Kamala isänpäivä

Oma isäni on kuollut kun olen ollut pieni. Yleensä isänpäivänä en ole tuntenut erityisiä tuntemuksia, mutta nyt tänä isänpäivänä ja koko tällä viikolla on ollut jokseenkin raskasta ajatella isän kuolemaa ja sitä, että minulla ei ole melkeinpä koko elämäni aikana ollut isää. Olen itkenyt paljon tämän viikon aikana asian takia.

Miehelläni on lapsi eksänä kanssa, joka on jo useampaan otteeseen toivotellut isänpäivät ja tuonut lahjan lapsen tuodessa meille. Olin alunperin suunnitellut vieväni miehen ja lapsen tänään syömään tai kahville, huomioidakseni sitä, että miehelle isyys on tärkeä asia. Peruin suunnitelmani, sillä koen päivän liian raskaaksi itselleni. Mies on saanut lahjoja ja kortteja ja toivotuksia paljon, joten ajattelin että ei ole niin iso juttu jos nyt tänä isänpäivänä keskityn omaan suruuni ja vaikka ensi vuonna sitten huomioin erityisemmin miestä (vaikka meillä ei yhteisiä lapsia olekaan). En ollut kertonut miehelle mahdollisista suunnitelmista, joten hän ei tiedä, että ajatuksenani oli alunperin huomioida miestä ja hänen lastaan isänpäivänä.

Mies vietti eilen isänpäivää vanhempiensa luona, jonne en mennyt koska miehen kanssa oli ollut riitaa, jota mies ei suostunut sopimaan ennen hänen vanhemmilleen menoa, vaikka minulla oli kamala olo riidasta. En kehdannut lähteä hänen perheensä eteen masentuneena ja puhki-itketyillä silmillä. Tokaisipa vielä, että ei se häneltä ole pois että en mene sinne.

Saatiin eilen riita sovittua ja herättiin tähän päivään iloisesti. Koitin olla ajattelematta tätä päivää sen kummemmin, että en vaan itkisi koko päivää. Tänään oli tarkoitus jälleen mennä miehen vanhempien luo syömään ja hakemaan lapsi hoidosta heiltä, mutta ennen lähtöä mies aloitti jälleen kauhean riidan ja haukkui minut aivan pystyyn sen takia, että en ollut hoksannut toivottaa hänelle hyvää isänpäivää.

En ollut ymmärtänyt että se oli miehelle niin tärkeää kuulla minultakin isänpäivätoivotukset, mutta halusin itse vain unohtaa tämän päivän. Olen kuulemma p*rseestä, itsekäs ja en todellakaan sinut hänen isyyden kanssa, kun en vaan viitsinyt toivottaa isänpäivää. Että kyllä kaikki muut toivottaa, mutta en minä.

Kerroin että tämä päivä on minulle raskas, ei välittänyt siitä yhtään. Kun ei kuulemma edellisenäkään isänpäivänä ollut mitään ongelmaa niin tuskinpa nytkään on, kummasti se vaan nyt on heti raskasta kun meillä on riitaa. Ilmeisesti ajattelee että yritän kerätä sympatiapisteitä isän kuolemalla.

Mies paineli minut haukkuen yksin vanhempiensa luo. Kuulemma minullakin oli mahdollisuus lähteä jos nyt olisin heti samoin tein viskannut takin niskaan, mutta pyysin että oltaisiko voitu puhua asia nopeasti läpi ennen kuin lähdettäisiin, koska hänen puheet ja vähättely satuttavat. Ei kuulemma kiinnostanut puhua minun kanssa mistään ja paiskoi oven kiinni.

Nyt olen yksin kotona, sydän särkyneenä ja surun murtamana. Sätin itseäni siitä, että olisi pitänyt omankin surun yli tajuta ajatella miestä.

Mies on luultavasti koko päivän pois kotoa, sillä on nyt siellä vanhempiensa luona ja sen jälkeen menee vaihtamaan lapsen eksänsä kanssa. Voivat sitten yhdessä kahvitella isänpäivää, kuten joka viikonloppu. Toivottavasti miehelle jää hyvä fiilis tästä päivästä edes lapsensa ja eksänsä avulla. :(