Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (774)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse taas ikisinkkumiehenä ihmettelen omaa kelpaamattomuuttani ja ihmettelen myös naisten miesmakua. Jostain syystä minussa on jokin asia tai asioita jonka takia en kelpaa ja jostain syystä ne epäluotettavat miehet naisille kuitenkin kelpaavat?

Joskus nainen sanoi ääneen treffeillä että hän yleensä "löytää vain varattuja tai seksin perässä olevia miehiä". Silti antoi mulle "en nyt näe että tästä tulisi mitään"-pakit vaikka olin tosissaan parisuhteen perässä. Joo parempihan se on jatkaa niiden varattujen pánómiesten kanssa. Ei ollut kyse siitä että nainen löytäisi vain tuollaisia miehiä, oli kyse siitä että vain he täyttävät naisen kriteerit, mitä sitten lie olleet.

Tämä se jaksaa hämmästyttää. Treffailin ennen nykyisen, pidemmän, parisuhteen löytymistä jonkin aikaa parin naisen kanssa, joista molemmilla oli ainakin omien sanojensa mukaan vaikea edellinen parisuhde, jossa oli mitätöimistä ja haukkumista, siis lähinnä henkistä väkivaltaa. Meillä synkkasi henkisesti hyvin, molemmat kehuivat minua jopa komeaksi ja uskoisin, että he ymmärsivät heti että minä en ole sellainen kuin eksänsä. Olen myös vakitöissä, fyysisesti kunnossa, ei ylipainoa jne., mutta molemmissa noissa em. tapauksissa naisen kiinnostus vain lopahti jostain syystä ihan yhtäkkiä, ilman mitään järkevää syytä tai selitystä. Kaiken maailman kusipäillä ja "luusereilla" on lapsia, mutta itse en kelvannut siinä iässä yhdellekään naiselle... väkisinkin tulee mieleen, että joku vikahan minussakin on oltava.

Jep. Monesti vaikuttaa siltä, että miehen pitää olla jotenkin vähän renttu tai ikävä ihminen, että naiset pystyvät kiinnostumaan miehestä ja pysymään kiinnostuneena ja päinvastoin tuntuu usein siltä, että miehen kiltteys ja hyväsydämisyys näkyy naisille nössöytenä tai tylsyytenä.

Ehkä tämä liittyy jotenkin siihen, että nainen haluaa tulla alistetuksi eikä koe sitä kiltin miehen kanssa.

Minullakin ihan samanlainen kokemus takana ja olen miettinyt ihan samaa. Vaikuttaa siltä että kun nainen on tottunut edellisessä suhteessa kontrolloivaan ja alistavaan mieheen, hän ei enää osaa sitten syttyä rennommasta miehestä. Alussa kaikki on tosi upeaa ja ihmetellään että tällaisiakin miehiä on, mutta pidemmän päälle se sitten lopahtaa. Tällaiselle naiselle kipinä syntyy siitä jatkuvasta draamasta ja vuoristoradasta ja sen varmaankin aivot tulkitsevat jotenkin leiskuavana rakkautena tai jotain vastaavaa.

Eihän rikkinäistä ihmistä pysty toinen korjaamaan, vaikka kuinka haluaisi. Jatkossa täytyy vain uskoa kun viisaammat varoittelevat että se on red flag, jos naisen aiempi suhde on ollut rankka. Jos siihen lähtee, niin ottaa tietoisen riskin.

Huutelen tähän väliin näin puskista: kaikille niille miehille, jotka haluaisivat yrittää ymmärtää näin käyttäytyvien naisten mahdollisia ajatus- ja käytöskuvioita, voin suositella terapeutti Ginger Deanin IG-tiliä @lovingmeafterwe. Siellä on toinen toistaan valaisevampia esimerkkejä siitä, miksi esim. rentuista syttyvät naiset "tarvitsevat" draamaa, no siksi, että draama tuntuu heistä turvalliselta, ja taas tasaisuus ja ennustettavuus paradoksaalisesti hyvin turvattomalta.

Ja jos joku nainen havahtuu miettimään että miksi sitä tuleekaan aina tehtyjä sellaisia valintoja joista saa vain siipeensä, niin heillekin voin tiliä suositella.

Siis jos vain englanti riittävän hyvin luontuu.

Ja tosiaan, ainakin omalta kohdaltani pariutuminen oli aivan hilkulla tulla haudatuksi (olin +25-vuotias nainen ilman ensimmäistäkään lähestymisyritystä ja itse vähintään 10 pakit saaneena) kunnes kohtalo kirjaimellisesti käveli vastaan. Eli haluan vahvistaa senkin mitä jotkut edellä kirjoittivat: sattumalla on usein myös aivan käsittämätön merkitys. Välillä ihan karmii kun ajattelen, että jos en sinä iltana olisikaan lähtenyt kävelylle kaupungille, niin olisinko edelleen niin kirvelevän yksin kuin mitä olin...

Tajuatko, että ne rentuista innostuvat on marginaalisen pieni ilmiö, ei kaikki naiset? Tuskin.

Paha poikaa kiehtoo ehkä esiteininä, sitten tulee järkeä. Jos aikuisena liikkuu piireissä joissa rentut ja rikolliset on suosittuja, on pahasti syrjäytynyt.

Vaikka eihän inzell oikeasti missään liiku, kunhan esittää välillä naista.

Kyllä se myös kolmekymppisenä menee niin, että kiltin ja kunnollisen miehen kanssa ei ikinä ole sitä jotain selittämätöntä kipinää, mutta renttujen ja pelimiesten kanssa mystisesti on.

Itse olen jo vuosia etsinyt parisuhdetta ja käynyt asiallisesti treffeillä vain saadakseni aina pakit vaikka olisi kyseessä jo 3. tai 4.treffit.

Kuten tuo ylhäällä näkyvä nainen on kirjoittanut että "löytää vain seksin perässä olevia miehiä" niin miksiköhän itse sitten saan vain pakit kun etsin parisuhdetta. Joskus on kasvokkainkin valitettu samaa minulle ja silti saanut pakit.

Tuossa on totta vain se, että palstapeikko etsii turhaan naista. Viestinnästä vain 7 % on sanallista, sen naisviha näkyy kehonkielestä ja on juuri sitä "puuttuvaa kemiaa". Ei tarvitse tietää että ruikutat täällä, se näkyy päällepäin.

Tässä taas hyvä esimerkki ei-niin-tasokkaiden miesten demonisoinnista. Nainen etsii tarvittavat tekosyyt olla kiinnostumatta kiltistä ja kunnollisesta miehestä jotta voi oikeuttaa itselleen sen, että valitsee välinpitämättömän pánómíéhen. Naisviha on pelkästään teidän naisten mielikuvituksessa.

Edelleenkään nainen ei tarvitse tekosyitä. Ihan täysi vapaus on kiinnostua tai olla kiinnostumatta eikä sitä tarvitse kenellekään selitellä eikä puolustella.

Miksi te sitten selittelette ja puolustelette, miksette sano suoraan että kiltti ja kunnollinen ei sytytä?

-eri

Kenelle minun pitää se sanoa? Olen sanonut lukemattomia kertoja tällä palstalla, että lapset ja koirat voivat olla kilttejä, mutta itseään kiltiksi kutsuva mies on friikki. Friikit eivät sytytä.

Sen sijaan niin puolisoni kuin ensimmäinen poikaystäväni teini-iässä ovat olleet kunnollisia, tavallisia suomalaisia miehiä.

Niin varmaan tällä palstalla ovatkin friikkejä kenties. Mutta tiedän "oikeasta elämästä" monia ihmisiä, niin miehiä kuin naisia, jotka luonnehtivat itseään (tai jota kuta tuntemaansa ihmistä) kiltiksi ja tarkoittavat sillä sitä, mitä ko adjektiivi useimmiten tarkoittaakin, eli hyväntahtoista, lämminsydämistä, lempeää ja toiset huomioivaa ihmistä.

-eri

Eikö tuo ole ihan sama ilmiö kuin jos joku (nainen) kutsuu itseään räväkäksi ja sitten ihmettelee, kun kaikki eivät tykkää? Hänelle se tarkoittaa omasta mielestään positiivista attribuutiota; sitä että on rohkea, persoonallinen ja ulospäinsuuntautunut. Sitten ihmetyttää, kun kaikki eivät pidäkään sitä haluttavana.

Tuli tämä sama mieleen kun eilen katselin uutta Ensitreffit ulkomailla -ohjelmaa. Siinä yksi nainen kuvaili itseään juuri tuollaiseksi ja että se pelottaa suomalaisia miehiä, joten hän hakee sitten miehiä ulkomailta. Pelko ei kyllä ole se sana jota itse käyttäisin, mutta saahan sitä selitellä asian itselleen miten haluaa :D

  • ylös 11
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M 35v kirjoitti:
Itse olen päässyt kahden naisen kanssa ihan tapailuasteelle viimeisen kahden vuoden aikana. Toisen kanssa kerran hätäisesti nähtiin pitkän viestittelyn jälkeen. Oli minusta ihan ok ja mielenkiinnonkohteet kohtasivat jne. Tapaamisen jälkeen lainasi 40e rahaa ja aikalailla feidasi sen jälkeen. Kyselin myöhemmin rahaa takaisin ja en ehkä ollu ihan kohtelias joskaan en haistatellutkaan tms niin esti whatsapissa ja muissa. Empä minä siihen kuole ja tuntui olevan todella vaikea tilanne pienen lapsen kanssa ja isäkään ei panostanut ilmeisesti millään lailla niin eipä siinä mitään toivottavasti tarpeeseen meni.

Toisen kanssa käytiin luonnossa ja vähä elävää musiikkia katsomassa ja jokunen päivä hengattiin ja oli seksiä ja ehdin vähä ihastua mutta kun hänet heitin kotiinsa sitten niin loppui yhteydenpito hänen osaltaan vieläkin harmittaa se. Kai olin semmonen joku YH äidin lomareissu.

Summa summarum miehenä koko ajan tuntuu hankalammalta päästä johonkin ihmeellisiin deittimarkkinoihin kiinni. Kaikki lupaavat jutut tuntuu valuvan sormien välistä kuin hiekka. En kai vaan osaa enää sitten. Nykyaikana kaikki on niin vaikeaa.

Että ei se helppoa ole meillä miehilläkään

T. 8v sinkkuna ollut

Yhden tapaamisen jälkeen halusi lainata rahaa? Ei mitkään hälytyskellot soineet? Ja ihan jo sen takia, että kyseessä oli nainen ja äiti, jonka pärjääminen oli kiinni 40 eurosta?

Ennen tuota viestittelimme pari kuukautta ja molempia tuntui kiinnostavan tavata tottakai kuvat yms vaihdoimme ja soiteltiinkin, välimatkaa oli se päälle 100 km. En usko että hän mikään hyväksikäyttäjätapaus oli aika musertavalta vaikutti tilanne että rahat vähissä ja lapsen isä oli mikä oli ja on varmaan edelleenkin eikä kummoisia turvaverkkoja ilmeisesti ollut. Ei ollut juopon eikä narkin oloinen. Lähinnä harmittaa se että itse petyin tlanteeseen ja ehkä vähän kärkkään ja syyttelevän viestin laitoin. Toivon että heillä kaikki hyvin itse pärjään ilman sitä 40 euroakin. Veikkaan että aika paine hänellä ja ei paljon minuun jaksanut panostaa ja ei varmaan kiinnostanutkaan samapa tuo

Älä nyt kehittele puolustuksia varkaalle. Kenenkään ei tarvitse nähdä nälkää Suomessa, ja yh:t saavat yhteiskunnalta kaiken mitä tarvitsevat. 

Kyllä, ihan puhdasta kusetusta eikä kaveri saanut edes lootaa vastineeksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole jaksanut lukea koko ketjua, mutta just oli Hesarissa juttu siitä, miten Tinder koukuttaa loputtomalta näyttäytyvään deitti- ja tykkäysshoppailuun. Itse en enää sitä jaksa käyttää, vaikka profiili siellä edelleen onkin. Olen itsekin huomannut, että tulee painettua ruksia miehille esim. koulutuksen tai vaikka minkä ominaisuuksien perusteella, vaikka jos tosielämässä sellainen rupeaisi osoittamaan kiinnostusta ja flirttailemaan, voisi ihan hyvin kiinnostua, vaikka toinen olisikin ”vähän liian lyhyt” tai ”vain amk” (itsellä maisteritutkinto). Siksi toivoisin, että kumppani löytyisi normaalista elämästä. Vaikka lähikaupasta tai tuttujen kautta. Se on ihan erilaista ja erityistä verrattuna Tinderin kylmyyteen. Ihanan vanhanaikaista, jopa romanttista.

Ilman Hyysäriäkin on selvää, ettei tinder tienaa onnellisesta parisuhteesta, vaan epätoivoisille miehille myytävistä lisäpalveluista. Eikä ne urpot vieläkään haista kahvia.

Mitä siinä on haisteltavaa, kun tiedetään että sitä kautta kuitenkin syntyy myös parisuhteita, avioliittoja, lapsiperheitäkin. Ei sitä ole mitenkään estetty, vaikka se bisnes onkin. Sinkkuja tulee koko ajan lisää, ei se ole suljettu systeemi jossa voi pelkästään hävitä. Siitä ei ole pakko edes maksaa mitään. Kyse on vain siitä, onko kärsivällisyyttä ja uskoa että sieltä voi jonkun löytää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sergei Fedorov kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma voi olla tuo mainitsemasi, ainakin osittain. Naisten ongelma on että rikollisten, päihdeongelmaisten, psykopaattien ja narsistien yhteinen piirre on osata tehokkaasti peittää vikansa ja valehdella suut ja silmät täyteen ettei ongelman laatu paljastuisi ja vielä päälle käyttäytyä mahdollisimman mukavasti, jotta kumppaniehdokas tarttuu täkyyn. Ei kukaan halua juoppoa miestä, mutta ihminen osaa peitellä juomistaan tapailun alkuvaiheessa. Ei kukaan halua rikollista, mutta ei rikolliset seuraa hakiessa listaa tekojaan. Ei kukaan halua narsistia tai psykopaattia, mutta ei noista kumpikaan ole myöntämässä edes itselleen saati sille seurustelukumppanilleen, että heillä on ongelma. Turha naisia on syyllistää miesten harhaanjohtavasta käytöksestä tapailun alkuvaiheessa. Ja en vielä ole tavannut naista, joka pitää miehen panojen tai exien suurta määrää hyvänä asiana ainakaan parisuhdetta harkitessaan.

Lisäksi tuntuu, että miehet täällä suu vaahdossa kateellisina ja katkerina itkevät, että vika on siinä top x% miehistä, joka vie kaikki naiset. Naisten ongelma on ylipäätään miehissä, jotka eivät ole sitä mitä antavat olettaa, olivatpa sitten top tai jotain muuta.

Minä olen kohdannut enimmäkseen naisia, joille miehen seksuaalinen kokeneisuus on kaikkein tärkeintä. Useimmat tietämäni naiset hakevat myös tarkoituksella renttuja, koska ne on seksikkäitä. On päällepäin ihan kunnollisia naisia, jotka tapailevat jotain helvetin enkelien prospekt kerhoon kuuluvia äijiä, jotka siis ovat näitä tyyppejä, jotka ovat valmiita tappamaan, että saavat kerhon täysjäsenyyden.

Treffisivustoilla naisten yhteinen vaatimus 2010-luvun alussa oli, että 25-vuotiaalla miehellä täytyy olla parisuhdehistoriaa. Mulla ei ollut kuin pari seurustelusuhdetta, joten putosin silloin parisuhdemarkkinoilta.

Selvästi liikut eri piireissä, kuin keskivertokansalainen jos tiedät naisia, jotka tapailevat helvetin enkeleiden jäseniä ym. Eivät taida nämä naiset itsekään olla ihan keskivertokansansalaisia. Ja ehkä joku "renttuus" jossain vaiheessa elämää viehättää osaa naisista, mutta osa näistä naisista pääsee siitä yli kun vähän kasvavat ja ne jotka eivät pääse eivät edusta kuin pientä osaa kaikista aikuisista naisista. 

Parisuhdekokemus on siinä mielessä kinkkinen juttu, että 25-vuotiaalta toivottaisiin varmaan joku seurusteluhistoria ja seksikokemus, ettei nollasta tarvitsisi aloittaa. Monella tuossa iässä on joku suhteen pätkä ollut takana ja haluaisi seuraavan suhteen olevan astetta parempi ja tasapainoisempi. Kokematonkin voi olla hyvä, mutta nainen joka on jo suhteessa ollut voi tuntea ottavansa isomman riskin suhteen epäonnistumisesta. Sitten taas jos seksikokemusta on vaikka ja kuinka ja ehkä jotain lyhyitä säätöjä niin minulle se kertoo siitä, että ei ole haluttu tai osattu sitoutua tai parisuhdetaidoissa on jotain pahasti vialla kun naiset eivät ole jääneet suhteeseen, ja pelkään että itsekin joudun vain yhdeksi uudeksi seksikokemukseksi, kun uutuudenviehätys häviää ja mies häviää kun suhde arkistuu. Kokemusten määrä ei kerro seksin laadusta mitään, vaikka toisin voisi kuvitella, ja runsas kokemus voi tuoda suhteeseen omat jännitteensä muttei mitenkään tavallista parempaa seksiä.


Sulla näyttää olevan vaatimuksena mies, joka pysyy parisuhteessa, mutta joka on kuitenkin eronnut parisuhteesta. Etkö näe tässä mitään ristiriitaa?

Kyllä ja en. Ja tämä ei ole mikään mies-juttu, vaan pätee mielestäni myös naisiin. Jotain kokemusta parisuhteesta on mielestäni hyvä olla, jos ikää on tuo +25 vuotta. Tämä tietysti tarkoittaa, että ihminen on eronnut edellisestä suhteesta, oli se millainen tahansa. Puhutaan nuorista ihmisistä, joilla suhteet monesti ovat teini-iässä ja varhaisessa aikuisiässä lyhytkestoisempia, kun ei välttämättä ihan tiedetä mitä oikeasti halutaan ja sitten erotaan, kun kasvetaan erilleen tai kumppani ei enää vastaa sitä nuoremman minän makua. Uskoakseni tämä on normaalia ja tuskin täällä ketään poljetaan, jos se ensimmäinen suhde ei ole myös viimeinen. Joillain näin on, mutta he eivät ole vapaana joten heistä ei tässä kannata puhua. On tietysti ristiriitaista haluta kumppaniksi aikuinen ihminen, joka on sekä eronnut ja pysyy parisuhteessa, mutta eivät nämä ole toisiaan poissulkevia. Moni eronnut tietää, mitä seuraavalta kumppanilta pitää vaatia, jotta suhde toimisi paremmin ja toisaalta joku onnekas voi oppia, mitä itse kannattaa tehdä toisin, jotta suhde kestää. Kokemus tuo tätä ymmärrystä itsestä ja siitä, mitä suhteelta ja siltä toiselta ihmiseltä tarvitsee. Ja kuten aiemmin sanoin, kokematonkin voi olla hyvä kumppani ja tuo 25 vuotta on minusta vielä ihan mahdollinen aika aloittaa seurustelu, vaikka joku ehkä toista mieltä onkin. Enemmän tässä on ehkä kyse niistä yli kolmekymppisistä miehistä ja naisista. Mutta mitä pidempään sitä kokemattomuutta kestää, sitä myöhemmin niitä ihan perus parisuhdetaitoja pääsee harjoittelemaan, kun ensimmäiseen suhteeseen pääsee. Tämä voi olla iso asia suhteessa ja vaatia kumppanilta melkoisesti kärsivällisyyttä ja ymmärrystä.

Ja pettymyksiä on luvassa kun huomataan joko se, että uusi ihastus ja mahd kumppani toimii ihan eri tavoin ex-kumppani tai kun hän toimii ihan samalla tavoin kuin ex- kumppani. 

Myönnän että olen vähän heikolla jäällä kun sanon näim ikisinkkuna mutta en oikein pysty hahmottamaan, että mitä ovat ne maagiset parisuhde taidot, joita ei myös sinkkuna voisi oppia ja omaksua?

Toisinaan kun lukee tätä palstaa niin kohtaa kirjoituksia, joissa joku päästelee höyryjä ulos kun kumppani ei taaskaan tee sitä ja taätä Tai kuinka kumppani ei ole muuttunutkaan yhtään siistimmäski vaikka on muutettu saman katon alle tai edelleen ajatteee lähinnä vain itseään ja omia menojaan vaikka lapsiakin on.

Josksu harhaisessa mielessäni aattelen, että yksi syy omaan sinkkuuteni olsi se, että olen liian itsenäinen. On hyvin vähän sellaisia asioita, joihin nimenomaisesti tarvitsisin ketään kumppaniksi. Ei se titenkään näin ole. Mutta silti välillä tuntuu ikävältä lukea näitä vuodatuksia, joissa motkotetaan ja osoitetaan laajaa pettymyustä kumppanin tekemisiin. Ja ainakin lähes yhtä usein tekemättömyyteen. Ymmärrän, että tälällä palstalla asioilla on tapana vähän kärjistyä ja osa kirjoittaa tahallaan kärjekkäästi, ehkä siksi, että huomio olisi parempi.

Samalla kun itse taas miettii, että mitä itse lopulta teen väärin tai oikein, että taas huomaan menneen yhden vuorokauden lisää kun taas olen ollut sinkkuna.

Eikä se mitään olen jo vuosia ollut. Oma ongelmani vain on, että en tajua miksi joudun tai saan olla vuodesta toiseen sinkkuna.

Ellei selitykseksi riitä, että itselläni on vain käynyt asian suhteen huonompi tuuri. Tai sitten kyllin hyvä, koska kaikesta huolimatta koen ja tunnen selvinneeni (kauhea ilmaus ikäänkuin puhisin jostain hirmutöiden alla olosta) sinkkuelosatni ihan mallikaasti. -Vaikka kai jonkun mielestä kun näin sanoo kuullostaa sille kuin eläisi vain omassa kuplassaan.  - Ja niin kai minä "vänän" elänkin. 

Tekstin perusteella itsekeskeisyys estää parusuhteen, niin parisuhdetaitojen puuttumisen lisäksi.

Uteliaisuudesta, mikä on tekstistä, antaa erityisesti mielikuvan niin itsekeskeisestä henkilöstä, että se mahdollisesti on toistaiseksi estänyt parisuhteen muodostumisen? - Ja niiden parisuhdetaitojen tai, kuten hän kirjoitti "mystiten parisuhdetaitojen" lisäksi, joita ei sinkkuna hän tai kukaan muukaan voisi omaksua ilman parisuhdetta. - Minullakin heräsi uteliaisuus, että, mitä ne ovat?   

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi huonot miehet aina luulevat olevansa hyviä, tai vähintään keskivertoja? Eikö se krooninen naisettomuus ihan tarkkaan kerro, kuinka haluttu on?

Sanot siis että mies joka nussii joka viikonloppu eri naista on hyvä, koska se on haluttu?

Entäs se joka hakkaa vaimonsa, ja rakastava vaimo palaa kotiin pyytäen anteeksi käytöstään jolla ajoi miehen taas hulluuteen?

Hyvä mies epäilemättä, onhan se haluttu.

On se parempi kuin se mies, joka joks viikonloppu nussisi eri naista jos pystyisi, muttei pysty .

Haluttu mies on haluttu parisuhteeseen, irtopanoista puhut vain sinä.

Harmi että naiset eivät ymmärrä sitä eroa että milloin he kelpaavat panoon ja milloin parisuhteeseen.

-eri


Jaahan toki sitä ymmärrystäsi. Muutama sivu sitten oli se laihaläski, sosiaalisesti ahdistunut pätkätyöläismies, jolle ei kelvannut liikunnallinen, normaalipainoinen nainen, vaikka väitti muuta. Jos aloitat siitä. Sitten voit kertoa, miksi sillä pienipalkkaisella, lihavalla, hupparilippisduunarilla telkkarissa (Topi) oli myös tinderlotto seurustelun aikana vetämässä. Minulla ainakin on vaikeuksia ymmärtää, avaava näkökulma kyllä tulisi tarpeeseen. Vaikeaahan se on nykyaikaa ymmärtää.

Vierailija

Olen käynyt treffeillä yli 50 naisen kanssa viimeisenä 7 vuotena. Käteen ei ole jäänyt kuin kaksi lyhyttä tapailua joita ei voi edes suhteiksi kutsua. Toiselle olin vain laastari ja toisella oli lapsikiintiö täynnä. Olen 41v ja ollu koko ikäni töissä eikä ole päihde eikä mielenterveys ongelmia. Silti en ole ollut kenellekään kyllin hyvä.

AP on tavoitellut niitä kympin miehiä joilla on varaa valita. Eikä ole ollut näille kuin kakkosvaihtoehto. Näitä miehiä kaikki naiset tavoittelevat ja sitten onkin järkytys kenties ensimmäistä kertaa elämässä kun olikin miehelle vain vaihtoehto b tai c.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä taukoa. Kasva ihmisenä. Kun pidät itseäsi rakkauden arvoisena ja rakastat itseäsi, löydät sen oikean joka jää rinnallesi. Koska olet sen arvoinen.

Mua ärsyttää tällänen ihan hirveästi. Ihan niinkuin se että saa paskaa kohtelua tarkoittaisi että en rakasta itseäni enkä pidä itseäni rakkauden arvoisena. Tai etteikö mulla olisi omaa elämää, omia harrastuksia (toinen on et aina käsketään keskittyä niihin).

Kun voin ihan rehellisesti sanoa että mulla on kaikki asiat kunnossa (oma koti, omat ystävät, mielenkiintoinen työ, opiskelen, harrastan), olen valmis rakkauteen, en etsi sitä hampaat irvessä - en todellakaan. Mutta kun olen jollekin antanut mahdollisuuden ja ns. avannut sydämeni niin lunta on tullut tupaan puol metriä joka kerta. ap

Ei sulla ap ole läheskään kaikki kunnossa, koska aina tapaat ja olet mielestäsi väärin miesten kanssa.

Miten ihmeessä ja kummassa ajaudut juuri sellaiseten kanssa suhteisiin?

Jossainhan se mättää. Ja pahasti mättääkin.

Itsehän sinä valitset ne miehet joita tapaat, itse alat suhteisiin.  Itse uskot mitä miehet sulle puhuu.

Itse alat luottaa heihin.

Noissa asioissa ei kukaan pakota sinua mihinkään.  Täysin vapaaehtoista ja oma valinta joka ikisessä tapauksessa.

Jos sinun ulkoiset olosuhteet ovat ok, niin päässäsi on jokin vääristymä miesten kanssa.
Ei kukaan rupee theti täysillä luottamaan kehenkään ja olettamaan että juuri tämä tapailu ja tämä suhde on lopullinen meille molemmille.

Hohhoijaa ! Aina syyllistetään nainen, kun miehet tekevät virheitä. Eikö tämä jo lopu ?

Nainen ei ole yksin kaikesta vastuussa, aikuisille miehillekin kuuluu vastuu suhteesta.

Jos aina syyllistetään nainen juuri tuohon tyyliin: 'mitäs otit väärän miehen', niin joka kerta joku vastuuton mies pääsee kuin koira veräjästä.

Pöh, miehiähän nimenomaan aina osoitellaan, tapahtui mitä tahansa. On aika välillä katsella sinne pöydän toiseen päähän.

Vierailija

Tuosta 40 euron lainaamiseta. Ymmärrän että jollekin on kynnys esimerkiksi matkustaa toiselle paikkakunnalle, ainakin säännöllisesti. Ei ollut välttämättä kusetus, vaikea ymmärtää jos itsellä rahaa aina riittävästi.
Itse olen naisena sellaisessa tilanteessa, että en treffaile enkä tapaile miehiä. En halua lainata rahaa ja varsinkin loppukuusta ei olisi varaa ostaa ylimääräistä ruokaa kotiin miestä varten tai lähteä hänen luokseen. Pyytää en halua, olisi sattumaa jos toisi ruokaa tullessaan.
Esimerkiksi matkat, konsertit, ulkona syömiset ym. olisivat vaikeita toteuttaa miehen kanssa jos hän ehdottaisi koska tosi harvoin itse pääsen ja mies ehkä olettaisi, että olisin haluton lähtemään hänen kanssaan.
Vaikea yhtälö on köyhän seurustella jos hyvällä onnella sopiva ihminen löytyisikin. Kaksi köyhää sopisi, mutta ei sekään kivaa olisi kun mihinkään ei varaa, mutta ainakin ymmärtäisivät toisiaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sergei Fedorov kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma voi olla tuo mainitsemasi, ainakin osittain. Naisten ongelma on että rikollisten, päihdeongelmaisten, psykopaattien ja narsistien yhteinen piirre on osata tehokkaasti peittää vikansa ja valehdella suut ja silmät täyteen ettei ongelman laatu paljastuisi ja vielä päälle käyttäytyä mahdollisimman mukavasti, jotta kumppaniehdokas tarttuu täkyyn. Ei kukaan halua juoppoa miestä, mutta ihminen osaa peitellä juomistaan tapailun alkuvaiheessa. Ei kukaan halua rikollista, mutta ei rikolliset seuraa hakiessa listaa tekojaan. Ei kukaan halua narsistia tai psykopaattia, mutta ei noista kumpikaan ole myöntämässä edes itselleen saati sille seurustelukumppanilleen, että heillä on ongelma. Turha naisia on syyllistää miesten harhaanjohtavasta käytöksestä tapailun alkuvaiheessa. Ja en vielä ole tavannut naista, joka pitää miehen panojen tai exien suurta määrää hyvänä asiana ainakaan parisuhdetta harkitessaan.

Lisäksi tuntuu, että miehet täällä suu vaahdossa kateellisina ja katkerina itkevät, että vika on siinä top x% miehistä, joka vie kaikki naiset. Naisten ongelma on ylipäätään miehissä, jotka eivät ole sitä mitä antavat olettaa, olivatpa sitten top tai jotain muuta.

Minä olen kohdannut enimmäkseen naisia, joille miehen seksuaalinen kokeneisuus on kaikkein tärkeintä. Useimmat tietämäni naiset hakevat myös tarkoituksella renttuja, koska ne on seksikkäitä. On päällepäin ihan kunnollisia naisia, jotka tapailevat jotain helvetin enkelien prospekt kerhoon kuuluvia äijiä, jotka siis ovat näitä tyyppejä, jotka ovat valmiita tappamaan, että saavat kerhon täysjäsenyyden.

Treffisivustoilla naisten yhteinen vaatimus 2010-luvun alussa oli, että 25-vuotiaalla miehellä täytyy olla parisuhdehistoriaa. Mulla ei ollut kuin pari seurustelusuhdetta, joten putosin silloin parisuhdemarkkinoilta.

Selvästi liikut eri piireissä, kuin keskivertokansalainen jos tiedät naisia, jotka tapailevat helvetin enkeleiden jäseniä ym. Eivät taida nämä naiset itsekään olla ihan keskivertokansansalaisia. Ja ehkä joku "renttuus" jossain vaiheessa elämää viehättää osaa naisista, mutta osa näistä naisista pääsee siitä yli kun vähän kasvavat ja ne jotka eivät pääse eivät edusta kuin pientä osaa kaikista aikuisista naisista. 

Parisuhdekokemus on siinä mielessä kinkkinen juttu, että 25-vuotiaalta toivottaisiin varmaan joku seurusteluhistoria ja seksikokemus, ettei nollasta tarvitsisi aloittaa. Monella tuossa iässä on joku suhteen pätkä ollut takana ja haluaisi seuraavan suhteen olevan astetta parempi ja tasapainoisempi. Kokematonkin voi olla hyvä, mutta nainen joka on jo suhteessa ollut voi tuntea ottavansa isomman riskin suhteen epäonnistumisesta. Sitten taas jos seksikokemusta on vaikka ja kuinka ja ehkä jotain lyhyitä säätöjä niin minulle se kertoo siitä, että ei ole haluttu tai osattu sitoutua tai parisuhdetaidoissa on jotain pahasti vialla kun naiset eivät ole jääneet suhteeseen, ja pelkään että itsekin joudun vain yhdeksi uudeksi seksikokemukseksi, kun uutuudenviehätys häviää ja mies häviää kun suhde arkistuu. Kokemusten määrä ei kerro seksin laadusta mitään, vaikka toisin voisi kuvitella, ja runsas kokemus voi tuoda suhteeseen omat jännitteensä muttei mitenkään tavallista parempaa seksiä.


Sulla näyttää olevan vaatimuksena mies, joka pysyy parisuhteessa, mutta joka on kuitenkin eronnut parisuhteesta. Etkö näe tässä mitään ristiriitaa?

Kyllä ja en. Ja tämä ei ole mikään mies-juttu, vaan pätee mielestäni myös naisiin. Jotain kokemusta parisuhteesta on mielestäni hyvä olla, jos ikää on tuo +25 vuotta. Tämä tietysti tarkoittaa, että ihminen on eronnut edellisestä suhteesta, oli se millainen tahansa. Puhutaan nuorista ihmisistä, joilla suhteet monesti ovat teini-iässä ja varhaisessa aikuisiässä lyhytkestoisempia, kun ei välttämättä ihan tiedetä mitä oikeasti halutaan ja sitten erotaan, kun kasvetaan erilleen tai kumppani ei enää vastaa sitä nuoremman minän makua. Uskoakseni tämä on normaalia ja tuskin täällä ketään poljetaan, jos se ensimmäinen suhde ei ole myös viimeinen. Joillain näin on, mutta he eivät ole vapaana joten heistä ei tässä kannata puhua. On tietysti ristiriitaista haluta kumppaniksi aikuinen ihminen, joka on sekä eronnut ja pysyy parisuhteessa, mutta eivät nämä ole toisiaan poissulkevia. Moni eronnut tietää, mitä seuraavalta kumppanilta pitää vaatia, jotta suhde toimisi paremmin ja toisaalta joku onnekas voi oppia, mitä itse kannattaa tehdä toisin, jotta suhde kestää. Kokemus tuo tätä ymmärrystä itsestä ja siitä, mitä suhteelta ja siltä toiselta ihmiseltä tarvitsee. Ja kuten aiemmin sanoin, kokematonkin voi olla hyvä kumppani ja tuo 25 vuotta on minusta vielä ihan mahdollinen aika aloittaa seurustelu, vaikka joku ehkä toista mieltä onkin. Enemmän tässä on ehkä kyse niistä yli kolmekymppisistä miehistä ja naisista. Mutta mitä pidempään sitä kokemattomuutta kestää, sitä myöhemmin niitä ihan perus parisuhdetaitoja pääsee harjoittelemaan, kun ensimmäiseen suhteeseen pääsee. Tämä voi olla iso asia suhteessa ja vaatia kumppanilta melkoisesti kärsivällisyyttä ja ymmärrystä.

Ja pettymyksiä on luvassa kun huomataan joko se, että uusi ihastus ja mahd kumppani toimii ihan eri tavoin ex-kumppani tai kun hän toimii ihan samalla tavoin kuin ex- kumppani. 

Myönnän että olen vähän heikolla jäällä kun sanon näim ikisinkkuna mutta en oikein pysty hahmottamaan, että mitä ovat ne maagiset parisuhde taidot, joita ei myös sinkkuna voisi oppia ja omaksua?

Toisinaan kun lukee tätä palstaa niin kohtaa kirjoituksia, joissa joku päästelee höyryjä ulos kun kumppani ei taaskaan tee sitä ja taätä Tai kuinka kumppani ei ole muuttunutkaan yhtään siistimmäski vaikka on muutettu saman katon alle tai edelleen ajatteee lähinnä vain itseään ja omia menojaan vaikka lapsiakin on.

Josksu harhaisessa mielessäni aattelen, että yksi syy omaan sinkkuuteni olsi se, että olen liian itsenäinen. On hyvin vähän sellaisia asioita, joihin nimenomaisesti tarvitsisin ketään kumppaniksi. Ei se titenkään näin ole. Mutta silti välillä tuntuu ikävältä lukea näitä vuodatuksia, joissa motkotetaan ja osoitetaan laajaa pettymyustä kumppanin tekemisiin. Ja ainakin lähes yhtä usein tekemättömyyteen. Ymmärrän, että tälällä palstalla asioilla on tapana vähän kärjistyä ja osa kirjoittaa tahallaan kärjekkäästi, ehkä siksi, että huomio olisi parempi.

Samalla kun itse taas miettii, että mitä itse lopulta teen väärin tai oikein, että taas huomaan menneen yhden vuorokauden lisää kun taas olen ollut sinkkuna.

Eikä se mitään olen jo vuosia ollut. Oma ongelmani vain on, että en tajua miksi joudun tai saan olla vuodesta toiseen sinkkuna.

Ellei selitykseksi riitä, että itselläni on vain käynyt asian suhteen huonompi tuuri. Tai sitten kyllin hyvä, koska kaikesta huolimatta koen ja tunnen selvinneeni (kauhea ilmaus ikäänkuin puhisin jostain hirmutöiden alla olosta) sinkkuelosatni ihan mallikaasti. -Vaikka kai jonkun mielestä kun näin sanoo kuullostaa sille kuin eläisi vain omassa kuplassaan.  - Ja niin kai minä "vänän" elänkin. 

Tekstin perusteella itsekeskeisyys estää parusuhteen, niin parisuhdetaitojen puuttumisen lisäksi.

Uteliaisuudesta, mikä on tekstistä, antaa erityisesti mielikuvan niin itsekeskeisestä henkilöstä, että se mahdollisesti on toistaiseksi estänyt parisuhteen muodostumisen? - Ja niiden parisuhdetaitojen tai, kuten hän kirjoitti "mystiten parisuhdetaitojen" lisäksi, joita ei sinkkuna hän tai kukaan muukaan voisi omaksua ilman parisuhdetta. - Minullakin heräsi uteliaisuus, että, mitä ne ovat?   

Saat selville, kun saat pakit ekasta suhteesta kun et osaa olla hyvä kumppani. Jos koskaan suhdetta löydät, olet sen verran itseriittoinen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sergei Fedorov kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma voi olla tuo mainitsemasi, ainakin osittain. Naisten ongelma on että rikollisten, päihdeongelmaisten, psykopaattien ja narsistien yhteinen piirre on osata tehokkaasti peittää vikansa ja valehdella suut ja silmät täyteen ettei ongelman laatu paljastuisi ja vielä päälle käyttäytyä mahdollisimman mukavasti, jotta kumppaniehdokas tarttuu täkyyn. Ei kukaan halua juoppoa miestä, mutta ihminen osaa peitellä juomistaan tapailun alkuvaiheessa. Ei kukaan halua rikollista, mutta ei rikolliset seuraa hakiessa listaa tekojaan. Ei kukaan halua narsistia tai psykopaattia, mutta ei noista kumpikaan ole myöntämässä edes itselleen saati sille seurustelukumppanilleen, että heillä on ongelma. Turha naisia on syyllistää miesten harhaanjohtavasta käytöksestä tapailun alkuvaiheessa. Ja en vielä ole tavannut naista, joka pitää miehen panojen tai exien suurta määrää hyvänä asiana ainakaan parisuhdetta harkitessaan.

Lisäksi tuntuu, että miehet täällä suu vaahdossa kateellisina ja katkerina itkevät, että vika on siinä top x% miehistä, joka vie kaikki naiset. Naisten ongelma on ylipäätään miehissä, jotka eivät ole sitä mitä antavat olettaa, olivatpa sitten top tai jotain muuta.

Minä olen kohdannut enimmäkseen naisia, joille miehen seksuaalinen kokeneisuus on kaikkein tärkeintä. Useimmat tietämäni naiset hakevat myös tarkoituksella renttuja, koska ne on seksikkäitä. On päällepäin ihan kunnollisia naisia, jotka tapailevat jotain helvetin enkelien prospekt kerhoon kuuluvia äijiä, jotka siis ovat näitä tyyppejä, jotka ovat valmiita tappamaan, että saavat kerhon täysjäsenyyden.

Treffisivustoilla naisten yhteinen vaatimus 2010-luvun alussa oli, että 25-vuotiaalla miehellä täytyy olla parisuhdehistoriaa. Mulla ei ollut kuin pari seurustelusuhdetta, joten putosin silloin parisuhdemarkkinoilta.

Selvästi liikut eri piireissä, kuin keskivertokansalainen jos tiedät naisia, jotka tapailevat helvetin enkeleiden jäseniä ym. Eivät taida nämä naiset itsekään olla ihan keskivertokansansalaisia. Ja ehkä joku "renttuus" jossain vaiheessa elämää viehättää osaa naisista, mutta osa näistä naisista pääsee siitä yli kun vähän kasvavat ja ne jotka eivät pääse eivät edusta kuin pientä osaa kaikista aikuisista naisista. 

Parisuhdekokemus on siinä mielessä kinkkinen juttu, että 25-vuotiaalta toivottaisiin varmaan joku seurusteluhistoria ja seksikokemus, ettei nollasta tarvitsisi aloittaa. Monella tuossa iässä on joku suhteen pätkä ollut takana ja haluaisi seuraavan suhteen olevan astetta parempi ja tasapainoisempi. Kokematonkin voi olla hyvä, mutta nainen joka on jo suhteessa ollut voi tuntea ottavansa isomman riskin suhteen epäonnistumisesta. Sitten taas jos seksikokemusta on vaikka ja kuinka ja ehkä jotain lyhyitä säätöjä niin minulle se kertoo siitä, että ei ole haluttu tai osattu sitoutua tai parisuhdetaidoissa on jotain pahasti vialla kun naiset eivät ole jääneet suhteeseen, ja pelkään että itsekin joudun vain yhdeksi uudeksi seksikokemukseksi, kun uutuudenviehätys häviää ja mies häviää kun suhde arkistuu. Kokemusten määrä ei kerro seksin laadusta mitään, vaikka toisin voisi kuvitella, ja runsas kokemus voi tuoda suhteeseen omat jännitteensä muttei mitenkään tavallista parempaa seksiä.


Sulla näyttää olevan vaatimuksena mies, joka pysyy parisuhteessa, mutta joka on kuitenkin eronnut parisuhteesta. Etkö näe tässä mitään ristiriitaa?

Kyllä ja en. Ja tämä ei ole mikään mies-juttu, vaan pätee mielestäni myös naisiin. Jotain kokemusta parisuhteesta on mielestäni hyvä olla, jos ikää on tuo +25 vuotta. Tämä tietysti tarkoittaa, että ihminen on eronnut edellisestä suhteesta, oli se millainen tahansa. Puhutaan nuorista ihmisistä, joilla suhteet monesti ovat teini-iässä ja varhaisessa aikuisiässä lyhytkestoisempia, kun ei välttämättä ihan tiedetä mitä oikeasti halutaan ja sitten erotaan, kun kasvetaan erilleen tai kumppani ei enää vastaa sitä nuoremman minän makua. Uskoakseni tämä on normaalia ja tuskin täällä ketään poljetaan, jos se ensimmäinen suhde ei ole myös viimeinen. Joillain näin on, mutta he eivät ole vapaana joten heistä ei tässä kannata puhua. On tietysti ristiriitaista haluta kumppaniksi aikuinen ihminen, joka on sekä eronnut ja pysyy parisuhteessa, mutta eivät nämä ole toisiaan poissulkevia. Moni eronnut tietää, mitä seuraavalta kumppanilta pitää vaatia, jotta suhde toimisi paremmin ja toisaalta joku onnekas voi oppia, mitä itse kannattaa tehdä toisin, jotta suhde kestää. Kokemus tuo tätä ymmärrystä itsestä ja siitä, mitä suhteelta ja siltä toiselta ihmiseltä tarvitsee. Ja kuten aiemmin sanoin, kokematonkin voi olla hyvä kumppani ja tuo 25 vuotta on minusta vielä ihan mahdollinen aika aloittaa seurustelu, vaikka joku ehkä toista mieltä onkin. Enemmän tässä on ehkä kyse niistä yli kolmekymppisistä miehistä ja naisista. Mutta mitä pidempään sitä kokemattomuutta kestää, sitä myöhemmin niitä ihan perus parisuhdetaitoja pääsee harjoittelemaan, kun ensimmäiseen suhteeseen pääsee. Tämä voi olla iso asia suhteessa ja vaatia kumppanilta melkoisesti kärsivällisyyttä ja ymmärrystä.

Ja pettymyksiä on luvassa kun huomataan joko se, että uusi ihastus ja mahd kumppani toimii ihan eri tavoin ex-kumppani tai kun hän toimii ihan samalla tavoin kuin ex- kumppani. 

Myönnän että olen vähän heikolla jäällä kun sanon näim ikisinkkuna mutta en oikein pysty hahmottamaan, että mitä ovat ne maagiset parisuhde taidot, joita ei myös sinkkuna voisi oppia ja omaksua?

Toisinaan kun lukee tätä palstaa niin kohtaa kirjoituksia, joissa joku päästelee höyryjä ulos kun kumppani ei taaskaan tee sitä ja taätä Tai kuinka kumppani ei ole muuttunutkaan yhtään siistimmäski vaikka on muutettu saman katon alle tai edelleen ajatteee lähinnä vain itseään ja omia menojaan vaikka lapsiakin on.

Josksu harhaisessa mielessäni aattelen, että yksi syy omaan sinkkuuteni olsi se, että olen liian itsenäinen. On hyvin vähän sellaisia asioita, joihin nimenomaisesti tarvitsisin ketään kumppaniksi. Ei se titenkään näin ole. Mutta silti välillä tuntuu ikävältä lukea näitä vuodatuksia, joissa motkotetaan ja osoitetaan laajaa pettymyustä kumppanin tekemisiin. Ja ainakin lähes yhtä usein tekemättömyyteen. Ymmärrän, että tälällä palstalla asioilla on tapana vähän kärjistyä ja osa kirjoittaa tahallaan kärjekkäästi, ehkä siksi, että huomio olisi parempi.

Samalla kun itse taas miettii, että mitä itse lopulta teen väärin tai oikein, että taas huomaan menneen yhden vuorokauden lisää kun taas olen ollut sinkkuna.

Eikä se mitään olen jo vuosia ollut. Oma ongelmani vain on, että en tajua miksi joudun tai saan olla vuodesta toiseen sinkkuna.

Ellei selitykseksi riitä, että itselläni on vain käynyt asian suhteen huonompi tuuri. Tai sitten kyllin hyvä, koska kaikesta huolimatta koen ja tunnen selvinneeni (kauhea ilmaus ikäänkuin puhisin jostain hirmutöiden alla olosta) sinkkuelosatni ihan mallikaasti. -Vaikka kai jonkun mielestä kun näin sanoo kuullostaa sille kuin eläisi vain omassa kuplassaan.  - Ja niin kai minä "vänän" elänkin. 

Tekstin perusteella itsekeskeisyys estää parusuhteen, niin parisuhdetaitojen puuttumisen lisäksi.

Uteliaisuudesta, mikä on tekstistä, antaa erityisesti mielikuvan niin itsekeskeisestä henkilöstä, että se mahdollisesti on toistaiseksi estänyt parisuhteen muodostumisen? - Ja niiden parisuhdetaitojen tai, kuten hän kirjoitti "mystiten parisuhdetaitojen" lisäksi, joita ei sinkkuna hän tai kukaan muukaan voisi omaksua ilman parisuhdetta. - Minullakin heräsi uteliaisuus, että, mitä ne ovat?   

Ottamatta kantaa muuhun kuin "mystisiin parisuhdetaitoihin", niin suunnilleen näin: Ihminen, jolla on parisuhdetaitoja, osaa tehdä vastavuoroisia myönnytyksiä, asettaa henkilökohtaiset rajansa ja pitää niistä kiinni, näyttää haavoittuvat puolensa, sietää turhautumista, antaa tilaa, luottaa ja tehdä yhteistyötä. Hänen suhteensa eivät ole pintapuolisia, hän on tunnetasolla läsnä. Sukupuolielämässään hän osaa ilmaista läheisyyttä ja halua samaan aikaan, se ei ole hänelle pelkkää paineiden purkua tai ahdistuksen lievitystä eikä etäännyttävää ja esineellistävää.

Ei kovin mystistä. Jos on kovin vähän ihmissuhteita tai ne ovat kevytsuhteita, taidot eivät kehity.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat niin hemmetin negatiivisiä. Itketään ja valitetaan kun ei kenellekkään kelpaa ja miehet sitä ja naiset tätä. Käydään kaksilla treffeillä ja jos toinen ei kolmansia halua niin se on kamala pettymys, maailmanloppu ja taas vajotaan itsesääliin. Toisilla lukee jo profiilitekstissä tyyliin että tuskin täältä mitään löytyy. No miksi roikut sitten siellä tinderissä.

Itse tunnen monta paria jotka tavanneet tinderissä. Kaksi mennyt naimisiin, kolmas pari odottaa jo toista lasta. Siskoni tapasi vuosi sitten tinderistä kivan miehen. Itsekin löysin mieheni sieltä. Kaikki ollaan ihan tavallisia tallukoita, on lyhyttä pitkää, laihaa ja pullukkaa, duunareita ja akateemisia. Eivät ole mitään instamalleja tai jykevä leukaisia lääkäreitä ja niin vaan on kumppani löytynyt. Ei kaikilla heti napannut ja osa piti taukoa kun alkoi kyllästyttämään mutta silti ovat aina olleet positiivisia ja treffailleet iloisin mielin.

Avainsana on juuri se, että treffeille, treffeille ja vielä kerran treffeille. Jos jotain ei millään tahdo saada treffeille niin poista se ja ota seuraava. Pelkkiä matchejä keräilemällä ei saa yhtään mitään.

Niinkö? Minulla aikoinaan oli ihan eri strategia kun oli yhdessä e-systeemissä. Katselin minulle sopiksi laitettujen miesten profiilit - siis luonneanalyysit - hyvin tarkasti. Kirjoittelin muutaman kanssa. yhden kanssa kirjoittelu lähti heti lentoon, olimme selkeästi samalla aaltopituudella ja haimme samoja asioita. Hänen kanssaan tapasin - ja nyt yhdessä ja naimisissa, onnellisesti jo yli kymmenen vuotta. Minusta avain on omissa nahkoissa viihtyminen ja taju millainen kumppani itselle sopii, noilla spekseillä löytää itselleen kumppanin nopeastikin.

Noin kai se ideaalisti toimisi, minulla vain tuppaa käymään niin että sitten livenä naisen into lässähtääkin. Mikä lie sitten syynä, ulkomuodossani tai olemisessani sen täytyy jotenkin olla.

Ne naiset huomaa, että olet vauvapalstamies, katkerikko. Siinä ei auta rahat eikä isot leuat.

Miten huomaisivat, en edes ole katkera. Kunhan ihmettelen. Ei viitsisi jauhaa aina tätä samaa paskaa, jooko? Keksi minulle jotain ihan uusia ominaisuuksia, anna mielikuvituksen lentää. Kaikki käy koska todellisesta minusta et tiedä yhtään mitään.

Toinen vaihtoehto olisi sitten, että pohdittaisin yhdessä että mikä minun treffeissäni ihan oikeasti voi olla se syy, miksi menee pieleen. Anyone?

Millaiset sosiaaliset taidot sinulla yleisesti ottaen on? Viihtyvätkö ihmiset seurassasi? Onko sinulla ystäviä, myös naispuolisia?

Entä näkeekö nainen sinusta, että olet hänestä todella kiinnostunut? Vai oletko ylipäänsä "head over heels" vai onko jokainen nainen yhtä potentiaalinen parisuhdekumppani? Halaatko, kosketatko luontevasti (käsivarteen, olkapäähän, selkään - tilanteesta riippuen esimerkiksi huomion saamiseksi)?

Millaisia treffejä yleensä harrastat; kahville, kaljalle, kävelylle? Jos menette kahville tai kaljalle, istutko naista vastapäätä vai 90 asteen kulmassa häneen? Vastapäätä istuminen on aina epämiellyttävää ellei toinen ole todella rento ja hauska tyyppi.

Soljuuko juttu, nauraako nainen, onko teillä hauskaa? Vai muistuttaako tilanne haastattelua? Tuleeko hiljaisia hetkiä?

Olen kyllä seurustellut neljä kertaa ja lapsikin löytyy, joten aina ei ole dumpattu alkumetreillä. En siis ole mikään ikuinen neitsytmies, ihmetyttää vain nyt Tinderissä tämä valtava kontrasti etänä ja livenä että mikä siinä sitten tulee. Kuvat ovat hyvin selkeät ilman filttereitä ja kikkailua ja pituuskin on profiilissa mainittu.


Olen naisena huomannut saman, livenä saan lähestymisiä ihan kivoilta tavallisilta miehiltä.

Tinderissä tykkäyksiä tuli lähinnä sellaisilta joiden kanssa en halunnut edes tavata (heilutaan kuvissa kaljapullojen kanssa, ilmaistaan että huumeet kiinnostaa ym). Oli siis Gold joten näin tykkäykset ilman että tarvitsi itse tykätä heistä.

Jotenkin "taso" tai mikä ikinä onkaan on ilmeisesti Tinderissä hyvin erilainen kuin oikeassa elämässä

Joo, Goldin ansiosta minäkin näin ne sadat tykkäykset, joista 99% oli ei suomalaisilta. Suomalaiset olivat sitten lihavia amiksia tai mykkiä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi huonot miehet aina luulevat olevansa hyviä, tai vähintään keskivertoja? Eikö se krooninen naisettomuus ihan tarkkaan kerro, kuinka haluttu on?

Sanot siis että mies joka nussii joka viikonloppu eri naista on hyvä, koska se on haluttu?

Entäs se joka hakkaa vaimonsa, ja rakastava vaimo palaa kotiin pyytäen anteeksi käytöstään jolla ajoi miehen taas hulluuteen?

Hyvä mies epäilemättä, onhan se haluttu.

On se parempi kuin se mies, joka joks viikonloppu nussisi eri naista jos pystyisi, muttei pysty .

Haluttu mies on haluttu parisuhteeseen, irtopanoista puhut vain sinä.

Harmi että naiset eivät ymmärrä sitä eroa että milloin he kelpaavat panoon ja milloin parisuhteeseen.

-eri

No kun sinä sen näyt ymmärtävän, niin kerro meille muillekin. Ja kerro samalla, miten ne vain seksiä haluavat karsitaan pois silloin, kun he väittävät haluavansa vaikka ja mitä muutakin sen naisen kanssa jotta ne jalat saadaan levälleen. Suurin osa tässäkin keskustelussa esiin tulleista pettymyksistä oltaisiin voitu välttää, kun tämä info olisi ollut selkeää.

No eipä miehille näy riittävän pelkkä seksi. Itse laitoin eilen poikki, kun mies halusi muutakin kuin seksisuhteen. Mistä löytyisi fiksuja miehiä, joiden kanssa voisi harrastaa vain hyvää seksiä? Nukun ja herään sit mieluusti yksin.

Vierailija

On ihan okei olla nainen ja elää sinkkuna. Oikeastaan enemmän kuin okei - useiden tutkimusten mukaan naiset ovat onnellisempia ja elävät pidempään sinkkuina ja lapsettomina, kuin avioliitossa ja perheellisinä. Miehillä se paine pitäisi olla, sillä tutkitusti miehet ovat onnettomampia sinkkuina ja kuolevat tällöin nuorempina. Periaatteessa koko avioliittoasia on eräänlainen kivikautinen instituutio, joka takaa miehen mahdollisuuden kartuttaa omaa varallisuutta ja jatkaa myös sukua, samalla kun nainen mahdollistaa sen miehille luopumalla omista intohimoistaan ja tavoitteistaan hoitaessaan kotia, lapsia ja miehen juoksevat asiat.

Itse opettelin aikoinaan sinkkuna olemaan erittäin onnellinen omassa seurassani ja toden totta, ympärillä olevissa parhaissakin parisuhteissa oli niin isoja säröjä, ettei niitä kannattanut kadehtia. Lähes sataprosenttisesti nämä ongelmat ja säröt olivat suhteen miesosapuolesta lähtöisin. Opettelin olemaan kiintymättä liikaa treffikumppaneihin, ennen kuin tunsin heidät kunnolla. Opin suojelemaan sydäntäni. Kun arvostin itseäni niin paljon etten antanut itseni tuhlata aikaa punaisiin lippuihin ja varoitusmerkkeihin, löysin sattumalta rakkauden ja miehen, jonka kanssa olen menossa solmimaan jopa järjenvastaisesti tuon kivikautisen instituution eli avioliiton. 

Kannattaa myös muistaa että jos joku satuttaa sinua, ei se ole sinun vikasi. Inhoan uhrien syyttelyä. Sen sijaan omista virheistä kannattaa oppia, jotta voi jatkossa suojella itseään paremmin huonoilta kokemuksilta. 

  • ylös 13
  • alas 5
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sergei Fedorov kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma voi olla tuo mainitsemasi, ainakin osittain. Naisten ongelma on että rikollisten, päihdeongelmaisten, psykopaattien ja narsistien yhteinen piirre on osata tehokkaasti peittää vikansa ja valehdella suut ja silmät täyteen ettei ongelman laatu paljastuisi ja vielä päälle käyttäytyä mahdollisimman mukavasti, jotta kumppaniehdokas tarttuu täkyyn. Ei kukaan halua juoppoa miestä, mutta ihminen osaa peitellä juomistaan tapailun alkuvaiheessa. Ei kukaan halua rikollista, mutta ei rikolliset seuraa hakiessa listaa tekojaan. Ei kukaan halua narsistia tai psykopaattia, mutta ei noista kumpikaan ole myöntämässä edes itselleen saati sille seurustelukumppanilleen, että heillä on ongelma. Turha naisia on syyllistää miesten harhaanjohtavasta käytöksestä tapailun alkuvaiheessa. Ja en vielä ole tavannut naista, joka pitää miehen panojen tai exien suurta määrää hyvänä asiana ainakaan parisuhdetta harkitessaan.

Lisäksi tuntuu, että miehet täällä suu vaahdossa kateellisina ja katkerina itkevät, että vika on siinä top x% miehistä, joka vie kaikki naiset. Naisten ongelma on ylipäätään miehissä, jotka eivät ole sitä mitä antavat olettaa, olivatpa sitten top tai jotain muuta.

Minä olen kohdannut enimmäkseen naisia, joille miehen seksuaalinen kokeneisuus on kaikkein tärkeintä. Useimmat tietämäni naiset hakevat myös tarkoituksella renttuja, koska ne on seksikkäitä. On päällepäin ihan kunnollisia naisia, jotka tapailevat jotain helvetin enkelien prospekt kerhoon kuuluvia äijiä, jotka siis ovat näitä tyyppejä, jotka ovat valmiita tappamaan, että saavat kerhon täysjäsenyyden.

Treffisivustoilla naisten yhteinen vaatimus 2010-luvun alussa oli, että 25-vuotiaalla miehellä täytyy olla parisuhdehistoriaa. Mulla ei ollut kuin pari seurustelusuhdetta, joten putosin silloin parisuhdemarkkinoilta.

Selvästi liikut eri piireissä, kuin keskivertokansalainen jos tiedät naisia, jotka tapailevat helvetin enkeleiden jäseniä ym. Eivät taida nämä naiset itsekään olla ihan keskivertokansansalaisia. Ja ehkä joku "renttuus" jossain vaiheessa elämää viehättää osaa naisista, mutta osa näistä naisista pääsee siitä yli kun vähän kasvavat ja ne jotka eivät pääse eivät edusta kuin pientä osaa kaikista aikuisista naisista. 

Parisuhdekokemus on siinä mielessä kinkkinen juttu, että 25-vuotiaalta toivottaisiin varmaan joku seurusteluhistoria ja seksikokemus, ettei nollasta tarvitsisi aloittaa. Monella tuossa iässä on joku suhteen pätkä ollut takana ja haluaisi seuraavan suhteen olevan astetta parempi ja tasapainoisempi. Kokematonkin voi olla hyvä, mutta nainen joka on jo suhteessa ollut voi tuntea ottavansa isomman riskin suhteen epäonnistumisesta. Sitten taas jos seksikokemusta on vaikka ja kuinka ja ehkä jotain lyhyitä säätöjä niin minulle se kertoo siitä, että ei ole haluttu tai osattu sitoutua tai parisuhdetaidoissa on jotain pahasti vialla kun naiset eivät ole jääneet suhteeseen, ja pelkään että itsekin joudun vain yhdeksi uudeksi seksikokemukseksi, kun uutuudenviehätys häviää ja mies häviää kun suhde arkistuu. Kokemusten määrä ei kerro seksin laadusta mitään, vaikka toisin voisi kuvitella, ja runsas kokemus voi tuoda suhteeseen omat jännitteensä muttei mitenkään tavallista parempaa seksiä.


Sulla näyttää olevan vaatimuksena mies, joka pysyy parisuhteessa, mutta joka on kuitenkin eronnut parisuhteesta. Etkö näe tässä mitään ristiriitaa?

Kyllä ja en. Ja tämä ei ole mikään mies-juttu, vaan pätee mielestäni myös naisiin. Jotain kokemusta parisuhteesta on mielestäni hyvä olla, jos ikää on tuo +25 vuotta. Tämä tietysti tarkoittaa, että ihminen on eronnut edellisestä suhteesta, oli se millainen tahansa. Puhutaan nuorista ihmisistä, joilla suhteet monesti ovat teini-iässä ja varhaisessa aikuisiässä lyhytkestoisempia, kun ei välttämättä ihan tiedetä mitä oikeasti halutaan ja sitten erotaan, kun kasvetaan erilleen tai kumppani ei enää vastaa sitä nuoremman minän makua. Uskoakseni tämä on normaalia ja tuskin täällä ketään poljetaan, jos se ensimmäinen suhde ei ole myös viimeinen. Joillain näin on, mutta he eivät ole vapaana joten heistä ei tässä kannata puhua. On tietysti ristiriitaista haluta kumppaniksi aikuinen ihminen, joka on sekä eronnut ja pysyy parisuhteessa, mutta eivät nämä ole toisiaan poissulkevia. Moni eronnut tietää, mitä seuraavalta kumppanilta pitää vaatia, jotta suhde toimisi paremmin ja toisaalta joku onnekas voi oppia, mitä itse kannattaa tehdä toisin, jotta suhde kestää. Kokemus tuo tätä ymmärrystä itsestä ja siitä, mitä suhteelta ja siltä toiselta ihmiseltä tarvitsee. Ja kuten aiemmin sanoin, kokematonkin voi olla hyvä kumppani ja tuo 25 vuotta on minusta vielä ihan mahdollinen aika aloittaa seurustelu, vaikka joku ehkä toista mieltä onkin. Enemmän tässä on ehkä kyse niistä yli kolmekymppisistä miehistä ja naisista. Mutta mitä pidempään sitä kokemattomuutta kestää, sitä myöhemmin niitä ihan perus parisuhdetaitoja pääsee harjoittelemaan, kun ensimmäiseen suhteeseen pääsee. Tämä voi olla iso asia suhteessa ja vaatia kumppanilta melkoisesti kärsivällisyyttä ja ymmärrystä.

Ja pettymyksiä on luvassa kun huomataan joko se, että uusi ihastus ja mahd kumppani toimii ihan eri tavoin ex-kumppani tai kun hän toimii ihan samalla tavoin kuin ex- kumppani. 

Myönnän että olen vähän heikolla jäällä kun sanon näim ikisinkkuna mutta en oikein pysty hahmottamaan, että mitä ovat ne maagiset parisuhde taidot, joita ei myös sinkkuna voisi oppia ja omaksua?

Toisinaan kun lukee tätä palstaa niin kohtaa kirjoituksia, joissa joku päästelee höyryjä ulos kun kumppani ei taaskaan tee sitä ja taätä Tai kuinka kumppani ei ole muuttunutkaan yhtään siistimmäski vaikka on muutettu saman katon alle tai edelleen ajatteee lähinnä vain itseään ja omia menojaan vaikka lapsiakin on.

Josksu harhaisessa mielessäni aattelen, että yksi syy omaan sinkkuuteni olsi se, että olen liian itsenäinen. On hyvin vähän sellaisia asioita, joihin nimenomaisesti tarvitsisin ketään kumppaniksi. Ei se titenkään näin ole. Mutta silti välillä tuntuu ikävältä lukea näitä vuodatuksia, joissa motkotetaan ja osoitetaan laajaa pettymyustä kumppanin tekemisiin. Ja ainakin lähes yhtä usein tekemättömyyteen. Ymmärrän, että tälällä palstalla asioilla on tapana vähän kärjistyä ja osa kirjoittaa tahallaan kärjekkäästi, ehkä siksi, että huomio olisi parempi.

Samalla kun itse taas miettii, että mitä itse lopulta teen väärin tai oikein, että taas huomaan menneen yhden vuorokauden lisää kun taas olen ollut sinkkuna.

Eikä se mitään olen jo vuosia ollut. Oma ongelmani vain on, että en tajua miksi joudun tai saan olla vuodesta toiseen sinkkuna.

Ellei selitykseksi riitä, että itselläni on vain käynyt asian suhteen huonompi tuuri. Tai sitten kyllin hyvä, koska kaikesta huolimatta koen ja tunnen selvinneeni (kauhea ilmaus ikäänkuin puhisin jostain hirmutöiden alla olosta) sinkkuelosatni ihan mallikaasti. -Vaikka kai jonkun mielestä kun näin sanoo kuullostaa sille kuin eläisi vain omassa kuplassaan.  - Ja niin kai minä "vänän" elänkin. 

Tekstin perusteella itsekeskeisyys estää parusuhteen, niin parisuhdetaitojen puuttumisen lisäksi.

Uteliaisuudesta, mikä on tekstistä, antaa erityisesti mielikuvan niin itsekeskeisestä henkilöstä, että se mahdollisesti on toistaiseksi estänyt parisuhteen muodostumisen? - Ja niiden parisuhdetaitojen tai, kuten hän kirjoitti "mystiten parisuhdetaitojen" lisäksi, joita ei sinkkuna hän tai kukaan muukaan voisi omaksua ilman parisuhdetta. - Minullakin heräsi uteliaisuus, että, mitä ne ovat?   

Ottamatta kantaa muuhun kuin "mystisiin parisuhdetaitoihin", niin suunnilleen näin: Ihminen, jolla on parisuhdetaitoja, osaa tehdä vastavuoroisia myönnytyksiä, asettaa henkilökohtaiset rajansa ja pitää niistä kiinni, näyttää haavoittuvat puolensa, sietää turhautumista, antaa tilaa, luottaa ja tehdä yhteistyötä. Hänen suhteensa eivät ole pintapuolisia, hän on tunnetasolla läsnä. Sukupuolielämässään hän osaa ilmaista läheisyyttä ja halua samaan aikaan, se ei ole hänelle pelkkää paineiden purkua tai ahdistuksen lievitystä eikä etäännyttävää ja esineellistävää.

Ei kovin mystistä. Jos on kovin vähän ihmissuhteita tai ne ovat kevytsuhteita, taidot eivät kehity.

Totta, Ei nuo minusta (miehestä) kovin mystisiltä vaikuta. Enempi sellaisilta, joita toisilla on ja toisilla ei ole. Osa voi löytää ja tai haluta löytää tapoja ja keinoja olla toiselle monin tavoin rakastava ja välittvä kumppani.

Osa taas ei halua tai kykene kohtaamaan omia virheitään ja puutetitaan oli oma parisuhdeasema mikä tahansa. Halutaan uskoa, että koska exä tykkäsi tästä niin totta kai nyxäkin tykkää ja haluaa. Tai koska hän oli valmis ja halukas elämään kanssani parisuhteessa, niin sen on riitettävä. Sen sijaan, että yrittäisi sopeutua ajanmukana

Ja tai kuinka paljon meistä itse kukin kantaa käyttäytymismalleja ja tapoja, jotka olemme omaksuneet enemmän ja vähemmän tiedostomatta aina edes itsekkän mistä ne ovat lähtöisin.

Onko haluni käydä lähes päivittäin juoksulenkillä osa geenien sanelemaa haluani liikkua, onko lenkillä käynti opittu malli vanhemmiltani vai käynkö oikeastaan lenkkeilyni vai piirtynyt tapa, joka sai alkiunsa vain koska aikanaan kaverini sai minut innostumaan asiata; niin paljon, että en ole edes osannut harkita sen lopettamista

Olen hämmästyksekseni kohdannut heitä, jotka haluavat vakaasti uskoa, että kun toinen asettuu ja on valmis parisuhteeseen, niin saisivat hänestä muokattua ja tehtyä aikaa myöten valioyksilön.

Voi olla, että jotkut onnistuvatkin ja saavat aikaa myöten tehtyä toisesta haluamsna ja toivomansa kumppanin.

Kuitenkin minusta olisi tärkeämpää ymmärtää itse kunkin oma vastuunsa omista teoistaan ja valinnositaan (jne) . Sen sijaan, että kovin aattelisi. että saan ja teen hänestä itsellemni valioyksilön. Tai, että vosi saada valioyksilön kumppaniksi vain sillä perusteella, että hän on ollut aiemmin parisuhteessa.

Omassa kuplassani toisinaan aattelen, että saattasiin olla, jollekulle osittain siksi parempi kumppani, että minulla ei ole erityistä vaatimuslistaa siitä, mitä kumppanini tulee ehdottomasti olla. Tuntuisi turhautavalta kirjoittaa ne tavanomaisimmat asiat kun ihmien on kuitenkin enempi osien summa.

En pidä häntä (unelmieni kumppania) millään tavoin itsestään selvyytenä. Toiveissani ja unelmissani hänon jotain vielä enemmän ja kenties myös jotain sellaista, jota en juuri nyt osaa nimetä tai sanoa.

Totta tietysti on, että vuodet sinkkuna ovat todennäköisesti tehneet minusta ainakin hieman itsekkään. Olisihan se tietysti enemmän kuin kiva, jos vosin harkita ja pohtia asiaa, jonkun yhden ja erityisen kanssa. - Joissain asioissa olen toki voinut, ainakin yrittää turvautua muihin läheisiini.

Mutta on asioita, jotka minusta kuuluvat vain minulle tai ainoastaan parisuhteeseen ja kahden ihmisen väliseen suhteeseen, eikä kenelläkään muulle.

Haluan olla ja toimia vastakin uskottuna ja luotettuna, enkä kertoa minulle annettuja ja uskottuja salaisuuksia eteenpäin; en edes mahd. parisuhdekumppanilleni.  Lienee selvää, etten odota, että hänen tulsi kertoa kaikki hänelle kannettavaksi uskotuti salaisuutensa minulle.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sergei Fedorov kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma voi olla tuo mainitsemasi, ainakin osittain. Naisten ongelma on että rikollisten, päihdeongelmaisten, psykopaattien ja narsistien yhteinen piirre on osata tehokkaasti peittää vikansa ja valehdella suut ja silmät täyteen ettei ongelman laatu paljastuisi ja vielä päälle käyttäytyä mahdollisimman mukavasti, jotta kumppaniehdokas tarttuu täkyyn. Ei kukaan halua juoppoa miestä, mutta ihminen osaa peitellä juomistaan tapailun alkuvaiheessa. Ei kukaan halua rikollista, mutta ei rikolliset seuraa hakiessa listaa tekojaan. Ei kukaan halua narsistia tai psykopaattia, mutta ei noista kumpikaan ole myöntämässä edes itselleen saati sille seurustelukumppanilleen, että heillä on ongelma. Turha naisia on syyllistää miesten harhaanjohtavasta käytöksestä tapailun alkuvaiheessa. Ja en vielä ole tavannut naista, joka pitää miehen panojen tai exien suurta määrää hyvänä asiana ainakaan parisuhdetta harkitessaan.

Lisäksi tuntuu, että miehet täällä suu vaahdossa kateellisina ja katkerina itkevät, että vika on siinä top x% miehistä, joka vie kaikki naiset. Naisten ongelma on ylipäätään miehissä, jotka eivät ole sitä mitä antavat olettaa, olivatpa sitten top tai jotain muuta.

Minä olen kohdannut enimmäkseen naisia, joille miehen seksuaalinen kokeneisuus on kaikkein tärkeintä. Useimmat tietämäni naiset hakevat myös tarkoituksella renttuja, koska ne on seksikkäitä. On päällepäin ihan kunnollisia naisia, jotka tapailevat jotain helvetin enkelien prospekt kerhoon kuuluvia äijiä, jotka siis ovat näitä tyyppejä, jotka ovat valmiita tappamaan, että saavat kerhon täysjäsenyyden.

Treffisivustoilla naisten yhteinen vaatimus 2010-luvun alussa oli, että 25-vuotiaalla miehellä täytyy olla parisuhdehistoriaa. Mulla ei ollut kuin pari seurustelusuhdetta, joten putosin silloin parisuhdemarkkinoilta.

Selvästi liikut eri piireissä, kuin keskivertokansalainen jos tiedät naisia, jotka tapailevat helvetin enkeleiden jäseniä ym. Eivät taida nämä naiset itsekään olla ihan keskivertokansansalaisia. Ja ehkä joku "renttuus" jossain vaiheessa elämää viehättää osaa naisista, mutta osa näistä naisista pääsee siitä yli kun vähän kasvavat ja ne jotka eivät pääse eivät edusta kuin pientä osaa kaikista aikuisista naisista. 

Parisuhdekokemus on siinä mielessä kinkkinen juttu, että 25-vuotiaalta toivottaisiin varmaan joku seurusteluhistoria ja seksikokemus, ettei nollasta tarvitsisi aloittaa. Monella tuossa iässä on joku suhteen pätkä ollut takana ja haluaisi seuraavan suhteen olevan astetta parempi ja tasapainoisempi. Kokematonkin voi olla hyvä, mutta nainen joka on jo suhteessa ollut voi tuntea ottavansa isomman riskin suhteen epäonnistumisesta. Sitten taas jos seksikokemusta on vaikka ja kuinka ja ehkä jotain lyhyitä säätöjä niin minulle se kertoo siitä, että ei ole haluttu tai osattu sitoutua tai parisuhdetaidoissa on jotain pahasti vialla kun naiset eivät ole jääneet suhteeseen, ja pelkään että itsekin joudun vain yhdeksi uudeksi seksikokemukseksi, kun uutuudenviehätys häviää ja mies häviää kun suhde arkistuu. Kokemusten määrä ei kerro seksin laadusta mitään, vaikka toisin voisi kuvitella, ja runsas kokemus voi tuoda suhteeseen omat jännitteensä muttei mitenkään tavallista parempaa seksiä.


Sulla näyttää olevan vaatimuksena mies, joka pysyy parisuhteessa, mutta joka on kuitenkin eronnut parisuhteesta. Etkö näe tässä mitään ristiriitaa?

Kyllä ja en. Ja tämä ei ole mikään mies-juttu, vaan pätee mielestäni myös naisiin. Jotain kokemusta parisuhteesta on mielestäni hyvä olla, jos ikää on tuo +25 vuotta. Tämä tietysti tarkoittaa, että ihminen on eronnut edellisestä suhteesta, oli se millainen tahansa. Puhutaan nuorista ihmisistä, joilla suhteet monesti ovat teini-iässä ja varhaisessa aikuisiässä lyhytkestoisempia, kun ei välttämättä ihan tiedetä mitä oikeasti halutaan ja sitten erotaan, kun kasvetaan erilleen tai kumppani ei enää vastaa sitä nuoremman minän makua. Uskoakseni tämä on normaalia ja tuskin täällä ketään poljetaan, jos se ensimmäinen suhde ei ole myös viimeinen. Joillain näin on, mutta he eivät ole vapaana joten heistä ei tässä kannata puhua. On tietysti ristiriitaista haluta kumppaniksi aikuinen ihminen, joka on sekä eronnut ja pysyy parisuhteessa, mutta eivät nämä ole toisiaan poissulkevia. Moni eronnut tietää, mitä seuraavalta kumppanilta pitää vaatia, jotta suhde toimisi paremmin ja toisaalta joku onnekas voi oppia, mitä itse kannattaa tehdä toisin, jotta suhde kestää. Kokemus tuo tätä ymmärrystä itsestä ja siitä, mitä suhteelta ja siltä toiselta ihmiseltä tarvitsee. Ja kuten aiemmin sanoin, kokematonkin voi olla hyvä kumppani ja tuo 25 vuotta on minusta vielä ihan mahdollinen aika aloittaa seurustelu, vaikka joku ehkä toista mieltä onkin. Enemmän tässä on ehkä kyse niistä yli kolmekymppisistä miehistä ja naisista. Mutta mitä pidempään sitä kokemattomuutta kestää, sitä myöhemmin niitä ihan perus parisuhdetaitoja pääsee harjoittelemaan, kun ensimmäiseen suhteeseen pääsee. Tämä voi olla iso asia suhteessa ja vaatia kumppanilta melkoisesti kärsivällisyyttä ja ymmärrystä.

Ja pettymyksiä on luvassa kun huomataan joko se, että uusi ihastus ja mahd kumppani toimii ihan eri tavoin ex-kumppani tai kun hän toimii ihan samalla tavoin kuin ex- kumppani. 

Myönnän että olen vähän heikolla jäällä kun sanon näim ikisinkkuna mutta en oikein pysty hahmottamaan, että mitä ovat ne maagiset parisuhde taidot, joita ei myös sinkkuna voisi oppia ja omaksua?

Toisinaan kun lukee tätä palstaa niin kohtaa kirjoituksia, joissa joku päästelee höyryjä ulos kun kumppani ei taaskaan tee sitä ja taätä Tai kuinka kumppani ei ole muuttunutkaan yhtään siistimmäski vaikka on muutettu saman katon alle tai edelleen ajatteee lähinnä vain itseään ja omia menojaan vaikka lapsiakin on.

Josksu harhaisessa mielessäni aattelen, että yksi syy omaan sinkkuuteni olsi se, että olen liian itsenäinen. On hyvin vähän sellaisia asioita, joihin nimenomaisesti tarvitsisin ketään kumppaniksi. Ei se titenkään näin ole. Mutta silti välillä tuntuu ikävältä lukea näitä vuodatuksia, joissa motkotetaan ja osoitetaan laajaa pettymyustä kumppanin tekemisiin. Ja ainakin lähes yhtä usein tekemättömyyteen. Ymmärrän, että tälällä palstalla asioilla on tapana vähän kärjistyä ja osa kirjoittaa tahallaan kärjekkäästi, ehkä siksi, että huomio olisi parempi.

Samalla kun itse taas miettii, että mitä itse lopulta teen väärin tai oikein, että taas huomaan menneen yhden vuorokauden lisää kun taas olen ollut sinkkuna.

Eikä se mitään olen jo vuosia ollut. Oma ongelmani vain on, että en tajua miksi joudun tai saan olla vuodesta toiseen sinkkuna.

Ellei selitykseksi riitä, että itselläni on vain käynyt asian suhteen huonompi tuuri. Tai sitten kyllin hyvä, koska kaikesta huolimatta koen ja tunnen selvinneeni (kauhea ilmaus ikäänkuin puhisin jostain hirmutöiden alla olosta) sinkkuelosatni ihan mallikaasti. -Vaikka kai jonkun mielestä kun näin sanoo kuullostaa sille kuin eläisi vain omassa kuplassaan.  - Ja niin kai minä "vänän" elänkin. 

Tekstin perusteella itsekeskeisyys estää parusuhteen, niin parisuhdetaitojen puuttumisen lisäksi.

Uteliaisuudesta, mikä on tekstistä, antaa erityisesti mielikuvan niin itsekeskeisestä henkilöstä, että se mahdollisesti on toistaiseksi estänyt parisuhteen muodostumisen? - Ja niiden parisuhdetaitojen tai, kuten hän kirjoitti "mystiten parisuhdetaitojen" lisäksi, joita ei sinkkuna hän tai kukaan muukaan voisi omaksua ilman parisuhdetta. - Minullakin heräsi uteliaisuus, että, mitä ne ovat?   

Saat selville, kun saat pakit ekasta suhteesta kun et osaa olla hyvä kumppani. Jos koskaan suhdetta löydät, olet sen verran itseriittoinen.

Kiitos. - Minusta taas tuntuu sille, että yksi pahimpia virheitäni saattaisi olla se, että erehtyisin mahd. eksäni toiminnan yleistämään, niin että koska hän pitää jostain asiasta tai on jostain asiasta pitämättä, niin kaikki muut enemmän jka vähemmän potentiaaliset parisuhdekumppanit ajattelisivat samalla tavoin. - Toki varmasti on universaaleja asioita, joista enemmän kuin yhdeksän kymmenestä ei tykkää tai pidä, eikä pidäkään tai sama toisinpäin.

Mutta tarkoitan. että haluaisin kohdata toisen avoimesti ja vailla liian suuria ennakko-odotuksia ja kuvitelmia.  - Jos kävisin hyvin usein treffeillä, jota en toistaiseksi koe tehneeni, niin luulempa, että aikaa myöten saattaisin jopa jollain tavoin turtua tilanteeseen ja pahimmillan jopa kyynistyä. Uskotellen tselleni, että treffeitä eivät etenisi toivomaani suuntaan koska kaikki naiset sitä ja tai tätä. 

Minusta hyvässä parisuhteessa kumpaisenkin on kyettävä sekä antamaan että saamaan. PArisuhde ei ole vakaalla pohjalla, jos olisi jatkuvasti vain sitä, että toinen saisi ja toinen antaisi.

Itseriittoisuus on kyllä asia, johon itseni kannattaisi kiinnittää huomiota, ainakin jonkin verran. En usko selviäväni elämästäni aivan yksin (en ole sulkeutunut erakko, vaikka tunnustan eläväni osin omassa kuplassani)

Yritän toimia ja elää niin, että vaikka elän yksin (sinnkuna) niin osaisin ja kykenisin ylläpitämään vastavuoroisia ihmissuhteita. - Toimien näin vastakin riippumatta siitä tuleeko parisuhdestatukseeni joskus vielä muutos tai muutoksia. Tovon myös, että mahd. kumppanillani olsi minun lisäkseni muita arvokkaita ja läheisiä ihmissuhteita. Olisi luultavasti raskata olla toiselle koko maailma ja samalla hän, joka toisi iloa ja nautinota.   

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse taas ikisinkkumiehenä ihmettelen omaa kelpaamattomuuttani ja ihmettelen myös naisten miesmakua. Jostain syystä minussa on jokin asia tai asioita jonka takia en kelpaa ja jostain syystä ne epäluotettavat miehet naisille kuitenkin kelpaavat?

Joskus nainen sanoi ääneen treffeillä että hän yleensä "löytää vain varattuja tai seksin perässä olevia miehiä". Silti antoi mulle "en nyt näe että tästä tulisi mitään"-pakit vaikka olin tosissaan parisuhteen perässä. Joo parempihan se on jatkaa niiden varattujen pánómiesten kanssa. Ei ollut kyse siitä että nainen löytäisi vain tuollaisia miehiä, oli kyse siitä että vain he täyttävät naisen kriteerit, mitä sitten lie olleet.

Tämä se jaksaa hämmästyttää. Treffailin ennen nykyisen, pidemmän, parisuhteen löytymistä jonkin aikaa parin naisen kanssa, joista molemmilla oli ainakin omien sanojensa mukaan vaikea edellinen parisuhde, jossa oli mitätöimistä ja haukkumista, siis lähinnä henkistä väkivaltaa. Meillä synkkasi henkisesti hyvin, molemmat kehuivat minua jopa komeaksi ja uskoisin, että he ymmärsivät heti että minä en ole sellainen kuin eksänsä. Olen myös vakitöissä, fyysisesti kunnossa, ei ylipainoa jne., mutta molemmissa noissa em. tapauksissa naisen kiinnostus vain lopahti jostain syystä ihan yhtäkkiä, ilman mitään järkevää syytä tai selitystä. Kaiken maailman kusipäillä ja "luusereilla" on lapsia, mutta itse en kelvannut siinä iässä yhdellekään naiselle... väkisinkin tulee mieleen, että joku vikahan minussakin on oltava.

Jep. Monesti vaikuttaa siltä, että miehen pitää olla jotenkin vähän renttu tai ikävä ihminen, että naiset pystyvät kiinnostumaan miehestä ja pysymään kiinnostuneena ja päinvastoin tuntuu usein siltä, että miehen kiltteys ja hyväsydämisyys näkyy naisille nössöytenä tai tylsyytenä.

Ehkä tämä liittyy jotenkin siihen, että nainen haluaa tulla alistetuksi eikä koe sitä kiltin miehen kanssa.

Minullakin ihan samanlainen kokemus takana ja olen miettinyt ihan samaa. Vaikuttaa siltä että kun nainen on tottunut edellisessä suhteessa kontrolloivaan ja alistavaan mieheen, hän ei enää osaa sitten syttyä rennommasta miehestä. Alussa kaikki on tosi upeaa ja ihmetellään että tällaisiakin miehiä on, mutta pidemmän päälle se sitten lopahtaa. Tällaiselle naiselle kipinä syntyy siitä jatkuvasta draamasta ja vuoristoradasta ja sen varmaankin aivot tulkitsevat jotenkin leiskuavana rakkautena tai jotain vastaavaa.

Eihän rikkinäistä ihmistä pysty toinen korjaamaan, vaikka kuinka haluaisi. Jatkossa täytyy vain uskoa kun viisaammat varoittelevat että se on red flag, jos naisen aiempi suhde on ollut rankka. Jos siihen lähtee, niin ottaa tietoisen riskin.

Huutelen tähän väliin näin puskista: kaikille niille miehille, jotka haluaisivat yrittää ymmärtää näin käyttäytyvien naisten mahdollisia ajatus- ja käytöskuvioita, voin suositella terapeutti Ginger Deanin IG-tiliä @lovingmeafterwe. Siellä on toinen toistaan valaisevampia esimerkkejä siitä, miksi esim. rentuista syttyvät naiset "tarvitsevat" draamaa, no siksi, että draama tuntuu heistä turvalliselta, ja taas tasaisuus ja ennustettavuus paradoksaalisesti hyvin turvattomalta.

Ja jos joku nainen havahtuu miettimään että miksi sitä tuleekaan aina tehtyjä sellaisia valintoja joista saa vain siipeensä, niin heillekin voin tiliä suositella.

Siis jos vain englanti riittävän hyvin luontuu.

Ja tosiaan, ainakin omalta kohdaltani pariutuminen oli aivan hilkulla tulla haudatuksi (olin +25-vuotias nainen ilman ensimmäistäkään lähestymisyritystä ja itse vähintään 10 pakit saaneena) kunnes kohtalo kirjaimellisesti käveli vastaan. Eli haluan vahvistaa senkin mitä jotkut edellä kirjoittivat: sattumalla on usein myös aivan käsittämätön merkitys. Välillä ihan karmii kun ajattelen, että jos en sinä iltana olisikaan lähtenyt kävelylle kaupungille, niin olisinko edelleen niin kirvelevän yksin kuin mitä olin...

Tajuatko, että ne rentuista innostuvat on marginaalisen pieni ilmiö, ei kaikki naiset? Tuskin.

Paha poikaa kiehtoo ehkä esiteininä, sitten tulee järkeä. Jos aikuisena liikkuu piireissä joissa rentut ja rikolliset on suosittuja, on pahasti syrjäytynyt.

Vaikka eihän inzell oikeasti missään liiku, kunhan esittää välillä naista.

Kyllä se myös kolmekymppisenä menee niin, että kiltin ja kunnollisen miehen kanssa ei ikinä ole sitä jotain selittämätöntä kipinää, mutta renttujen ja pelimiesten kanssa mystisesti on.

Itse olen jo vuosia etsinyt parisuhdetta ja käynyt asiallisesti treffeillä vain saadakseni aina pakit vaikka olisi kyseessä jo 3. tai 4.treffit.

Kuten tuo ylhäällä näkyvä nainen on kirjoittanut että "löytää vain seksin perässä olevia miehiä" niin miksiköhän itse sitten saan vain pakit kun etsin parisuhdetta. Joskus on kasvokkainkin valitettu samaa minulle ja silti saanut pakit.

Tuossa on totta vain se, että palstapeikko etsii turhaan naista. Viestinnästä vain 7 % on sanallista, sen naisviha näkyy kehonkielestä ja on juuri sitä "puuttuvaa kemiaa". Ei tarvitse tietää että ruikutat täällä, se näkyy päällepäin.

Tässä taas hyvä esimerkki ei-niin-tasokkaiden miesten demonisoinnista. Nainen etsii tarvittavat tekosyyt olla kiinnostumatta kiltistä ja kunnollisesta miehestä jotta voi oikeuttaa itselleen sen, että valitsee välinpitämättömän pánómíéhen. Naisviha on pelkästään teidän naisten mielikuvituksessa.

Edelleenkään nainen ei tarvitse tekosyitä. Ihan täysi vapaus on kiinnostua tai olla kiinnostumatta eikä sitä tarvitse kenellekään selitellä eikä puolustella.

Miksi te sitten selittelette ja puolustelette, miksette sano suoraan että kiltti ja kunnollinen ei sytytä?

-eri

Kiltti ja kunnollinen ei sytytä. 

En itsekään kutsuisi itseäni kiltiksi ja kunnolliseksi, joten miksipä etsisin niin erilaista ihmistä kumppaniksi. 

Minkälainen sitten olet, joku rikollinenko?

Vierailija

Xxii.pirkko kirjoitti:
Ootko kokeillut laihdutusta? Sua ehkä sitten voisi joku köyrästä.

Oliko tarkoituksesi pitää miehiä yksinkertaisina vai naisia pöljinä? 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi huonot miehet aina luulevat olevansa hyviä, tai vähintään keskivertoja? Eikö se krooninen naisettomuus ihan tarkkaan kerro, kuinka haluttu on?

Sanot siis että mies joka nussii joka viikonloppu eri naista on hyvä, koska se on haluttu?

Entäs se joka hakkaa vaimonsa, ja rakastava vaimo palaa kotiin pyytäen anteeksi käytöstään jolla ajoi miehen taas hulluuteen?

Hyvä mies epäilemättä, onhan se haluttu.

On se parempi kuin se mies, joka joks viikonloppu nussisi eri naista jos pystyisi, muttei pysty .

Haluttu mies on haluttu parisuhteeseen, irtopanoista puhut vain sinä.

Harmi että naiset eivät ymmärrä sitä eroa että milloin he kelpaavat panoon ja milloin parisuhteeseen.

-eri

No kun sinä sen näyt ymmärtävän, niin kerro meille muillekin. Ja kerro samalla, miten ne vain seksiä haluavat karsitaan pois silloin, kun he väittävät haluavansa vaikka ja mitä muutakin sen naisen kanssa jotta ne jalat saadaan levälleen. Suurin osa tässäkin keskustelussa esiin tulleista pettymyksistä oltaisiin voitu välttää, kun tämä info olisi ollut selkeää.

No hankalaa se onkin, sitä ei voi kieltää. Nämä miehet ovat taitavia siinä mitä tekevät. Siinä tulee hyväksi, mitä tekee paljon. Ja sitten kun naisen edessä on se sulava hauskuuttaja ja epäröivä eetu, niin kummankohan se valitsee? Etenkin kun nainen ajattelee aina että kaikki on sitä miltä näyttääkin ja pitää luottaa siihen mitä ihminen sanoo. Jopa silloin kun teot puhuvat ihan toista.

En nyt äkkiseltään mitään ihmelääkettä tuohon keksi, kuin tervettä skeptisyyttä

-vaikuttaako mies liian täydelliseltä, ei ole mitään vikoja tai heikkouksia vaikka oikeassa elämässä sellaisia on, koska elämä ei ole elokuvaa

-sanooko mies oikeita asioita, mutta teot eivät aina oikein kohtaa niiden kanssa? älä usko sanoja, usko tekoja

-onko mies selvästi komeampi ja/tai suositumpi kuin mihin olet tottunut tai mihin uskoisit sinulla realistisesti olevan rahkeita? saisiko hän helposti sinua kauniimpia naisia? ding ding ding, todennäköisesti olet vain hetken hupi ja helppo poka

Vierailija

^ Nyt hiukan parempia ohjeita, yritä vähän enemmän. Seulasta menivät läpi juuri sosiaalisesti ahdistunut, rehellisen oloinen pätkätyöläinen ja lihava, huonoitsetuntoinen duunari.

Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla