Miksi naiset suostuvat siihen, että mies on perheessä tarpeeton statisti?

Vierailija kirjoitti:

Eikös naaraat lähes jokaisessa nisäkäslajissa paria poikkeusta lukuunottamatta ole niitä jotka investoivat huomattavasti enemmän jälkikasvuunsa? Tuliko sinulle velalle mieleen, että harva nainen on vela ja tavalliset naiset tykkäävät touhuta lasten kanssa?

Niissä lajeissa joissa naaraalle koituu lisääntymisestä suuremmat kustannukset, kyllä. Kun poikaset eivät ole yhtä avuttomia kuin ihmisellä, riittää että jompikumpi hoitaa. Ihmisellä molemmat hoitavat, sillä vauva ei pärjää yhtään yksin ensimmäisinä elinvuosinaan. Vrt. varsa joka juoksee samana päivänä emän perässä, tai vaikka kissa joka on aikuinen ja omillaan puolen vuoden ikäisenä.

Ja ei, nyt ei ollut kyse siitä että kenelläkään olisi ollut vaikeuksia ymmärtää äidin kaipaavan lapsiaan. Nyt oli kyse siitä, että äiti kaipasi aikaa ystäviensä kanssa mutta mies sabotoi jutun. Koska ei ole kykenevä pitämään huolta omista jälkeläisistään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap tekee miehestä kyvyttömän, koska missään vaiheessa ei selvinnyt ettei mies pärjää... Jos ei vain kiinnosta...

Kykenemätön hän on siinäkin tapauksessa. Hän ei hoida lapsiaan koska häntä ei kiinnosta, siispä hän on kykenemätön huolehtimaan jälkeläisistään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Työkaverimies kyseli apuja projektiin, koska on itse lapsenvahtina. Olin ihmeissäni että miten riittää aikaa lapsenvahdin hommille kun on kokopäivätyö ja itselläänkin kaksi pientä lasta. No kävi ilmi, että hän on omille lapsilleen lapsenvahtina! Mun ajatusmaailma ei vain vieläkään käänny ymmärtämään miten omille lapsilleen voi olla lapsenvahtina :D En osaa kuvitellakaan että kukaan nainen sanoisi noin.

Tästä juuri on kyse. Äiti on vanhempi, ja isä (vastentahtoinen) lapsenvahti. Ihan kieroutunutta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös naaraat lähes jokaisessa nisäkäslajissa paria poikkeusta lukuunottamatta ole niitä jotka investoivat huomattavasti enemmän jälkikasvuunsa? Tuliko sinulle velalle mieleen, että harva nainen on vela ja tavalliset naiset tykkäävät touhuta lasten kanssa?

Niissä lajeissa joissa naaraalle koituu lisääntymisestä suuremmat kustannukset, kyllä. Kun poikaset eivät ole yhtä avuttomia kuin ihmisellä, riittää että jompikumpi hoitaa. Ihmisellä molemmat hoitavat, sillä vauva ei pärjää yhtään yksin ensimmäisinä elinvuosinaan. Vrt. varsa joka juoksee samana päivänä emän perässä, tai vaikka kissa joka on aikuinen ja omillaan puolen vuoden ikäisenä.

Ja ei, nyt ei ollut kyse siitä että kenelläkään olisi ollut vaikeuksia ymmärtää äidin kaipaavan lapsiaan. Nyt oli kyse siitä, että äiti kaipasi aikaa ystäviensä kanssa mutta mies sabotoi jutun. Koska ei ole kykenevä pitämään huolta omista jälkeläisistään.

Ap

Siksi ihmisillä, kun äiti keskittyy lapseen tarvitsee hän lähipiirin ja erityisesti miehen huolenpitoa, turvaa ja tuomia resursseja. Eli äidillä edelleen päävastuu lapsesta, mutta on myös yhteispeliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työkaverimies kyseli apuja projektiin, koska on itse lapsenvahtina. Olin ihmeissäni että miten riittää aikaa lapsenvahdin hommille kun on kokopäivätyö ja itselläänkin kaksi pientä lasta. No kävi ilmi, että hän on omille lapsilleen lapsenvahtina! Mun ajatusmaailma ei vain vieläkään käänny ymmärtämään miten omille lapsilleen voi olla lapsenvahtina :D En osaa kuvitellakaan että kukaan nainen sanoisi noin.

Tästä juuri on kyse. Äiti on vanhempi, ja isä (vastentahtoinen) lapsenvahti. Ihan kieroutunutta.

Ap

Ja puhumattakaan siitä, että nainen voisi työpaikalla kysellä apua projektiin sillä perusteella, että hänellä on 2 lasta hoidettavana.

"Miksi naiset suostuvat siihen, että isä on perheessä avustajana joka auttelee silloin kun sattuu sopimaan?"

Aika monet ei pelkästään suostu tuohon vaan he haluavat sitä. Osalle se on varmasti myös itsetunto kysymys, kotona ja lasten kanssa halutaan olla parempia kuin mies. Osaltaan kysymys on myös vanhemmuudessa kilpailemisesta, äiti haluaa olla lapsille isää tärkeämpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös naaraat lähes jokaisessa nisäkäslajissa paria poikkeusta lukuunottamatta ole niitä jotka investoivat huomattavasti enemmän jälkikasvuunsa? Tuliko sinulle velalle mieleen, että harva nainen on vela ja tavalliset naiset tykkäävät touhuta lasten kanssa?

Niissä lajeissa joissa naaraalle koituu lisääntymisestä suuremmat kustannukset, kyllä. Kun poikaset eivät ole yhtä avuttomia kuin ihmisellä, riittää että jompikumpi hoitaa. Ihmisellä molemmat hoitavat, sillä vauva ei pärjää yhtään yksin ensimmäisinä elinvuosinaan. Vrt. varsa joka juoksee samana päivänä emän perässä, tai vaikka kissa joka on aikuinen ja omillaan puolen vuoden ikäisenä.

Ja ei, nyt ei ollut kyse siitä että kenelläkään olisi ollut vaikeuksia ymmärtää äidin kaipaavan lapsiaan. Nyt oli kyse siitä, että äiti kaipasi aikaa ystäviensä kanssa mutta mies sabotoi jutun. Koska ei ole kykenevä pitämään huolta omista jälkeläisistään.

Ap

Siksi ihmisillä, kun äiti keskittyy lapseen tarvitsee hän lähipiirin ja erityisesti miehen huolenpitoa, turvaa ja tuomia resursseja. Eli äidillä edelleen päävastuu lapsesta, mutta on myös yhteispeliä.

Voi sen noinkin sopia jos se on molemmille ok. Itse en suostuisi moiseen ikinä. Ja tuskin moni muukaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

"Miksi naiset suostuvat siihen, että isä on perheessä avustajana joka auttelee silloin kun sattuu sopimaan?"

Aika monet ei pelkästään suostu tuohon vaan he haluavat sitä. Osalle se on varmasti myös itsetunto kysymys, kotona ja lasten kanssa halutaan olla parempia kuin mies. Osaltaan kysymys on myös vanhemmuudessa kilpailemisesta, äiti haluaa olla lapsille isää tärkeämpi.

Näinkin varmasti on. On mulla yksi äitikaveri joka on ihan avoimesti sitä mieltä, että isä on kakkosvanhempi ja äiti on sekä lapsille tärkeämpi että enemmän vastuussa koko paletista. Heille molemmille homma on jees, kummatkin ovat tyytyväisiä.

Mutta niissä tapauksissa joissa toinen haluaisi jakaa vastuun tasan, mietin että miksi suhteeseen jäädään kun toinen tiputtautuu ilmiselväksi vapaamatkustajaksi. Miten mielenterveys kestää olla vasten tahtoaan ainoa vastuullinen aikuinen perheessä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työkaverimies kyseli apuja projektiin, koska on itse lapsenvahtina. Olin ihmeissäni että miten riittää aikaa lapsenvahdin hommille kun on kokopäivätyö ja itselläänkin kaksi pientä lasta. No kävi ilmi, että hän on omille lapsilleen lapsenvahtina! Mun ajatusmaailma ei vain vieläkään käänny ymmärtämään miten omille lapsilleen voi olla lapsenvahtina :D En osaa kuvitellakaan että kukaan nainen sanoisi noin.

Tästä juuri on kyse. Äiti on vanhempi, ja isä (vastentahtoinen) lapsenvahti. Ihan kieroutunutta.

Ap

Ja puhumattakaan siitä, että nainen voisi työpaikalla kysellä apua projektiin sillä perusteella, että hänellä on 2 lasta hoidettavana.

Tätä mäkin ihmettelin, että mitä kummaa, voiko joku oikeasti sanoa työkaverille, että tarttee apua omissa töissään, koska pitää hoitaa omia lapsia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miksi naiset suostuvat siihen, että isä on perheessä avustajana joka auttelee silloin kun sattuu sopimaan?"

Aika monet ei pelkästään suostu tuohon vaan he haluavat sitä. Osalle se on varmasti myös itsetunto kysymys, kotona ja lasten kanssa halutaan olla parempia kuin mies. Osaltaan kysymys on myös vanhemmuudessa kilpailemisesta, äiti haluaa olla lapsille isää tärkeämpi.

Näinkin varmasti on. On mulla yksi äitikaveri joka on ihan avoimesti sitä mieltä, että isä on kakkosvanhempi ja äiti on sekä lapsille tärkeämpi että enemmän vastuussa koko paletista. Heille molemmille homma on jees, kummatkin ovat tyytyväisiä.

Mutta niissä tapauksissa joissa toinen haluaisi jakaa vastuun tasan, mietin että miksi suhteeseen jäädään kun toinen tiputtautuu ilmiselväksi vapaamatkustajaksi. Miten mielenterveys kestää olla vasten tahtoaan ainoa vastuullinen aikuinen perheessä?

Ap

Mun täytyy kyllä sanoa että en tunne tälläisiä pareja joissa toinen olisi pudonnut vapaamatkustajaksi tai suhde jossakin kohtaa olisi muuttunut tasa-arvoisesta epätasa-arvoiseksi. Kyllä ne esim. kotitöiden tms. suhteen on olleet alusta saakka joko tasa-arvoisia tai ei. Onko kyse sitten siitä että tilanteeseen suostutaan vai siitä haluaako molemmat todellisuudessa sitä onkin jo vähän vaikeampi arvioida. Kilpailua yllättävän monessa parisuhteessa on eikä se mielestäni kuuluu tasa-arvoiseen suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työkaverimies kyseli apuja projektiin, koska on itse lapsenvahtina. Olin ihmeissäni että miten riittää aikaa lapsenvahdin hommille kun on kokopäivätyö ja itselläänkin kaksi pientä lasta. No kävi ilmi, että hän on omille lapsilleen lapsenvahtina! Mun ajatusmaailma ei vain vieläkään käänny ymmärtämään miten omille lapsilleen voi olla lapsenvahtina :D En osaa kuvitellakaan että kukaan nainen sanoisi noin.

Tästä juuri on kyse. Äiti on vanhempi, ja isä (vastentahtoinen) lapsenvahti. Ihan kieroutunutta.

Ap

Ja puhumattakaan siitä, että nainen voisi työpaikalla kysellä apua projektiin sillä perusteella, että hänellä on 2 lasta hoidettavana.

Tätä mäkin ihmettelin, että mitä kummaa, voiko joku oikeasti sanoa työkaverille, että tarttee apua omissa töissään, koska pitää hoitaa omia lapsia!

Ja kuten alkuperäinen kirjoittaja sanoi, nainen ei voisi sanoa noin koskaan. :D

En kyllä voi ymmärtää miten mieskään kehtaisi. Ei taida käydä kyseinen janteri ihan täysillä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miksi naiset suostuvat siihen, että isä on perheessä avustajana joka auttelee silloin kun sattuu sopimaan?"

Aika monet ei pelkästään suostu tuohon vaan he haluavat sitä. Osalle se on varmasti myös itsetunto kysymys, kotona ja lasten kanssa halutaan olla parempia kuin mies. Osaltaan kysymys on myös vanhemmuudessa kilpailemisesta, äiti haluaa olla lapsille isää tärkeämpi.

Näinkin varmasti on. On mulla yksi äitikaveri joka on ihan avoimesti sitä mieltä, että isä on kakkosvanhempi ja äiti on sekä lapsille tärkeämpi että enemmän vastuussa koko paletista. Heille molemmille homma on jees, kummatkin ovat tyytyväisiä.

Mutta niissä tapauksissa joissa toinen haluaisi jakaa vastuun tasan, mietin että miksi suhteeseen jäädään kun toinen tiputtautuu ilmiselväksi vapaamatkustajaksi. Miten mielenterveys kestää olla vasten tahtoaan ainoa vastuullinen aikuinen perheessä?

Ap

Mun täytyy kyllä sanoa että en tunne tälläisiä pareja joissa toinen olisi pudonnut vapaamatkustajaksi tai suhde jossakin kohtaa olisi muuttunut tasa-arvoisesta epätasa-arvoiseksi. Kyllä ne esim. kotitöiden tms. suhteen on olleet alusta saakka joko tasa-arvoisia tai ei. Onko kyse sitten siitä että tilanteeseen suostutaan vai siitä haluaako molemmat todellisuudessa sitä onkin jo vähän vaikeampi arvioida. Kilpailua yllättävän monessa parisuhteessa on eikä se mielestäni kuuluu tasa-arvoiseen suhteeseen.

Sekin on tietenkin totta. Tiedän että suhteessa on ollut ongelmia jo ennen lapsia, mutta sitä en tiedä jakautuiko vastuu kodista eri tavalla silloin. Sen tiedän että nyt jakautuu epätasaisesti, ja vähintään toinen on tilanteeseen tyytymätön.

Ap

Naiset opetelkaa vaatimaan! Uskomatonta että vielä joudutaan vaatimaan ihan bare minimumia. Puhelimet vaan kiinni, eikä huolta huomisesta. Äidit itse mahdollistaa miesten lapaisuuden. Ottakaa vastuu omasta vapaa-ajastanne ja antakaa myös isien tehdä asiat omalla tavalla.

Miehet, uskaltakaa ottaa se oma osallistuva ja aktiivinen osa perheen sisällä ja nostakaa rimaa itseänne kohtaan. Liian moni nainen ansaitsee parempaa, mutta ei lähde koska ei halua olla yh ja luopua siitä pienestä vapaasta.

T. Kahden pienen äiti

Mun ikäpolvessa (40+) niitä statisteiksi pudottautuvia miehiä on riesaksi saakka. Tai oli, perhehommat on jo hoidettu. Kotoa opituista malleistahan siinä on kyse. Omalle kohdalleni sattui ison perheen haluava, puheidensa mukaan aktiivinen ja osallistuva mies, mutta kun ne puheet eivät pitäneetkään, jäi meidän lapsiluku yhteen ja mieskin vaihtui toiseen. Meillä oli myös kaupunki-maaseutu ja etelä-pohjoinen -asetelma, vielä ysäreiden lopussa oli melkoisia kulttuurieroja saman maan sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miksi naiset suostuvat siihen, että isä on perheessä avustajana joka auttelee silloin kun sattuu sopimaan?"

Aika monet ei pelkästään suostu tuohon vaan he haluavat sitä. Osalle se on varmasti myös itsetunto kysymys, kotona ja lasten kanssa halutaan olla parempia kuin mies. Osaltaan kysymys on myös vanhemmuudessa kilpailemisesta, äiti haluaa olla lapsille isää tärkeämpi.

Näinkin varmasti on. On mulla yksi äitikaveri joka on ihan avoimesti sitä mieltä, että isä on kakkosvanhempi ja äiti on sekä lapsille tärkeämpi että enemmän vastuussa koko paletista. Heille molemmille homma on jees, kummatkin ovat tyytyväisiä.

Mutta niissä tapauksissa joissa toinen haluaisi jakaa vastuun tasan, mietin että miksi suhteeseen jäädään kun toinen tiputtautuu ilmiselväksi vapaamatkustajaksi. Miten mielenterveys kestää olla vasten tahtoaan ainoa vastuullinen aikuinen perheessä?

Ap

Mun täytyy kyllä sanoa että en tunne tälläisiä pareja joissa toinen olisi pudonnut vapaamatkustajaksi tai suhde jossakin kohtaa olisi muuttunut tasa-arvoisesta epätasa-arvoiseksi. Kyllä ne esim. kotitöiden tms. suhteen on olleet alusta saakka joko tasa-arvoisia tai ei. Onko kyse sitten siitä että tilanteeseen suostutaan vai siitä haluaako molemmat todellisuudessa sitä onkin jo vähän vaikeampi arvioida. Kilpailua yllättävän monessa parisuhteessa on eikä se mielestäni kuuluu tasa-arvoiseen suhteeseen.

Kyllä se on ihan yleinen kuvio, että äiti jää vanhempainvapaalle, hoitaa kodin lapsen lisäksi, palaa töihin, mutta isä ei palaakaan tekemään osaansa kotitöistä. Vaikka siis ennen lasta oltiin suht tasa-arvoisia.

Ratkaisu on, että kumpikin pitää puolet vanhempainvapaasta, ei tule tätä vääristymää.

Vierailija kirjoitti:

Naiset opetelkaa vaatimaan! Uskomatonta että vielä joudutaan vaatimaan ihan bare minimumia. Puhelimet vaan kiinni, eikä huolta huomisesta. Äidit itse mahdollistaa miesten lapaisuuden. Ottakaa vastuu omasta vapaa-ajastanne ja antakaa myös isien tehdä asiat omalla tavalla.

Miehet, uskaltakaa ottaa se oma osallistuva ja aktiivinen osa perheen sisällä ja nostakaa rimaa itseänne kohtaan. Liian moni nainen ansaitsee parempaa, mutta ei lähde koska ei halua olla yh ja luopua siitä pienestä vapaasta.

T. Kahden pienen äiti

Tässäkin on pointti. Viestit alkoivat lennellä noin puolen tunnin jälkeen siitä kun istuttiin alas. Missä on lapsen kylpytakki, koska tulet kotiin, voitko tulla, tule ajoissa, tule laittamaan nämä nukkumaan. En tajua miksei tuossa tilanteessa voi vain laittaa puhelinta äänettömälle, kyllä lapset varmaan pysyvät hengissä vaikkei iskä saisikaan luuriterrorisoitua äidin iltaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miksi naiset suostuvat siihen, että isä on perheessä avustajana joka auttelee silloin kun sattuu sopimaan?"

Aika monet ei pelkästään suostu tuohon vaan he haluavat sitä. Osalle se on varmasti myös itsetunto kysymys, kotona ja lasten kanssa halutaan olla parempia kuin mies. Osaltaan kysymys on myös vanhemmuudessa kilpailemisesta, äiti haluaa olla lapsille isää tärkeämpi.

Näinkin varmasti on. On mulla yksi äitikaveri joka on ihan avoimesti sitä mieltä, että isä on kakkosvanhempi ja äiti on sekä lapsille tärkeämpi että enemmän vastuussa koko paletista. Heille molemmille homma on jees, kummatkin ovat tyytyväisiä.

Mutta niissä tapauksissa joissa toinen haluaisi jakaa vastuun tasan, mietin että miksi suhteeseen jäädään kun toinen tiputtautuu ilmiselväksi vapaamatkustajaksi. Miten mielenterveys kestää olla vasten tahtoaan ainoa vastuullinen aikuinen perheessä?

Ap

Mun täytyy kyllä sanoa että en tunne tälläisiä pareja joissa toinen olisi pudonnut vapaamatkustajaksi tai suhde jossakin kohtaa olisi muuttunut tasa-arvoisesta epätasa-arvoiseksi. Kyllä ne esim. kotitöiden tms. suhteen on olleet alusta saakka joko tasa-arvoisia tai ei. Onko kyse sitten siitä että tilanteeseen suostutaan vai siitä haluaako molemmat todellisuudessa sitä onkin jo vähän vaikeampi arvioida. Kilpailua yllättävän monessa parisuhteessa on eikä se mielestäni kuuluu tasa-arvoiseen suhteeseen.

Kyllä se on ihan yleinen kuvio, että äiti jää vanhempainvapaalle, hoitaa kodin lapsen lisäksi, palaa töihin, mutta isä ei palaakaan tekemään osaansa kotitöistä. Vaikka siis ennen lasta oltiin suht tasa-arvoisia.

Ratkaisu on, että kumpikin pitää puolet vanhempainvapaasta, ei tule tätä vääristymää.

Aidosti tasa-arvousesssa suhteessa ei ole mitään merkitystä sillä pitääkö toinen enemmän vai vähemmän perhevapaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset opetelkaa vaatimaan! Uskomatonta että vielä joudutaan vaatimaan ihan bare minimumia. Puhelimet vaan kiinni, eikä huolta huomisesta. Äidit itse mahdollistaa miesten lapaisuuden. Ottakaa vastuu omasta vapaa-ajastanne ja antakaa myös isien tehdä asiat omalla tavalla.

Miehet, uskaltakaa ottaa se oma osallistuva ja aktiivinen osa perheen sisällä ja nostakaa rimaa itseänne kohtaan. Liian moni nainen ansaitsee parempaa, mutta ei lähde koska ei halua olla yh ja luopua siitä pienestä vapaasta.

T. Kahden pienen äiti

Tässäkin on pointti. Viestit alkoivat lennellä noin puolen tunnin jälkeen siitä kun istuttiin alas. Missä on lapsen kylpytakki, koska tulet kotiin, voitko tulla, tule ajoissa, tule laittamaan nämä nukkumaan. En tajua miksei tuossa tilanteessa voi vain laittaa puhelinta äänettömälle, kyllä lapset varmaan pysyvät hengissä vaikkei iskä saisikaan luuriterrorisoitua äidin iltaa.

Ap

Tunnen vastaavan pariskunnan. Jos se nainen laittaisi puhelimen äänettömälle, siitä seuraisi kolmas maailmansota. Hän ei oikeasti voi tehdä niin, jos ei halua elää helvetissä. Jotkut miehet menee todella pitkälle päästäkseen hoitamasta lapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miksi naiset suostuvat siihen, että isä on perheessä avustajana joka auttelee silloin kun sattuu sopimaan?"

Aika monet ei pelkästään suostu tuohon vaan he haluavat sitä. Osalle se on varmasti myös itsetunto kysymys, kotona ja lasten kanssa halutaan olla parempia kuin mies. Osaltaan kysymys on myös vanhemmuudessa kilpailemisesta, äiti haluaa olla lapsille isää tärkeämpi.

Näinkin varmasti on. On mulla yksi äitikaveri joka on ihan avoimesti sitä mieltä, että isä on kakkosvanhempi ja äiti on sekä lapsille tärkeämpi että enemmän vastuussa koko paletista. Heille molemmille homma on jees, kummatkin ovat tyytyväisiä.

Mutta niissä tapauksissa joissa toinen haluaisi jakaa vastuun tasan, mietin että miksi suhteeseen jäädään kun toinen tiputtautuu ilmiselväksi vapaamatkustajaksi. Miten mielenterveys kestää olla vasten tahtoaan ainoa vastuullinen aikuinen perheessä?

Ap

Mun täytyy kyllä sanoa että en tunne tälläisiä pareja joissa toinen olisi pudonnut vapaamatkustajaksi tai suhde jossakin kohtaa olisi muuttunut tasa-arvoisesta epätasa-arvoiseksi. Kyllä ne esim. kotitöiden tms. suhteen on olleet alusta saakka joko tasa-arvoisia tai ei. Onko kyse sitten siitä että tilanteeseen suostutaan vai siitä haluaako molemmat todellisuudessa sitä onkin jo vähän vaikeampi arvioida. Kilpailua yllättävän monessa parisuhteessa on eikä se mielestäni kuuluu tasa-arvoiseen suhteeseen.

Kyllä se on ihan yleinen kuvio, että äiti jää vanhempainvapaalle, hoitaa kodin lapsen lisäksi, palaa töihin, mutta isä ei palaakaan tekemään osaansa kotitöistä. Vaikka siis ennen lasta oltiin suht tasa-arvoisia.

Ratkaisu on, että kumpikin pitää puolet vanhempainvapaasta, ei tule tätä vääristymää.

Aidosti tasa-arvousesssa suhteessa ei ole mitään merkitystä sillä pitääkö toinen enemmän vai vähemmän perhevapaita.

Ei niin. Mutta muista, että nyt puhutaan heterosuhteista. Monilla miehillä on sisäsyntyinen tarve saada suhteesta epätasa-arvoinen. Sitä ei kannata tukea yksipuolisilla hoitojärjestelyillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä muakin ihmetyttää ihan oikeasti, 2020- luvulla!!! Ja ihme läheisrippuvaisuus useimmilla suhteessaan! Siinä 1-2 tunnin tapaamisenkin aikana pitää vähintäänkin viestitellä, usein jopa soitella sen siipan kanssa/siippa soittelee perään...Wtf.

No ei ihme, että olen yksinäni (loppuikäni?), en kestäisi tuolalista ahdistavaa ripustautumista, kyttäystä ja kontrollointia hetkeäkään! Ja tosi arvokasta tuntuu seurani oelvan, kun ei hetkekäkään voida olla viestittelemättä kultimussukan kanssa...Hätätilanteet eri asia, mutta ihme touhua on muuten?

En minäkään kestäisi. Ei tuollaista onneksi kaikissa perheissä olekaan. Ainakin oma isäni oli enemmän kuin kykenevä huolehtimaan omasta jälkikasvustaan myös ihan korkeimman omakätisesti.

Tiedän kyllä toisenkin tapauksen (ystäväni ystävä), jossa mies tarkoituksella itkettää lapsia kun äiti on lähdössä kerran vuodessa sovitusti ulos. Eli isä heittää aamusta asti löylyä kiukaaseen; "ajatelkaa nyt kun äiti jättää teidät, äiti on varmaan myöhään ulkona, äitiä ei taida paljon teidän ikävänne kiinnostaa, äiti on julma kun lähtee". Kouluikäisistä lapsista kyse, mutta kyllä nekin on mahdollista lietsoa hätäitkuun kun koko päivän iskä pistää pökköä pesään. Ja tämä ystävän ystävä ei useinkaan juo mitään, jos jotain niin yhden tai kaksi siideriä. Eli ei siis ole kyse sellaisesta, että äiti lähtisi kahtena päivänä viikossa vetämään pään täyteen ja tulisi joskus aamulla kotiin.

Sairasta settiä.

Ap

Niin. Toista vi..uttaa, kun joutuu jäämään lasten kanssa kotiin ja toinen pääsee muualle. Tällainen tilanne on ihan yhtä yleistä sekä isillä että äideillä. Eli ei ole sukupuolikysymys.

Voi olla ettei ole. Itse olen kuullut vain niistä keisseistä, joissa mies on se jolle puolison oma aika on ongelma. Toimii toki ihan hyvin toisinpäinkin.

Mutta kysymys pysyy samana; miksi tuollaiseen suostutaan? Miksi kukaan jää suhteeseen, jossa perheen toinen aikuinen kiukuttelee kuin pikkulapsi ja pyrkii estämään lähdön kun toinen tapaa ystäviään?

Minusta tuollainen olisi nöyryyttävää.

Ap

Ja siis ei missään nimessä vain nöyryttäävää vaan ihan puhdasta henkistä väkivaltaa. Toisen kontrollointia.

Ei tervejärkiset ihmiset kontrolloi toisiaan ja ahdistele ja kohtele kuin alapuolellaan ryömivää palvelijaa.