Mies odottaa jotain Isänpäiväyllätystä.

Viimeiset 20 vuotta olen Isänpäivät laittanut. Ensin pienten lasten kanssa, kasvavien, vähät välittävien murkkujen ja sitten kun lensivät pesästä, jaksoin pari vuotta laittaa vielä aamupalan ja sen perinteisen kakun ja jonkun kivan pienen lahjankin. Koska hän on lasteni isä ja pidin asiaa tärkeänä.

Viime äitienpäivänä mies sanoi "ai oliko se äitienpäivä tänään, öhhhhööhöh, no Onnea!"

Toissa äitienpäivänä ei puhunut mitään koko päivänä. Illalla lähti jonnekin ja tuli kahdeksan maissa illalla kukkapuskan kanssa ja toivotti hyvää äitienpäivää. Tiesi kyllä mikä päivä on koska omaa äitiään muisti.

Kun lapset oli pieniä, muistan kerrankin kun lapset kielsi minua nousemasta sängystä koska halusivat tuoda aamupalaa. Mies ei auttanut, meni paskalle pariksi tunniksi. Lapset teki kinkkuvoileivän ja keitin itse kahvit.

Nyt se sitten tuolla sohvalla kai jotain odottaa oikein näen sen kihisevän. Lapset ei pääse käymään, soittivat kyllä. Olen lukenut, kävin pitkällä lenkillä ja kohta menen saunaan yksin.

En tee kostaakseni, en piruillakseni. Minusta ei vaan tunnu miltään.