Lue keskustelun säännöt.
"Yhteenmuutto pienentää ruokakuluja" Miten?
13.11.2021 |
Luin taas tuon lauseen jostain ketjusta täällä. Siinä mainittiin myös, että annoksen hinta putoaa kun tehdään ruokaa kahdelle.
Voisko joku selittää miten tämä toimii, kun mun mielestä ruuan hinta ei pariskunnille ole halvempi kuin yksinasuville? 😅 Toki jos yksinasuessa tulee ruokahävikkiä paljon, asia voi olla eri, mutta noin lähtökohtaisesti.
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Mulla tippui ruokakulut niin pieniksi eron jälkeen, että vieläkin, vuosi eron jälkeen, koen hämmästyneitä hetkiä kassalla. Mies veti jo pelkkää juustoa, metwurstia, leipää ja maitoa 40€ edestä viikossa. Nyt mulla riittää se 40€ kaikkiin mun viikon ruokiin.
Ei helv. 40 kybää menee ihan päivässä kahdelle. No en paljon suunnittele mutta silti. Jotain on meillä pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minunkin ruokakulut tipahtivat, kun erosin lasten isästä. Eron jälkeen meni aikaa ennen kuin totuin tekemään pienempiä annoksia ruokaa. Melkein puolet meni roskiin, kun emme saaneet syötyä viikossa enempää lasten kanssa. Exälle piti aina olla lihaa, leikkeleitä ja valmisruokia, jotka maksoivat tolkuttomasti. Lisäksi hän ei pitänyt kasvisruuista, jotka ovat halpaa ja terveellistä ruokaa. Ex ei myöskään koskaan tajunnut kuinka paljon hänellä meni rahaa alkoholiin. Pelkäsin todella paljon eron jälkeen, ettei rahani riittäisi, mutta olen yllättynyt siitä miten voimme lasten kanssa tehdä vaikka mitä, koska tulot menevät meidän hyväksi.
Sun tekstisi luo uskoa naisille jotka miettivät taloudellista pärjäämistä eron jälkeen. Hienoa! Oon iloinen sun ja lastesi puolesta. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteenmuutto ei ainakaan pienennä naisten syömähaluja. Päinvastoin, turpoavat muodottomiksi sioiksi.
No jaa. Aika moni tässäkin ketjussa on sanonut, että ruokaan menee vähemmän rahaa sinkkuna kuin miestä syöttäessä siinä sivussa.
Tuo mulle mies, joka suostuu mun kans syömään vaan salaattia ja linssikeittoa raejuustolla eikä halua mieluummin makkaraa ja makaronia. Jos mies ei osaa tehdä omia ruokiaan ja mutisee naisen ruuasta eikä itse halua osallistua terveellisti syömiseen, niin pitäköön turpansa kiinni jos nainen alkaa siinä sivussa lihomaan.
Oma mies on aika ajoin reilun viikon pois kotoa ja huomaan jos siinä, miten ruokaan menee vähän rahaa ja paino tippuu. Ruunalaitto vain itselle on kivaa ja helppoa, kun voi tehdä sitä, mitä mieli tekee. Salaatti ja broileria, kalaa tai raejuustoa on ihan hyvä ruoka. En tasan tarkkaan tee mitään lihakastikkeita, mitä miehelle pitää olla. Yhdessä ollessa ruoka on paljon raskaampaa mitä vain itselleni tekisin ja se näkyy heti minun painossa.
Vierailija kirjoitti:
Tuotahan selitellään pakkausko'oilla. Isommat pakkaukset tulee kilohinnaltaan halvemmaksi. Mutta mikä estää sinkkua ostamasta sitä isompaa kokoa ja kokkaamasta suurempaa annosta, jota syö monta päivää? Ehkä jos haluaa syödä joka päivä eri ruokaa, mutta se on jo sitten henkilökohtainen ongelma, ei parisuhdestatusongelma.
Mutta eipäs tule aina halvemmaksi. 2kpl 400g sikanautaa=800g saa halvemmalla, kun 1 paketti 700g sikanautaa.
Taidamme olla poikkeus, tosin emme asu virallisesti yhdessä. Eli kummallakin menee vähemmän ruokaan, kun lähes päivittäin syömme yhdessä kaikki ateriat. Kummallakin on oma asunto, mutta yövymme toistemme luona vähintään 3 - 5 krt vkossa.
Olemme säästäväisiä. Emme käytä alkoholia. Ostamme kaikkea 'laputettua', hävikkituotteita, isoja tarjouseriä jne. Joitakin jaetaan suoraan kahtia, eli toinen vie satsin kotiinsa (esim. jos tarjous 4 pkt kahvia 10 e, jako 2 / 2 talous). Kumpikin osaa kokata, minä ehkä hieman paremmin ja viitseliäämmin. Emme käytä valmisruokia, emme käy ulkona syömässä emmekä tilaile palvelujen kautta. Omatekemä ruoka nyt on vaan niin paljon parempaa! Pidämme hyvästä ruuasta, kumpikaan ei ole jättimäisen ylipainoinen, jokunen koronakilo on kyllä kertynyt. :/ Pientä säätöä on joskus mausteiden kohdalla, koska itse pidän mausteisesta ja tulisesta, mies ei. Tällöin maustan oman osuuteni erikseen, ei ole ongelma. ;) Hän taas mielellään syö joskus harvoin hyvän pihvin, minä en syö punaista lihaa. Herkut ja esim. tuon punaisen lihan (tai minä ostan itselleni esim. jotain hedelmää *avokado* josta hän ei pidä) kumpikin tietysti maksaa itse. Meillä ei ole *vielä* yhteistä tiliä, mutta kauppalaskun maksaa se, josta siltä tuntuu. Tähän mennessä ei vielä ole tullut sellaista ongelmaa, että rahasta olisi tullut sanomista.
Ruoka on täällä aikamoisen hintavaa ja siihen saa kulumaan vaikka kuinka paljon. Mielestämme tällainen ruokakulujen jakaminen on järkevää meidän kohdallamme sekä taloudellisesti että terveyssyistä. Pyrimme siis eliminoimaan hävikin ja syömään itse hyvin, terveellisesti, ekologisestikin sekä edullisesti myös luontoa ja eläimiä kunnioittaen.
Jokainen suhde ja pari on erilainen, kaikille eivät samat systeemit sovi. Toivottavasti kaikki löytävät sopivat ratkaisut. Ei se aina ole 'JSS'. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästäkin ketjusta huomaa kuinka negatiivisesti naisen elämään mies vaikuttaa. Jatkuvaa uhrautumista toisen hyväksi saamatta välttämättä mitään takaisin. On kuin asuisi ison lapsen kanssa joka tulee kalliiksi ja huonontaa elämänlaatua.
Vierailija kirjoitti:
Minunkin ruokakulut tipahtivat, kun erosin lasten isästä. Eron jälkeen meni aikaa ennen kuin totuin tekemään pienempiä annoksia ruokaa. Melkein puolet meni roskiin, kun emme saaneet syötyä viikossa enempää lasten kanssa. Exälle piti aina olla lihaa, leikkeleitä ja valmisruokia, jotka maksoivat tolkuttomasti. Lisäksi hän ei pitänyt kasvisruuista, jotka ovat halpaa ja terveellistä ruokaa. Ex ei myöskään koskaan tajunnut kuinka paljon hänellä meni rahaa alkoholiin. Pelkäsin todella paljon eron jälkeen, ettei rahani riittäisi, mutta olen yllättynyt siitä miten voimme lasten kanssa tehdä vaikka mitä, koska tulot menevät meidän hyväksi.
Ihme ex kun ei omia kulujaan kyennyt maksamaan ja perhettään elättämään. Minä en olisi lapsia sellaiselle alkanut tekemään.
Moni nainen tarvitsee pakonomaiseen lapsenteko viettiinsä tuollaisen alkoholisti retaleen kun ei muutakaan saa naimaan. Ei herran jestas mikä on elämänhallinta, yksi juo ja yksi heittää roskiin kun on juojasta eroon päässyt. Yksinhultajahan on parhaimmassa asemassa yhteiskunnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvitti itseänikin tuo kommentti, että yhteenmuutossa säästäisi ruokakuluissa. Kyllä, ehkä se suuriruokaisempi lihan ja einesten ja noutoruoan syöjä säästää, mutta jos toinen on pieniruokainen, syö kasvispainotteisesti, on tottunut tekemään ruoan itse: no sellainen ei todellakaan säästä mitään. Meillä jos syötäisiin vain mitä minä ajattelen ja haluan ja suunnittelen, niin ruokalasku olisi puolet tai ehkä jopa vielä pienempi. Aikoinaan kun yhteen muutettiin oma kauppalasku kasvoi tyyliin nelinkertaiseksi aiemmasta, kun ne ostotottumukset muuttui niin radikaalisti, nykyäänkin se ero on merkittävä. Tapaan nykyisin tehdä kauppatilauksen suunnitelmallisesti ja sen päälle mies käy vielä ostelemassa niitä lihapiirakoita ja sipsipusseja ja eineksiä sun muuta siihen päälle, vaikka jopa tilaankin noita edellä mainittuja. Ruoan terveellisyys, lapsillakaan ei kiinnosta miestä pätkääkään edelleenkään, kun hänelle se ei ole prioriteetti. Ja silloin harvoin kun itse tekee ruokaa, tapaa jättää sen liedelle pilaantumaan, josta minä sitten raivoissani sen liharuoan aamulla löydän…
Joo, ei todellakaan säästä. Ehkä jotkut, mutta ainakin omissa tutuissa on enempi sama meno kuin meilläkin.
Hieno ihminen ja hieno mies ja suuresti häntä rakastan, mutta ruoka-asioissa aika toivotonta menoa.
Oli pakko siirtyä kokonaan erillisiin ruokiin, kun ekat pari vuptta asuimme miehen kanssa yhdessä ja yritimme puolittaa ruokalaskut. Hän söi niin paljon kalliimpaa ja enemmän kuin minä. Hän syö suunnilleen jauhelihapaketin per päivä, kun minä syön jauhelihapaketin per viikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tullut ruokahävikkiä vähiten silloin, kun asuin yksin. Silloin tiesin tasan, kuinka paljon ruokaa pitää tehdä, koska tein sitä vain itselleni. Kyllähän minä tiedän, kuinka paljon minä itse syön.
Jokainen uusi perheenjäsen lisää epätarkkuutta siihen, tuleeko sitä ruokaa tehtyä sopiva määrä, liikaa vai peräti liian vähän. Tavoite on tietenkin, että vältettäisi tuo viimeinen vaihtoehto, eli se, että joku ei saisi riittävästi ruokaa tai jäisi peräti kokonaan ilman.
Jäin miettimään, kuinkahan se toimisi kahden aikuisen taloudessa, jos kumpikin hoitaisi omat ruokaostoksensa ja tekisi vain itselleen ruokaa ostamistaan aineista. Se ainakin olisi selkeää ja vähemmän syövä ei joituisi kustantamaan toisen syömisiä.
Kai siinä niin kävisi, että mies alkaisi ahneuttaan syömään naisen ostamia ruokia, koska ei jaksa käydä kaupassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään, kuinkahan se toimisi kahden aikuisen taloudessa, jos kumpikin hoitaisi omat ruokaostoksensa ja tekisi vain itselleen ruokaa ostamistaan aineista. Se ainakin olisi selkeää ja vähemmän syövä ei joituisi kustantamaan toisen syömisiä.
Kai siinä niin kävisi, että mies alkaisi ahneuttaan syömään naisen ostamia ruokia, koska ei jaksa käydä kaupassa.
Mies söisi lasten van... siis naisen pöperöt. Etenkin ne pelkästään mikrossa lämmitettävät (eiliset tähteet jne).
Vierailija kirjoitti:
Ajatukseen sisältynee jonkinlainen oletus yksinasuvan hankaluuksista saada ruokaa säilymään sekä nirsoudesta esimerkiksi tähteiden hyödyntämisen suhteen, jolloin pitää aina ostella pikkupaketteja (useimmiten kalliimpi kilohinta) ja heittää aterian ylijäämät menemään.
Onneksi kaikki eivät ole yhtä kädettömiä, enkä itsekään usko tuohon kulujen automaattiseen pienenemiseen.
Pakastimet ovat keksitty, sinne voi ylimääräisen ruoan pakastaa ja syödä myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään, kuinkahan se toimisi kahden aikuisen taloudessa, jos kumpikin hoitaisi omat ruokaostoksensa ja tekisi vain itselleen ruokaa ostamistaan aineista. Se ainakin olisi selkeää ja vähemmän syövä ei joituisi kustantamaan toisen syömisiä.
Kai siinä niin kävisi, että mies alkaisi ahneuttaan syömään naisen ostamia ruokia, koska ei jaksa käydä kaupassa.
Tällainen jako voi toimia maksimissaan siihen asti, kun ollaan todellakin kahden aikuisen talous. Mutta jos kuvioihin tulee lapsi, on hyvin yleistä, että kumpikaan ei tule edes ajatelleeksi, että jonkun pitää ne lapsenkin ruoat maksaa. Ja nainen maksaa ne kyselemättä, kunnes huomaa, että ruokalasku on noussut, eikä mies osallistu nousseisiin kustannuksiin. Sitten tulee riita ja ero.
En edes asu miehen kanssa yhdessä ja silti ruokakulut on noussut.
Olin ihan innoissaan kun mies sanoi seurustelun alussa syövänsä "ihan mitä vaan".
Joo kyllä se syö, kaikkea mikä ei ole halpaa ja kevyttä.
Tutkitusti yhteenmuutto pienentää ruokakuluja ja kotitöiden määrää, jos olet mies.
Naisilla taas ruokakulut kasvaa ja kotitöiden määrä lisääntyy.
Jos jakaa ruokakulut tasan kummankin tulojen mukaan, niin ei pitäisi mennä sen enempää rahaa kun sinkkunakaan.
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään, kuinkahan se toimisi kahden aikuisen taloudessa, jos kumpikin hoitaisi omat ruokaostoksensa ja tekisi vain itselleen ruokaa ostamistaan aineista. Se ainakin olisi selkeää ja vähemmän syövä ei joituisi kustantamaan toisen syömisiä.
Kai siinä niin kävisi, että mies alkaisi ahneuttaan syömään naisen ostamia ruokia, koska ei jaksa käydä kaupassa.
Joillain on kai noin ja toimii, mutta meillä tulisi varmaan riitaa, mikä ruoka on kenenkin ja kuka osti mitäkin. Meillä onneksi mies tajuaa syövänsä enemmän, niin vaikka minä hoidan ruokaostokset, niin hän vastaavasti maksaa enemmän laskuista. Ja silti tulee välillä riitaa, kun olen ostanut jotain ruuanlaittoon ja se on naposteltu sieltä ja mennyt 6litraa maitoa viikossa, jota minä en edes juo,enkä saa kastiketta tehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Tuotahan selitellään pakkausko'oilla. Isommat pakkaukset tulee kilohinnaltaan halvemmaksi. Mutta mikä estää sinkkua ostamasta sitä isompaa kokoa ja kokkaamasta suurempaa annosta, jota syö monta päivää? Ehkä jos haluaa syödä joka päivä eri ruokaa, mutta se on jo sitten henkilökohtainen ongelma, ei parisuhdestatusongelma.
Yksinasuvana ei silti paljoakaan hävikkiä. Jotkut ruoat ovat parempia juuri laitettuina, silloin heitän loput pois. Mutta harvoin.
Usein menee noin monena päivänä vaikka keittoa.
Ostan useimmiten isoja pakkauskokoja.
Kyllä perheessä kuluu suhteessa vähemmän henkeä kohti.
No jaa. Aika moni tässäkin ketjussa on sanonut, että ruokaan menee vähemmän rahaa sinkkuna kuin miestä syöttäessä siinä sivussa.
Tuo mulle mies, joka suostuu mun kans syömään vaan salaattia ja linssikeittoa raejuustolla eikä halua mieluummin makkaraa ja makaronia. Jos mies ei osaa tehdä omia ruokiaan ja mutisee naisen ruuasta eikä itse halua osallistua terveellisti syömiseen, niin pitäköön turpansa kiinni jos nainen alkaa siinä sivussa lihomaan.