Lue keskustelun säännöt.
vanhemmat himoharrastaa,lapset ei innostu
31.01.2015 |
Harmittaa.
Tekisi mieli touhuta kaikenlaista,mutta lapset haluavat vain pelata.
Jonnekin lähteminen saa kaikki lopulta vain pahalle tuulelle.
Menen yksin lenkille ja lapset jäävät sisälle peleilleen.
Huono omatunto. Miksei niitä kiinnosta mikään muu?
Kommentit (51)
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 10:55"][quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 10:52"]
Ap jälkeen: Pitäisikö siis esim. Antaa lahjakkaan muusikon alun jättää harrastuksensa,koska pelimaailma vie? Lapsen perustelu:en ole koskaan tätä harrastusta itselleni valinnut. Totta,mutta aina hän on siitä nauttinut. Kunnes nyt olisi verkkopelit jne. Miksei hän tunne suurta intohimoa musiikkiin, jossa hän on hyvä,onnistuu ja oppii. Miksi hän tuntee intohimoa peliin,joka ei ulkopuolisen silmin tuo mitään tullessaan. Samaa ruutua tuijotetaan..mikä taito siinä oikeasti kehittyy? Pitääkö esiteinin puolesta tehdä linjauksia vai saako hän itse päättää. Itse päätin tuossa iässä alkaa kilpaurheilemaan ja se oli menoa vuosikausiksi. Oikein harmittaa kun käy hiihtämässä ja siellä on muutama lapsi ja teini omatoimisilla lenkillä. Itse aloitan kohta painostuksen,että saan lapsikatraan ladulle puoleksi tunniksi valittamaan.
[/quote]
Kyllä pelit kehittävät monenlaisia taitoja. Kielitaitoa, ryhmässä toimimista, päättelykykyä, ongelmanratkaisua, motoriikkaa, ohjelmointitaitojakin.
[/quote]
Harmi vaan, että niitä käytetään lopulta vaan siellä pelimaailmassa, kun mihinkään muualle ei kiinnosta mennä ja lopulta ei enää oikein osaa edes olla ns. normaalimaailmassa. Armeijasta lähetetään vieroitusoireiden vuoksi kotiin, sitten on muutaman vuoden päästä omaan huoneeseensa linnoittautunut luukatoinen varhaiseläkeläinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan kyllä ihan saman kuuloisia perheitä :D t: 11 v.:n äiti
32 oli siis ap.
Lähinnä kai olen huolissani,että lapsien omat jutut vie heidät sisällä viihtyviksi erakoiksi,joilla on huono peruskunto ja huonot taidot selvitä arjessa.
Jos nyt sitten lopetan pakottamisen ja omien ehdotusten läpiviemisen niin miten sitten toimin?
Ap:llä on siis tuo 33 pelko.
28:kun piano-opettaja nosti tasoa ja lapsi olisi halunnut tulla loistavaksi niin yhtälöhän olisi toiminut? Että hänestä olisi voinut tulla pianisti,kuten joistakin lahjakkuuksista tulee.
Mistä joutui,ettei hänellä ollut intohimoa asiaan?
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 11:06"]
Ap:llä on siis tuo 33 pelko. 28:kun piano-opettaja nosti tasoa ja lapsi olisi halunnut tulla loistavaksi niin yhtälöhän olisi toiminut? Että hänestä olisi voinut tulla pianisti,kuten joistakin lahjakkuuksista tulee. Mistä joutui,ettei hänellä ollut intohimoa asiaan?
[/quote]
Ei kaikilla ole halua tulla ammattilaiseksi. Monelle riittää se, että on hyvä ja edistyy ja nauttii tekemisestään ja se on ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 10:46"][quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 10:42"]
Kannattaa tutustua peliriippuvuuden oireisiin. Tuo että mikään muu ei kiinnosta on yksi oire. Pistä ne pelit pois vaikka kuukaudeksi ja katso alkaaako joku muu kiinnostaa.
[/quote]
Sanoisitko samaa lukemisesta? Että jos ei oikein muu kiinnosta, niin kirjat pois kuukaudeksi?
[/quote]
Lukeminen on aika paljon kehittävämpää, hiljaisempaa ja rauhoittavampaa kuin candy crash saga
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 10:55"][quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 10:52"]
Ap jälkeen: Pitäisikö siis esim. Antaa lahjakkaan muusikon alun jättää harrastuksensa,koska pelimaailma vie? Lapsen perustelu:en ole koskaan tätä harrastusta itselleni valinnut. Totta,mutta aina hän on siitä nauttinut. Kunnes nyt olisi verkkopelit jne. Miksei hän tunne suurta intohimoa musiikkiin, jossa hän on hyvä,onnistuu ja oppii. Miksi hän tuntee intohimoa peliin,joka ei ulkopuolisen silmin tuo mitään tullessaan. Samaa ruutua tuijotetaan..mikä taito siinä oikeasti kehittyy? Pitääkö esiteinin puolesta tehdä linjauksia vai saako hän itse päättää. Itse päätin tuossa iässä alkaa kilpaurheilemaan ja se oli menoa vuosikausiksi. Oikein harmittaa kun käy hiihtämässä ja siellä on muutama lapsi ja teini omatoimisilla lenkillä. Itse aloitan kohta painostuksen,että saan lapsikatraan ladulle puoleksi tunniksi valittamaan.
[/quote]
Kyllä pelit kehittävät monenlaisia taitoja. Kielitaitoa, ryhmässä toimimista, päättelykykyä, ongelmanratkaisua, motoriikkaa, ohjelmointitaitojakin.
[/quote]
Riippuu varmaan pelistä. Uskoisin kyllä, että lapsi oppii paljon paremmin lukemalla seikkailukirjoja kuin ampumalla zombeja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 11:06"]Ap:llä on siis tuo 33 pelko.
28:kun piano-opettaja nosti tasoa ja lapsi olisi halunnut tulla loistavaksi niin yhtälöhän olisi toiminut? Että hänestä olisi voinut tulla pianisti,kuten joistakin lahjakkuuksista tulee.
Mistä joutui,ettei hänellä ollut intohimoa asiaan?
[/quote]
On varmaan vähän epäreilistista toivoa lapsistaan ammattiurheilijoita tai muusikoita. Parempi on pitää soittaminen kivana harrastuksena, ellei lapsi ole todella intohimoinen.
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 11:27"]
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 10:46"][quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 10:42"] Kannattaa tutustua peliriippuvuuden oireisiin. Tuo että mikään muu ei kiinnosta on yksi oire. Pistä ne pelit pois vaikka kuukaudeksi ja katso alkaaako joku muu kiinnostaa. [/quote] Sanoisitko samaa lukemisesta? Että jos ei oikein muu kiinnosta, niin kirjat pois kuukaudeksi? [/quote] Lukeminen on aika paljon kehittävämpää, hiljaisempaa ja rauhoittavampaa kuin candy crash saga
[/quote]
Pitääkö vetää sieltä pelien pohjapäästä esimerkkejä? Noh, osataan meilläkin:
Kyllä Final Fantasyt ovat huomattavasti kehittävämpiä nuorelle, kuin lukea Kumi-Tarzania tai Pikku Toukka Paksulaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 11:28"]
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 10:55"][quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 10:52"] Ap jälkeen: Pitäisikö siis esim. Antaa lahjakkaan muusikon alun jättää harrastuksensa,koska pelimaailma vie? Lapsen perustelu:en ole koskaan tätä harrastusta itselleni valinnut. Totta,mutta aina hän on siitä nauttinut. Kunnes nyt olisi verkkopelit jne. Miksei hän tunne suurta intohimoa musiikkiin, jossa hän on hyvä,onnistuu ja oppii. Miksi hän tuntee intohimoa peliin,joka ei ulkopuolisen silmin tuo mitään tullessaan. Samaa ruutua tuijotetaan..mikä taito siinä oikeasti kehittyy? Pitääkö esiteinin puolesta tehdä linjauksia vai saako hän itse päättää. Itse päätin tuossa iässä alkaa kilpaurheilemaan ja se oli menoa vuosikausiksi. Oikein harmittaa kun käy hiihtämässä ja siellä on muutama lapsi ja teini omatoimisilla lenkillä. Itse aloitan kohta painostuksen,että saan lapsikatraan ladulle puoleksi tunniksi valittamaan. [/quote] Kyllä pelit kehittävät monenlaisia taitoja. Kielitaitoa, ryhmässä toimimista, päättelykykyä, ongelmanratkaisua, motoriikkaa, ohjelmointitaitojakin. [/quote] Riippuu varmaan pelistä. Uskoisin kyllä, että lapsi oppii paljon paremmin lukemalla seikkailukirjoja kuin ampumalla zombeja
[/quote]
Niin, riippuu pelistä. Zombientappo peleissä on yleensä lakisääteinen k-18. Mutta entä jos lapsi hyppäisi seikkailuun Legend of Zelda-sarjan parissa?
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 08:18"]
Harrastitteko lasten kanssa mitään, kun nämä olivat pieniä? Ystäväni on tällainen himoharrastaja, joka on karsinut kovalla kädellä lasten menoja (pihalla kavereiden kanssa riittää), jotta voi itse harrastaa. On tehnyt näin ihan pienestä pitäen eli lasten leikkitreffit ja muut menot, jonne olisi pitänyt kuskata, ovat jääneet kokonaan pois. Sitten havahtui jossain vaiheessa, että monilla koululaisilla on harrastuksia ja yritti markkinoida lapsille muutamaa mutta eiväthän nämä innostuneet kun eivät olleet koskaan ennenkään saaneet tehdä yhtään mitään. Nyt ihmettelee kotiin jämähtäneitä teinejä.
Kyllä se aktiivisuus lähtee siitä, että jo ihan pienten kanssa puuhataan. Ei se tarkoita välttämättä maksullisia harrastuksia vaan sitä, että iltaisin ja viikonloppuisin pulkkaillaan, luistellaan, uidaan, retkeillään jne. Tällä reseptillä meidän lapsista on tullut niitä himoharrastajia!
[/quote]
Sama täällä. Naapurissa sitten asuu juuri tuollainen himoharrastavat vanhemmat laiskat lapset porukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 11:03"]
32 oli siis ap. Lähinnä kai olen huolissani,että lapsien omat jutut vie heidät sisällä viihtyviksi erakoiksi,joilla on huono peruskunto ja huonot taidot selvitä arjessa. Jos nyt sitten lopetan pakottamisen ja omien ehdotusten läpiviemisen niin miten sitten toimin?
[/quote]
Voisit opetella itsekin hieman pelaamaan. Ja ottaa selvää, olisiko teidän kotiseudulla mahdollista opetella ohjatusti koodaamista.
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 10:46"][quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 10:42"]
Kannattaa tutustua peliriippuvuuden oireisiin. Tuo että mikään muu ei kiinnosta on yksi oire. Pistä ne pelit pois vaikka kuukaudeksi ja katso alkaaako joku muu kiinnostaa.
[/quote]
Sanoisitko samaa lukemisesta? Että jos ei oikein muu kiinnosta, niin kirjat pois kuukaudeksi?
[/quote]
No ihan tutkitusti se pelaamisaddiktio tuo paljon haittoja mukanaan. Lukeminen taas ei. Joten eipä voi verrata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 11:45"]
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 10:46"][quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 10:42"] Kannattaa tutustua peliriippuvuuden oireisiin. Tuo että mikään muu ei kiinnosta on yksi oire. Pistä ne pelit pois vaikka kuukaudeksi ja katso alkaaako joku muu kiinnostaa. [/quote] Sanoisitko samaa lukemisesta? Että jos ei oikein muu kiinnosta, niin kirjat pois kuukaudeksi? [/quote] No ihan tutkitusti se pelaamisaddiktio tuo paljon haittoja mukanaan. Lukeminen taas ei. Joten eipä voi verrata.
[/quote]
Varmasti addiktio mihin tahansa on haitallista, mutta suuri innostus ei ole vielä addiktio - lukemisessakaan. Toki liiasta lukemisestakin on haittaa huonojen asentojen (istuminen tappaa) ja liikkumattomuuden vuoksi.
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 10:46"]
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 10:42"]
Kannattaa tutustua peliriippuvuuden oireisiin. Tuo että mikään muu ei kiinnosta on yksi oire. Pistä ne pelit pois vaikka kuukaudeksi ja katso alkaaako joku muu kiinnostaa.
[/quote]
Sanoisitko samaa lukemisesta? Että jos ei oikein muu kiinnosta, niin kirjat pois kuukaudeksi?
[/quote]
Mä sanoisin. Ja niin sanottiin mullekin jossain vaiheessa. Mee nyt ulos edes lukemaan... Kyllä ehdottomasti pitää sanoa ja oman kokemukseni mukaan usein sanotaankin (siis ei vain omassa perheessä mulle vaan muut vanhemmat, joiden lapset on koko ajan nenä kiinni kirjassa)
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 11:45"]
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 10:46"][quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 10:42"] Kannattaa tutustua peliriippuvuuden oireisiin. Tuo että mikään muu ei kiinnosta on yksi oire. Pistä ne pelit pois vaikka kuukaudeksi ja katso alkaaako joku muu kiinnostaa. [/quote] Sanoisitko samaa lukemisesta? Että jos ei oikein muu kiinnosta, niin kirjat pois kuukaudeksi? [/quote] No ihan tutkitusti se pelaamisaddiktio tuo paljon haittoja mukanaan. Lukeminen taas ei. Joten eipä voi verrata.
[/quote]
Meidän lukutoukan patistan useinkin ulos leikkimään ja urheilemaan. Kohtuus kaikessa myös kirjoissa ja harrastuksissa.
ap, ongelma on varmaan se, että olet ollut kilpaurheilija. Harvalla ihmisellä syttyy sellainen palo johonkin tekemiseen, että se valtaa koko elämän. Jos olet sitä lapsiltasi odottanut, totta kai petyt. Se palo ja himo on se poikkeus, lapset, jotka haluaa oppia asioita kohtalaisen hyvin, jotta voi tehdä jotain kivaa sillä taidolla, on se normi.
ap palasi lukemaan tätä ketjua:
tuo pointti tuosta, että harvalla lapsella syntyy paloa johonkin. se kai minua harmittaa, että omien lasten palo tuntuu syttyvän vain peleihin. ei mäenlaskuun pulkalla, ei kirjoihin, ei piirtämiseen, ei minkään lajin urheilemiseen.
ok, poika on käynyt robotiikkakurssin, tekee omia pelialustoja ja koodaa. rakentanut kotisivuja, foorumeita, alkeellisia pelejä... mutta että sitten lopulta kaikkein kivointa on joku ns. tyhjänpäiväinen peli , jota hakattaisiin tunnista toiseen. toinen poika taas ei omaa vastaavia kehittäviä taitoja vaan hakkaisi noita pelejä ihan muuten vaan.
kun pelit ottaa pois alkaa kännykän kyttääminen. mitä olen tehnyt väärin kasvattajana. miksi kukaan ei tule minulle sanomaan, että pakataan äiti reppu ja mennään ulos metsäretkelle. vaan aina niihin raahaudutaan.
kun tämä viikonloppu on taas tapeltu siitä, että pitää mennä ulos, pitää hiihtää ja pitää luistella tai ihan mitä vaan ulkoilua ja tulos on se, että ihan vähän on jotain tehty ja suurin osa ajasta on mennyt valittamiseen, että näitä asioita pitää tehdä niin minä en kerta kaikkiaan ymmärrä, mitä tehdä.
mistä saan apua? miten tällaisten vastaanhangottelevien lasten kanssa voi toimia rakentavasti kun vastustavat kaikkea. entä kun lapsi ei lähden ulos: ei vaan lähde. kannanko yöpuvussa?
Peli piip ja ulos tai uimaan yms. Sitten voi jatkaa, kun on tehnyt jotain muuta ensin.
Ja kyllä meillä leivotaan ja pelataan ja sitten lapset karkaa peleihinsä. Että tavallaan jos minä olen kotona ja puuhailen,niin satunnaisesti saan heidät mukaan mutta oma-aloitteisesti että viihtyisivät esim. Leipomassa kovinkaan kauaa ei tapahdu.ja lapset on kuitenkin esim.otettu leipomaan mukaan pienestä pitäen.
Totta on kuitenkin,että lähteminen on se pahin. Olen usein toivonut että maailmassa voisi teleportata. Kun ei meillä mikään ole kovin kaukana ja mielelläni vien autolla paikasta a painkaan b että ei menisi liian hankalaksi.
Tiedän perheitä,jotka esim. Ajavat kesät talvet pyörällä retkeilemään. Tästä ihanteesta olen jo luopunut.