Lue keskustelun säännöt.
Kun toisen mieli muuttuu.
02.02.2015 |
Alkuun: Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä nyt 11 vuotta. Viime kesänä menimme naimisiin. Meillä molemmilla on aina ollut suht samanlainen näkemys siitä mihin elämä meitä vie. Olemme olleet perinteisiä arvoja kunnioittavia. Ensin koulutus, työ, yhteinen asunto, naimisiinmeno ja sen jälkeen lapsia.
Eilen minulta vedettiin matto jalkojen alta. Mieheni ilmoitti että hän ei haluakkaan lapsia, ikinä. Aikaisemmin, ennen naimisiin menoa olemme paljonkin puhuneet lasten hankkimisesta, montako mahdollisesi haluamme ja minkälaiseen tilanteeseen lapset on hyvä hankkia jne.
Nyt mieheni ilmoitti vain että on tyytyväinen elämäänsä näin, taloudellisesti voimme hyvin ja voimme tehdä elämällä mitä haluamme. Pitkän tovin juttelimme eilen illalla ja uskon vakaasti että mieheni pää pitää tässä asiassa, hän ei halua lapsia.
Viime yönä minä en saanut nukutuksi. Ajatukset pyöri vain siinä että saanko koskaan lapsia? Saanko olla koskaan kenenkään äiti. Täytän tänä vuonna 33 joten lapsen hankkiminen alkaisi olla jo varsin ajankohtaista.
Rakastan miestäni paljon, mutta tällä hetkellä oloni on katkera ja tunnen itseni petetyksi ja huijatuksi. Katkeroidunko lopun elämääni mikäli en saa kaipaamaani lasta/perhettä.
Pakko oli purkaa jonnekin.
Kommentit (26)
Kaverillani oli sama tilanne. Hänen äitinsä neuvoi, että pitää lähteä lapsen perään. Kaveri muutti pois, olisiko eroa ollut 3-4 kk, ja sinä aikana mies taipui. Nyt heillä on yksi lapsi, ja isänsä silmäterä.
voi olla, että kehesi on oikeassa. Näin olette onnellisempiä. Mutta voi olla, että sinä katkeroidut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erotkaa. Ehkä mies ei vaan halua sun kanssa lapsia.
Meillä kävi samoin, mutta se oli vaimo joka päättikin ettei haluakaan lapsia. Vuosia myöhemmin sai kuitenkin viime hetkillä vauvakuumeen, mutta parin keskenmenon seurauksena sekosi niin pahasti että avioliitto meni lopulta karille.
Nyt vituttaa etten eronnut silloin aikanaan heti kun asia tuli ilmi. Se olisi ollut molempien puolesta paras ratkaisu.
Toi nelonen puhuu asiaa, mutta ehkei ihan heti kannata lähteä sille linjalle että hakee lapsen muualta. Keskustelkaa asiasta perusteellisesti ensin, antakaa viikkojen vieriä, muttei kuukausien, biologinen kello sanoo että on vähän kiire jo.
Painota, että todennäköisesti kadut(te) lapsettomuutta myöhemmin. Yhden tai kahden lapsen kanssa elämä on kuitenkin aika helppoa.
Mutta mieti itsekin asiaa perusteellisesti, muitakin mahdollisuuksia on elämässä toki.
Miten mies perusteli asiansa, tuliko edes mitään kunnon perusteluita vaan vai että e halua? Että nyt on hyvä? Vaatisin todella hyvät perustelut ja myös jonkunlaisen tulevaisuuden suunnitelman siitä mitä mies odottaa seuraavalta viideltä vuodelta, seuraavalta kymmeneltä vuodelta jne. Muista, että sinulla on tässä tasan 50 % äänistä, sun mun ei todellakaan tarvitse tyytyä tuohon miehen ikiomaan päätökseen.
Mies taitaa kuitenkin viedä sinua nyt kuin pässiä narussa ja tietää, että nyt alat sitten ajelemaan ja rukoilemaan häneltä muutosta asiaan, lupaat tehdä "kaiken" niin miehelle kuin jos vaan mies olisi niin ihana, että lapseen taipuisi, niin lupaat, että et enää ikinä muuta toivo, hoidat lapsen ja miehen ja vaikka mitä... Tuo on nyt mieheltä silkkaa alistamista ja kyykyttämistä. Hän tuntee sinut ja tietää olevansa sinulle nyt ykkönen, mutta entä jos lapsi tulisi taloon? Hän jäisi automaattisesti kakkoseksi ja sieltä ei ykköseksi enää noustaisi.
Katsopa siis mitä haluat ja miten haluat. Pistä ihan paperille tällaiset asiat ja anna miehen tehdä oma listansa. Molemmat saavat tutustua toisen listoihin ja puhutte niistä asioista. Sanoisin miehelle myös mahdollisuudesta eroon, se on yksi mahdollinen ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dilemma tosiaan. Huijstuksihan tuossa itsensä tuntee. Miehelleni olen sanonut etten halua lapsia ja hänkään ei nyt, mutta ei lupaa tulevaisuudesta antaa pitävää kantaa, ihminen muttuu ajan harpatessa eteenpäin. Kuitenkin koen vahvasti, että mikään suhde ei ole niin tärkeä kuin tarve vanhemmuuteen, heittämällä ohi parisuhteen tärkeyden.
Ketään ei voi painostaaa vanhemmuuteen tai painostaa olemaan ilman lapsia.
Itse suuresta rakkaudestani puolisoani kohtaan huolimatta, antaisin hänen lähteä tavoittelemaan uutta suhdetta perhe-elämä mielessä ja eroaisin hänestä. En kokisi enään elämämme yhteistä tulevaisuutta, jos toiselta riistettäisiin perustavan laatuinen halu lapsista.
Itse en voisi taipua hankkimaan lapsia minkään suhteen edestä ja kuihtuisin ihmisenä jos joutuisin näin tekemään.
Minä en halunnut lasia, mutta mies halusi. Suostuin. Nyt lapset ovat jo teinejä, helppoja ja mukavia, mutta silti ajattelen lasten pilanneen parsuhteen. Olimme siis 10 v yhdessä ennen lapsia, ja lasten jälkeen alkoi alamäki. Hyvin hitaasti tosin. Erosimme 10 v myöhemmin.
nyr minulla on uusi suhde, ja sekä mies että minä olemme yhtä mieltä, että tätä suhdetta ei lapsilla pilata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin miehelle, että hän on huijannut minut naimisiin kanssaan. Jos mies ei lapsia keskustelun jälkeen vieläkään halua niin laittaisin avioeron pikimmiten vireille. Toki mieltä saa muuttaa, mutta siitä on keskusteltava ennen naimisiinmenoa, joka sitoo vielä enemmän kuin pelkkä avoliitto.
Niinno, jos nyt eroaa niin kuinka kauan menee että löytää jonkun jonka kanssa sen lapsen voi tehdä, ekana vuonna sitä kuitenkaan ei ole kovinkaan järkevää tehdä kun toista ei edes tunne. Yrittäisin puhua miehen kanssa rehellisesti tunteista ja kokevani tulleeni petetyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 20:41"]
Minä en halunnut lasia, mutta mies halusi. Suostuin. Nyt lapset ovat jo teinejä, helppoja ja mukavia, mutta silti ajattelen lasten pilanneen parsuhteen. Olimme siis 10 v yhdessä ennen lapsia, ja lasten jälkeen alkoi alamäki. Hyvin hitaasti tosin. Erosimme 10 v myöhemmin.
nyr minulla on uusi suhde, ja sekä mies että minä olemme yhtä mieltä, että tätä suhdetta ei lapsilla pilata.
[/quote]Toivottavasti olet kertonut usein lapsillekin, että he pilasivat parisuhteesi, että asia on vain ja ainoastaan heidän vikansa? Yök millainen ihminen olet.
Joillekin ei vain pitäisi lapsia tulla ikinä.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 20:41"]Minä en halunnut lasia, mutta mies halusi. Suostuin. Nyt lapset ovat jo teinejä, helppoja ja mukavia, mutta silti ajattelen lasten pilanneen parsuhteen. Olimme siis 10 v yhdessä ennen lapsia, ja lasten jälkeen alkoi alamäki. Hyvin hitaasti tosin. Erosimme 10 v myöhemmin.
nyr minulla on uusi suhde, ja sekä mies että minä olemme yhtä mieltä, että tätä suhdetta ei lapsilla pilata.
[/quote]
Juu parempi onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten miehesi suhtautuisi vahinkoon?
Entisenä "minä en lapsia tee ikinä"- tyyppinä sanoisin, että tulet katumaan jos et lasta saa. Sinä tiedät mitä tahdot. Toivottavasti mieskin pysyy kelkassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä kuin moni muu, katkeroidut. Voisit myös muistuttaa miestäsi siitä, että sulla naisena tämä on "nyt tai ei koskaan" -tilanne, kun taas miehesi voi tehdä niitä lapsia jonkun muun kanssa vaikka vuonna 2035. Elämä ei tässä suhteessa ole reilua miesten ja naisten välillä, ja sun miehenkin on tämä myönnettävä.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 20:58"]Miten miehesi suhtautuisi vahinkoon?
[/quote]
Toivottavasti et edes viittaa tuolla "vahingossa" raskaaksi tulemiseen. Alhaisinta, mitä puolisolle ja mahdolliselle lapselle voi tehdä.
Voihan se olla, että lapsensaanti pilaa teidän suhteen tai sitten ei, ja lapsi onkin ihanin asia elämässänne. Kuitenkin hyvin todennäköistä on, että katkeroidut jos miehen vuoksi jäät lapsettomaksi ja sitten eroatte joka tapauksessa. Sitten sulla ei ole miestäsi, eikä lasta. Melko törkeä temppu mieheltä, naisilla kun tuo biologia tulee julmasti vastaan jo melko aikaisin.
Hiljattain äidiksi tulleena sanoisin, että oman elämäni suurin virhe olisi ollut tahallinen lapsettomuus. Lapseni on parhainta elämässäni.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:25"]
Voihan se olla, että lapsensaanti pilaa teidän suhteen tai sitten ei, ja lapsi onkin ihanin asia elämässänne. Kuitenkin hyvin todennäköistä on, että katkeroidut jos miehen vuoksi jäät lapsettomaksi ja sitten eroatte joka tapauksessa. Sitten sulla ei ole miestäsi, eikä lasta. Melko törkeä temppu mieheltä, naisilla kun tuo biologia tulee julmasti vastaan jo melko aikaisin.
Hiljattain äidiksi tulleena sanoisin, että oman elämäni suurin virhe olisi ollut tahallinen lapsettomuus. Lapseni on parhainta elämässäni.
[/quote]
niin siis tarkoitukseni oli sanoa, että yritä puhua miehellesi. Kertoa, miten tärkeää perheen perustaminen sinulle olisi ja tuoda ilmi realiteetit siitä, ettei sinulla ole rajattomasti aikaa odotella.
Kyllä miehesi tekee tuossa sinua kohtaan väärin.
Todennäköisesti katkeroidut. Vaihda miestä
Tosi hankala tilanne. Naisena voit kuitenkin itse päättää hankitko lapsen. Heittäisin varmaan pallon miehelle, ja myisin itseni pakettiratkaisuna ipanoiden kanssa. Voi olla hankalaa elää tuon asian kanssa ja se nakertelee suhdetta hiljalleen. Ajattelet asiaa luultavasti melko usein lopun elämäsi aikana. Kunpa mies olisi saanut suunsa avattua aikaisemmin.