Lue keskustelun säännöt.
Minä - työpaikkakiusaaja!?
03.02.2015 |
Milenkiintoiseksi käy elämä. Olen viimeiset 5 vuotta työskennellyt samalle työnantajalle, tosin eri tehtävissä/työpisteissä projektiluontoisesti. Ei ole ollut ongelmia, ainakaan niistä ei ole mitään sanottu. Ennen kuin TÄNÄÄN. Nykyisen työpisteeni toiset työntekijät kuulemma (ns isopomo tuli juttelemaan) kokevat minut hankalaksi eivätkä haluaisi työskennellä kanssani. Asiasta on pidetty kokous (ilmeisesti nämä työ"kaverit" kokoustaneet kahvipöydän ääressä keskenään) ja siitä on raportoitu firman johtavalle tasolle (isopomot eivät työskentele samassa työpisteessä, eivät edes samassa rakennuksessa) mistä tieto nyt sitten tuli minulle puhuttelun muodossa.
Tosi kiva. Olen kyllä aistinut työpaikalla jännitteitä ja tiedän etteivät kaikki erityisesti pidä minusta (en minäkään kaikista). Olen kuitenkin aika asiakeskeinen ihminen enkä ole antanut asian sen kummemmin vaivata. Minusta työpaikalla tehdään töitä ja jos joillain nyt ei persoonat oikein sovi yhteen niin sitten ei, ne työt tehdään silti asiallisesti eikä lähdetä mihinkään bitch-touhuun.
Hämäävintä on, että en oikein tiedä mistä on kysymys. En missään tapauksessa ole mitään koulukiusaajatyyppiä ihmisenä. Pikemminkin rauhallinen, ujo, syrjäänvetäytyvä, hiljainen suurissa porukoissa...eli tyypillinen introvertti. En sitten tiedä ärsyttääkö se joitakuita? Niin paljon, että asiasta pidettäisiin kokous jonka "pöytäkirjat" toimitettaisiin firman johtavalle tasolle käsittelyyn? Kuulostaa oudolta.
En väitä, että olisin täydellinen työkaveri tai että työpaikkani olisi täydellinen. Itseasiassa tuossa työpaikassa on mielestäni aika nihkeä meininki, siis jotain ihmeellisiä jännitteitä siellä on, niin sanotusti pinnan alla kytee. En nyt oikein osaa edes sanoa miten se ilmenee, mutta alusta asti ollut sellainen pahaenteinen fiilis, jotenkin raskas ja ahdistava tunnelma siellä. Olen ehkä vähän sellainen etten aina tajua kaikkia hienovireisiä sosiaalisen kanssakäymisen nyansseja (juu en siis mikään asperger ole kuitenkaan), voikohan olla että multa on mennyt jotain tosi olennaista (joku työpakan käytös- tai hierakiasääntö) ohi tms?
Argh. Toisaalta melkein itkettää, toisaalta v*tuttaa. Ja huomenna sinne taas vaan töihin. Tekisi mieli pakata kamppeet ja lähteä nostelemaan (töitä muissakin työpisteissä kyllä olisi), toisaalta huvittaisi oikein tahallaan jäädä sinne mahdollisimman pitkäksi aikaa, ihan vaan niiden kiusaksi.
Ajatuksia/kommenttaja?
Kommentit (43)
Voisitko ap aina välillä päivittää miten asia etenee? Selviääkö esim jotain konkreettisia tilanteita mihin syytökset perustuvat ja miten itse olet kokenut nämä tilanteet.
Tosi lapsellistahan tuo on, selän takana kokoustellaan sen sijaan että asia otettaisiin puheeksi sinun kanssasi ja setvittäisiin mahdolliset väärinkäaitykset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissä olin tänään ihan normaalisti. Ehkä vähän luimin seiniä pitkin, epävarma olo. Olin huomaavinani, että työkaveri, vanhempi nainen katseli jotenkin ihmeellisen pitkään (ei mitenkään kyylämeiningillä tai veemäisesti, kunhan vaan katsella seurasi) tai ehkä olen vaan vainoharhainen. Mitään ihmeitä ei puhuttu. En tiedä oliko tunnelma vaivautunut kenenkään muun kuin minun mielestäni, ei kai.
Päätin jo, että, sanotaanko nyt 80% varmuudella, vaihdan työtä tämän projektin jälkeen. Eli käytännössä kesälomaan saakka pitäisi sinnitellä ja sitten syksyllä kohti uusia haasteita. Olen ehkä raukkis, mutta ainakin tuntuu siltä, että haluan huit helvettiin. Ja ajattelin, että kysyn pomolta vähän myöhemmin tarkemmin mistä kyse. Ehkä oma asenteeni on huono, mutta ei ole mitään halua lähteä setvimään asiaa. Mieluummin kuulen sitten ennen lähtöäni mistä on/oli kyse ja voin sitten jatkossa ottaa onkeeni. Mutta tämän porukan kanssa ei huvita olla jatkossa missään tekemisissä.
Ja ei, en ole sairaanhoitaja niin kuin joku epäili.
Joo, joillakin työpaikoilla tuntuu olevan tuollainen ilmapiiri että jos olet omissa oloissasi etkä hengaile puolta päivää taukohuoneessa juoruilemassa tai lähde yksille työpäivän jälkeen, ottavat muut sen henkilökohtaisesti ja täten kokevat sinut ylimieliseksi ja nirppanokkaiseksi. Vaikka kyse olisi ihan vain siitä, että haluat keskittyä työhösi ja työpäivien jälkeen on muuta ohjelmaa luvassa. Aina ei tarvita edes mitään konkreettista syytä kiusaamiselle, jokin pieni asia voi ärsyttää niin paljon että se muhii työkaverin mielessä oikein kunnon sopaksi, kun aletaan lisäämään aivojen jumppaamia "kiusaamistapauksia"mukaan. Tyyliin mietitään että "Hitto kun ärsyttää kun tuo yksi ei jää juttelemaan kahvihuoneeseen, se varmaan inhoaa minua. Itseasiassa hän taitaa selkeästi inhota minua, koska saa parempaa palkkaakin ja on niin olevinaan, kun syö lounaankin yksin. Ja kerran sanoi jotain, mikä oli mielestäni ärsyttävää. Työpaikkakiusaamista!".