vanhemmat himoharrastaa,lapset ei innostu

Ota pelit ja puhelimet pois muutamaksi viikoksi niin kyllä se siitä!

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 08:18"]

Harrastitteko lasten kanssa mitään, kun nämä olivat pieniä? Ystäväni on tällainen himoharrastaja, joka on karsinut kovalla kädellä lasten menoja (pihalla kavereiden kanssa riittää), jotta voi itse harrastaa. On tehnyt näin ihan pienestä pitäen eli lasten leikkitreffit ja muut menot, jonne olisi pitänyt kuskata, ovat jääneet kokonaan pois. Sitten havahtui jossain vaiheessa, että monilla koululaisilla on harrastuksia ja yritti markkinoida lapsille muutamaa mutta eiväthän nämä innostuneet kun eivät olleet koskaan ennenkään saaneet tehdä  yhtään mitään. Nyt ihmettelee kotiin jämähtäneitä teinejä.

Kyllä se aktiivisuus lähtee siitä, että jo ihan pienten kanssa puuhataan. Ei se tarkoita välttämättä maksullisia harrastuksia vaan sitä, että iltaisin ja viikonloppuisin pulkkaillaan, luistellaan, uidaan, retkeillään jne. Tällä reseptillä meidän lapsista on tullut niitä himoharrastajia!

[/quote]

Heh... taas näitä tapauksia, että "kaikki on ihan itsestä kiinni" ja "kyllä meillä on toiminut" jne...

Meillä lapset olleet mukana harrasteissa ihan pienestä pitäen. Nyt 10 ja 12 v. ja edelleen lähtevät mukaan Ei tosin aina eikä aina ilman rutinaa. Mutta usein mielellään uimaan, hiihtämään, luistelemaan. Vaatii itseltä pitkäjänteistä toimintaa ja päättäväisyyttä.

Ap jatkaa.. On meidän lapsilla ohjattuja harrastuksia,mutta niihinkin puuttuu "palo" ja kaikki alkaa olla pakkopullaa. Ja kaikkeen on viety ja koetettu aktivoida. Vaan kun mikään ei vie voittoa pelaamisesta.

Otetaan nyt esimerkki jalkapalloa harrastava poika.kun ei ole treenipöivä,ei hän halua pelata ja harjoitella ns. Kotiläksyjä vaan mieluummin pelaa fifa 15 ja ihastelee siellä tekemiään maaleja.

Toinen poika on lahjakas soittamaan,mutta vaikka on vuosia tehty rutiinia harjoittelemisesta niin ei vapaaehtoisesti innostu soittamaan.

Miksi?

Isoin kysymys on minulle se,miksei mikään innosta?

Mahtikäskyllä saa pelit kiinni,mutta kun mikään muu ei ole kovin kivaa.ihmettelen tätä suuresti.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 09:59"]

Ap jatkaa.. On meidän lapsilla ohjattuja harrastuksia,mutta niihinkin puuttuu "palo" ja kaikki alkaa olla pakkopullaa. Ja kaikkeen on viety ja koetettu aktivoida. Vaan kun mikään ei vie voittoa pelaamisesta. Otetaan nyt esimerkki jalkapalloa harrastava poika.kun ei ole treenipöivä,ei hän halua pelata ja harjoitella ns. Kotiläksyjä vaan mieluummin pelaa fifa 15 ja ihastelee siellä tekemiään maaleja. Toinen poika on lahjakas soittamaan,mutta vaikka on vuosia tehty rutiinia harjoittelemisesta niin ei vapaaehtoisesti innostu soittamaan. Miksi? Isoin kysymys on minulle se,miksei mikään innosta? Mahtikäskyllä saa pelit kiinni,mutta kun mikään muu ei ole kovin kivaa.ihmettelen tätä suuresti.

[/quote]

Miksei pelaaminen saisi olla se suosikki harrastus? Tai ylipäätään harrastus? Ehkä se into menee, kun muita harrasteita käytetään jonkinlaisena rangaistuksena ja pakkona liiallisesta pelaamisesta, tai suoritteena, jolla ostetaan peliaikaa.

Assembly-pelitapahtuma alkaa tänään, joten asia on jopa ajankohtainen.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 09:29"]Meillä on tietyt peliajat ja kyllä jos niiden aikaan yritetään lähteä niin napinaahan siitä tulee. Mutta perillä on aina kivaa. Olen huomannut että jos on kaveriperheitä mukana harrastamassa on lähtö aina helpompaa ja perillä vielä mukavampaa. Jossain vaiheessa joku murkku on sitten jättäytynyt pois matkasta, mutta se kai kuuluu ikään...
[/quote]
Tottakai tulee napinaa jos kerran olette sopineet peliajat ja sitten sitä sopimusta rikotaan. Miksi just sillon pitää lähteä eikä ennen tai jälkeen peliajan?

Minkä ikäisiä ovat? Ainakin teineille pitää jo antaakin vapautta ( toki myös rajoja)

Meillä kaksi kolmesta lapsesta on samanlaisia kuin ap:llä. On menty, viety ja harrastettu, mutta aina tuntuu, että joku on tullut pakolla mukaan.

Meillä aivan sama! 11 v. poika! Koko hänen ikänsä tehty yhdessä vaikka mitä ja futis on hänen harrastuksensa ollut aina. Mutta ei hemmetti, kun tableti tuli kuvioihin niin se imaisee lapsen ihan mukanaan. Hyvä ettei jo kavereitakin käske kotiin jos eivät jaksa pelata... Ja tehdään edelleen joka päivä jotain muutakin yhdessä tai erikseen mutta lähes aina on se rutina ainakin aluksi eikä juuri mitään tekisi ilman pakotusta. Just että rutinalla harkkoihin mutta vapaa-ajalla ei harjoittele...huoh!!!!

Ap, miten lapset suhtautuvat jos pyydät pelaamaan lautapelejä, leipomaan yhdessä tms? Voisiko olla niin että se jonnekin lähteminen on se mistä lapset eivät tykkää? Yhdessä voi puuhailla onneksi kotonakin. :)

Kannattaa tutustua peliriippuvuuden oireisiin. Tuo että mikään muu ei kiinnosta on yksi oire. Pistä ne pelit pois vaikka kuukaudeksi ja katso alkaaako joku muu kiinnostaa. 

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 10:42"]

Kannattaa tutustua peliriippuvuuden oireisiin. Tuo että mikään muu ei kiinnosta on yksi oire. Pistä ne pelit pois vaikka kuukaudeksi ja katso alkaaako joku muu kiinnostaa. 

[/quote]

Sanoisitko samaa lukemisesta? Että jos ei oikein muu kiinnosta, niin kirjat pois kuukaudeksi?

Meillä ei toimi enää edes tuo, ennen kyllä toimi kun lapsi oli pieni. Ja kun se on sutten niin että 15 min lautapeliä ja sitten taas pelaamaan. Tuntuu että pakko saada kodista ulos niin ei mieti peliä koko ajan. Toki klo 20 kun ei saa pelata niin touhuaa jotain muuta sen jälkeen. Kuinka paljon teidän lapsilla on peliaikaa? Ja huom kaikki kännykkäpelit ym. ettei niin kun joku aattelee että meillä on vaan tunti mutta sitten lapset kuitenkin kännykällä roikkuvat sen jälkeen. Meillä on päivästä riippuen ja siitä olenko kotona vahtimassa niin 0-5h.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 09:04"]

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 08:05"]

Ap jatkaa. Jos muu tekeminen kestää matkoineen ja lähtemisineen 2h,yksi lapsista valittaa rasittavasti taukoamatta koko sen ajan. Paitsi jos tekeminen on häntä kiinnostavaa. 2h jälkeen kaikki on stressaantuneita. Eikä seuraavalla kerralla lähteminen suju paremmin. Eli tarvittaisiin motivointia ennemmin kuin mahtikäskyä.mutta en löydä keinoja.

[/quote]

Meillä on samoin. Pienempi tulee mukaan mielellään kaikenlaiseen puuhailuun ja itsekin pyytää päivittäin että mennää hiihtämään, luistelemaan, laskettelemaan, uimaan jne. Isompi pitää pakottaa mukaan. Laskettelemaan ehkä lähtee kohtalaisen pienellä vikinällä. On todella rankkaa vetää perässä 12- v valittajaa.

[/quote] Meillä samantapainen tilanne. Murkkuikäiset eivät ole vuosiin suostuneet harrastamaan mitään. Perässään on saanut vetää. Kuopus sen sijana harrastaa tosi mielellään. Silti noista murkkuikäisistäkin näkee, että harrastus tekisi heillekin hyvää.

Uskon tuohon peliriippuvuuteen mutta esim. mökillä ei pelejä kaivata. Jauskon että peleistä saa rennon olonkin ja kun nauttii niistä niin suunnattomasti ym. mutta haluisin että se olisi 1h päivässä ja sit lähdettäisiin kiljuen äitin kaa hiihtämään ;) t: se 11 v äiti

Ap jälkeen:
Pitäisikö siis esim. Antaa lahjakkaan muusikon alun jättää harrastuksensa,koska pelimaailma vie? Lapsen perustelu:en ole koskaan tätä harrastusta itselleni valinnut. Totta,mutta aina hän on siitä nauttinut. Kunnes nyt olisi verkkopelit jne.

Miksei hän tunne suurta intohimoa musiikkiin, jossa hän on hyvä,onnistuu ja oppii. Miksi hän tuntee intohimoa peliin,joka ei ulkopuolisen silmin tuo mitään tullessaan. Samaa ruutua tuijotetaan..mikä taito siinä oikeasti kehittyy?

Pitääkö esiteinin puolesta tehdä linjauksia vai saako hän itse päättää.

Itse päätin tuossa iässä alkaa kilpaurheilemaan ja se oli menoa vuosikausiksi.

Oikein harmittaa kun käy hiihtämässä ja siellä on muutama lapsi ja teini omatoimisilla lenkillä. Itse aloitan kohta painostuksen,että saan lapsikatraan ladulle puoleksi tunniksi valittamaan.

Lapset eivät välttämättä kiinnostu siitä, mistä vanhemmat haluaisivat heidän kiinnostuvan. Pakottaa ei saa. Se, ja liika treenaaminen, tappaa harrastamisen halun. Meidän tosi lahjakas pianisti lopetti homman kerralla, kun (venäläinen) opettaja vain nosti, nosti ja nosti vaatimustasoa. Ei ole 7 vuoteen pianoon päin edes vilkaissut. Hiihto, laskettelu ja lautailukaan ei loppujen lopuksi päätynyt kenenkään harrastukseksi, vaikka sitkeästi käytiin Lapissa, nautittiin auringonpaisteisista rinteistä, kaakaosta ja munkeista. Mutta ei se mitään, jokainen on löytänyt omat mielenkiinnon kohteensa, ja se on tärkeintä. Mutta älkää hei kiristäkö ja pakottako. Houkuttelu, kehuminen, palkitseminen ja juksaaminen ovat parempia konsteja.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 10:52"]

Ap jälkeen: Pitäisikö siis esim. Antaa lahjakkaan muusikon alun jättää harrastuksensa,koska pelimaailma vie? Lapsen perustelu:en ole koskaan tätä harrastusta itselleni valinnut. Totta,mutta aina hän on siitä nauttinut. Kunnes nyt olisi verkkopelit jne. Miksei hän tunne suurta intohimoa musiikkiin, jossa hän on hyvä,onnistuu ja oppii. Miksi hän tuntee intohimoa peliin,joka ei ulkopuolisen silmin tuo mitään tullessaan. Samaa ruutua tuijotetaan..mikä taito siinä oikeasti kehittyy? Pitääkö esiteinin puolesta tehdä linjauksia vai saako hän itse päättää. Itse päätin tuossa iässä alkaa kilpaurheilemaan ja se oli menoa vuosikausiksi. Oikein harmittaa kun käy hiihtämässä ja siellä on muutama lapsi ja teini omatoimisilla lenkillä. Itse aloitan kohta painostuksen,että saan lapsikatraan ladulle puoleksi tunniksi valittamaan.

[/quote]

Kyllä pelit kehittävät monenlaisia taitoja. Kielitaitoa, ryhmässä toimimista, päättelykykyä, ongelmanratkaisua, motoriikkaa, ohjelmointitaitojakin. 

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 10:50"]

Uskon tuohon peliriippuvuuteen mutta esim. mökillä ei pelejä kaivata. Jauskon että peleistä saa rennon olonkin ja kun nauttii niistä niin suunnattomasti ym. mutta haluisin että se olisi 1h päivässä ja sit lähdettäisiin kiljuen äitin kaa hiihtämään ;) t: se 11 v äiti

[/quote]

Voit toki haluta, mutta älä nyt valtavasti pety, vaikka halusi ei toteutuisikaan. 

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 10:55"]

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 10:52"]

Ap jälkeen: Pitäisikö siis esim. Antaa lahjakkaan muusikon alun jättää harrastuksensa,koska pelimaailma vie? Lapsen perustelu:en ole koskaan tätä harrastusta itselleni valinnut. Totta,mutta aina hän on siitä nauttinut. Kunnes nyt olisi verkkopelit jne. Miksei hän tunne suurta intohimoa musiikkiin, jossa hän on hyvä,onnistuu ja oppii. Miksi hän tuntee intohimoa peliin,joka ei ulkopuolisen silmin tuo mitään tullessaan. Samaa ruutua tuijotetaan..mikä taito siinä oikeasti kehittyy? Pitääkö esiteinin puolesta tehdä linjauksia vai saako hän itse päättää. Itse päätin tuossa iässä alkaa kilpaurheilemaan ja se oli menoa vuosikausiksi. Oikein harmittaa kun käy hiihtämässä ja siellä on muutama lapsi ja teini omatoimisilla lenkillä. Itse aloitan kohta painostuksen,että saan lapsikatraan ladulle puoleksi tunniksi valittamaan.

[/quote]

Kyllä pelit kehittävät monenlaisia taitoja. Kielitaitoa, ryhmässä toimimista, päättelykykyä, ongelmanratkaisua, motoriikkaa, ohjelmointitaitojakin. 

[/quote]

...js mielikuvitusta!