Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten painostaa miniä tekemään edes yksi lapsen lapsi
04.02.2015 |
Olleet pojan kanssa yhdessä jo kymmenettä vuotta ja molemmilla vakituiset työt. Ostivat viime kesänä rivitalon pätkän, kolme huonetta keittiö Nätillä alueella. Yhtä huonetta pitävät työ ja vieras huoneena, mikä on ihan turhuutta. Ajattelin jo sillon kun asunnon ostivat, että nyt alkaa lapsen lapsia maailmaan tulla. Asiasta jo muutaman kerran vihjasin, mutta viime kylä reissulla miniä ainoostaan tokas, että eivät suunnittele vielä useampaan vuoteen. Kolmeakymmentä lähestyvät molemmat ja poika on meidän ainut, niin kyllä tämä jo alkaa pelottamaan. Tietävät kyllä miten pajon me isän kanssa lapsen lasta toivotaan ja varmasti saisivat hoito apua niin paljon kun mielisivät. Vaunujakin ollaan isän kanssa käyty valmiiksi lasten tarvike kaupasta katselemassa ja varmasti rahallisestikin nuoria autettaisiin, jos vaan niitä pikkusia alkaisi kuulua. Täälläkin kirjotellessa haikeus iskee kun noita vauvojen kuvia kattelee ja pieniä kätösi näkee...että mitä jos ei meille millonkaan. Ikääkin alkaa jo kertyä...Vuorottelu vapaastakin sovin jo maaliskuusta alkaen, kun oletin että pian vauva olis tulossa, kerta isomman asunnonkin ostivat...olisin ollut sitten apuna joka päivä ensimmäisinä kuukausina. Vaikka asunut heillä, jos tarve vaatinut.
Kommentit (52)
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 00:47"]
Nyt aloittaja juttelet sen isän kanssa, teillä on varmasti lapsen kaipuu ja olisitte loistavia isovanhempia mutta muistakaapas millaisia ne nuoret on. Aiai. Alkaa pian kapinoimaan jos iskän kans liikaa vauvasta touhotatte. Vetäytykää vähän, osoittakaa että ootte iskän kans tukene. Tiedä vaikka miniä vielä innostuis muutaman vuoden päästä.
Kyllähän me isän kanssa olemme valmiita odottamaankin, mutta kun sitä takuuta ei varmasti saa että niitä pikkusia sitten tulee. Ne ei nuoret ymmärrä, ettei se varmaa sitten kun ikä karttuu olekkaan. aloittaja
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 00:50"]
Minä olen vielä kasvattamassa omia, alle kouluikäisiäni, mutta silti mietin joskus, miksi ihmisellä ei ole oikeutta surra sitä, ettei saa lapsenlapsia? Se voi olla todella merkittävä asia. Jos omat lapseni päättävät joskus, etteivät tee lapsia, niin kyllä olen epäonnistunut kasvatuksessani, jos en saa heille siitä suruani ilmaista. Haluaisin ilman muuta lapsenlapsia. En silti painostaisi, tai ruinaisi. Olisin kumminkin surullinen.
[/quote]
Voihan sitä surra, mutta minä vain koen sen kovin pinnalliseksi että lapset ja lapsen lapset ovat jotain leluja, jota on pakko saada koska vain haluaa. Puhumattakaan siitä että rakkautesi lapsiisi on jo valmiiksi ehdollista jos he ovat epäonnistuneita yksilöitä silloin jos eivät toimi niin kuin haluasit. Se ei olisi kovin tervettä sille lapsenlapsellekaan.
PROVOOO LIIAN PALJON YHDYS_SANA VIRHEITÄ PROVOTTOMAN VANHUKSEN SUUHUN. Ennen vanhaan oltiin tarkkoina kieliopista ;)
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 00:55"][quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 00:50"]
Minä olen vielä kasvattamassa omia, alle kouluikäisiäni, mutta silti mietin joskus, miksi ihmisellä ei ole oikeutta surra sitä, ettei saa lapsenlapsia? Se voi olla todella merkittävä asia. Jos omat lapseni päättävät joskus, etteivät tee lapsia, niin kyllä olen epäonnistunut kasvatuksessani, jos en saa heille siitä suruani ilmaista. Haluaisin ilman muuta lapsenlapsia. En silti painostaisi, tai ruinaisi. Olisin kumminkin surullinen.
[/quote]
Voihan sitä surra, mutta minä vain koen sen kovin pinnalliseksi että lapset ja lapsen lapset ovat jotain leluja, jota on pakko saada koska vain haluaa. Puhumattakaan siitä että rakkautesi lapsiisi on jo valmiiksi ehdollista jos he ovat epäonnistuneita yksilöitä silloin jos eivät toimi niin kuin haluasit. Se ei olisi kovin tervettä sille lapsenlapsellekaan.
[/quote] Juu, eivät todella toimi, niin kuin haluaisin, mikäli ajattelisivat, ettei läheinen ihminen saa suruaan ilmaista. En myöskään puhunut mitään rakkauden loppumisesta, vaan siitä, että olisin epäonnistunut kasvatuksessani.
Provon epäilijät, kyllä näin kaameita anoppeja on. Omani hyvä esimerkki. Vihjaili ja osteli lastentavaroita vuosikausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 01:02"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 00:55"][quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 00:50"] Minä olen vielä kasvattamassa omia, alle kouluikäisiäni, mutta silti mietin joskus, miksi ihmisellä ei ole oikeutta surra sitä, ettei saa lapsenlapsia? Se voi olla todella merkittävä asia. Jos omat lapseni päättävät joskus, etteivät tee lapsia, niin kyllä olen epäonnistunut kasvatuksessani, jos en saa heille siitä suruani ilmaista. Haluaisin ilman muuta lapsenlapsia. En silti painostaisi, tai ruinaisi. Olisin kumminkin surullinen. [/quote] Voihan sitä surra, mutta minä vain koen sen kovin pinnalliseksi että lapset ja lapsen lapset ovat jotain leluja, jota on pakko saada koska vain haluaa. Puhumattakaan siitä että rakkautesi lapsiisi on jo valmiiksi ehdollista jos he ovat epäonnistuneita yksilöitä silloin jos eivät toimi niin kuin haluasit. Se ei olisi kovin tervettä sille lapsenlapsellekaan. [/quote] Juu, eivät todella toimi, niin kuin haluaisin, mikäli ajattelisivat, ettei läheinen ihminen saa suruaan ilmaista. En myöskään puhunut mitään rakkauden loppumisesta, vaan siitä, että olisin epäonnistunut kasvatuksessani.
[/quote]
Aha. Se ei ole pätkääkään sinun asiasi tekevätkö lapsesi lapsia vai eivät, eikä sinulla ole oikeutta esittää minkään valtakunnan toiveita asian suhteen.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 01:02"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 00:55"][quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 00:50"] Minä olen vielä kasvattamassa omia, alle kouluikäisiäni, mutta silti mietin joskus, miksi ihmisellä ei ole oikeutta surra sitä, ettei saa lapsenlapsia? Se voi olla todella merkittävä asia. Jos omat lapseni päättävät joskus, etteivät tee lapsia, niin kyllä olen epäonnistunut kasvatuksessani, jos en saa heille siitä suruani ilmaista. Haluaisin ilman muuta lapsenlapsia. En silti painostaisi, tai ruinaisi. Olisin kumminkin surullinen. [/quote] Voihan sitä surra, mutta minä vain koen sen kovin pinnalliseksi että lapset ja lapsen lapset ovat jotain leluja, jota on pakko saada koska vain haluaa. Puhumattakaan siitä että rakkautesi lapsiisi on jo valmiiksi ehdollista jos he ovat epäonnistuneita yksilöitä silloin jos eivät toimi niin kuin haluasit. Se ei olisi kovin tervettä sille lapsenlapsellekaan. [/quote] Juu, eivät todella toimi, niin kuin haluaisin, mikäli ajattelisivat, ettei läheinen ihminen saa suruaan ilmaista. En myöskään puhunut mitään rakkauden loppumisesta, vaan siitä, että olisin epäonnistunut kasvatuksessani.
[/quote]
Kun sanot että olet epäonnistunut kasvatuksessa niin silloinhan sinä jo valmiiksi odotit lapseltasi jotain. Että hänen pitää olla jotain tiettyä tai olet epäonnistunut. On niitäkin vanhempia joille onnistumisen mittariksi riittää että lapsi on onnellinen ja pystyy pitämään itsestään huolta. Ja minä taas pidä jälkimmäistä enemmän rakkautena kuin valmiita odotuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän on pakko olla provo! Kukaan ei voi tehdä noin paljon yhdyssanavirheitä!
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 01:13"][quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 01:02"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 00:55"][quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 00:50"] Minä olen vielä kasvattamassa omia, alle kouluikäisiäni, mutta silti mietin joskus, miksi ihmisellä ei ole oikeutta surra sitä, ettei saa lapsenlapsia? Se voi olla todella merkittävä asia. Jos omat lapseni päättävät joskus, etteivät tee lapsia, niin kyllä olen epäonnistunut kasvatuksessani, jos en saa heille siitä suruani ilmaista. Haluaisin ilman muuta lapsenlapsia. En silti painostaisi, tai ruinaisi. Olisin kumminkin surullinen. [/quote] Voihan sitä surra, mutta minä vain koen sen kovin pinnalliseksi että lapset ja lapsen lapset ovat jotain leluja, jota on pakko saada koska vain haluaa. Puhumattakaan siitä että rakkautesi lapsiisi on jo valmiiksi ehdollista jos he ovat epäonnistuneita yksilöitä silloin jos eivät toimi niin kuin haluasit. Se ei olisi kovin tervettä sille lapsenlapsellekaan. [/quote] Juu, eivät todella toimi, niin kuin haluaisin, mikäli ajattelisivat, ettei läheinen ihminen saa suruaan ilmaista. En myöskään puhunut mitään rakkauden loppumisesta, vaan siitä, että olisin epäonnistunut kasvatuksessani.
[/quote]
Kun sanot että olet epäonnistunut kasvatuksessa niin silloinhan sinä jo valmiiksi odotit lapseltasi jotain. Että hänen pitää olla jotain tiettyä tai olet epäonnistunut. On niitäkin vanhempia joille onnistumisen mittariksi riittää että lapsi on onnellinen ja pystyy pitämään itsestään huolta. Ja minä taas pidä jälkimmäistä enemmän rakkautena kuin valmiita odotuksia.
[/quote] Entä jos lapsesi tappaisi onneissaan jonkun? Kyllä itselläni on paljonkin toiveita lasteni suhteen onnellisuuden lisäksi. Tai sanotaan näin, että toivon lasteni tulevan onnelliseksi muun siitä, että he eivät ole mielensä pahoin takia. He saavat ilmaista tunteensa ja toiveensa minulle ja minä heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 00:55"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 00:50"]
Minä olen vielä kasvattamassa omia, alle kouluikäisiäni, mutta silti mietin joskus, miksi ihmisellä ei ole oikeutta surra sitä, ettei saa lapsenlapsia? Se voi olla todella merkittävä asia. Jos omat lapseni päättävät joskus, etteivät tee lapsia, niin kyllä olen epäonnistunut kasvatuksessani, jos en saa heille siitä suruani ilmaista. Haluaisin ilman muuta lapsenlapsia. En silti painostaisi, tai ruinaisi. Olisin kumminkin surullinen.
[/quote]
Voihan sitä surra, mutta minä vain koen sen kovin pinnalliseksi että lapset ja lapsen lapset ovat jotain leluja, jota on pakko saada koska vain haluaa. Puhumattakaan siitä että rakkautesi lapsiisi on jo valmiiksi ehdollista jos he ovat epäonnistuneita yksilöitä silloin jos eivät toimi niin kuin haluasit. Se ei olisi kovin tervettä sille lapsenlapsellekaan.
[/quote]
lapsenlapsille voi olla yhtä kova biologinen kello kuin omien lapsien haluamiselle. Kuuluu ns. perus elämän kaavaan. Olen vasta pari kymppinen eikä minulla ole lapsia vielä, mutta tiedän että haluaisin lapsen lapsia joku päivä. Ja joo onhan tää anoppi vähä hullu, en sitä kiellä!
Ajattelin koko ajan, että tämä on vain trolli, sitten tajusin että tällaisia ihmisiä on oikeastikin olemassa.
AP, en suosittele painostamaan, se saa miniän vain lykkäämään lapsen tekoa enemmän tai harkitsemaan lapsettomuutta. Parempi antaa heille omaa tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaako joku oikeasti tämän tosissaan?!
Miniä voi sanoa että hänellä on jo yksi lapsi ja se riittää toistaiseksi.
Suvun jatkuminen on tärkeää ehtiä nähdä. Empatiaa mummo ehdokkaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan, että taustalla on lapsettomuutta.
Harmi Ap ettet ole minun anoppini. Minulla ei ole yhtään tukiverkkoa että uskalsin vain yhen lapsen tehdä. Jos minun anoppini olisi yhtä halukas auttaa niin tekisin vielä yhden lapsen.
Sinunlaisia ihmisiä on valitettavasti tähän.
Provoltahan tämä alkoi kuulostaa viim. mökinmyyntiä ideoidessa. Mutta kommentoin silti, koska tämän tyyppisiä ihmisiä oikeasti on.
Me vastaamme aina jos lapsista tulee puhe, että "Ei me nyt vielä" ja "Katsellaan muutaman vuoden päästä". Ollaan vastattu jo kauan. Ja ollaan tosiaan jonossa lapsettomuushoitoihin... Eikä todellakaan koeta, että niistä haluttaisiin avautua yhtään kenellekään. Kerrotaan vasta jos jotain kerrottavaa tulee.. Luojan kiitos lähipiiristä ei löydy tuollaista painostajaa, satunnaiset uteliaat on vielä helpohko ohittaa mutta rumasti tulisi sanottua jos jankkaamaan joku jäisi.
Ja toki lapsenlapsen kaipuusta saa tuntea surua. Mutta nää on niitä asioita joissa saa olla TODELLA varovainen että miten sitä surua purkaa. Oikea suunta ei ole miniän painostaminen...
Kun ei voi olla varma taustoista pelkästä "ehkä myöhemmin" tokaisusta - jos kyse onkin lapsettomuudesta niin suru se on vanhemmiksi toivovillakin (ja todnäk isompikin kuin painostavilla isovanhemmilla)
# aukomalla päätään
# syyllistämällä
# uhkailu on hyvä kans
# siinä tapauksessa että lasten saanti olisi minillle mahdotonta, tarjoudu sijaissynnyttäjäksi ja ehdota että kersa laitetaan aluille biologisella tavalla
Noilla lähtee ihan perus setti.
Puhu pojallesi. Miniään saat tuskin vaikutettua. Ainakaan jos se on av-akkoja. Kyllä minäkin olen lapsilleni ilmaisuut, että jälkikasvua sitten toivotaan. Ja minusta s eon ihna normaalia ja luonnollista elämän menoa, että kukin ajallaan perustaa perheen ja saa lapsia.
Alue: Aihe vapaa
Minä olen vielä kasvattamassa omia, alle kouluikäisiäni, mutta silti mietin joskus, miksi ihmisellä ei ole oikeutta surra sitä, ettei saa lapsenlapsia? Se voi olla todella merkittävä asia. Jos omat lapseni päättävät joskus, etteivät tee lapsia, niin kyllä olen epäonnistunut kasvatuksessani, jos en saa heille siitä suruani ilmaista. Haluaisin ilman muuta lapsenlapsia. En silti painostaisi, tai ruinaisi. Olisin kumminkin surullinen.