Piditkö oikeasti 50 shades of Greystä?

Lue se eka kirja ja tee päätös vasta sitten. Mun mielestä se oli niin hyvä ja jännittävä!!

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 21:30"]

Lue se eka kirja ja tee päätös vasta sitten. Mun mielestä se oli niin hyvä ja jännittävä!!

[/quote]

... ei voida olla luettu samaa kirjaa :D

Itse tykkään bdsm jutuista mutta en tuosta kirjasarjasta. Luin muistaakseni ensimmäisen ja toisen kirjaan puoleenväliin jolloin luovutin. Mun mielestä siinä on kaikki pielessä. Seksi on aika laimeeta ja menee kokoajan vaan tylsemmäksi kun kirja etenee. Tyttö ei pidä bdsm jutuista mutta tekee greyn mieleksi, huonoin seurauksin.  Se näkökulma mistä kirja on kirjoitettu. Paistaa läpi että kirjailijalla ei ole itsellään kyseisen laisia mieltymyksiä. Kokoajan vaan selvitellään, että mikä greyn trauma on aiheuttanut sm taipumukset, vaikka eihän ne ole ongelma ollenkaan, vaan se että hän ei päästä ketään henkisesti lähelleen. En tosiaan jaksanut lukea loppuun enkä tiedä, mitä lopussa tapahtuu, mutta tuli sellainen olo että "rakkaus parantaa" greyn syntiset taipumukset. Kun taas minusta bdsm seksi on rakkaudenosoitus (siinä missä muunkinlainen seksi), kun siitä molemmat pitävät ja sitä tehdään ihmisen kanssa josta välittää. En osaa edes selittää kunnolla mikä kirjassa oli vikana, mutta koin sen melkein henkilökohtaisena loukkauksena ja todella tökerönä teoksena. 

Hankin kaikki kolme kirjaa ja luin ne leikkaustoipilaana, mihinkään korkealentoiseen en olisi jaksanut keskittyä. Toivuttuani laitoin kiireellä kirjat kierrätykseen, sillä vitriiniini en moista kirjallisuutta jemmaa.

Jippii, lukematta paskaa toimi tämän kirjasarjan kohdalla kuten arvelinkin. Kiitos ajansäästöstä.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 21:22"]

Tuskin tuo kovan luokan sm-tyypeille onkaan suunnattu, vaan munlaisille perheenäideille pieneksi päiväuneksi

[/quote]

Enemmän siinä häiritsee kai se, että se kuitenkin muokkaa tavallisten ihmisten käsityksiä BDSM-suuntautuneista ihmisistä. Heille seksuaalisuus tuo iloa ja voimaa, mutta tuossa sarjassa koko suuntautuminen esitetään sairausdiskurssin läpi. 

BDSM-tyyppisiin mieltymyksiin liittyy paljon häpeää. Alan keskustelupalstoilla on paljon juttua "kuinka kertoa kumppanille/pyytää leikkeihin". Vaatii hirveästi uskallusta asettua rakkaansa edessä alttiiksi ivalle ja inholle. Saati sitten ystävät, joiden kanssa moni enemmän tai vähemmän jakaa joitain juttuja seksuaalisuutensa alueelta.

Monesta on aika sairasta kiihottua nöyryyttämisestä ja kivusta, jopa näistä ihmisistä itsestään. Sitten tulee tällainen asiasta mitään ymmärtämätön ihminen ja kirjoittaa alalta lainaten tarinan, jossa kaikki on ihan väärin. Osan mielestä se olikin pelkkää pyllyn läpsyttelyä, osan mielestä kaikilla suuntautuneilla on trauma jne. Kirja saa paljon mediahuomiota ja muuttaa väkisin ihmisten käsityksiä.

Tärkeintä toki on, että elää elämänsä itselleen muiden ajatuksista piittaamatta, mutta monelle BDSM-suuntautuneisuus on iso osa identiteettiä. Voisi verrata homoseksuaalisuuteen, moni homoseksuaali kokee inhottavaksi ja vastenmieliseksi tv-ohjelmien ja lehtijuttujen stereotyyppihomot. Muille syntyy homoista tietynlainen kuva, jonka mukaan sitten homojen oletetaan elävän. Rekkalesbot, homomies on tytön paras ystävä, kaikilla lesboilla on poikatukka, kaikki homot on neitimäisiä jne. Jotkut kokevat tämän BDSM-jutun samalla tavalla.

Ei se niin iso juttu muille ole, tuskin monikaan kyseenalaistaa omia käsityksiään homoista kun asia ei itseä kosketa. Ketään ei kiinnosta BDSM-ihmisen olemus, julkikuva ja identiteetti, kuten ei homoseksuaalienkaan, paitsi heitä itseään ja heitä sitten kiinnostaakin ja paljon.

Ei tämä minulle itselleni ole mitenkään iso asia. Harmitonta hömppää, jossa oli pari nautinnollistakin kohtausta. Mutta joillekin se voi olla iso ärsytyksen aihe. 

Naiset eivät oikeasti halua tasa-arvoa ja sen tämäkin kirja osoittaa. Naiset kiihottuvat, kun heitä kohdellaan surkeasti. Alitajuntaisesti naiset haluavat kiihkeästi olla hierarkiassa miesten alapuolella.

Huonosti kirjoitettu, lähestuslkoon juoneton trilogia, joissa hahmot ovat niin kaksiulotteisia, että voisivat olla ketä vain. Toistoa, sitä hemmetin toistoa. "Sisäinen jumalattareni sitä ja tätä" seksikohtaukset olivat selkeästi jonkun mamman päiväunia; epärealistisia, tylsiä ja kuten joku mainitsikin, häpeällisiä. Koko juoneton, avuton sepustus päättyy muutaman sivun tiivistelmään siitä, miten kaikille sitten lopuksi kävikään (hyvin tietysti, kaikki ovat onnellisia, naimisissa, perheellisiä eikä traumoista näy jälkeäkään). Samanlailla tuli joskus lopetettua läksyt ala-asteella kun ei jaksanut enää kirjoittaa.

Ihan täyttä paskaa sanon minä.

Tykkäsin ja paljon. Tätä kirjasarjaa ei ole tarkoitettu miksikään korkealentoiseksi kulttuuripläjäykseksi vaan ajanvietteeksi, jossa heitetään aivot narikkaan etc. Kyseinen trilogiahan on syntynyt Twilightin pohjalta fan ficcinä, että jos sellainen epätoivoinen romantiikka ei innosta niin turha vilkaista edes kantta. Mielestäni ensimmäinen loppui niin kurjasti, että oli todella hyvä, että jatkoin loppuun asti. Kurjaa tietysti, että tietystä suuntauksesta nauttivat ihmiset kokevat kyseisen sarjan huonona maineelleen tjs. Minusta sitä oli silti miellyttävää lukea. Toisaalta en kyllä lukenut sarjaa suomeksi, joten voi toimia paremmin toisella kielellä. 

Nyt, kun tulee sit leffa, niin mä pelkään, että kaikki bdsm-saitit ja -bileet täyttyy pikku kotimammoista, jotka haluaa löytää oman Mr Greynsä, jonka parantaa pahasta ja sairaasta sadismista kaikenvoittavan rakkauden voimalla. Että pieni, vieno toive: älkää ihan kaikkia parantako, jättäkää muutama mulle, mä kun en tule toimeen ilman niitä.. :D