] [quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 13:23"] [quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:50"] [quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 11:09"][quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 10:36"] Näin pääset itse siitä eteenpäin, kun ymmärrät, ettei kukaan lähde toisen perään ns. onnellisesta suhteesta. [/quote] Tuohan on täyttä shittiä. Tai sanotaanko niin päin, että mikään suhde ei voi olla silkkaa saumatonta onnea vuosikymmenestä toiseen. Ja sekin vielä, että joillain meistä on luulo, että kumppani olisi vastuussa omasta onnellisuudesta. [/quote] Olen eri mieltä, en usko että onnellisesta suhteesta lähdetään. Onnellinen suhde ei tarkoita, sitä että oltaisiin onnen kukkuloilla koko ajan ja vailla konflikteja. Hyvässä ja onnellisessa suhteessa nämä ongelmat ja ristiriidat voidaan selvittää ja suhde jatkuu. Jokainen on vastuussa omasta onnestaan, siksi onnettomasta suhteesta lähdetäänkin. [/quote]   Juurikin näin. Unohdetaan myös se, että ei se onnellinen suhde aina tarkoita, että toinen olisi välttämättä onnellinen. Onnellisuus on muutakuin kuin vain parisuhde. Jokainen on oman onnensa seppä, mutta ei sitä tyhmäksi ja sokeaksi silti kannata alkaa. Enpä ole ikinä kuullut, että joku lähtee vaan ykskaks onnellisesta suhteestaan kokonaan toisen matkaan. Olen vain nähnyt, että se joka lähtee toisen matkaan on ollut jo pitkään onneton ja yrittänyt ehkäpä selvittää niitä ongelmiaan toisen kanssa, mutta toinen väenväkisin haluaa ummistaa ongelmille silmänsä. Ehkei sitä kiinnosta -ei häntä asia haittaa. Mutta usein se potkittu koirakin jossain vaiheessa puree. [/quote] Pettäminen on nimenomaan yleensä sen suhteen heikomman osapuolen pakokeino. Sen, joka on jo ennenkin asettanut nimenomaan ne omat tarpeensa aina etusijalle eikä tehnyt mitään suhteen eteen. Pettäminen ei siis ole kaikkensa suhteensa eteen tehneiden ihmisten epätoivoinen hätähuuto vaan yksi itsekäs veto muiden joukossa. [/quote]   Niin, kuten sanottu se potkittu koirakin kyllä joskus puree. Ei pidä kuvitella, että kun suhteessa aikansa toista sättii, pitää ala-arvoisena ja tiskirättinä yms niin se toinen jaksaa siinä hymyissäsuin aina vaan olla. Kun sitten toinen tajuaa, että aidan toisella puolella voi olla fiksumpiakin ihmisiä niin Eipä siinä silloin mieti, kuka on "heikoin" ja kuka ei, paitsi toki se sättivä osapuoli löytää aina siitä toisesta sen vian ja syyn. [/quote]Elk tässä käännät vastenmielisellä tavalla syyn pettämisestä petetyn niskoille.

[/quote]

Jokainen vastaa omista teoistaan, mutta tyhmät ei näe metsää puilta.

Eli petetyn syy ei ole pettäminen, mutta hyvin usein on kyllä se syy, että se toinen haluaa poistua koko suhteesta takavasemmalle. Väännänkö rautalankaa? Usein petetyn syy on se, että se toinen haluaa lähteä suhteesta. Ei kukaan hullu nyt onnellista ja hyvää suhdetta halua lopettaa. Monesti on myös tilanteita, jolloin on sanottu jo eropäätös (ja kumpikin kyllä ymmärtää syyt) ja uusi kumppani tulee nopeasti kuvioihin. Tällainenkin tilanne nopeasti kääntyy petetty-pettäjä rooleihin, vaikka käytännössä tuo ei edes pitäisi paikkaa. Se jätetty haluaa vaan ummistaa silmänsä siltä todelliselta syyltä miksi toinen lähtee...

[/quote]

Kuka on ollut pitkässä suhteessa, mikä on ollut koko ajan onnellinen ja hyvä? Käsi ylös!

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 10:02"]

Hei

Olisin kysellyt kokemuksia muilta, joiden avioliitto on päättynyt siihen, että puolisolla on toinen ja hän haluaa erota sen takia. 

Miten olette saaneet yhteishuoltajuuden toimimaan "pettäjämiehen" kanssa, jota kohtaan on mahdollisesti vielä tunteita?

Mies muutti siis pari viikkoa sitten pois ja meidän kaksi pientä lasta ovat olleet myös isän luona.

Kuinka olette saaneet asiat toimimaan? Halusitteko omia lapsenne? Pystyittekö sopimaan yhdessä kohtuullisesta elatusmaksusta ennen lastenvalvojan tapaamista?

[/quote]

ei sillä ole juurikaan eroa mikä huoltajuusmuoto on. Mitä vähemmän joudut näkemään exääsi, sen parempi. Älä roiku,älä itke perään. Täytyy vain ajatella että hän ei halua elää kanssasi, kerätä palaset ja jatkaa elämää. Vie aikaa mutta vaihtoehtoja ei ole.

t. 2 lapsen äiti ja exä lähti toisen matkaan.

Vähän ohi otsikon, mutta olen miettinyt että miten ihmeessä nämä salasuhteesta alkaneet suhteet toimivat. Minkälaista on olla suhteessa ihmisen kanssa, joka ajattelee että pettäminen on hyväksyttyä jos kerran ei ole suhteessaan tyytyväinen. Eikö ole kauhea paine pitää se nykyinen suhde sellaisena, ettei koskaan tule mitään polemiikkia mistään? Ja kun molemmat kerran ovat salasuhteessa ollessaan hyväksyneet salasuhteet, niin silloinhan niiden pitää olla sitten hyväksyttyjä omalle kohdalleenkin sattuessaan. Vai käykö sitten kuitenkin niin, että muita saa pettää, mutta ei minua? Siinähän sitten onkin vastaus myös siihen omaan toimintaan ja sen oikeudenmukaisuuteen. Tee toisille kuten haluaisit itsellesikin tehtävän, niinhän se menee?

up

Ja sitten nämä uudet äitipuolet kiroavat, että se miehen exä työntää kakaransa pilaamana heidän ihanan suhteensa ja on vielä riippuvainen miehestä, kun työntää lapsen heille. Kiukutellaan, kun mies joutuu maksamaan elareita. 

Oikeasti ihmettelen naisia, jotka alkaa seukkaamaan pienen lapsen isän kanssa ja ovat ylpeitä itsestään, kun eivät voineet tunteilleen mitään ja suurelle rakkaudelleen ja oli pakko saada mies itselleen.

UP

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 17:20"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 15:36"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 15:08"][quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 14:53"] [quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 13:23"] [quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:50"] [quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 11:09"][quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 10:36"] Näin pääset itse siitä eteenpäin, kun ymmärrät, ettei kukaan lähde toisen perään ns. onnellisesta suhteesta. [/quote] Tuohan on täyttä shittiä. Tai sanotaanko niin päin, että mikään suhde ei voi olla silkkaa saumatonta onnea vuosikymmenestä toiseen. Ja sekin vielä, että joillain meistä on luulo, että kumppani olisi vastuussa omasta onnellisuudesta. [/quote] Olen eri mieltä, en usko että onnellisesta suhteesta lähdetään. Onnellinen suhde ei tarkoita, sitä että oltaisiin onnen kukkuloilla koko ajan ja vailla konflikteja. Hyvässä ja onnellisessa suhteessa nämä ongelmat ja ristiriidat voidaan selvittää ja suhde jatkuu. Jokainen on vastuussa omasta onnestaan, siksi onnettomasta suhteesta lähdetäänkin. [/quote]   Juurikin näin. Unohdetaan myös se, että ei se onnellinen suhde aina tarkoita, että toinen olisi välttämättä onnellinen. Onnellisuus on muutakuin kuin vain parisuhde. Jokainen on oman onnensa seppä, mutta ei sitä tyhmäksi ja sokeaksi silti kannata alkaa. Enpä ole ikinä kuullut, että joku lähtee vaan ykskaks onnellisesta suhteestaan kokonaan toisen matkaan. Olen vain nähnyt, että se joka lähtee toisen matkaan on ollut jo pitkään onneton ja yrittänyt ehkäpä selvittää niitä ongelmiaan toisen kanssa, mutta toinen väenväkisin haluaa ummistaa ongelmille silmänsä. Ehkei sitä kiinnosta -ei häntä asia haittaa. Mutta usein se potkittu koirakin jossain vaiheessa puree. [/quote] Pettäminen on nimenomaan yleensä sen suhteen heikomman osapuolen pakokeino. Sen, joka on jo ennenkin asettanut nimenomaan ne omat tarpeensa aina etusijalle eikä tehnyt mitään suhteen eteen. Pettäminen ei siis ole kaikkensa suhteensa eteen tehneiden ihmisten epätoivoinen hätähuuto vaan yksi itsekäs veto muiden joukossa. [/quote]   Niin, kuten sanottu se potkittu koirakin kyllä joskus puree. Ei pidä kuvitella, että kun suhteessa aikansa toista sättii, pitää ala-arvoisena ja tiskirättinä yms niin se toinen jaksaa siinä hymyissäsuin aina vaan olla. Kun sitten toinen tajuaa, että aidan toisella puolella voi olla fiksumpiakin ihmisiä niin Eipä siinä silloin mieti, kuka on "heikoin" ja kuka ei, paitsi toki se sättivä osapuoli löytää aina siitä toisesta sen vian ja syyn. [/quote]Elk tässä käännät vastenmielisellä tavalla syyn pettämisestä petetyn niskoille.

[/quote]

Jokainen vastaa omista teoistaan, mutta tyhmät ei näe metsää puilta.

Eli petetyn syy ei ole pettäminen, mutta hyvin usein on kyllä se syy, että se toinen haluaa poistua koko suhteesta takavasemmalle. Väännänkö rautalankaa? Usein petetyn syy on se, että se toinen haluaa lähteä suhteesta. Ei kukaan hullu nyt onnellista ja hyvää suhdetta halua lopettaa. Monesti on myös tilanteita, jolloin on sanottu jo eropäätös (ja kumpikin kyllä ymmärtää syyt) ja uusi kumppani tulee nopeasti kuvioihin. Tällainenkin tilanne nopeasti kääntyy petetty-pettäjä rooleihin, vaikka käytännössä tuo ei edes pitäisi paikkaa. Se jätetty haluaa vaan ummistaa silmänsä siltä todelliselta syyltä miksi toinen lähtee...

[/quote]

Huh, minkälaiset defenssit sinulla on käytössä! Olen kyllä samaa mieltä kanssasi siitä, että jokainen on oman onnensa seppä ja tekee elämästään sellaisen kuin haluaa. Mutta missään tilanteessa kukaan ei voi syyttää muita omista valinnoistaan ja omista teoistaan. On totta, että kiusaaja kiusaa jostain syystä. Olkoon se sitten ihonväri, puhetapa, vaatevalinta tai mikä tahansa. Silti se on AINA kiusaajan valinta kiusata. Uhri ei ole syypää siihen, että joku päättää toimia niin kuin toimii. Uhrilla on oikeus olla sellainen kuin on ja kiusaajalla on vastuu niistä omista teoistaan niin kuin uhrilla on vastuu omistaan.

Pettäjällä on vapaa valinta toimia reilusti ja rehdisti. Hänellä on vapaa valinta kertoa omista tuntemuksistaan ja aikomuksistaan. Hän voi ottaa eron, muuttaa muualle ja ennen kaikkea hän voi tehdä asiat helpoiksi omia lapsiaan ajatellen. Usein se pettäjä kuitenkin tiputtaa pommin ja jättää puolison tehtäväksi selvitä arjesta lasten kanssa, kun hän itse huitailee uuden suhteen lumoissa. Mitä reilua, rehtiä ja ihailtavaa tässä on?

Pettäjä ei ole uhri. Hän on valinnut inhottavan teon ja saa kantaa vastuun valinnastaan. Pettäjä on valinnut valehtelemisen, huijaamisen ja toisen ihmisen satuttamisen. Mitä tekosyytä tuohon voi oikeasti keksiä? Aika laimeaa on todeta, että kun se puoliso oli niin jäkyttävä ja ruma ja vastenmielinen ja nalkutti. Pikkulapset käyttäytyvät niin, että syyllistävät muita omista teoistaan. Fiksut aikuiset tajuavat, että on valinnut tietyn tavan toimia ja se tapa ei välttämättä ollutkaan paras mahdollinen. Kukaan ei ole ase ohimolla pakottanut sitä tapaa valitsemaan, joten omista pahoista teoista ei voi eikä saa syyllistää muita.

Sen sijaan jos on yrittänyt kaikkensa liiton korjaamiseksi (ehdottanut pariterapiaa, keskustellut päiväkausia, koetettu erilaisia keinoja, huomioitu lasten tarpeet jne) ja sen jälkeen päätyy eroon ja uuteen suhteeseen tässä järjestyksessä, voi olla varsin tyytyväinen valintoihinsa. Siinä ei tarvitse syyllistää muita kuin enintään sen verran että itse olin valmis vielä yrittämään mutta puoliso ei enää jaksanut.

On aivan tosiasia, että pettäjien omassa elämänhallinnassa on vikaa. Sitä vain on vaikea tunnustaa. Silloin käyttäydytään kuin lapset ja syytetään muita, kun on niin pirun vaikeaa ottaa vastuuta omista arveluttavista valinnoista.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 10:36"]Mun ex varmaan miettii samanlailla kuin sinä. Näennäisestihän saattoi vaikuttaa, että lähdin toisen mukaan (= uusi tuli nopeasti kuvioihin, vaikka olinkin laittanut jo avioerohakemuksen). Ongelmat vaan olivat jo niin suuria, toinen täydellisesti puusilmä niille (väkivaltaa), vaikka niistä asioista kerroin niin viestein kuin myös suullisesti (myös terapian kautta), että ei siitä mitään tullut.

Sanoisin näin toiselta kannalta, että kannattaa oikeasti miettiä, että mitä teidän suhteessa oikeasti oli niin paljon pielessä, että mies lähti. Näin pääset itse siitä eteenpäin, kun ymmärrät, ettei kukaan lähde toisen perään ns. onnellisesta suhteesta.

 
[/quote]

Js huoraaminen on susta väkivallaton keino...? Hyvä vaan että tuollaista hutsua on vähän

Huh, minkälaiset defenssit sinulla on käytössä! Olen kyllä samaa mieltä kanssasi siitä, että jokainen on oman onnensa seppä ja tekee elämästään sellaisen kuin haluaa. Mutta missään tilanteessa kukaan ei voi syyttää muita omista valinnoistaan ja omista teoistaan. On totta, että kiusaaja kiusaa jostain syystä. Olkoon se sitten ihonväri, puhetapa, vaatevalinta tai mikä tahansa. Silti se on AINA kiusaajan valinta kiusata. Uhri ei ole syypää siihen, että joku päättää toimia niin kuin toimii. Uhrilla on oikeus olla sellainen kuin on ja kiusaajalla on vastuu niistä omista teoistaan niin kuin uhrilla on vastuu omistaan.

Pettäjällä on vapaa valinta toimia reilusti ja rehdisti. Hänellä on vapaa valinta kertoa omista tuntemuksistaan ja aikomuksistaan. Hän voi ottaa eron, muuttaa muualle ja ennen kaikkea hän voi tehdä asiat helpoiksi omia lapsiaan ajatellen. Usein se pettäjä kuitenkin tiputtaa pommin ja jättää puolison tehtäväksi selvitä arjesta lasten kanssa, kun hän itse huitailee uuden suhteen lumoissa. Mitä reilua, rehtiä ja ihailtavaa tässä on?

Pettäjä ei ole uhri. Hän on valinnut inhottavan teon ja saa kantaa vastuun valinnastaan. Pettäjä on valinnut valehtelemisen, huijaamisen ja toisen ihmisen satuttamisen. Mitä tekosyytä tuohon voi oikeasti keksiä? Aika laimeaa on todeta, että kun se puoliso oli niin jäkyttävä ja ruma ja vastenmielinen ja nalkutti. Pikkulapset käyttäytyvät niin, että syyllistävät muita omista teoistaan. Fiksut aikuiset tajuavat, että on valinnut tietyn tavan toimia ja se tapa ei välttämättä ollutkaan paras mahdollinen. Kukaan ei ole ase ohimolla pakottanut sitä tapaa valitsemaan, joten omista pahoista teoista ei voi eikä saa syyllistää muita.

Sen sijaan jos on yrittänyt kaikkensa liiton korjaamiseksi (ehdottanut pariterapiaa, keskustellut päiväkausia, koetettu erilaisia keinoja, huomioitu lasten tarpeet jne) ja sen jälkeen päätyy eroon ja uuteen suhteeseen tässä järjestyksessä, voi olla varsin tyytyväinen valintoihinsa. Siinä ei tarvitse syyllistää muita kuin enintään sen verran että itse olin valmis vielä yrittämään mutta puoliso ei enää jaksanut.

On aivan tosiasia, että pettäjien omassa elämänhallinnassa on vikaa. Sitä vain on vaikea tunnustaa. Silloin käyttäydytään kuin lapset ja syytetään muita, kun on niin pirun vaikeaa ottaa vastuuta omista arveluttavista valinnoista.[/quote]

En voisi enempää olla samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Ja samasta syystä tämä tietoisesti pettämiseen mukaan lähtevä on osasyyllinen tilanteeseen, myös hänellä on vara valita tekeekö oikein vai väärin.

Kertokaa omsta kokemuksistanne, olisi kiinnostavaa kuulla. Helpottaako jossain vaiheessa?