Mielestäni mielenterveyden häiriöistä kärsivä ihminen ei voi työskennellä sosiaalialalla

Vierailija kirjoitti:

Pitkittyneissä mielenterveyden häiriöissä pitäis antaa mahdollisuus opiskella vaikka ammatillisena kuntoutuksena joku ihan toisenlainen ammatti. Usein sinne sote-aloille jäädään roikkumaan, vaikka oma psyyke rakoilee, koska ei ole varaa opiskella toista ammattia.

Ensinnäkin: jos jonkun päässä ei koskaan vippaa, häneltä puuttuvat aivot ja tunne-elämä.

Toiseksi; sairastuneella on kädet täynnä toipumisessa, ei siinä resurssit riitä tutkinto-opiskeluun. Ei toimi työmuisti, ei siirry mitään pitkäaikaismuistiin. Terapiatyyppiseen oppimiseen voi kyetä kun toipuminen on pitkällä.

Vierailija kirjoitti:

MT-ongelmat ovat sairauksia siinä missä syöpäkin ja niistä voi parantua tai ne voi pitää aisoissa lääkkeillä. Onko sitten parempi, että mt-ongelmista kärsivä joutuu työttömäksi ja rasittaa entisestään yhteiskuntaa? Itse olen normaalisti työssäkäyvä, jolle on ilmaantunut mt-sairaus 1,5 vuotta sitten. Käyn psykoterapiassa ja tarvittaessa lääkitsen itseäni, mutta olen täysin yhteiskuntakelpoinen.

Ei toki työttömäksi vaan siivoajiksi, roskakuskeiksi tai vessanpesukurssille menisivät sitten ap:n mielestä. Täällä ei vuosia työkyvyttömänä erakkona eläneellekään suotaisi minimitoimeentuloa, vaan pitäisi olla työssä.

Joopa, laitetaan myös syöpäpotilaat raskaaseen kuntosaliharjoitteluun tervehtymään.

Ei ole teillä realiteetit kohdallaan.

Meillä on persoonallisuushäiriö pandemia vapaan kasvatuksen tuloksena. Ihmisiltä puuttuvat rakkaus ja rajat. Kehitysaskeleet lapsuudesta aikuisuuteen, joita turvallisesti ja haastaen ottaa yhdessä välittävien vanhempien kanssa. Tämä johtaa puutteelliseen itsereflektioon ja kyvyyttömyyteen tunnistaa omat rajansa ja vastuunsa.

Heh, varsin moni varsinkin vanhempi henkilö tuolla alalla näyttää olevan enemmän tai vähemmän tööt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MT-ongelmat ovat sairauksia siinä missä syöpäkin ja niistä voi parantua tai ne voi pitää aisoissa lääkkeillä. Onko sitten parempi, että mt-ongelmista kärsivä joutuu työttömäksi ja rasittaa entisestään yhteiskuntaa? Itse olen normaalisti työssäkäyvä, jolle on ilmaantunut mt-sairaus 1,5 vuotta sitten. Käyn psykoterapiassa ja tarvittaessa lääkitsen itseäni, mutta olen täysin yhteiskuntakelpoinen.

Ei toki työttömäksi vaan siivoajiksi, roskakuskeiksi tai vessanpesukurssille menisivät sitten ap:n mielestä. Täällä ei vuosia työkyvyttömänä erakkona eläneellekään suotaisi minimitoimeentuloa, vaan pitäisi olla työssä.

Jätä toki oikeistopellet omaan arvoonsa. Ei heillä ole mitään käryä ihmisyydestä, kun itse keskittyvät toisten rahojen kahmimiseen.

Yhteiskunta on heille pelkkä rasite paitsi silloin kun hinkuvat yritystukia ja silloin kun pumppu tilttaa kesken raskaan kahvitunnin. Näissä tilanteissä kiidetään kahmimaan tukia ja kyynärpäillä raivataan tie jonon ohi julkiselle pallolaajennukseen.

Googlatkaapa piruuttaan kuinka monta neroa on sairastanut kaksisuuntaista

Aika rajattomia ja omaehtoisia. Yleensä myös tietävät sinusta kaiken ja virheiden myöntäminen ja oikaisu mahdotonta.

Patologinen valehtelu on myös hyvin yleistä, ja asiakkaan vähättely.

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveydenhäiriöitä on joka toisella. Vaikeaksi käy sitten saada enää ketään töihin. Sote-alalla on jatkuva työvoimapula.

Tuopa se melkein on.

Silti toivoisi lasten ja nuorten saavan vastaansa tolkkuja aikuisia. Näin ei aina ole. Surullista.

Niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveydenhäiriöitä on joka toisella. Vaikeaksi käy sitten saada enää ketään töihin. Sote-alalla on jatkuva työvoimapula.

Tuopa se melkein on.

Silti toivoisi lasten ja nuorten saavan vastaansa tolkkuja aikuisia. Näin ei aina ole. Surullista.

Mielenterveyden häiriö ei tarkoita, että tolkku puuttuu. Yksi sukulaiseni sairasti kerran masennusjakson. Hän on työskennellyt sosiaalialalla varmaan yli parikymmentä vuotta. Hän kohtelee kaikkia ihmisiä tasa-arvoisesti ihmisinä, ei köyhinä eikä rikkaina, ei a- tai b-luokan kansalaisina. Hän tuntee etuudet, oikeudet, lainsäädännön ja muut omaan alaansa liittyvät koukerot ja on vaivautunut julkisuuteen asti kertomaan, että ihmisiä ei kohdella riittävän hyvin byrokratian hampaissa. Onni onnettomuudessa sillä ihmisellä, jolla menee huonosti ja sattuu hänet saamaan avukseen. Aika kauhea ajatus, että esim. masennuksen sairastamisen vuoksi näin empaattinen ja osaava ihminen ei olisi voinut työskennellä alalla, jossa hän on loistava.

Varmasti nämä sosiaalityöntekijät joilla on itsellään mielenterveyshäiriöitä, pystyvät asettumaan paremmin toisen ihmisen asemaan ja ymmärtämään heidän tilannettaan. 

Tapauskohtaista - ei mielenterveyden häiriöitä voi niputtaa yhden termin alle.

Joku voi kärsiä ahdistuksesta avioeron vuoksi. Jonkun lapsen kuolema voi taas sysätä masennukseen. Molemmissa tilanteissa puhutaan väliaikaisesta pohjakosketuksesta, josta voi selvitä, mutta joka vaikuttaa hetken ajan varmasti työhön. Itse työntekijän taitoskaala voi olla lähtökohtaisesti loistava, mutta koska olemme ihmisiä, vaikuttavat elämän tapahtumat meihin aina.

On myös ihmisiä, jotka ovat täysin sopimattomia esim. johtamaan muita ihmisiä tai jotka ovat yksiselitteisesti persoonallisuushäiriöisiä. Näillä ei välttämättä ole minkäänlaista diagnoosia, mutta vaikutus työyhteisöön voi olla katastrofaalinen. En luota sosiaalialan kertaluontoisiin psykologisiin testeihin, eivät nämä kata ihmisen uran mittaista aikaa, eivätkä etenkään paljasta persoonallisuudesta kuin pahimmat särmät.

Miksi aloittajan kriteerit ovat sitten huonot? Niitä voisi käyttää loistavasti hyväksi mm. niin, että kiusaisi alaisen/työtoverin sairaslomalle asti ja tämän jälkeen vaatisi ihmistä poistettavaksi, koska tämä on sairaslomalla esim. ahdistuksen tai masennuksen vuoksi. Vastaavasti systeemi karsisi automaattisesti pois kaikki ihmiset, jotka joutuvat elämässään niin vakavaan kriisiin, että se näkyisi päälle päin töissä. Esimerkkinä vaikkapa avioero ja siitä kiitoksena potkut - kasvaisiko alan suosio tällaisilla toimenpiteillä?

Sosiaalityöntekijöiden ammattitautina on burn out. On laskettu, että keskimäärin sossu jaksaa virassaan viisi vuotta ennen kuin sairastuu. 

Jaaha, masennusdiagnoosi tietäisi kenkää...

Lihavakaan ei voi olla sote-alalla, painoindeksi jos ylittää 25, kenkää...

Huonokuntoinenkaa ei voi...

Cooperissa alle 3000m, kenkää...

Vierailija kirjoitti:

Aika rajattomia ja omaehtoisia. Yleensä myös tietävät sinusta kaiken ja virheiden myöntäminen ja oikaisu mahdotonta.

Patologinen valehtelu on myös hyvin yleistä, ja asiakkaan vähättely.

Kyllä! Jos asiakas haluaa oikaista mielikuvitusjutut, alkaa hirveä uhkailu...joka ei kuitenkaan johda mihinkään. Sossu kun lähteekin puolen vuoden virkavapaalle ja unohtaa asiakkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveydenhäiriöitä on joka toisella. Vaikeaksi käy sitten saada enää ketään töihin. Sote-alalla on jatkuva työvoimapula.

Tuopa se melkein on.

Silti toivoisi lasten ja nuorten saavan vastaansa tolkkuja aikuisia. Näin ei aina ole. Surullista.

Niin on. Lasta tai nuorta voi terapoida henkilö, joka on itse sekaisin kuin seinäkello.

Kokemusta asiasta löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Mutta mikä laukaisee ne mielenterveyshäiriöt? Eikö ole saatu lapsena tarpeeksi haleja, ymmärrystä ja henkistä tukea? Onko taustalla koulukiusaamista?

Niin, ja kun tällainen ihminen sitten sairastuu, yhteiskunta sanoo että hyi miten olet viallinen. Et kelpaa meille.

Joo minun kokemukseni mukaan ne siellä mielenterveysalalla ovat keskimäärin enemmän sekiasin kuin potilaansa. Ja niille on hamuttu valtaa vaan lisää potilaisiin jo laitoksen ulkopuolellakin. Potilaat menevät vain honompaan kuntoon ja potilaita kuolee kuin kärpäsiä. On elämäsi huonoimpia tekoja, jos Suomen mielenterveyshoitoon hakeudut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika rajattomia ja omaehtoisia. Yleensä myös tietävät sinusta kaiken ja virheiden myöntäminen ja oikaisu mahdotonta.

Patologinen valehtelu on myös hyvin yleistä, ja asiakkaan vähättely.

Kyllä! Jos asiakas haluaa oikaista mielikuvitusjutut, alkaa hirveä uhkailu...joka ei kuitenkaan johda mihinkään. Sossu kun lähteekin puolen vuoden virkavapaalle ja unohtaa asiakkaansa.

Haha, luuletko olevasi jotenkin niin spesiaalicase että juuri sun takia joku lähtisi oikein virkavapaalle? Asiakkaita on viiskyt samanlaista muutakin, sinun oikaisusi ja vinkumisesi eivät vaikuta suuntaan eikä toiseen. Virkavapaalle lähdetään suunnitellusti esim. kouluttautumaan, ei todellakaan asiakkaan takia.