Mielestäni mielenterveyden häiriöistä kärsivä ihminen ei voi työskennellä sosiaalialalla

Häiriöitä on monenlaisia, mutta persoonallusuushäiriöset tekevät asiakkailleen yleensä niin vakavaa haittaa, että näitä ei saisi päästää sos.ter - alan töihin. Muita häiriöitä voi enimmäkseen hoitaa ja terapiakin toimii, mutta näihin persoonavammaisiin ei tehoa mikään. Pahimmillaan ajavat ihmisiä hengenvaaraan.

Kiva idea. Muutama ongelma täytyisi vielä ratkaista, ennen kuin saadaan tämä käytäntöön.

Mielenterveysongelmien diagnosointi on lähinnä potilaan omaan haittakokemukseen perustuva asia. Mielenterveysongelmia kun ei voi todeta verenkuvasta tms. Käytännössä diagnoosi annetaan siis siinä vaiheessa, kun potilas haluaa hoitaa mt-ongelmaansa, siis yleensä lääkkein tai terapeuttisin hoidoin tai näiden yhdistelmällä. Tulisit siis eliminoineeksi ne yksilöt, jotka ovat sairaudentuntoisia ja haluavat hoitaa itseään ja jättäisit touhuamaan ne yksilöt, jotka ovat sairaudentunnottomia ja häiriö on hoitamaton.

Sitten toinen pieni pulma; täysin psyykkisesti terveitä ihmisiä on yhtä paljon, kuin täysin somaattisestikin terveitä. Meillä ihmisillä on paras mahdollisuus väittää itseämme täysin terveeksi ensimmäisenä elinvuotenamme ja tästä eteenpäin tämä todennäköisyys pienenee vauhdikkaasti ja siinä kohtaa, kun olemme työikäisiä, taitaa olla jo tilastollisesti epätodennäköistä olla 100% terve, niin psyykkisesti kuin somaattisestikaan. Eli väki voisi olla vähissä sote-hommiin..

Mistä vielä tulee mieleeni yksi näkökohta. Haluaisitko hoitoa lääkäriltä, jolla ei ole minkäänlaista henkilökohtaista kokemusta sairastumisesta tai kivusta? Ihan vain näin ajatusleikkinä, että sellainen ihminen joka on täysin kuolematon vailla inhimillisiä heikkouksia, ei välttämättä ole se maailman inhimillisin ja armolllisin kanssaihminen. Miksei tämä pätisi myös (ainakin useimpiin) mielenterveysongelmiin.

Josta vielä mieleeni tulee yksi näkökulma. Mielenterveysongelmia hoidetaan usein terapeuttisin menetelmin. Ja psykoterapeutiksi opiskellessa vaaditaan pitkä oma terapia ja sen jälkeen säännöllinen työnohjaus. Tämä taas (ainakin osin) perustuu ajatukseen, että kaikissa meissä on jokin psyykkinen heikkous, jota on mahdollista vahvistaa terapeuttisin menetelmin. Kaikkien meidän psyyke on osumaherkkä ja osumia tulee sitä enemmän, mitä vuosia kertyy. Psykoterapeutti ei saa tässä suhteessa kuvitella olevansa potilaansa yläpuolella. Mites tällainen sitten sopisi tuohon rajoitukseen? Psykoterapeutit ainakin eliminoitaisiin pois..

Vierailija kirjoitti:

Mutta mikä laukaisee ne mielenterveyshäiriöt? Eikö ole saatu lapsena tarpeeksi haleja, ymmärrystä ja henkistä tukea? Onko taustalla koulukiusaamista?

Syitä on varmaan yhtä paljon kun on mielenterveytensä kanssa oireilevia. Omalla kohdalla : persoonassa oleva herkkyys, sitten huonot kokemukset nuoruudessa ja aikuisiällä jotka vaikuttivat itseluottamukseen negatiivisesti. Vaikea ero. Tuli pitkään jatkuva keskivaikea masennus ja ahdistuneisuus. Mutta mä en liittäisi ongelmiani lapsuuteen, hyvät olot oli.

En kyllä ole sote-alalla mutta kunhan vastasin tähän vähän naiiviin kysymykseen.

Onko kaikki diabeetikot samanlaisia? Tai syöpää sairastavat? Tai astmaatikot? Jne.

Harrastat aika jumalatonta yleistämistä.

Vierailija kirjoitti:

Häiriöitä on monenlaisia, mutta persoonallusuushäiriöset tekevät asiakkailleen yleensä niin vakavaa haittaa, että näitä ei saisi päästää sos.ter - alan töihin. Muita häiriöitä voi enimmäkseen hoitaa ja terapiakin toimii, mutta näihin persoonavammaisiin ei tehoa mikään. Pahimmillaan ajavat ihmisiä hengenvaaraan.

Niitä löytyy asiakkaistakin vino pino.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkittyneissä mielenterveyden häiriöissä pitäis antaa mahdollisuus opiskella vaikka ammatillisena kuntoutuksena joku ihan toisenlainen ammatti. Usein sinne sote-aloille jäädään roikkumaan, vaikka oma psyyke rakoilee, koska ei ole varaa opiskella toista ammattia.

Ensinnäkin: jos jonkun päässä ei koskaan vippaa, häneltä puuttuvat aivot ja tunne-elämä.

Toiseksi; sairastuneella on kädet täynnä toipumisessa, ei siinä resurssit riitä tutkinto-opiskeluun. Ei toimi työmuisti, ei siirry mitään pitkäaikaismuistiin. Terapiatyyppiseen oppimiseen voi kyetä kun toipuminen on pitkällä.

Mutta silti kykenee työskentelemään sosiaalialalla? Siitähän tässä aloituksessa oli kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häiriöitä on monenlaisia, mutta persoonallusuushäiriöset tekevät asiakkailleen yleensä niin vakavaa haittaa, että näitä ei saisi päästää sos.ter - alan töihin. Muita häiriöitä voi enimmäkseen hoitaa ja terapiakin toimii, mutta näihin persoonavammaisiin ei tehoa mikään. Pahimmillaan ajavat ihmisiä hengenvaaraan.

Niitä löytyy asiakkaistakin vino pino.

Ja tämäkö on puolustuksesi sille, että auttajan roolissa sopii olla täyskaheli?

Kyllä minä ainakin olen kauhuissani siitä, että tiedän ihmisiä, jotka työskentelevät nuoriso-ohjaajana tai lastenohjaajana, vaikka ovat ihan sekaisin päästään. Ja on karmeaa, että täällä on ihmisiä, jotka puolustelevat sellaista tilannetta.